Hankala tilanne anoppilassa..

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuli anopin kanssa puhetta ruuasta ja sanoin että en pidä sipulista ja en koskaan käytä itse sipulia ruuissa koska en pidä sen mausta.

Anoppi jätti sipulin pois ruuistaan hetkeksi aikaa ja sitten taas alkoi käyttää sitä. Söin kuitenkin aina pienen annoksen ja kiitin ruuasta.

Kyyditen anoppi tunnusti minulle kun tiskattiin että on käyttänyt sipulia ruuissa ja hyvin on kuulemma minulle maistunut kun en tiennyt:))

Vastasin että kyllä olen sen huomannut mutta en halunnut sanoa mitään koska minusta on kuitenkin mukavaa että hän tekee meille ruuan joka sunnuntai.

Hän suuttui tästä.

Teinkö mielestänne väärin? Ja mitä mun olisi pitänyt tehdä?

Mietin täällä miten korjasimme välimme, mies ehdotti että veisin sipuleita hänelle jossain nätissä kulhossa, mutta eikö se vaikuta vittuilulta?

Oma töpinki sinulla, olet lähtenyt valehtelemaan, niinsiitä saa sitten kärsiä.   Minulla samanlainen sisar, ei usko laktoosin vaikutuksiin, laittaa salaa ruokiin laktoosipitoisia aineita.  Luulee että ei tule oireita kun ei tiedä että sitä on ruuassa.

Anna sen mököttää, eikä missään nimessä sipulilla lahjontaa. Sano, että oli mukava käydä syömässä silloin kun ei sipulia ollut, mutta nyt se loppuu. Toinen voi sietää sipulia eikä toinen olla ilman,  niin    voiv voi. 

Oma anoppi ei ole koskaan edes kysynyt, mistä ruoasta pidän. Heillä on kotona valokuvia seinällä, jossa mieheni on exänsä kanssa. Miehen jo edesmenneen avioliiton häälahjatkin kuulemma piti säilyttää, kun olin kerran niitä heittämässä pois. Eipä siis koskaan ole miettinyt, miltä muista asiat tuntuvat. Anoppi puhuu vain itsestään tai iänikuisista tuttavistaan. Inhoan anoppiani ja vältän siellä käymistä. Lapset voivat käydä siellä miehen kanssa, siinä minun täytyy joustaa. Yhteyttä en pidä. Sääli, että näin hän käytöksellään etäännyttää lapsenlapsensakin luotaan. Onneksi nykyaikana anopit eivät enää määrää, aikamoinen vitsi se olisikin enkä suostuisi!

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat aina brassailee miten paljo matkailu ilman maidonjuontia  (latten litkiminen pois lukien)  on totuttanut heidän elimistönsä laktoosi-intolerantiksi. Maito ei kuitenkaan aiheuta mitään ongelmia muuten kuin jos he tietävät syöneensä "oikeaa" maitoa.  Ja tämä on siis varma tieto ja perustuu useaan päivään maidon nauttimisen jälkeen - monihan sanoo että mutkun ne oireet tuleekin vasta päiviä myöhemmin. Niinpä silloin kun appi ja anoppi käyvät hermon päälle, saatan korvata laktoosittomat litkut tavallisilla. Olen paha, paha ihminen, tiedetään.

Oikeasti ongelma on se, että ei voi tietää mistä seuraukset tulee, kun siinä on viive.  Se maidon pastorointi taitaa olla pointti, sitä ei ulkomailla ole välttämättä. Sinunlaisiasi ihmisiä oppii välttämään, ilman että tekee suurta numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sipuli on sellainen ruoka mitä pitää opetella syömään, vain Suomesta löytyy niin juntteja ihmisiä että yökkivät aikuisena ihmisenä sipulille. Sipuli on ranskalaisen keittiön kulmakivi ja keskeinen ainesosa.

Tuo on sitä typerintä sivistyneisyyttä, mitä maa päällään kantaa.

Minä pystyn kyllä syömään useita sipuleita raakana, mutta se käry mitä syntyy kun pannulla kuumennetaan, vie ruokahalun.  eikä voi syödä sitä ruokaa, vaikka ei se muuten olis ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.

Miten opetellaan pitämään jostain mausta?

Syön kyllä sipulia mutta en pidä siitä, toistaiseksi en ole saanut makuaistiani muuttumaan:)

Ap

Samalla logiikalla voisit opetella tykkäämään myös laardista?

Itse en voi sietää aurajuustoa enkä sitä pysty syömään. En edes halua opetella pitämään siitä koska se tarkoittaa että sitä aurajuustoa pitäisi syödä monta kertaa että makuun tottuu. Ja olen 34 vuotias.

En edelleenkään tykkää raaoista tomaateista, en tykkää avokaadoista, en tykkää saksanpähkinöistä, inhoan kaalia. Pystyn kuitenkin sietämään niitä ja syömään niitä. Oliiveista ja paprikoista olen oppinut harjoittelemalla pitämäänkin. Mutta laardi ei kyllä menisi kurkusta alas, siinä menee raja. Se on se tuntuma. Pelkkä makuelämys ei ole niin paha.

Missä tarjotaan laardia ruuaksi? Enpä ole vielä moiseen törmännyt.

Jossain lihaköntsissä voi olla laardia reunoissa, esimerkiksi.  Englannissa saattaa saada vuoassa paistettua, korppujauhoissa kieritettyä rasvaa perunoiden kanssa. 

OT, jos sipulia kuitenkin on pakko käyttää, oon huomannut että miedomman sipulinmaun saa käyttämällä ruoassa sitä pakastealtaasta löytyvää valmiiksi pilkottua sipulia. Ei ota myöskään vatsaan ihan yhtä voimakkaasti esim. fodmap-oireilijoille, kuin tuore sipuli. Myös kevätsipuli on miedompi vaihtoehto perussipulille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.

Mikä on laardi??   Miksi ei saa kertoa totuutta ??

Laardi on eläinperäistä rasvaa.

Totuudenpuhuminen on epäkohteliasta ja turhaa  itsekorostusta. Sen verran pitää sietää, että ruokaa syö vaikkei se just oman maun mukaista olekaan.  Syö sitten jotain korvaavaa tilalle, esim. salaattia sen paistetun sipulin sijaan, tai leipää, tai jotain.  Oikeat allergiat ja sairaudet on tietenkin eri juttu, niistä voi sanoa, mutta jos oma ongelma on vaan ettei tykkää, niin suu suppuun.

Minusta on hirveän epäkohteliasta selitellä, ettei tykkää jostain ruuasta, ja olettaa, että sitä sitten ei tarjota.

Kyläpaikassa syödään, mitä on tarjolla, ja vähän vähemmän, jos ei ole mieluista, ja kiitetään joka tapauksessa.

Kamalaa olisi saada miniä, jonka mielestä meidän sunnuntaipäivällisiltä pitäisi jättää sipuli pois vain siksi, että yksi ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hirveän epäkohteliasta selitellä, ettei tykkää jostain ruuasta, ja olettaa, että sitä sitten ei tarjota.

Kyläpaikassa syödään, mitä on tarjolla, ja vähän vähemmän, jos ei ole mieluista, ja kiitetään joka tapauksessa.

Kamalaa olisi saada miniä, jonka mielestä meidän sunnuntaipäivällisiltä pitäisi jättää sipuli pois vain siksi, että yksi ei tykkää.

Onnea! Sä olet ehdolla avn "Viikon huonoin aloituksen lukija" kilpailussa! AP ei (omien sanojensa mukaan) pyytänyt sipulitonta ruokaa ja ap söi tarjottua ruokaa. Anoppi suuttui, kun ei ollut saanut apta huijattua, eikä saanut "koulutettua" tästä sipulinsyöjää, vaan jäi nolosti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hirveän epäkohteliasta selitellä, ettei tykkää jostain ruuasta, ja olettaa, että sitä sitten ei tarjota.

Kyläpaikassa syödään, mitä on tarjolla, ja vähän vähemmän, jos ei ole mieluista, ja kiitetään joka tapauksessa.

Kamalaa olisi saada miniä, jonka mielestä meidän sunnuntaipäivällisiltä pitäisi jättää sipuli pois vain siksi, että yksi ei tykkää.

Juuri näin ap on ymmärtääkseni tehnyt.

Meillä on lähisuvussa paljon allergioita ja muita ruokarajoitteita, joten ei ole ongelma huomioida sipulittomuuttakin siinä sivussa. Kaikille ei tarvitse olla kaikkea, kunhan jokaiselle on jotain syötävää. Ja niissä ruuissa missä sipulin lisääminen jo valmistusvaiheessa ei ole oleellista, jokainen voi laittaa sitä omaan annokseensa juuri niin paljon kuin haluaa.

Mun mummo kans harrastaa tota salasyöttöä. Ihan uskomattoman rasittavaa. Nykyään on vielä paha kun ei mummo oikein muista oliko joku nyt allerginen jollekin vai nirsoiliko vaan ja toisaalta osa allergioistakin on vaan nirsoilua mummon mielestä niin hyvä soppa valmiina. ''Hyvinpä ne pähkinät näytti maistuvan kastikkeessa vaikket tykkää!" Jepjep, tämä on lause jonka jokainen pähkinäallerginen haluaa kuulla. Toinen oli ''etpäs edes maistanut rahkaa kakussa!'', no maistoin kyllä mutta en kehdannut siinä vieraiden edessä draamailemaan, aikuinen ihminen kun olen. Tekee äidilleni samaa, piilottelee sieniä ja pupunlihaa vähän kaikkeen ja pätee jälkikäteen kuinka näytti jäniskin nyt maistuvan sienineen päivineen. Yleensä näissä ruokailutilaisuuksissa on läsnä muitakin eikä kai kukaan aikuinen nyt viitsi seurassa narista ruuasta vaikka oma äiti tai mummo onkin, jälkikäteen tosin saatetaan antaa palautetta mutta ei sitäkään lähes aina. Ollaan kyllä kaikki lähisukulaiset huomattu että mikäli mummolle mainitsee että ei pidä jostain, tunkee hän sitä kaksin käsin ruokiin seuraavalla päivällisvierailulla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyyditen anoppi tunnusti minulle kun tiskattiin että on käyttänyt sipulia ruuissa ja hyvin on kuulemma minulle maistunut kun en tiennyt:))

Vastasin että kyllä olen sen huomannut mutta en halunnut sanoa mitään koska minusta on kuitenkin mukavaa että hän tekee meille ruuan joka sunnuntai.

Olitte autolla liikkeellä kun tiskasitte???

Hä?

Sipulin käytön jatkaminen voi olla hieno vihjaus, että söisitte välillä kotonanne, ettekä olisi passattavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele sietämään sipuleita. Minäkin olen opetellut syömään tomaatteja jo 40 vuotta. Anoppi pitää kovasti myös avocadosta, kaalista, saksanpähkinöistä, glögistä ja possunlihasta ja syön niitä mukisematta, vaikken itse mikään fani olekaan. Ainoa asia, jonka todennäköisesti vain levittelisin ympäri lautasta, olisi laardi.

Mikä on laardi??   Miksi ei saa kertoa totuutta ??

Laardi on eläinperäistä rasvaa.

Totuudenpuhuminen on epäkohteliasta ja turhaa  itsekorostusta. Sen verran pitää sietää, että ruokaa syö vaikkei se just oman maun mukaista olekaan.  Syö sitten jotain korvaavaa tilalle, esim. salaattia sen paistetun sipulin sijaan, tai leipää, tai jotain.  Oikeat allergiat ja sairaudet on tietenkin eri juttu, niistä voi sanoa, mutta jos oma ongelma on vaan ettei tykkää, niin suu suppuun.

Kiitän tiedoista, aina voi oppia uutta.   Miten poron rasvoista tehdään laardia?  tai kalan?  

Ruokahan on hyvää silloin kun sitä ei halua syödä, auttaa laihduttamisessa, jotren kaikinpuolin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks sun pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että anoppiväkisin syöttää sulle sellaista mistä et pidä? Hänen jos kenen tässä pitäisi anteeksi pyytää.

Ihanko oikeastiko anopin pitäisi huomioida perhepäivällisellä jokaisen ruokailijan makutottumukset, jos pöydässä istuu toistakymmentä henkeä?

Ap. ja hänen kaltaisten pitäisi syödä kotona tai ravintolassa, jossa jokaiselle valmistetaan ruoka-annokset erikseen, perhepäivällisellä se on tuskin mahdollista, sillä anopin elämässä on muutakin tekemistä, kuin valmistaa miniälle yksilöllinen päivällinen, jota hän on tottunut syödään, eikä kysymys ole mistään allergiasta.

Onko sulla luetun ymmärryksessä vikaa vai oletko muuten vaan idiootti? Ap ei ole niuhottanut sipulista ja on kohteliaasti syönyt anopin sipuliruokia. Ap ei ole esittänyt vaatimuksia vaan on vain todennut, ettei itse käytä sipulia ruuanlaitossa, koska ei pidä sen mausta.

Eihän kypsennetty sipuli itsessään edes maistu miltään. Ja eikö se tunnu hampaissa suunnilleen samalta kuin joku kurkku?

Vierailija kirjoitti:

Kerroit AP, että sunnuntailounaalla on paljon muitakin. Onko muillakin ruokarajoitteita(en puhu nyt allergiasta)?  Kyllähän erilaiset sipulit ovat perusruoka-aineita ja olennainen osa makuyhdistelmää.

Itse muuten tein juuri chili con carnea ja laitoin siihen runsaasti sipulia. Laitoin tarjolle tomaattihakkelusta, kurkkupaloja, salaattia, sipuliviipaleita laitettavaksi tortillan ja chili con carnen päälle. Vieraani sanoi, että hän ei pidä sipulista, joten jättää viipaleet väliin. Chili con carnea hän sen sijaan kehui ja otti sitä yhä uudestaan. Lopuksi kerroin, että siinä ruuassa oli kyllä kaksi isoa sipulia.

Raaka ja kypsennetty sipuli ovatkin aivan eri asioita. En ymmärrä raa'an sipulin syömistä alkuunkaan, on aivan liian voimakasta, melkein polttavaa. Miksihän muuten kahviloissa yms. paikoissa salaatteihin lisätään raakas sipulia, vaikka nimenomaan on luvattu ettei keittiö sitä laita tällä kertaa?

Minusta olette molemmat huonotapaisia. Miksi sinun on pitänyt ylipäätänsä mainita, että et pidä sipulista. Tälläinen minä en pidä siitä tai tästä on epäkohteliasta. Samoin anoppisi on lapsellinen, itsehhän asian otti puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks sun pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että anoppiväkisin syöttää sulle sellaista mistä et pidä? Hänen jos kenen tässä pitäisi anteeksi pyytää.

Ihanko oikeastiko anopin pitäisi huomioida perhepäivällisellä jokaisen ruokailijan makutottumukset, jos pöydässä istuu toistakymmentä henkeä?

Ap. ja hänen kaltaisten pitäisi syödä kotona tai ravintolassa, jossa jokaiselle valmistetaan ruoka-annokset erikseen, perhepäivällisellä se on tuskin mahdollista, sillä anopin elämässä on muutakin tekemistä, kuin valmistaa miniälle yksilöllinen päivällinen, jota hän on tottunut syödään, eikä kysymys ole mistään allergiasta.

Onko sulla luetun ymmärryksessä vikaa vai oletko muuten vaan idiootti? Ap ei ole niuhottanut sipulista ja on kohteliaasti syönyt anopin sipuliruokia. Ap ei ole esittänyt vaatimuksia vaan on vain todennut, ettei itse käytä sipulia ruuanlaitossa, koska ei pidä sen mausta.

Monen mielestä on epäkohteliasta todeta mistä ruoka-aineista ei pidä. Meillä lapsetkin osaavat pitää suunsa supussa ja ottavat vain vähän ruokaa, joka ei ole heille mieleistä (tai lisäkettä ovat huomaamattomasti ottamatta). Mikään ei ole nolompaa kuin aikuinen julistamassa ruokapöydässä, että ei pidä sipulista, sienistä, kalasta yms. Kohteliaasti otatte vain vähän tai lisäkkeet voi jättää ottamatta kokonaan. Meillä lapset oppivat tämän taidon ennen kolmatta ikävuottaan.

Mun anoppi on aina pakkosyöttänyt kaikkea sitä, mistä miniät ei pidä. Toinen miniä ei voinut syödä sieniä. Hänen vatsansa tulee niistä kipeäksi. Aina hän ja hänen puolisonsa sanoivat tästä, mutta joka kerta anoppi teki ruokaa, jossa oli sieniä. No, nyt hänen poikansa on eronnut: vaimo lähti lätkii. Ei tämä sienihomma ollut syynä, mutta ehkä anoppini tekee vaan parisuhteista pojilleen vaikeita. Mä en yksinkertaisesti jaksa anoppiani enää ollenkaan ja käyn kylässä todella harvoin. Mieheni ja lapset käyvät siellä silloin, kun haluavat. Olen ajatellut, että olen aikuinen, eikä minun enää tarvitse sietää epäkunnioittavaa ja välillä lähes alistavaa käytöstä.

Kyllä mun mielestä saa sanoa, jos ei jostain pidä, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä saisi ruokaan laittaa.

Etenkin nuoret ihmiset ovat kohtalaisen avointa sakkia..

Kolmekymppiseltä jo voi odottaa, ettei heti kärkeen tokaise, ettei jostain pidä.

Tämä on tämä ikuinen sukupolvien välinen kuilu.

Kun vanhasta ihmisestä tuntuu, että nuori puhuu hepreaa ja nuoresta, että vanha kettuilee, vaikka vain kysyy jotain kun ei ymmärrä..

Ajat on muuttunut todella paljon teidän nuoruudestanne anopit. Ettekö te jo näitä juttuja lukemalla sitä ymmärrä?