Jäätiin vauvan kanssa yksin :|

alottaja1 kirjoitti:

Nyt on hiihtoloma niin ei ole kerhoa. Olen kyllä jutellut ulkomaalaisille mutta ovat aika lailla vanhempia ja heillä on omat juttunsa. En usko että ystävää saisin..

Lapsen isän äidin kanssa ollaan ihan tekemisissä ja joskus käydään hänen luona mutta on kovin kiireinen.

Lapsi ei viihdy mahallaan ollenkaan niin ei tule liikkumaan ennen kuin kävelee ja epäilen ettei vielä kesällä opi kävelemään :)

Nämä aamu on aina masentavia kun tietää että koko päivänä ei tapahdu mitään

Harmi, että asutte niin kaukana! Asun Helsingissä ja olisin ehdottomasti ilmottautunut seuraksi, jos oisit ollut tältä seudulta. Minulla ei ole lapsia, mutta olen kovin lapsirakas ja samaa ikää kuin sinä. Olisin voinut hoitaa lasta ja pitää sulle seuraa yhdessä lapsen kanssa. :) Käyttekö ikinä Helsingissä?

Mulla ei ole kummilasta tai oikeastaan muitakaan läheisiä sukulaislapsia, vaikka olen aina toivonut niitä kovasti. Olisi ihanaa päästä seurailemaan jonkun ystävän vauvan kasvua. :) Haluutko jutella lisää?

Voi harmi että olet Helsingistä! Ei kyllä käydä siellä ikinä :/ Juttuseura kelpaa aina mutta se on niin erilaista jutella netissä kun oikealle ihmiselle..

Kamalaa :(

Facessa on ryhmä "helppirinki"Rauma. Kokeile sieltä jos löytyy seuraa :)

Kiitos vinkistä :)

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla jopa parempi jättää nuo mielialalääkkeet pois, ne on tarkoitettu ihmisille jotka sairastavat masennusta aivojen välittäjäaineisiin liittyvästä syystä. Sinun tilanteesi ei ole se, vaam sinulla on syy olla surullinen, olet yksinäinen! Siihen ei vielä ole pilleriä keksitty, lääkärit usein unohtavat sen. Eivät lääkkeet sinua auta, sillä ihmisessä olisi jotain vikaa jos olisi jätettynä ja yksinäisenä vaan iloinen, ihan hullu ajatuskin! Lääkkeet voivat muuttaa aivokemiaa pysyvästi, ja tekevät myös sen, että jos vaikka jotain iloista tapahtuu, niin ihminen kokee senkin neutraalina, tunnetilat tasaantuvat.

On hullua yrittää lääkitä pois elämän suvantohetkiä, niitä tulee kaikille, ja silloin ollaan surullisia ja masentuneita. Homman idea on se, että elämään tulee pikkuhiljaa positiivisia asioita ja hups vaan, mieliala on taas hyvä.

On hienoa että olet menossa sinne sinilintuun, varmasti löydät seuraa. Ehkä siellä on joku ilmoitustaulu mihin uskaltaisi jättää puhelinnumeron? Et varmasti ole yksin, monilla nuorilla äideillä on se tilanne ettei seuraa ole, kun omilla kavereilla on niin eri elämäntilanne.

Koita googletella tai tee jonnekin oma ilmoitus tms, löydät varmasti uusia ystäviä, jotka kaipaavat sinua yhtä kipeästi kuin sinä heitä! Toivon kovasti onnea ja parempaa jatkoa sinulle :)

Kiitos kovasti! Tiedän ettei lääkkeet ole hyväksi mutta ennen oli olo että en jaksa ja nyt olo kohentunut pakko jaksaa tilaan. Ehkä olisin yhtä masentunut kuin alussa ilman lääkkeitä? Tai ajattelin jatkaa nyt jonkin aikaa kun ainut haittavaikutus on suun kuivuminen.

Voisinkin laittaa sinilintuun ilmoituksen jos se on laillista, mutta epäilen ottaako kukaan yhteyttä..

Todellakin, sinä hieno äiti, onko mahdollista, että  voisitte yhdessä lääkärisi kanssa miettiä masennuksesi olemusta, ja miten sitä muuten voisi "lääkitä" kuin lääkkeillä. Yleensä lievä masennus ja ihan tavallinen alakulo sotketaan toisiinsa. Ihminen voi olla surullinen, murheellinen ja alkuloinen monestakin syystä, mutta masennusta ne eivät ole. Tärkeintä olisi, että saisit muuta ajateltavaa, koska silloin saisit  henkistä välimatkaa ja väljyyttä nykyiseen tilanteeseesi ja siten myös energiaa ja itsevarmuutta, jota jokainen tuossa tilanteessa kaipaa. Juuri toivo ja toiveikkuus tulevaisuudesta antaa meille virtaa.

Kiitos :) En oikein tiedä mikä masennukseen auttaisi :/ En voi olla miettimättä aikaa exän kanssa ja mitä teki mulle ja miten vain pystyi hylkäämään meidät ja jatkamaan elämäänsä kuin ei mitään.. Miksi ajattelen tätä koko ajan? :( Nyt kun ei ole mitään ja ihmetellään vaan vauvan kanssa sisällä niin pohdin vain että löydänkö ikinä ketään hyvää miestä josta voisin välittää vai olenko lopun elämäni yksin :(

Miten onnistun pääsemään tästä katkeruudesta? Mä olen yksin vauvan kanssa ja ex pitää hauskaa ja on kavereita on naisia ja hauskaa ei kaipaakaan meitä. Mä kaipaan vanhoja aikoja ja perhettä :/ Tuntuu niin epäreilulta että hänellä on hauskaa ja itse ihan surullisena kitkuttelen eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ap ettet enää löydä miestä ainakaan ennenkuin lapsi on 18v. Monet miehet kohtelevat uusperheissään hyvin eri arvoisesti toisen miehen tekemään lasta. Turhaa mammat kehuvat sitä yh.n elämää ja sanovat että kyllä mies löytyy. Mutta jos jaksat olla kaksin lapsen kanssa niin mikäs siinä.

Roskaa. Älä nyt tätä ainakaan kuuntele tai usko ollenkaan. Hyvä mies kyllä löytyy, siitä on niin paljon todellisen maailman esimerkkejä.

alottaja1 kirjoitti:

Miten onnistun pääsemään tästä katkeruudesta? Mä olen yksin vauvan kanssa ja ex pitää hauskaa ja on kavereita on naisia ja hauskaa ei kaipaakaan meitä. Mä kaipaan vanhoja aikoja ja perhettä :/ Tuntuu niin epäreilulta että hänellä on hauskaa ja itse ihan surullisena kitkuttelen eteenpäin

Myöhemmin olet tyytyväinen. Ja hän saattaa katkerastikin katua. Tietynlaiset ihmiset ovat hurmaavia ja hauskaa seuraa tiettyyn rajaan asti, mutta oikeassa elämässä vain haittana. Tulet olemaan tyytyväinen että pääsit tyypistä eroon. Tämä on sinulle iso kasvun paikka mutta elämässä on vaikka mitä hyvää sinulle vielä. Ja usko tosiaan, nyt se tuntuu surulliselta ja katkeralta että olet yksin kun toinen vastuuttomasti pitää hauskaa, mutta tulet olemaan todella tyytyväinen siihen että pääsit tuosta hepusta eroon.

Etsi seuraa ja puhekumppaneita - sukulaisia, seurakunnasta käy vaikka diakonissan kanssa juttelemassa (ei uskonnollista), kenties SPR:llä on ystävävälitys Raumalla. Varsinkin vanhemmat ihmiset saattavat olla vähintään yhtä yksinäisiä mutta samalla erittäin viisaita ja auttaa sinua pääsemään surusta yli.

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinkin olet todella rohkea nuori nainen kun olet vauvan kanssa pärjäillyt omin voiminesi ja käynyt näin rankan jutun läpi! Tuntuu todella pahalta, miten sinulle kävi ja varmasti nyt tuntuu siltä, että on rankkaa, mutta pärjäät paljon paremmin ilman tuollaista ihmistä. Hän on selkeästi matkalla tuhoamaan itseään, eikä olisi ollut hyväksi sinulle eikä vauvalle. Eli parhaan teon minkä on varmaan koskaan tehnyt, on että lähti ja jätti teidät turvaan. Yksinäisyys on rankkaa, mutta vauvan kanssa voitte yrittää tutustua maanläheisiin ja perhekeskeisiin ihmisiin ja varmasti löytyy samassa tilanteessa olevia ihmisiäkin, joihin voisit tutustua? Ajattele tätä tilannetta pisteenä, josta kaikki lähtee parempaan suuntaan. Anna itsellesi tilaa ja aikaa surea tämä pois ja lupaan, että huomaat miten paljon paremmin asiat alkavat sujumaan. Tuo pieni vauva, joka on nyt elämässäsi on henkilö, joka rakastaa sinua todella paljon ja on suuri siunaus. Hae mahdollisimman paljon apua ja hyödynnä kaupungin tarjoamat mielenterveyspalvelut yms. Kysele ja tutki olisiko kunnallasi erillaisia kerhoja yms. suunnattuna esim nuorille äideille, joissa voisit tutustua uusiin ihmisiin. Juttele äidillesi ja perhetyöntekijälle asioista. Tsemppiä, kaikki tulee sujumaan parempaan päin, älä huoli!<3

Kiitos kovasti! Tiedän että parempi näin silti tuntuu kauhealta ja pahalta kun toivoi lapselle hyvää isää :(

Koitan jos jostain löytyisi seuraa. Olen kyllä aijemminkin asunut yksin mutta sillon oli koulu ja työt eli aina tekemistä.

Varmasti aina toivoo lapselle hyvää isää. Mutta sellainen voi myös olla hyvä mies joka ei ole vauvan biologinen isä. Isyys on niin paljon muuta kuin vain biologiaa. Olet niin nuori että olen varma että löydät hyvän miehen ja lapselle isän joka rakastaa tätä kuin omaansa jos vain haluat.

Vierailija kirjoitti:

alottaja1 kirjoitti:

Miten onnistun pääsemään tästä katkeruudesta? Mä olen yksin vauvan kanssa ja ex pitää hauskaa ja on kavereita on naisia ja hauskaa ei kaipaakaan meitä. Mä kaipaan vanhoja aikoja ja perhettä :/ Tuntuu niin epäreilulta että hänellä on hauskaa ja itse ihan surullisena kitkuttelen eteenpäin

Myöhemmin olet tyytyväinen. Ja hän saattaa katkerastikin katua. Tietynlaiset ihmiset ovat hurmaavia ja hauskaa seuraa tiettyyn rajaan asti, mutta oikeassa elämässä vain haittana. Tulet olemaan tyytyväinen että pääsit tyypistä eroon. Tämä on sinulle iso kasvun paikka mutta elämässä on vaikka mitä hyvää sinulle vielä. Ja usko tosiaan, nyt se tuntuu surulliselta ja katkeralta että olet yksin kun toinen vastuuttomasti pitää hauskaa, mutta tulet olemaan todella tyytyväinen siihen että pääsit tuosta hepusta eroon.

Etsi seuraa ja puhekumppaneita - sukulaisia, seurakunnasta käy vaikka diakonissan kanssa juttelemassa (ei uskonnollista), kenties SPR:llä on ystävävälitys Raumalla. Varsinkin vanhemmat ihmiset saattavat olla vähintään yhtä yksinäisiä mutta samalla erittäin viisaita ja auttaa sinua pääsemään surusta yli.

Kiitos kovasti! Joka päivä käyn täällä katsomassa onko joku kirjottanut järkipuhetta ja tarvitsisin koko ajan jonkun puhumassa järkeä mulle! Tiiän että tuon miehen kanssa olisi ollut hirveä tulevaisuus mutta tuntuu niin kauhealta ja mikä tämän tarkotus oli? Mielummin olisin halunut lapsen ihan kenen muun kanssa tahansa. En tiennyt että se muuttuisi hirviöksi :( ! Nyt päivät tuntuu kauheen vaikeilta ja miettii miksi edes olen olemassa. Joka päivä samaa surullista oloa. Mistä löytäisin ikinä hyvän miehen? En mistään ja en voi luottaa :( Tuntuu että elämä on vain alusta loppuun suorittamista ja kilpailemista ja surua.

Oltiin äsken seurakunnankerhossa mutta tuntuu etten oikein saa kontaktia muihin äiteihin ja heillä on jo omat ystävänsä

Vierailija kirjoitti:

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinkin olet todella rohkea nuori nainen kun olet vauvan kanssa pärjäillyt omin voiminesi ja käynyt näin rankan jutun läpi! Tuntuu todella pahalta, miten sinulle kävi ja varmasti nyt tuntuu siltä, että on rankkaa, mutta pärjäät paljon paremmin ilman tuollaista ihmistä. Hän on selkeästi matkalla tuhoamaan itseään, eikä olisi ollut hyväksi sinulle eikä vauvalle. Eli parhaan teon minkä on varmaan koskaan tehnyt, on että lähti ja jätti teidät turvaan. Yksinäisyys on rankkaa, mutta vauvan kanssa voitte yrittää tutustua maanläheisiin ja perhekeskeisiin ihmisiin ja varmasti löytyy samassa tilanteessa olevia ihmisiäkin, joihin voisit tutustua? Ajattele tätä tilannetta pisteenä, josta kaikki lähtee parempaan suuntaan. Anna itsellesi tilaa ja aikaa surea tämä pois ja lupaan, että huomaat miten paljon paremmin asiat alkavat sujumaan. Tuo pieni vauva, joka on nyt elämässäsi on henkilö, joka rakastaa sinua todella paljon ja on suuri siunaus. Hae mahdollisimman paljon apua ja hyödynnä kaupungin tarjoamat mielenterveyspalvelut yms. Kysele ja tutki olisiko kunnallasi erillaisia kerhoja yms. suunnattuna esim nuorille äideille, joissa voisit tutustua uusiin ihmisiin. Juttele äidillesi ja perhetyöntekijälle asioista. Tsemppiä, kaikki tulee sujumaan parempaan päin, älä huoli!<3

Kiitos kovasti! Tiedän että parempi näin silti tuntuu kauhealta ja pahalta kun toivoi lapselle hyvää isää :(

Koitan jos jostain löytyisi seuraa. Olen kyllä aijemminkin asunut yksin mutta sillon oli koulu ja työt eli aina tekemistä.

Varmasti aina toivoo lapselle hyvää isää. Mutta sellainen voi myös olla hyvä mies joka ei ole vauvan biologinen isä. Isyys on niin paljon muuta kuin vain biologiaa. Olet niin nuori että olen varma että löydät hyvän miehen ja lapselle isän joka rakastaa tätä kuin omaansa jos vain haluat.

Tuntuu ihan mahdottomalta että löytyisi! :(

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alottaja1 kirjoitti:

Miten onnistun pääsemään tästä katkeruudesta? Mä olen yksin vauvan kanssa ja ex pitää hauskaa ja on kavereita on naisia ja hauskaa ei kaipaakaan meitä. Mä kaipaan vanhoja aikoja ja perhettä :/ Tuntuu niin epäreilulta että hänellä on hauskaa ja itse ihan surullisena kitkuttelen eteenpäin

Myöhemmin olet tyytyväinen. Ja hän saattaa katkerastikin katua. Tietynlaiset ihmiset ovat hurmaavia ja hauskaa seuraa tiettyyn rajaan asti, mutta oikeassa elämässä vain haittana. Tulet olemaan tyytyväinen että pääsit tyypistä eroon. Tämä on sinulle iso kasvun paikka mutta elämässä on vaikka mitä hyvää sinulle vielä. Ja usko tosiaan, nyt se tuntuu surulliselta ja katkeralta että olet yksin kun toinen vastuuttomasti pitää hauskaa, mutta tulet olemaan todella tyytyväinen siihen että pääsit tuosta hepusta eroon.

Etsi seuraa ja puhekumppaneita - sukulaisia, seurakunnasta käy vaikka diakonissan kanssa juttelemassa (ei uskonnollista), kenties SPR:llä on ystävävälitys Raumalla. Varsinkin vanhemmat ihmiset saattavat olla vähintään yhtä yksinäisiä mutta samalla erittäin viisaita ja auttaa sinua pääsemään surusta yli.

Kiitos kovasti! Joka päivä käyn täällä katsomassa onko joku kirjottanut järkipuhetta ja tarvitsisin koko ajan jonkun puhumassa järkeä mulle! Tiiän että tuon miehen kanssa olisi ollut hirveä tulevaisuus mutta tuntuu niin kauhealta ja mikä tämän tarkotus oli? Mielummin olisin halunut lapsen ihan kenen muun kanssa tahansa. En tiennyt että se muuttuisi hirviöksi :( ! Nyt päivät tuntuu kauheen vaikeilta ja miettii miksi edes olen olemassa. Joka päivä samaa surullista oloa. Mistä löytäisin ikinä hyvän miehen? En mistään ja en voi luottaa :( Tuntuu että elämä on vain alusta loppuun suorittamista ja kilpailemista ja surua.

Oltiin äsken seurakunnankerhossa mutta tuntuu etten oikein saa kontaktia muihin äiteihin ja heillä on jo omat ystävänsä

Voi että. Vaikuttaa siltä, että kaipaisit hyväksyntää ja keskusteluseuraa kantamaan sinut pahimman surun ja pettymyksen tunteen yli. Puhu niin kauan kunnes suru on loppuun puhuttu - soita auttavaan puhelimeen, puhu diakonissalle, pyydä sairaanhoitajakontaktia masennuksen takia, puhu sukulaisille, mieti kenelle kaikille voisit puhua. Tuollainen tilanne ja varsinkin tuossa iässä (olet oikeasti todella nuori) on monella tavoin raskas. Onnittele itseäsi siitä, että nyt jo etsit apua ja mitä kaikkea hyvää se kertoo sinusta. Sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi

Ja tosiaan, tulet varmasti olemaan todella tyytyväinen että pääsit eroon tuosta tyypistä. Varsinkin miehet tuon ikäisenä ovat todella epäkypsiä ja asiat joita hänestä mainitsit (hakkaaminen, luottotiedottomuus, yms.) kertovat, että hän tuo vain ongelmia kenelle tahansa joka on hänen seurassaan. Muistele hyviä aikoja mutta ajattele, miten onnellisesti sinulle kävi kun pääsit hänestä eroon. Sinulla on koko elämä edessä, kaikki mahdollisuudet hyvään parisuhteeseen ja onnelliseen perhe -elämään - ja oikeasti, biologinen vanhemmuus ei ole sille este oikean miehen kohdalla, siitä on niin paljon esimerkkejä.

Sääli ennemmin niitä hölmöjä tyttöjä jotka eivät ole vielä viisastuneet kuten sinä vaan lankeavat tuon tyypin pinnalliseen hurmaavuuteen. Ja tuota tyyppiä, joka todennäköisesti katkerasti katuu tekojaan vanhempana.

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alottaja1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinkin olet todella rohkea nuori nainen kun olet vauvan kanssa pärjäillyt omin voiminesi ja käynyt näin rankan jutun läpi! Tuntuu todella pahalta, miten sinulle kävi ja varmasti nyt tuntuu siltä, että on rankkaa, mutta pärjäät paljon paremmin ilman tuollaista ihmistä. Hän on selkeästi matkalla tuhoamaan itseään, eikä olisi ollut hyväksi sinulle eikä vauvalle. Eli parhaan teon minkä on varmaan koskaan tehnyt, on että lähti ja jätti teidät turvaan. Yksinäisyys on rankkaa, mutta vauvan kanssa voitte yrittää tutustua maanläheisiin ja perhekeskeisiin ihmisiin ja varmasti löytyy samassa tilanteessa olevia ihmisiäkin, joihin voisit tutustua? Ajattele tätä tilannetta pisteenä, josta kaikki lähtee parempaan suuntaan. Anna itsellesi tilaa ja aikaa surea tämä pois ja lupaan, että huomaat miten paljon paremmin asiat alkavat sujumaan. Tuo pieni vauva, joka on nyt elämässäsi on henkilö, joka rakastaa sinua todella paljon ja on suuri siunaus. Hae mahdollisimman paljon apua ja hyödynnä kaupungin tarjoamat mielenterveyspalvelut yms. Kysele ja tutki olisiko kunnallasi erillaisia kerhoja yms. suunnattuna esim nuorille äideille, joissa voisit tutustua uusiin ihmisiin. Juttele äidillesi ja perhetyöntekijälle asioista. Tsemppiä, kaikki tulee sujumaan parempaan päin, älä huoli!<3

Kiitos kovasti! Tiedän että parempi näin silti tuntuu kauhealta ja pahalta kun toivoi lapselle hyvää isää :(

Koitan jos jostain löytyisi seuraa. Olen kyllä aijemminkin asunut yksin mutta sillon oli koulu ja työt eli aina tekemistä.

Varmasti aina toivoo lapselle hyvää isää. Mutta sellainen voi myös olla hyvä mies joka ei ole vauvan biologinen isä. Isyys on niin paljon muuta kuin vain biologiaa. Olet niin nuori että olen varma että löydät hyvän miehen ja lapselle isän joka rakastaa tätä kuin omaansa jos vain haluat.

Tuntuu ihan mahdottomalta että löytyisi! :(

Siltä varmaan tuntuu nyt, mutta tiedän niin paljon naisia jotka ovat löytäneet rakkaan, hyvän miehen joka rakastaa heidän lapsiaan kuin omiaan että älä vain heitä toivoasi! Tämä siis sinua vanhemmalta ihmiseltä joka on nähnyt näitä juttuja ihan oikeassa elämässä.

Vaikuttaa siltä, että todella suret nyt. Nämä jutut ovat niin kuntakohtaisia, että helsinkiläisenä en osaa neuvoa sinua, mutta joskus on vain inhimillinen tarve puhua päästäkseen surusta yli. Voi kun osaisin neuvoa sinua mistä sitä saisi - valtakunnallinen auttava puhelin on, sitä suosittelen, kenties voivat antaa muita neuvoja. Seurakunta on, lisäksi terveyskeskuksen kautta voi saada erikoistuneen sairaanhoitajan keskusteluapua. Tuntuu siltä, että kaipaat keskustelua ja seuraa, mikä on todella inhimillinen tarve. Ja apua ymmärtääksesi miten exäsi voi olla noin tunteeton. Et todellakaan ole yksintuossa tilanteessa, haaste on vain löytää sitä seuraa, kuten vaikkapa vertaistukiryhmiä. Kenties auttava puhelin ja seurakunta voisivat olla ensimmäisiä askeleita sen löytämiseen jos koet ettet saa esim. terveyskeskuksesta tarpeeksi apua. Helsingissä myös toimii esim. FB:n välityksellä "ystävänhakuryhmiä" ja SPR:n ystävänvälityspalvelu. Kenties sinun kannattaisi myös olla avoimempi sen suhteen, että sinulla voi olla yhteisiä asioita esim. vanhempien äitien kanssa? Itse olen oppinut monet suurimmat viisaudet elämässä vanhemmilta ihmisiltä.

Ette tiedäkään miten paljon noi viestit merkitsee mulle. Mua ihan itkettää täällä että tuntematon ihminen jaksaa vastata ja piristää jonkun tuntemattoman ihmisen oloa noin. Noi viestit mitkä nyt luin ne oli tän päivän paras asia. Voin mennä hyvillä mielillä nukkumaan ja en varmasti ikävöi sitä hirviöexää. Mikä hänen tulevaisuus tulee olemaan? Ei mene töihin, kuulemani perusteella joutuu väkivaltarikoksistaan vankilaan. Huomenna menen poliisiasemalle kuulusteluun pahoinpitelystä jonka teki mulle. Hän ei saa edes luottotiedottomana asuntoa. Asuu nytkin pienessä tukiasunnossa. Silti en ymmärrä mikä mussa oli vikana ja lapsessa. Aina autoin häntä kaikessa ja tuin. Olen ihan kaunis ja tein kaikkeni hänen puolesta. Miksi ei välittänyt ja miksi tapasin hänet.. Onneksi edes lapsi on tyttö niin omaa omat piirteeni enemmän kuin hirviöisänsä :)

Kiitos teille. Tiedän että näin paras! Mulla on nyt kamala olla ja yksinäistä tosi yksinäistä ja tuntuu väärältä että exällä niin hauska elämä ettei edes kaipaa meitä mutta ehkä tulevaisuudessa asiat olisi toisin päin. Ehkä

Kyllä juttelen vanhemmillekin äideille. Tuntuu että he ovat mukavampaa seuraa juuri. Mutta en osaa sanoa tiedättekö sen tunteen kun menee kerhoon ym ja yrittää jutella muille mutta muut kohteliaasti vastaavat mutta siirtyvät tuttujensa pariin. Kaikilla on omat juttunsa enkä pääse piiriin :/ On ollut aina näin. Tuntuu että elämä on vain kavereista ja suosiosta kilpailemista. Näin on ollut jo kerhossa ala-asteella yläasteella ammattikoulussa aina..

Tänään taas ollut yksinäinen päivä ja sama huomenna. Kummittelee vaan mielessä että mitä vaan jos ajaessani "vahingossa" törmäisin tieltä puuhun tai johonkin. Kuinka helppoa se olisi ja kukaan ei jäisi kaipaamaan. Toki äitini jonkin aikaa mutta kyllä hänkin unohtaisi. Mutta en voi tehdä sitä vauvalle :(

Vauvan isän äidille voitaisiin laittaa viestiä voidaanko mennä kylään mutta minä olen aina se kuka kysyy. Toisin päin ei yhteyttä :( Inhottavaa aina tuppautua kun en tiedä haluaako. Jos en ottaisi yhteyttä niin tuskin kuuluisi aikoihin

En tarkottanut että vauvalle mitään tekisin! Vaan etten itsellenikään kun haluan että hänellä on äiti edes :(

Olen itse jo 35-vuotias, mutta sain esikoiseni 19-vuotiaana ja toisen reilu parikymppisenä. Minulla on ollut koko ajan mies eli lasteni isä, mutta yksinäisyyttä vauvan kanssa kotona kahdestaan koin välillä paljon, koska mies yrittäjänä teki paljon töitä ja asumme syrjäseudulla. Lähistöllä ei ollut ystäviä minulle ja kerhoihin en osannut/rohjennut mennä.

Neuvoisin sinua nyt kun sinusta tuntuu vaikealta, että ihan ensiksi sinun kannattaa lakata miettimästä sitä, miksi vauvasi isä ei piitannut teistä tuon enempää ja mikä sinussa ja vauvassa on vikana. Ei teissä ole mitään vikaa, vaan mies oli vain kypsymätön kantamaan vastuuta. Sille asialle sinä et voi mitään, jote on tärkeää suunnata katse tulevaisuuteen ja lakata märehtimästä miestä ja hänen tekojaan.

Minua auttoi jo se, että tein konkreettisia tulevaisuuden suunnitelmia. Eli vaikka olet vielä lapsen kanssa kotona, niin se ei ole ikuista, koska lapsi kasvaa. Voisitko harkita esim. opintoja tai työelämää lapsen hiema kasvettua? Tai voisiko joku hoitaa lasta vaikka kerran viikossa, jotta pääsisit omaan harrastukseen? Minua auttoi, kun tunsin jämähtäneeni vain äidiksi, avoimet korkeakouluopinnot. Opiskelin avoimessa vuosia ja lasten päiväkoti- ja kouluiässä pääsin siihen kouluun sisään.

On tärkeää, että uskot itseesi ja pyrit näkemään itsellesi ja lapsellesi valoisan tulevaisuuden. Elämäänsä voi vaikuttaa. Aluksi vaikka ihan pienin askelin. Tunnut surevan kovasti sitä, ettet voisi saada enää miestä itsellesi. Olet niin kovin nuori, että sinulla on aikaa löytää vaikka millainen kumppani ja kokea useitakin suhteita elämäsi aikana. Lapsi ei ole este, onhan yh-isiäkin paljon.

Koetan sanoa sinulle, että suuntaa katse tulevaan menneiden murehtimisen sijaan. Exää et voi muuttaa, joten pyri kuolettamaan mahdolliset tunteet häntä kohtaan, jos niitä vielä vähänkin on. Näin asioiminen lapsenkin asioissa exän kanssa on sinulle tunnetasolla takuulla paljon helpompaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi! Lapsi kasvaa nopeasti, vaikkei nyt siltä tunnu, ja pian olet jo pikkukoululaisen äiti.

Ja ei todellakaan pidä paikkaansa ettei joku mies huolehtisi myös tulevaisuudessa hyvin teistä.Tyttäreni nykyinen avomies on superkiltti ja osallistuu tyttäreni lapsen huolehtimiseen ja harrastuksiin ja pelireissuihin paremmin kuin monen lapsen oma isä vaikka on kiireinen omassa työssään.