Jäätiin vauvan kanssa yksin :|
Olen nuori äiti, juuri 21v täyttänyt ja vauva 9kk. Poikaystävä päätti pari kk sitten ettei kiinnosta vauva tai minä. Hakkasi petti ja lähti. Nyt jo joku uusi tyttö hänellä. Vauvaa ei kaipaa tai ole kiinnostunut olemassaolosta. Tuntuu niin kauhealta että ihminen jonka kanssa olin 2vuotta hylkäsi vain kun roskan. Tiesi että mulla ei kavereita ja poikaystävä oli ainut tuki muttei häntä kiinnostanut kuin viina ja muut :(
Miten te muut yh saatte ajan kulumaan? Olen kotona vain päivästä toiseen yksin vauvan kanssa. Joskus käydään äidilläni ja torstaisin on kerhoa mutta muut päivät vaan ihmetellään kotona ja katkerana mietin exää ja miten hänellä on hauskaa ja itse vain masentuneena kotona. Aloitin masennuslääkkeetkin mutta en ole huomannut näin 2kk jälkeen muutosta. No, ehkä en halua kuolla joka päivä mutta ehkä tän teki vain aika ja pakko jaksaa. Ainut vain että suu kuivuu lääkkeistä.
Tuntuu niin epäreilulta että näin kävi ja vaikea käsittää että tärkein ihminen vaan hylkäsi ja etti heti uuden..
Meillä käy joskus perhetyöntekijä ja hän harmitteli kun ei voi ammatin takia kertoa muita perheitä mutta on muitakin yksinäisiä yksinhuoltajia. Hm :/ En haluaisi olla kaiken aikaa kotona miettimässä asioita mutta mitä muutakaan. Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa?
En nyt kaipaa ilkeitä kommentteja miten lasta ei olisi kannattanut hankkia. Oli iloinen yllätys ja oltiin kaikki tosi iloisia, olen vieläkin kiitollinen kaiken aikaa vauvasta että mulla on edes hänet.
Kommentit (124)
Mieti positiivisia juttuja. Et ole luottotiedoton (toivottavasti...), et taannut miehen velkoja, ostanut sille autoa osamaksulla. Muksu ja toiv ei koirakaan ehtinyt tottua väkivaltaan.
Vie lapsi äidille ja mee koiran kanssa tokoilemaan tai agilityyn, saat muutakin ajateltavaa kun pelkän lapsen kanssa olemisen. Ei mee kun kerta- kaks viikko ja voit treenailla kotonakin.
hei, saanko vielä sanoa että kannattaa perehtyä noihin lääkkeisiin kun monet niitä turhaan syö ilmeisesti miettimättä sen kummemmin haittavaikutuksia. mä tiedän ettet noista lääkkeistä kysynyt alunperin mutta hyvä näistäkin tietää :D on niin paljon muitakin tapoja selvitä tilanteesta (toki on tietty ryhmä joka niitä oikeasti tarvitsee). http://hannelekukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170594-turhat-masennusl…
Vierailija kirjoitti:
Mieti positiivisia juttuja. Et ole luottotiedoton (toivottavasti...), et taannut miehen velkoja, ostanut sille autoa osamaksulla. Muksu ja toiv ei koirakaan ehtinyt tottua väkivaltaan.
Vie lapsi äidille ja mee koiran kanssa tokoilemaan tai agilityyn, saat muutakin ajateltavaa kun pelkän lapsen kanssa olemisen. Ei mee kun kerta- kaks viikko ja voit treenailla kotonakin.
Totta! Olet oikeassa :) Miehellä ei edes luottotietoja itsellään ole eikä varmasti ikinä tule olemaan!
Toko tai agi olisi kivaa mutta on niin itsepäinen ja tottelematon Chihuahua ettei onnistu millään.
Voisi olla jopa parempi jättää nuo mielialalääkkeet pois, ne on tarkoitettu ihmisille jotka sairastavat masennusta aivojen välittäjäaineisiin liittyvästä syystä. Sinun tilanteesi ei ole se, vaam sinulla on syy olla surullinen, olet yksinäinen! Siihen ei vielä ole pilleriä keksitty, lääkärit usein unohtavat sen. Eivät lääkkeet sinua auta, sillä ihmisessä olisi jotain vikaa jos olisi jätettynä ja yksinäisenä vaan iloinen, ihan hullu ajatuskin! Lääkkeet voivat muuttaa aivokemiaa pysyvästi, ja tekevät myös sen, että jos vaikka jotain iloista tapahtuu, niin ihminen kokee senkin neutraalina, tunnetilat tasaantuvat.
On hullua yrittää lääkitä pois elämän suvantohetkiä, niitä tulee kaikille, ja silloin ollaan surullisia ja masentuneita. Homman idea on se, että elämään tulee pikkuhiljaa positiivisia asioita ja hups vaan, mieliala on taas hyvä.
On hienoa että olet menossa sinne sinilintuun, varmasti löydät seuraa. Ehkä siellä on joku ilmoitustaulu mihin uskaltaisi jättää puhelinnumeron? Et varmasti ole yksin, monilla nuorilla äideillä on se tilanne ettei seuraa ole, kun omilla kavereilla on niin eri elämäntilanne.
Koita googletella tai tee jonnekin oma ilmoitus tms, löydät varmasti uusia ystäviä, jotka kaipaavat sinua yhtä kipeästi kuin sinä heitä! Toivon kovasti onnea ja parempaa jatkoa sinulle :)
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti niin vajaa että teet lapsen vuoden seurustelun jälkeen?
Miten niin vuoden? Jos lapsi on 9kk ja olleet yhdessä 2 vuotta niin eihän siinä ole kuin puoli vuotta ennen raskautta.
Äläkä ota sitä ikinä takaisin. Yrittää kyllä koska kukaan järkevä ei katso luottotiedotonta, vapaaehtoistyötöntä miestä kauaa. Sen virheen kun teet niin sitten sulla EI enää ole niitä luottotietoja.
Jos haluaa luoda siteen lapseen tehköön sen kun sillä on oma kämppä. Sulla ei ole velvollisuuksia häntä kohtaan!
Oletko käynyt Nortamonkadulla olevassa kahvila Tassulassa? Siellä on kuulemma paljon vauvoja ( kertoo koulumatkalla ohikulkenut lapseni). Me täällä nyt koko perheen voimin pohditaan sun tilannetta ;). Facebookissa on ryhmä "hätäkahvit Rauma" tai sinnepäin. Siellä saattaisi olla nuoria äitejä. Jos alkuun vaikka löytäisi hiekkalaatikkoseuraa niin olisi edes jotain ohjelmaa. Seurakunnalla saattaisi olla perhekerho... Siis se mihin mennään lapsen kanssa yhdessä. Joskus oli ainakin "vauvamussut" ryhmä. Mun lapset syntyi aina vääräänaikaan vuodesta enkä koskaan päässyt aloittamaan muskaria :D. Kansalaisopistolla on vauvojen värikylpyjä.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla jopa parempi jättää nuo mielialalääkkeet pois, ne on tarkoitettu ihmisille jotka sairastavat masennusta aivojen välittäjäaineisiin liittyvästä syystä. Sinun tilanteesi ei ole se, vaam sinulla on syy olla surullinen, olet yksinäinen! Siihen ei vielä ole pilleriä keksitty, lääkärit usein unohtavat sen. Eivät lääkkeet sinua auta, sillä ihmisessä olisi jotain vikaa jos olisi jätettynä ja yksinäisenä vaan iloinen, ihan hullu ajatuskin! Lääkkeet voivat muuttaa aivokemiaa pysyvästi, ja tekevät myös sen, että jos vaikka jotain iloista tapahtuu, niin ihminen kokee senkin neutraalina, tunnetilat tasaantuvat.
On hullua yrittää lääkitä pois elämän suvantohetkiä, niitä tulee kaikille, ja silloin ollaan surullisia ja masentuneita. Homman idea on se, että elämään tulee pikkuhiljaa positiivisia asioita ja hups vaan, mieliala on taas hyvä.
On hienoa että olet menossa sinne sinilintuun, varmasti löydät seuraa. Ehkä siellä on joku ilmoitustaulu mihin uskaltaisi jättää puhelinnumeron? Et varmasti ole yksin, monilla nuorilla äideillä on se tilanne ettei seuraa ole, kun omilla kavereilla on niin eri elämäntilanne.
Koita googletella tai tee jonnekin oma ilmoitus tms, löydät varmasti uusia ystäviä, jotka kaipaavat sinua yhtä kipeästi kuin sinä heitä! Toivon kovasti onnea ja parempaa jatkoa sinulle :)
Kiitos kovasti! Tiedän ettei lääkkeet ole hyväksi mutta ennen oli olo että en jaksa ja nyt olo kohentunut pakko jaksaa tilaan. Ehkä olisin yhtä masentunut kuin alussa ilman lääkkeitä? Tai ajattelin jatkaa nyt jonkin aikaa kun ainut haittavaikutus on suun kuivuminen.
Voisinkin laittaa sinilintuun ilmoituksen jos se on laillista, mutta epäilen ottaako kukaan yhteyttä..
Raumalainen kirjoitti:
Oletko käynyt Nortamonkadulla olevassa kahvila Tassulassa? Siellä on kuulemma paljon vauvoja ( kertoo koulumatkalla ohikulkenut lapseni). Me täällä nyt koko perheen voimin pohditaan sun tilannetta ;). Facebookissa on ryhmä "hätäkahvit Rauma" tai sinnepäin. Siellä saattaisi olla nuoria äitejä. Jos alkuun vaikka löytäisi hiekkalaatikkoseuraa niin olisi edes jotain ohjelmaa. Seurakunnalla saattaisi olla perhekerho... Siis se mihin mennään lapsen kanssa yhdessä. Joskus oli ainakin "vauvamussut" ryhmä. Mun lapset syntyi aina vääräänaikaan vuodesta enkä koskaan päässyt aloittamaan muskaria :D. Kansalaisopistolla on vauvojen värikylpyjä.
Haha voi kiva että teitä kiinnostaa :D Tassulassa ollaan käyty mutta siellä harvoin sattuu olemaan saman ikäinen vauva ja yleensä siellä on ystäviä tapaamassa toisiaan eikä yleisesti porukkaa. 2 kertaa ku oltiin nii molemmilla olimme yksin. Siellä hätäkahvit ryhmässä on ihan hiljaista ja seurakunnan kerhot täynnä
Raumalta kirjoitti:
Olen nuori äiti, juuri 21v täyttänyt ja vauva 9kk. Poikaystävä päätti pari kk sitten ettei kiinnosta vauva tai minä. Hakkasi petti ja lähti. Nyt jo joku uusi tyttö hänellä. Vauvaa ei kaipaa tai ole kiinnostunut olemassaolosta. Tuntuu niin kauhealta että ihminen jonka kanssa olin 2vuotta hylkäsi vain kun roskan. Tiesi että mulla ei kavereita ja poikaystävä oli ainut tuki muttei häntä kiinnostanut kuin viina ja muut :(
Miten te muut yh saatte ajan kulumaan? Olen kotona vain päivästä toiseen yksin vauvan kanssa. Joskus käydään äidilläni ja torstaisin on kerhoa mutta muut päivät vaan ihmetellään kotona ja katkerana mietin exää ja miten hänellä on hauskaa ja itse vain masentuneena kotona. Aloitin masennuslääkkeetkin mutta en ole huomannut näin 2kk jälkeen muutosta. No, ehkä en halua kuolla joka päivä mutta ehkä tän teki vain aika ja pakko jaksaa. Ainut vain että suu kuivuu lääkkeistä.
Tuntuu niin epäreilulta että näin kävi ja vaikea käsittää että tärkein ihminen vaan hylkäsi ja etti heti uuden..
Meillä käy joskus perhetyöntekijä ja hän harmitteli kun ei voi ammatin takia kertoa muita perheitä mutta on muitakin yksinäisiä yksinhuoltajia. Hm :/ En haluaisi olla kaiken aikaa kotona miettimässä asioita mutta mitä muutakaan. Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa?
En nyt kaipaa ilkeitä kommentteja miten lasta ei olisi kannattanut hankkia. Oli iloinen yllätys ja oltiin kaikki tosi iloisia, olen vieläkin kiitollinen kaiken aikaa vauvasta että mulla on edes hänet.
Moikka!
Kurja tilanne mutta sä selviät tuosta ja lapsi ei osaa moista edes kaivata.
Sä tuut olee vielä onnellinen ja löydät miehen rinnallesi!
Voimia!
3 lapsen yh
Et todellakaan ole yksin. Suurin osa sun ikäisistä äideistä on yksinhuoltajia tai päätyy sellaiseksi. Rohkeasti haet itsellesi vaunulenkkiseuraa ja shoppailuseuraa.
alottaja1 kirjoitti:
Raumalainen kirjoitti:
Oletko käynyt Nortamonkadulla olevassa kahvila Tassulassa? Siellä on kuulemma paljon vauvoja ( kertoo koulumatkalla ohikulkenut lapseni). Me täällä nyt koko perheen voimin pohditaan sun tilannetta ;). Facebookissa on ryhmä "hätäkahvit Rauma" tai sinnepäin. Siellä saattaisi olla nuoria äitejä. Jos alkuun vaikka löytäisi hiekkalaatikkoseuraa niin olisi edes jotain ohjelmaa. Seurakunnalla saattaisi olla perhekerho... Siis se mihin mennään lapsen kanssa yhdessä. Joskus oli ainakin "vauvamussut" ryhmä. Mun lapset syntyi aina vääräänaikaan vuodesta enkä koskaan päässyt aloittamaan muskaria :D. Kansalaisopistolla on vauvojen värikylpyjä.
Haha voi kiva että teitä kiinnostaa :D Tassulassa ollaan käyty mutta siellä harvoin sattuu olemaan saman ikäinen vauva ja yleensä siellä on ystäviä tapaamassa toisiaan eikä yleisesti porukkaa. 2 kertaa ku oltiin nii molemmilla olimme yksin. Siellä hätäkahvit ryhmässä on ihan hiljaista ja seurakunnan kerhot täynnä
Me nyt taidetaan olla tollanen av-perhe ;). Olis vaan kiva jos keksis jonkun tavan auttaa sua. Oletko muuttanut tänne jostain muualta vai onko kaverit jääneet sen exän tultua kuvioihin? Raumalaiset taitaa olla hiukan sellaisia omissa oloissaan pysyviä ja menee aikaa että pääsee mukaan.
Kurjaa, että kaikki paikat on noin täynnä, siis kerhot. Voisiko perhetyöntekijä saada sulle kumminkin paikan ylimääräisenä? Onko ne Sinilinnussakin kaikki kaverinsa kanssa liikkeellä? Kokeilepa keväämmällä sitä sairaalan lähellä olevaa uutta leikkipuistoa. Siellä käy varmaan paljon väkeä samoin kuin liikennepuistossa. Rohkeasti menet vaan juttelemaan... Jos sitkeästi yrittää niin pakkohan tän kokoisesta kylästä nyt on joku löytyä jolla on kans yksinäistä ja tylsää.
Raumalainen kirjoitti:
alottaja1 kirjoitti:
Raumalainen kirjoitti:
Oletko käynyt Nortamonkadulla olevassa kahvila Tassulassa? Siellä on kuulemma paljon vauvoja ( kertoo koulumatkalla ohikulkenut lapseni). Me täällä nyt koko perheen voimin pohditaan sun tilannetta ;). Facebookissa on ryhmä "hätäkahvit Rauma" tai sinnepäin. Siellä saattaisi olla nuoria äitejä. Jos alkuun vaikka löytäisi hiekkalaatikkoseuraa niin olisi edes jotain ohjelmaa. Seurakunnalla saattaisi olla perhekerho... Siis se mihin mennään lapsen kanssa yhdessä. Joskus oli ainakin "vauvamussut" ryhmä. Mun lapset syntyi aina vääräänaikaan vuodesta enkä koskaan päässyt aloittamaan muskaria :D. Kansalaisopistolla on vauvojen värikylpyjä.
Haha voi kiva että teitä kiinnostaa :D Tassulassa ollaan käyty mutta siellä harvoin sattuu olemaan saman ikäinen vauva ja yleensä siellä on ystäviä tapaamassa toisiaan eikä yleisesti porukkaa. 2 kertaa ku oltiin nii molemmilla olimme yksin. Siellä hätäkahvit ryhmässä on ihan hiljaista ja seurakunnan kerhot täynnä
Me nyt taidetaan olla tollanen av-perhe ;). Olis vaan kiva jos keksis jonkun tavan auttaa sua. Oletko muuttanut tänne jostain muualta vai onko kaverit jääneet sen exän tultua kuvioihin? Raumalaiset taitaa olla hiukan sellaisia omissa oloissaan pysyviä ja menee aikaa että pääsee mukaan.
Kurjaa, että kaikki paikat on noin täynnä, siis kerhot. Voisiko perhetyöntekijä saada sulle kumminkin paikan ylimääräisenä? Onko ne Sinilinnussakin kaikki kaverinsa kanssa liikkeellä? Kokeilepa keväämmällä sitä sairaalan lähellä olevaa uutta leikkipuistoa. Siellä käy varmaan paljon väkeä samoin kuin liikennepuistossa. Rohkeasti menet vaan juttelemaan... Jos sitkeästi yrittää niin pakkohan tän kokoisesta kylästä nyt on joku löytyä jolla on kans yksinäistä ja tylsää.
Kaverit jäivät kun aloin vauvaa odottaa :( Meidän sinilinturyhmässä on vain ulkomaalaisia ja pari vanhempaa äitiä.. :D Niin ehkä kesällä olisi helpompi löytää seuraa mutta luulen ettei vauva osaa liikkua vielä silloinkaan ettei varmaan puistossa tule käytyä
alottaja1 kirjoitti:
Kun tavattiin niin opiskeli ja oli kiltti ja kävi töissä. Nyt tuntuukin hirveitä että hylkäsi ja petti ja hankki heti uuden :(
No vuoden SEURUSTELUN perusteella ihmisestä ei voi sanoa yhtään mitään.
Sen ajan seisoo vaikka päällään ja esittää jotain ihan muuta.
Miksi ne lapset pitää tehdä noin jumalattomalla kiireellä, kun ei tunne toista vielä yhtään?
Täällä on monta kommenttia siitä, että liian nopesti tehty lapsi tai liian nuorena tehty lapsi...
Mutta jos täällä joku pohtii tekisikö abortin niin kyllä kaikki huutelee "kyllä sä pärjäät"
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta kommenttia siitä, että liian nopesti tehty lapsi tai liian nuorena tehty lapsi...
Mutta jos täällä joku pohtii tekisikö abortin niin kyllä kaikki huutelee "kyllä sä pärjäät"
Kyllä kuuluukin pärjätä, jos tarkoituksella hommaa itsensä raskaaksi todella lyhyen seurustelun jälkeen.
heikoinaines kirjoitti:
minua kokoomuslaista perijää vituttaa tälläiset roskaväen tarinat.
Älä jaksa provoilla. Ei se kokoomuksen kannattaminen tai sukutaustakaan suojaa ikäviltä asioilta. Olen nimittäin kokenut saman kuin ap, vain yli 15 vuotta vanhempana. Ja minut ja vauvan jätti mies, jonka kanssa olin ollut pitkään.
Jaksamista sinulle, ap! Olisiko sinulla jaksamista ehdottaa esim paikkakunnan MLLlle, seurakunnalle tms että perustatte ryhmän syystä tai toisesta lapsen kanssa kahden oleville äideille? Tapaamispaikka voi olla vaikka kahvila, mutta jos löytäisit jonkin tahon hoitamaan tiedotuksen?
Itse koin saman kuin sinä. Mies huusi ja räyhäsi lapsen synnyttyä ja raskausaikanakin. Haukkui minua joka asiasta. Oli illat, välillä yötkin poissa, ei vastannut puhelimeen. Ja sitten vain lähti, oletettavasti taustasyynä toinen nainen.
Sinä ja lapsi pärjäätte hyvin. Usko pois, meissä naisissa on voimavaroja, joista emme tienneetkään ennen kuin kova paikka tulee eteen.
Päivärytmiä voi keksiä kotonakin. Etsi netistä ja kirjastosta lastenlauluja ja erityisesti laulu - ja runoleikkejä ja pidä joka päivä muskarituokio. Kotoa voi etsiä "soittimia", helistimen lisäksi esim muovipurkki on ihan käypä rumpu. Vauva nauttii rytmistä! Laululeikkeihin voi ottaa mukaan huiveja, pehmoleluja, jne.
Kiitos kovasti vastauksista! Ihana lukea että ihmiset välittää, tuntemattomat ihmiset kun lapsen isä taas ei välittänyt yhtään.. Ei voi ymmärtää.
Tänään kuunneltiin musiikkia vauvan kanssa ja koiran kanssa oltiin lenkillä, mutta siinä on vain hetkeksi tekemistä. Nyt taas istutaan täällä sisällä..
Kaikesta selviää kun vaan kovasti yrittää. Kyllä se aurinko vielä sinulle paistaa. Yritä olla ajattelematta exääsi...elatusmaksut kuntoon vaan ja unohdat koko ihmisen. Olen pahoillani puolestasi mutta kyllä se paremmaksi vielä muuttuu kun et vaan luovuta. Tsemppiä