Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jäätiin vauvan kanssa yksin :|
Raumalta
23.02.2016 |
Olen nuori äiti, juuri 21v täyttänyt ja vauva 9kk. Poikaystävä päätti pari kk sitten ettei kiinnosta vauva tai minä. Hakkasi petti ja lähti. Nyt jo joku uusi tyttö hänellä. Vauvaa ei kaipaa tai ole kiinnostunut olemassaolosta. Tuntuu niin kauhealta että ihminen jonka kanssa olin 2vuotta hylkäsi vain kun roskan. Tiesi että mulla ei kavereita ja poikaystävä oli ainut tuki muttei häntä kiinnostanut kuin viina ja muut :(
Miten te muut yh saatte ajan kulumaan? Olen kotona vain päivästä toiseen yksin vauvan kanssa. Joskus käydään äidilläni ja torstaisin on kerhoa mutta muut päivät vaan ihmetellään kotona ja katkerana mietin exää ja miten hänellä on hauskaa ja itse vain masentuneena kotona. Aloitin masennuslääkkeetkin mutta en ole huomannut näin 2kk jälkeen muutosta. No, ehkä en halua kuolla joka päivä mutta ehkä tän teki vain aika ja pakko jaksaa. Ainut vain että suu kuivuu lääkkeistä.
Tuntuu niin epäreilulta että näin kävi ja vaikea käsittää että tärkein ihminen vaan hylkäsi ja etti heti uuden..
Meillä käy joskus perhetyöntekijä ja hän harmitteli kun ei voi ammatin takia kertoa muita perheitä mutta on muitakin yksinäisiä yksinhuoltajia. Hm :/ En haluaisi olla kaiken aikaa kotona miettimässä asioita mutta mitä muutakaan. Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa?
En nyt kaipaa ilkeitä kommentteja miten lasta ei olisi kannattanut hankkia. Oli iloinen yllätys ja oltiin kaikki tosi iloisia, olen vieläkin kiitollinen kaiken aikaa vauvasta että mulla on edes hänet.
Kommentit (124)
Voimahaleja. Olet yhtä vanha kun mun oma tytär. Olet erittäin kypsä ja paras äiti lapsellesi, älä ikinä unohda sitä. Teillä tulee olemaan ihanaa yhdessä ja jälkeenpäin tiedät että teit sen yksin ja teit sen hyvin. Saat olla ylpeä joku päivä, usko. Jos tuommoinen poikakaveri niin en voi muuta sanoa että onneksi hän lähti. Ei olisi ollut muuta kun harmeja tuommoisesta. Joku päivä - vaikket sitä nyt usko - huomaat että olin oikeassa. Pistä fookuksesi nyt lapseesi, ota rohkeasti yhteyttä netin kautta ryhmiin missä on muita yh äitejä. Kysy vaikka neuvolassa mistä voisi etsiä. Pärjäät varmasti. Nyt kohta kesä tulossa ja pikkuhiljaa huomaat ettet enää ajattele x:ääsi niin paljon kuin ennen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, anna tuommoisen mennä! Kyllä mies edestään vielä kaiken löytää. Lapsi kasvaa ja kysyy vielä "Miksi?"
Kiitos kovasti! En nyt oikein tiedä jotenkin tavallaan synkensi mieltäni teksisi tavallaan. Pelkään myös sitä etten löydä ikinä rinnalleni kumppania joka välittäisi meistä ja josta kiinnostuisin. Kumpa sinä löytäisit. Kaikki puhuvatkin että kohta tulee kesä ja näin mutta mitä silloin? Ulkona on iloisia ihmisiä yhdessä ja olen entistä surullisempi.
Täällä ei ole mitään muita harrastusmahdollisuuksia missä jo ei oltaisi eli torstain kerho :(
Ei vois vähempää kiinnostaa jonkun kokoomuslaisen sivistymättömän moottoriturvan mielipide, että oikeen vittukin osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, anna tuommoisen mennä! Kyllä mies edestään vielä kaiken löytää. Lapsi kasvaa ja kysyy vielä "Miksi?"
Niin tätä mietin monesti että mitä sanon tulevaisuudessa lapselle miksei isä välittänyt?
Mitä sanon..
Vauva on myös vielä hyvin suloinen ja kiltti. Aina kuullaan ihasteluja miten lapsi voi näyttää niin kauniilta. En ymmärrä miksi mies ei tykännyt :(
Olen pahoillani jos synkensin mieltäsi. Minua on kyllä kyselty treffeille jne. olen vain itse niin jumiutunut tähän enkä osaa aloittaa nyt pienen kanssa mitään uutta juttua kun vasta itsekin totuttelen uuteen elämäntilanteeseen/äitiyteen. Eli ei ole kyse siitä ettei ketään olisi löytynyt, en vain kiinnostu, paitsi mahdottomista joita niitäkin juoksisin pakoon jos ei olisi mahdotonta, eli oikeasti en vain halua nyt mitään.
Kesästä puhuin itse siksi että koin sen helpompana aikana, oli helpompi olla pois neljän seinän sisältä, vaikka vain puistossa istuen, se auttoi pysymään järjissään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko oikeasti niin vajaa että teet lapsen vuoden seurustelun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä varmaan on vientiä, koska hän kuulostaa aikamoiselta "jännämieheltä" ja se ei ole hyvä juttu. Parempi sinulle, että pääsit eroon.
alottaja1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, anna tuommoisen mennä! Kyllä mies edestään vielä kaiken löytää. Lapsi kasvaa ja kysyy vielä "Miksi?"
Niin tätä mietin monesti että mitä sanon tulevaisuudessa lapselle miksei isä välittänyt?
Mitä sanon..Vauva on myös vielä hyvin suloinen ja kiltti. Aina kuullaan ihasteluja miten lapsi voi näyttää niin kauniilta. En ymmärrä miksi mies ei tykännyt :(
Sanot totuuden: en tiedä miksei isäsi välittänyt sinusta. Sinä voisit kysyä sitä häneltä. (tietenkin sitten, kun lapsi on tarpeeksi iso, jotta hänellä on tarpeeksi kykyä käsotellä asiaa).
Oma äitini jätti minut, joten kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paikkakunnallasi seurakunnan kerhoja? Usein seurakunnat pitävät esim nuorille
Äideille omia tapaamisia. Eivät ne yleensä ole erityisen hengellisiä ja ovat ilmaisia kaikille, myös kirkkoon kuulumattomille.
Miksi nuoret naiset tekevät lapsia tällaisten miesten kanssa? Ei yhtään ajatella pidemmälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tavattiin niin opiskeli ja oli kiltti ja kävi töissä. Nyt tuntuukin hirveitä että hylkäsi ja petti ja hankki heti uuden :(
Lopeta ne mielialalääkkeet. Niistä on mahdoton myöhemmin päästä eroon.
Vaihda lääkitys vaikkapa ihan liikuntaan. Ota rutiiniksi tehdä joka päivä lenkki. Hanki kissa tai koira, niin saat lämpöä ja rakkautta.
Noista mielialalääkkeistä... kuinka paljon uskot että ehdottomasti tarvitset niitä? mä olen siinä käsityksessä että niitä tungetaan jokaiselle vaikka "ongelma" olis korjattavissa ihan muutenkin. ehkä ei aina kannattaisi sille linjalle siis lähteä vaikka lääkäri niitä määräiskin. esim. toi liikunta mistä joku sanoi, mutta oletko miettinyt jotain ryhmäterapiaa tai muuta vastaavaa?
Heippa Ap, täällä yksi raumalainen äiti. Omat lapset on teinejä mutta muistan miten tylsää oli kun ei ollut mitään ohjelmaa ja päivät oli ns yhtä ja samaa. Oletko käynyt sinilinnussa? Siellä voisi tavata omanikäisiä äitejä. Itse löysin aikoinaan lähipuistosta seuraa päivisin. Oli sitten lapsillekin leikkiseuraa. Onneksi sinulla on äitisi. Kaipaatko tällähetkellä enemmän ns varamummulaa, omanikäisiä äitejä vai mitä?
Lapsen isä ei kuulosta kauhean fiksulta. Ehkä parempi että pääsit eroon :/. Sinä kuulostat järkevältä nuorelta naiselta. Älä lannistu!
En tiedä tarvitsenko lääkkeitä koska edelleen masentaa eikä tunnu vaikuttavan eli onkohan tästä edes hyötyä..?
Moikka :) Käydään juuri siellä sinilinnussa torstaina. Ehkä kaipaisin oman ikäistä seuraa tai melkeinpä vain mitä seuraa vaan
Alue: Aihe vapaa
Minulla vähän sama menneisyys, sain lapsen 21 vuotiaana ja olin lähestulkoon alusta asti yksin. Olen tosi huono tutustumaan ihmisiin ja melko ujokin, joten vietin vuosia ihan älyttömän yksinäisenä. Pahinta oli henkinen yksinäisyys, ettei voinut jakaa kenenkään kanssa iloja ja suruja lapsesta, hänen kasvustaan ja elää perhearkea. Meilläkin ainoita kontakteja oli äitini. Tänään lapsi täyttää pian 5 vuotta ja nyt voin olla tosi tyytyväinen että pärjäsin ja pärjään edelleen, en edes osaa ajatella että olisi joku muu jakamassa vastuuta. Tähän tottuu. En ole voinut tutustua keneenkään ilman lasta joten parisuhde mietteet on jo kadonneet, en varmasti edes osaisi enää jakaa arkeani, liian paljon koettu yksin..
Sinulle toivotan tsemppiä, pärjäät kyllä jos haluat ja älä epäröi pyytää apua. Et ole yhtään huonompi kuin muutkaan, vaan hurjan vahva jos et luovuta . Ehkä lapsesi pelasti sinut tuhlaamasta elämääsi huonon miehen kanssa. Muistan kuinka aika oli välillä tuhottoman pitkää kaksin vauvan kanssa, mutta muista että lapsesi on vain kerran vauva joten yritä myös nauttia, joskus kaipaan vauvavuotta näiden uhmakiukkujen keskellä.. Pidä itsestäsi hyvä huoli, ulkoile, pian on kevät ja kesä, sitten on taas paljon tutkittavaa luonnossa.. Järjestä itsellesi välillä omaa aikaa. Älä stressaa riittämättömyyttä, itse tuhlasin tähän ja tulevaisuuden stressaamiseen paljon voimavarojani, silti kaikki on mennyt hyvin ja omalla painollaan omana aikanaan. Yksinhuoltajuus jatkuu täälläkin ja erilaiset haasteet edessäpäin. Päivä päivältä mitä isommaksi lapseni kasvaa, sitä vähemmän kaipaan enää muuta seuraa kuin lapseni :)