Mitä sellaista sinä kehtaat tehdä, mitä moni muu ei kehtaa?

Pukeudun miten haluan, en sen mukaan mitä muut minusta mahdollisesti ajattelevat. Saatan käydä kaupassa kuomat tai kumisaappaat jalassa. Käytän bikinejä vaikka olen ylipainoinen. Uskallan olla pois instasta, facebookista yms. Uskallan jättää vastaamatta anopin puheluun.

uskallan käydä avoimesti kirkossa ja muissa seurakunna tilaisuuksissa. Uskallan kasvattaa lapsia omalla tylilläni ja uskallan komentaa vierasta lasta. 

Teen paljon asioita omalla tyylilläni, jos se jotain haittaa niin se on hänen murheensa, ei minun.

Uskallan puuttua kiusaamiseen, rasismiin ja puolustaa heikompia missä tahansa tilanteessa. Luonne ei vaan anna periksi olla hiljaa ja kävellä ohitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olla lihava. En häpeä sitä. En tykkää siitä, mutta en kulje teltassa enkä seiso hiljaa nurkassa.

Kyllä sitä kannattaisi vähän hävetä...

No mitä? Miksi alapeukut? Mistä se motivaatio oman itsensä parantamiseen sitten lähtee, jos ei siitä, että tiedostaa jonkun asian itsessään olevan huonolla mallilla? Ehkei alkoholistienkaan kannata hävetä alkoholismiaan? Narkkareiden narkkaamistaan? Työttömien työttömyttään?

Missä ihme "kaikkionkivaa-maailmassa" te oikein elätte...

Kyllä minä tiedostan sen olevan huono asia että olen lihava, mutta en minä itseäni häpeä. Nuorena ja hoikkana häpesin itseäni, luulin olevani ruma ja lihava, eikä siitä mitään hyötyä ollut. Nyt kun oikeasti olen lihava, olen huolissani terveydestäni, en siitä että ottaako mun ulkomuoto jonkun laihan ja kauniin silmään kipeetä. Mun elämässä on paljon isompiakin huolia kuin se että mitä muut musta ajattelee, minä tiedän että jokaisella on omat ongelmansa, kukun huolehtikoot omistaan. Olen ollut myös työtön pitkiäkin aikoja, mutta en ole sitäkään osannut hävetä, sillä se työttömyys on ollut huonoa tuuria, ei sitä että minä olisin jotenkin huononpi kuin ne joilla sattuu olemaan työpaikka. Helvetin hyvällä tuurilla ja toki oman aloitteeni takia sain työpaikan, en kuitenkaan kuvittele nyt olevani parempi ihminen kuin työttömänä tällä hetkellä olevat.

Kehtaan riisuutua lavalla, ja kehtaan näyttää vielä nauttivani siitä. Kehtaan tehdä nämä vieläpä omassa 85 kiloisessa vartalossani, jota koristaa kymmenet raskausarvet.

Kehtaan pysyä pois Facebookista.

Kehtaan kuunnella autossa musiikkia ihan täysillä, vaikka se kuuluu ulos kauheena mölinäjumputuksena. Ennen naureskelin "kaikenmaailman amisjumputtajille" kunnes tajusin että se jumputus kuuluu ihan tavallisilla autostereoillakin jos kuuntelee tiettyä musiikkia :D tulee aamuisin vaan niin hyvä mieli kun kunnon energiset hitit raikaa, ei maha mittään! t. kolmekymppinen nainen

Kehtaan kiivetä puuhun vaikka metsälenkillä jos tekee mieli. Katsoa muumeja ja lastenelokuvia.

Tuohon pulkkamäen laskuun joudun lainaamaan naapurin mukelot mukaan, mutta eipä heillä tai äidillään mitään sitä vastaan ole :)

- Osaan olla välittämättä mitä muut minusta mahdollisesti ajattelevat - ei kiinnosta

- En pidä "mallin vuoksi" tai "tavan takia" yhteyksiä ihmisiin, joista en välitä ja jotka vain ankeuttavat elämääni; olkoonkin että ovat lähisukua

- En pidä kulisseja yllä; ihan rehellisesti kerron jos jokin on päin persettä tai että anoppiin ja appeen ei ole välejä, koska ovat juopotelleet mieheni lapsuuden ja koskaan ei ole väleissä oltu.

- Osaan tarkastella omaa toimintaani puolueettomasti; esim. myönnän että osaan olla tarpeen tullen hyvinkin narttu tuntematta asiasta mitään tunnontuskia.

Pukeudun miten haluan.  Avaan suuni ja sanon mielipiteeni asioista.

Kehtaan kuunnella heviä autossa kovaa, vaikka olen 60 vee jo kohta.

Kehtaan ajaa liikennesääntöjen mukaan, pitää turvavälin, huomioida keliolosuhteet ja muun liikenteen. Olen hieman liian tarvittu tässä elämässäni ja tykkään itsestäni sen verran paljon, ettei mun oikeen sovi loukkaantua, kuolla tai joutua edesvastuuseen vahingon aiheuttamisesta.

Kehtaan "nostaa kissan pöydälle".

Kehtaan ottaa vastaan kehuja ja kiittää niistä.

Kehtaan olla oma itseni ja just niin hankala tai ihana kuin huvittaa.

hyräillä ja rummutella pöytää /taputella itsekseni. terveisin kävelevä jugeboksi.

Hassua, kuinka moni pitää hyvänä asiasa sitä, että kehtaa "nostaa kissan pöydälle" ja puhua suunsa puhtaaksi ...

Vierailija kirjoitti:

Kehtaan käyttää työkaluja naisena miesten nähden - moni ei kuulemma ilkeä kun ei ole varma onnistuuko...

Olen mies ja osaan käyttää työkaluja, mutta joskus se on minullakin ollut se ensimmäinen kerta. Nostan sinulle hattua.

Piereskelen kaupoissa. Katson tyhjän hyllyvälin jossa rojautan, sen jälkeen siirryn vaivihkaa vähän kauemmas tarkkailemaan haisevaan väliköön menevien ihmisten ilmeitä. Parissa kaupassa minulla on jo vakioväliköt.

Kehtaan kulkea ilman meikkiä, muttakin siistinä, minua ei yleensä "pieruverkkareissa" näe.

Kehtaan nauraa ääneen ja iloita jos siihen on aihetta. Minua on tästä iloitsemisesta kritisoinut jopa vieraat lapset että olen ärsyttävä kun kerron ääneen kannustavia asioita ja kehun kun lapseni on oppinut uuden taidon.. (Kyllä, ihan oikeasti. Kyseiset lapset olivat noin 6-7 vuotiaita)

Kehtaan nauraa itselleni. Vaikka olisin maassa kun olen juuri liukastunut, niin saatan rätkättää itselleni. Jos en nauraisi, olisin luultavasti satuttanut itseni pahemmin. 

Kehtaan olla hyvällä tuulella vaikka taivaalta sataisi vettä, lunta ja räntää yhtä aikaa.

Kehtaan leikkiä lasten kanssa vaikka paikalla olisi muita aikuisia (kiipeillä, tehdä hiekkajuttuja, hyppiä kurassa, tanssia lastenmusiikkikeikalla...)

Kehtaan tunnustaa että minulla ei ole perheen ulkopuolisia ystäviä kuin yksi ja olen tähän asiaan tyytyväinen. 

Kehtaan sanoa etten käytä alkoholia tai että ei, en ota "herkkuja".

Kehtaan olla myös noin niinkuin yleisesti ottaen positiivinen. Senkös takia minua niin hulluna pidetäänkin. ;)

Eli onko parempi antaa toisen pyyhkiä jalkansa paitaasi kuin nostaa kissa pöydälle?

Kauanko kestät olla kynnysmatto, ennen kuin räjähdät!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olla lihava. En häpeä sitä. En tykkää siitä, mutta en kulje teltassa enkä seiso hiljaa nurkassa.

Kyllä sitä kannattaisi vähän hävetä...

No mitä? Miksi alapeukut? Mistä se motivaatio oman itsensä parantamiseen sitten lähtee, jos ei siitä, että tiedostaa jonkun asian itsessään olevan huonolla mallilla? Ehkei alkoholistienkaan kannata hävetä alkoholismiaan? Narkkareiden narkkaamistaan? Työttömien työttömyttään?

Missä ihme "kaikkionkivaa-maailmassa" te oikein elätte...

Kyllä minä tiedostan sen olevan huono asia että olen lihava, mutta en minä itseäni häpeä. Nuorena ja hoikkana häpesin itseäni, luulin olevani ruma ja lihava, eikä siitä mitään hyötyä ollut. Nyt kun oikeasti olen lihava, olen huolissani terveydestäni, en siitä että ottaako mun ulkomuoto jonkun laihan ja kauniin silmään kipeetä. Mun elämässä on paljon isompiakin huolia kuin se että mitä muut musta ajattelee, minä tiedän että jokaisella on omat ongelmansa, kukun huolehtikoot omistaan. Olen ollut myös työtön pitkiäkin aikoja, mutta en ole sitäkään osannut hävetä, sillä se työttömyys on ollut huonoa tuuria, ei sitä että minä olisin jotenkin huononpi kuin ne joilla sattuu olemaan työpaikka. Helvetin hyvällä tuurilla ja toki oman aloitteeni takia sain työpaikan, en kuitenkaan kuvittele nyt olevani parempi ihminen kuin työttömänä tällä hetkellä olevat.

Juuri näin!

Eikä kukaan taatusti muuta elämäntapojaan siksi,että häpeä jotenkin motivoisi.Pikemminkin päin vastoin,jos häpeeä itseään,on paska fiilis,ja sitten lohduttaudutaan noilla "häpeällisillä" asioilla kuten ruoka ja päihteet.On eria asia tiedostaa että jokin asia elämässä on huonolla mallilla kuin ajatella että olen huono ihminen kuin teen näin,täytyypä nyt oikein rypeä häpeässä niin motivoidun kunnostautumaan.Kummallinen logiikka joillakin.Se ettei häpeä huonoja asioita ei tarkoita että ei tiedosta niitä tai olisi niistä ylpeä.Sitä vain yrittää pärjätä huonojen asioiden kanssa,jos niihin ei ainakaan sillä hetkellä pysty vaikuttamaan.

Valitsen harrastukset sen mukaan mikä itseä miellyttää enkä tee muotijuttuja. Tästä esimerkkinä haitarin soitto (aloitettu nelikymppisenä).

Kehtaan ajaa pyörällä työmatkat kesät talvet, vaikka vaatteiden vaihtorumba onkin melkoinen. Ja kehtaan tämän myös kaikille ilmoittaa, etten halua käyttää autoa.

Kehtaan mennä tanssimaan baariin yksin, myöskin tuntureille kehtaan mennä hurvittelemaan muutamaksi päiväksi yksinkin.

Kehtaan nauraa isoon ääneen, jopa omille jutuilleni.

Kehtaan meikata räväkästi, vaikka ystävättäreni hädintuskin laittavat hieman ripsiväriä.

Kehtaan käyttää korkeita korkoja välittämättä pituudestani.

Kehtaan ilmoittaa, että tapaan ystäviäni mieluiten livenä, en somessa.

Kauheaa muuten,että ääneennauramista pitäisi ilmeisesti  jotenkin hävetä.Joskus bussissa repeilin jollekin mielestäni tosi hauskalle jutulle,nauroin ääneen mutta en niin kovaa että sen olisi pitänyt metelin takia ketään häiritä.Poikaystävä nolosteli puolestani ja jonkun edempänä istuvan mummon pää kääntyi kuin Manaaja-elokuvan hahmolla.