Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus

Kenen syy on jos ei maisteri työllisty. Sanokaapas se!

Näitä lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että syyllisiä ovat jotkut muut.

Katkeruus on karvasleipä, eikä edistä mihinkään.

Tästä ketjusta tuli aika negatiivinen. Uskon myös että ap löytää töitä kyllä. Laajenna hakua, mieti sellaisia aluksi mahdottomiltakin tuntuvia vaihtoehtoja. Tai hae lisää pätevyyttä (mutta ole tarkkana että se lisäpätevyys on sitten työelämän kannalta hyödyllistä). Kyllä töitä löytyy, enemmänkin se on mielesyäni ongelma että monet joutuvat aikamoiseen venymiseen valmistumisen jälkeen. Onko se ihan oikein? Ensin vuosikausia kestävä koulutus, luulisi että se voisi antaa nuorelle vähän enemmän. Mutta yliopistot eivät tästä ole kiinnistuneita. Opetus on professoreille vain vältyämätön paha oman tutkimustyön ohella. Jokaisesta valmistuneesta yliopisto saa rahaa, joten opiskeiljat on vain saatava nopeasti valmistumaan. Ei väliä mitä niille käy valmustimisen jälkeen. Tämä voi monelle nuorelle olla melkoinen hlökohtainen tragedia. Mikä on yliopistojen vastuu?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus v*ttuilla, mutta miksi ihmeessä opiskelit historiaa, jos et kerran missään vaiheessa ole halunnut opettajaksi, tutkijaksi, museoon tai arkistoon? Miksi et alun alkaenkin lukenut viestintää, jos kerran sille alalle halusit?

Ei silloin tuoreena abina paljoa tiennyt, mitä voisi tulevaisuudellaan tehdä. Olin hyvä historiassa, menin opiskelemaan sitä, opinnot osoittautuivat mukaviksi, miksi kivaa alaa vaihtamaan? Ei mulle annettu lukiossa mitään opovalmennusta ja selvisi vasta neljäntenä opiskeluvuonna, että työelämä vähän vierastaa generalistia.

Ongelma on mun mielestä nykyään siinä, että työnantajilla ei ole rahaa eikä aikaa valmentaa uusia työntekijöitä, siksi haetaan niitä valmiita SAP ja Photoshop-velhoja. Lisäksi suomalainen yksityinen sektori vierastaa humanisteja, joilla olisi hirvittävästi annettavaa ja innovointikykyä. Työntekijät ja työmarkkinat eivät kohtaa, siitä tässä on enemmän kyse.

Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toimistoapulaisena. Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.

Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!

Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.

Muuta asenne. Ota vastaan kaikki mitä saat. Saat töitä, työkokemusta, pääset sisälle firmaan. Verkostoidu, tutustu siellä muihin, selvitä mitä kaikkea siellä tehdään. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi kaikkeen ylimääräiseen, kerro, että olet kiinnostunut uudesta ja pyri etenemään horisontaalisesti. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli aika negatiivinen. Uskon myös että ap löytää töitä kyllä. Laajenna hakua, mieti sellaisia aluksi mahdottomiltakin tuntuvia vaihtoehtoja. Tai hae lisää pätevyyttä (mutta ole tarkkana että se lisäpätevyys on sitten työelämän kannalta hyödyllistä). Kyllä töitä löytyy, enemmänkin se on mielesyäni ongelma että monet joutuvat aikamoiseen venymiseen valmistumisen jälkeen. Onko se ihan oikein? Ensin vuosikausia kestävä koulutus, luulisi että se voisi antaa nuorelle vähän enemmän. Mutta yliopistot eivät tästä ole kiinnistuneita. Opetus on professoreille vain vältyämätön paha oman tutkimustyön ohella. Jokaisesta valmistuneesta yliopisto saa rahaa, joten opiskeiljat on vain saatava nopeasti valmistumaan. Ei väliä mitä niille käy valmustimisen jälkeen. Tämä voi monelle nuorelle olla melkoinen hlökohtainen tragedia. Mikä on yliopistojen vastuu?

Nyt en ihan saa kiinni siitä että "kyllä töitä löytyy" kun täällä on juuri esitelty tämä suuri paradoksi jossa työttömiä on moninkertaisesti työpaikkoihin nähden? 

Mitä vastuuta yliopistojen pitäisi kantaa? Antaa opiskelijoiden roikkua ikuisesti opiskelemassa kunnes löytävät töitä? 

Vierailija kirjoitti:

Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toimistoapulaisena. Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.

Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!

Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.

Niinku tästäkin nähdään, ennen oli helpompaa. Tämäkään postaaja osaa edes lukea ja ainakin väittää olevansa joku päällikkö. Et vissiin huomannut, että tässäkin ketjussa on käyty läpi että edes noita toimistoapulaisen paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Ihan turha luulla, että merkonomit niihin muuten enää pääsisivätkään. Niihin hakee tradet ja ekonomitkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli aika negatiivinen. Uskon myös että ap löytää töitä kyllä. Laajenna hakua, mieti sellaisia aluksi mahdottomiltakin tuntuvia vaihtoehtoja. Tai hae lisää pätevyyttä (mutta ole tarkkana että se lisäpätevyys on sitten työelämän kannalta hyödyllistä). Kyllä töitä löytyy, enemmänkin se on mielesyäni ongelma että monet joutuvat aikamoiseen venymiseen valmistumisen jälkeen. Onko se ihan oikein? Ensin vuosikausia kestävä koulutus, luulisi että se voisi antaa nuorelle vähän enemmän. Mutta yliopistot eivät tästä ole kiinnistuneita. Opetus on professoreille vain vältyämätön paha oman tutkimustyön ohella. Jokaisesta valmistuneesta yliopisto saa rahaa, joten opiskeiljat on vain saatava nopeasti valmistumaan. Ei väliä mitä niille käy valmustimisen jälkeen. Tämä voi monelle nuorelle olla melkoinen hlökohtainen tragedia. Mikä on yliopistojen vastuu?

Nyt en ihan saa kiinni siitä että "kyllä töitä löytyy" kun täällä on juuri esitelty tämä suuri paradoksi jossa työttömiä on moninkertaisesti työpaikkoihin nähden? 

Mitä vastuuta yliopistojen pitäisi kantaa? Antaa opiskelijoiden roikkua ikuisesti opiskelemassa kunnes löytävät töitä? 

Yliopistojen pitäisi avautua enemmän työelämään päin. Tutkia mitä siellä tarvitaan, minkälaisia mahdollisuuksia maistereilla on työllistyä, muokata opetusohjelmiaan. Itse ainakin muistan, että oma laitokseni tuntui ummehtuneelta sisäänpäin kääntyneeltä paikalta. Ketään ei kiinnostanut mihin maisterit valmistuvat. Kyllä siitä hienosti sanottiin, että sellaisiin ja sellaisiin tehtäviin kun yritti kysyä. Mutta ei ne tainneet itsekään tietää mitä se vaati. Kaikki vain hiki kuin mantraa sitä valintaoppaassakin ollutta lausetta. Kyllä minä töitä sainkin. Se vain oli uskomattoman raskasta opetella kaikki itse ja kantapään kautta, kun koulutus ei valmistanut siihen mitenkään.

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.[/quote]

Meinaatko, että nuo kyvyt on jotenkin uniikkeja ja vain humanistit kykenee abstraktitason ajatteluun ja ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tohtorin oppiarvo on maksanut maltaita tälle yhteiskunnalle ilmaisena tuettuna opiskeluna, opintososiaalisinatukina ja muina mahdollistavia tukina. Sitten vielä nirpataan ja ei haluta työllistyä ja maksaa yhteiskunnalle takaisin itsensä kehittämistä muiden verorahoilla?

Teen itse rekrytointia ja ap:n asenteella paikan saisi joku muu.

Miksi ihmeessä tohtorin pitäisi mennä vaikka siivoamaan, kun siivoajaksi paremmin soveltuvia on pilvin pimein?

Ei ihme, että olet pelkkä rekry, ne kun eivät yleensä ole luovalla älyllä pilattuja.

Tässä kommentissa on niin moni asia pielessä että ei edes jaksa ruotia :) Taitaa olla vielä teinivuosiaan viettävän toivorikkaan fil. yo. :n, tulevan tohtorin, argumentoinnin ja kommunikoinnin taidonnäyte :) Muuta selitystä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Muakin oikeestaan kiinnostaisi vaihtaa paperinpyörittämisestä fysioterapeutiksi. Jotenkin se ala on aina kiinnostanut. Vaan milläs elätän itseni opiskeluaikana ja olen jo 35-vuotiaskin.

Yhteishaku alkaa ihan kohta. Etsi etityisedti monimuoto-opiskelu fysioterapeutiksi. Tosin hallituksen tekemien säästöjen takia kiintiö toista kk-tutkintoa tekeville on hyvin pieni. Jos pääset sisään, hae opintovapaata ja aikuiskoulutustukea, joka kyllä pienenee jatkossa sekin, kiitos hallituksen. Monet tekevät osa-aikatöitä opintojen ohessa. Nykyään aikaisemmin suoritetut opinnot myös hyväksiluetaan aiempaa laajemmin. Unelmia toteuttamaan vaan! Muta ensin pitää saada se opiskelupaikka.

Ihan asiallista keskusteluahan täällä on ja hyviä argumentteja, pisteet siitä av-palstalaisille kerrankin :) ...mutta tuonpa tähän tällaisen yksinkertaisen duunarin näkökulman, mikä on työllistänyt minut aina: kuka OIKEASTI jaksaa maata kotona tekemättä YHTÄÄN mitään, vaikka osa-aikaista duunia, vaikka työttömänä saisi saman rahan valtiolta. Kun tekee edes jotain tylsääkin hommaa ja samaan aikaan kokoajan etsii sitä parempaa duunia ja vaikka sivussa vähän kouluttautuu/kurssittaa/muuten sivistää itseään siihen suuntaan mitä haluaa/on järkevää tehdä (vaikka siivoojaksi prkele, koska SE on järkevää) , niin se vähäinenkin kokemus alalta ja työtä pelkäämätön asenne näyttää työnantajan silmissä hiton paljon paremmalta kuin CV:ssä tutkinto joka ei työllistä ja pelkkä työttömyys.

Mullon aina ollu töitä. Kun olen töissä jossakin firmassa, mua yritetään kalastella muualle duuniin. Jalkaa oven väliin vaan IHAN MIHIN DUUNIIN ja firmaan VAAN ja siitä sitten tekemään niitä suhteita johtoportaaseen ja oikeisiin ihmisiin firman parempiin hommiin.

Sori jos kuulostaa ylimieliseltä. En vaan ole kokenut tuota ongelmaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli aika negatiivinen. Uskon myös että ap löytää töitä kyllä. Laajenna hakua, mieti sellaisia aluksi mahdottomiltakin tuntuvia vaihtoehtoja. Tai hae lisää pätevyyttä (mutta ole tarkkana että se lisäpätevyys on sitten työelämän kannalta hyödyllistä). Kyllä töitä löytyy, enemmänkin se on mielesyäni ongelma että monet joutuvat aikamoiseen venymiseen valmistumisen jälkeen. Onko se ihan oikein? Ensin vuosikausia kestävä koulutus, luulisi että se voisi antaa nuorelle vähän enemmän. Mutta yliopistot eivät tästä ole kiinnistuneita. Opetus on professoreille vain vältyämätön paha oman tutkimustyön ohella. Jokaisesta valmistuneesta yliopisto saa rahaa, joten opiskeiljat on vain saatava nopeasti valmistumaan. Ei väliä mitä niille käy valmustimisen jälkeen. Tämä voi monelle nuorelle olla melkoinen hlökohtainen tragedia. Mikä on yliopistojen vastuu?

Nyt en ihan saa kiinni siitä että "kyllä töitä löytyy" kun täällä on juuri esitelty tämä suuri paradoksi jossa työttömiä on moninkertaisesti työpaikkoihin nähden? 

Mitä vastuuta yliopistojen pitäisi kantaa? Antaa opiskelijoiden roikkua ikuisesti opiskelemassa kunnes löytävät töitä? 

Yliopistojen pitäisi avautua enemmän työelämään päin. Tutkia mitä siellä tarvitaan, minkälaisia mahdollisuuksia maistereilla on työllistyä, muokata opetusohjelmiaan. Itse ainakin muistan, että oma laitokseni tuntui ummehtuneelta sisäänpäin kääntyneeltä paikalta. Ketään ei kiinnostanut mihin maisterit valmistuvat. Kyllä siitä hienosti sanottiin, että sellaisiin ja sellaisiin tehtäviin kun yritti kysyä. Mutta ei ne tainneet itsekään tietää mitä se vaati. Kaikki vain hiki kuin mantraa sitä valintaoppaassakin ollutta lausetta. Kyllä minä töitä sainkin. Se vain oli uskomattoman raskasta opetella kaikki itse ja kantapään kautta, kun koulutus ei valmistanut siihen mitenkään.

Täällä on puhuttu nyt paljon yliopistojen vastuusta ja siitä, että yliopisto ei tarjoa tarpeeksi tukea työelämää ja työelämätaitoja varten.

Mutta muistatteko, mikä on yliopistojen perustehtävä? Yliopistojen perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta. Suoraan OKM:n sivuilta: "Yliopistojen perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopistot toimivat vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja edistävät tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta."

Ja tähän yliopistot luonnollisesti keskittyvät. Tietenkin sääli opiskelijoiden kannalta, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi yliopistojen perustehtävää ja sitä, että eivät itse halua esimerkiksi tutkijoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä käyttöä on jollakin "filosofian maisterilla". Yleissivistävää. Ei kai se tarjoa kenellekään mitään mistä kannattaisi maksaa ? Filosiaa tunteva mäkkärin myyjä tai monia kieliä osaava toimistoapulainen. Kivaa - mutta turhaa. 

Tosi "kivat ja turhat" kelpoisuusvaatimukset? Asiantuntijoille usein juuri FM eli ylempi korkeakoulututkinto plus erityisosaaminen=spesialisaatio tai pitkä työkokemus alalta.

Mäkkärin myyjän painajainen.

Suurin osa humanisteista päätyy paperinpyörittelijäksi. Tajusin jo opintojen alkuvaiheessa, että on heti alettava etsiä alan kesätöitä ja harjoittelupaikkoja. Olin niin onnekas, että olin ensimmäiset pari vuotta kesätöissä, sitten harjoittelijana ja lopulta koko opiskeluaikani osa-aikaisena alalla. Tämä kuitenkin edellytti järjettömän pienellä palkalla tuhertamista ja monenmonia paperinpyörittelyitä työn puolesta. Siedin myös asemani puolesta kaikenlaista, koska halusin todella töitä. Vähitellen etenin asiantuntijatehtäviin ja valmistuttuani sain koulutusta vastaavan työn. Asiantuntijanakin joutuu aika paljon sitä paperia pyörittelemään, tekemään sopimuksia ja hoidettava muita hallinnollisia tehtäviä. Koska sitä nykypäivän työ on. Se on muuttunut kymmenessä vuodessa. Lisäksi palaverit ja kokoustyö ovat enenevissä määrin iso osa työkenttää. Esimerkiksi varsinaiseen tutkimukseen tai luovaan työhön jää entistä vähemmän aikaa.

Omalla alalla, niin ikään pieni, me muutamat jotka työllistyimme koulutusta vastaavalle alalle todella tungimme itseämme ovenraosta töihin aivan opintojen alusta asti. Se ei ollut mitenkään helppo reitti. Akateemisella alalla ei kovinkaan usein työ ole sitä mitä opiskellaan. Toisekseen, jos humanisteille on yllätys, ettei koulutusta vastaavaa työtä ole kovin helposti tarjolla, niin elää kyllä aikamoisessa kuplassa.

Silmääni pisti tuo että vasta vähän aikaa sitten valmistunut maisteri haluaa "asiantuntijatehtäviin". Aika paljon sanottu. Itsekin olen humanisti, oman alani töitä 20 vuotta tehnyt, ja vasta nyt voin ihan rehellisesti sanoa olevani asiantuntija. Ekat työpaikkani olivat vasta opettelua ammattiin, näin jälkikäteen katsoen.

Yliopisto ei ole ammattikoulu. Se ei valmenna suoraan muuhun kuin tutkijan työhön.

Silti olen oppinut yliopistossa paljon hyviä taitoja, joita käytän päivittäin työelämässä. Yksi tärkeimmistä taidoista on se, että osaan käsitellä tietoa. Minun on mahdollista ottaa haltuun sellaisia asioita, joita ei käsitelty käymilläni kursseilla. Toimenkuvani on sen verran itsenäinen, että kukaan ei minulle näitä ehdi opettaa. 

Opiskelemassani tiedekunnassa kiinnitettiin myös paljon huomiota kirjoitustaitoon (laajemmin asioiden esitystapaan). Siitä on ollut tavattomasti hyötyä.  

Mitä tulee itse työni sisältöön...noh, kyllä yliopistolla oli paljon mielenkiintoisempia luentosarjoja ja seminaareja, kuin työelämässä ikinä tulee olemaan. Kokouksissa käsitellään samoja asioita uudestaan ja uudestaan, seminaaripäivät sisältävät yhdentekevää markkinointihenkistä huttua jne. jne.

Näin ollen koen että työelämä - toisin kuin yliopisto -  ei ole hirveästi kehittänyt ajatteluani, etenkin kun kaikkea tekemistä leimaa ainainen kiire. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.

Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.

Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.

Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.

Yrittäjyys ei ole relevanttia kahdesta syystä. Rahoitusta tarvitaan, ja jos itsellä ei sitä ole, muualtakaan ei heru, ellei liikeidea ole huippuluokkaa. Toiseksi, yrittäjyys vie sosiaaliturvan itseltä ja läheisiltä, kokemusta on. Jos yritys ei kannatakaan, olet perheinesi puilla paljailla. Ymmärrän hyvin, ettei yrittäjyys kiinnosta kaikkia.

Miksi vieläkin monella maisterilla on niin harhainen käsitys työelämästä? Ei työelämään mennä tutkintopapereilla vaan omalla osaamisella. Oma osaaminen pitäisi osata tunnistaa ja markkinoida.

Mitä osaamista olet tutkinnostasi saanut? "Suurien kokonaisuuksien hahmottamista, analyyttistä ajattelua, olen asiantuntija opiskelemalta alaltani..." OK, mutta miten käytät näitä käytännössä työelämässä? Mitä hyötyä sinusta on työnantajalle?

Miksi työnantajan pitäisi automaattisesti palkata henkilö pelkkien papereiden perusteella?

Ja sitten vielä kitistään, kuinka esimerkiksi alemman korkeakoulututkinnon suorittanut vie jonkun työpaikan, joka "kuuluisi ehdottomasti maisterille".

En ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen pitäisi olla oikeutettu saamaan työ kuin työ huolimatta siitä, mitä aidosti osaa ja mitä voi työnantajalle tuottaa.

Tai vaihtoehtoisesti alemman korkeakoulututkinnon suorittanut kitisee, kun esimerkiksi toisen asteen suorittanut vie hänen nenän edestään työpaikan, joka "olisi kuulunut minulle, koska olen suorittanut tason X tutkinnon." Jos vaikka tällä toisen asteen tutkinnon suorittaneella on jo pidempi työura takana eli myös työelämästä kertynyt osaamista sekä hänellä on muutenkin tarvittava osaaminen tehtävään, niin totta kai hänet palkataan riippumatta "alhaisesta koulutustasosta".

Yliopistomeininki on jotenkin outoa. Opiskelin aikanaan tradenomiksi ja kauppiksessa olevat tutut olivat tosi ylimielisiä ja vähättelivät amk-koulutusta. Sitä aina ihmettelin, mistä tiesivät millaisia amk-opinnot ovat, kun eivät ole siellä olleet.

Myöhemmin hain kauppikseen, koska halusin maisterin paperit ja opetus oli ihan samaa soopaa. Ainoat kellä on mielestäni yhtään varaa pullistella on laskista, kansista ja rahoitusta pääaineenaan lukevilla. Ja olisihan se outoa, jos amk:sta tulisi kandilaajuisilla opinnoilla yliopiston maistereita pätevämpää porukkaa. Kaikista surkeimpia oli kurssit, joita veti joku väikkärin tekijä. Ei mitään kokemusta työelämästä ja oltiin niin tieteellisiä. Kuinka isosta osasta opiskelijoista tulee tutkijoita? 2-5%? Mielesäni opetus pitäisi aina linkata käytäntöön. Pelkillä globalisaatioteorioilla ei pitkälle pötkitä. Amk:ssa hyvä puoli oli se, että opettajat olivat yleensä olleet myös yrityksissä ihan "oikeissa töissä".

Työelämässä tradenomina on pärjännyt hyvin. Töitä löytyy ja ollaan asiantuntija ja päällikkötehtävissä 3500-4500e/kk liksalla. Ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa uudelleenkouluttautua.