Lue keskustelun säännöt.
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
61/273
|
20.02.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika harhaisia käsityksiä ketjun aloittajalla. Minä olen VTM (sosiaalityöstä) ja voin kertoa, että niiden "suurten kokonaisuuksien hahmottamiselle, syy-ja seuraussuhteiden ymmärtämisellä" jne. mitä yliopistossa toitotetaan ei tee yhtään mitään työelämässä. Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää asiat aivan samoin. Se mitä oikeasti tarvitsee, on hyvä tutkinto työllistävälle alalle ja tämän alan spesifiä työkokemusta. Maisterin tutkinto ei ole nykyään mikään itseisarvo eikä takaa yhtään mitään. Generalistialojen maisterin papereilla ei tee oikeastaan mitään...useimmiten.
Amen. Itse työpaikallani näen diplomi-insinöörejä ja työelämässä hyvän kapasiteettinsa ansiosta nopeasti edenneitä ylioppilaita samoja hommia tekemässä. Työpaikkailmoituksissa halutaan ylempiä korkeakulututkintoja mutta tosipaikan tullen etsitään se paras asiantuntija ja tuotteliain osaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta ärsyttää tuollaiset "toimistosihteerin töitä en suostu edes hakemaan". Ja mistä tiedät, että edes saisit niitä?
Työttömänäkö on kivempaa? Etkö halua vakityötä? Palkallisia lomia? Ottaa asuntolainaa koskaan? Matkustella?
Kuule, ei kukaan palkkaa tohtoria toimistoapulaiseksi tai sihteeriksi. Tutkijakoulutetun ihmisen vahvuudet ovat muualla ja sen tietävät sekä hakija itse, että työnantajat. Sitä paitsi käsi sydämellä: eikö pitkästä koulutuksesta pitäisi jäädä jotain myös käteen? Tohtoroituminen vie usein paljon aikaa perheeltä ja harrastuksilta, se on kokonaisvaltainen projekti joka ei mene aina 8-16. Sitä paitsi valmistuva tohtori on usein jo vanha, ei sellaiselle ole tarjolla peruspalveluhommia joissa on oltava nuori ja edustava.
Se tohtorin oppiarvo on maksanut maltaita tälle yhteiskunnalle ilmaisena tuettuna opiskeluna, opintososiaalisinatukina ja muina mahdollistavia tukina. Sitten vielä nirpataan ja ei haluta työllistyä ja maksaa yhteiskunnalle takaisin itsensä kehittämistä muiden verorahoilla?
Teen itse rekrytointia ja ap:n asenteella paikan saisi joku muu.
Vierailija kirjoitti:
mikä työnimike on teillä maistereilla mikä olisi se ihanne? Itse sanon että kuten 22 että sisään firmaan ihan millä nimikkeellä vaan ja siitä sitten ottamaan halutut vastuut-sen jälkeen seuraa nimikket ja palkat. Itse olen siis ihan vaan tradenomi, enkä tiedä mitä he hum/fil ihmiset haluatte tehdä mutta itse olen mennyt assariksi, työpaikkalla on sitten todella helppoa haalia työnkuvan ulkopuoliset vastuut ja saada haluamansa palkka ( itseäni ei tittelit kiinnosta, vaan haastellisuus , mielekkyyys ja palkka )
Niin, tässä on myös kysymys niistä ns. työelämän taidoista: itse tein firman sisäisiä uraloikkauksia suorittavasta työstä aloittaneena verkostoitumalla ja olemalla yhteistyökykyinen ja hyödyllinen nopeasti karttuvan osaamiseni ansiosta. Minut vedettiin mm. projekteihin, jotka nostivat markkina-arvoani huikeasti.
Minusta akateemisella tutkinnolla, siis klassisella FM, KTM tai mikä tahansa M on itsesään paljon arvoa ja tutkinnon suorittaminen kehittää kokonaisvaltaisesti ihan eri demensioihin kuin "käytännönläheiset" amk:t ikinä pystyisi. Se on ylpeyden aihe, ihan oikeasti.
Työelämässä kuitenkin joutuu taipumaan alan tai organisaation tasovaatimuksiin, mutta olen huomannut että akateeminen lähestymistapa helpottaa kyllä näitä vähempiarvoisiakin työkuvioita kummasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote
Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.
Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.
Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?
Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.
Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.
Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.
Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.
Perusongelma on siinä, että yliopistoa on alettu pitää ammattikouluna, vaikka sinne oikeasti kuuluisi mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Työelämään riittäisi AMK. Ilmeisesti se, että koska rahakkaat alat kuten lääkärit ja juristit koulutetaan yliopistossa, on saanut muutkin tavoittelemaan yo-koulutusta vain statuksen vuoksi. Ja sitten on vielä tupattu yliopistoon lisää ammattikoulutusta sen sijaan, että olisi kevennetty polkuja (lastentarhanopet, sosiaalityöntekijät esim.).
Minusta ollaan sikäli palaamassa oikeaan suuntaan, että yliopistoon kannattaa mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Muu on ajan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Se tohtorin oppiarvo on maksanut maltaita tälle yhteiskunnalle ilmaisena tuettuna opiskeluna, opintososiaalisinatukina ja muina mahdollistavia tukina. Sitten vielä nirpataan ja ei haluta työllistyä ja maksaa yhteiskunnalle takaisin itsensä kehittämistä muiden verorahoilla?
Teen itse rekrytointia ja ap:n asenteella paikan saisi joku muu.
Miksi ihmeessä tohtorin pitäisi mennä vaikka siivoamaan, kun siivoajaksi paremmin soveltuvia on pilvin pimein?
Ei ihme, että olet pelkkä rekry, ne kun eivät yleensä ole luovalla älyllä pilattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että kommentoinko mutta menköön sitten: rekrytoinnin lisäksi teen muutakin kiinnostavaa työtä isossa organisaatiossa. Eipä tästä sitten sen enempää.
Jos tohtoreille tai hänen perheelleen tulee nälkä, niin voisi koettaa työntekoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lukenut aikanaan valtiotieteitä ja olen tehnyt koko työurani yksityisellä sektorilla. Olen jo vuosikausia ollut palkkaavassa asemassa ja yksi ihan merkittävimmistä heikkouksista työnhakijoilla on se, että he eivät osaa kertoa mitä osaavat eivätkä mitä haluavat tehdä.
Tosi moni työhakemus perustuu siihen, että reipas ja sosiaalinen 25 v maisteri hakee oman alan työtä. Tuosta ei saa mitään käsitystä.
Nämä hakemukset menevät aina pinon alemmaksi.
Pitäisi määritellä, että mitä hakija osaa nyt, mitä hän haluaa oppia ja mitä hän haluaa tehdä. Sen lisäksi pitäisi osata kertoa miten hänen osaaminen auttaisi työnantajaa.
Samaa mieltä, monelta puuttuu työelämätaitoja. Pitäisi olla vähän projektijohtamisen kykyä, talousasioista olisi hyvä olla joku käsitys, esimerkiksi tilinpäätöstä, talousarviota olisi hyvä osata lukea. Jotain toiminnan suunnittelu ja esitystaitoja. Ei näissä kaikissa tarvitse olla ekspertti; kaikki on ihan opittavissa olevaa. Mutta jos olisi vähän kykyä. Näitä taitoja muuten oppii paljon vapaaehtoishommissa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta akateemisella tutkinnolla, siis klassisella FM, KTM tai mikä tahansa M on itsesään paljon arvoa ja tutkinnon suorittaminen kehittää kokonaisvaltaisesti ihan eri demensioihin kuin "käytännönläheiset" amk:t ikinä pystyisi. Se on ylpeyden aihe, ihan oikeasti.
Työelämässä kuitenkin joutuu taipumaan alan tai organisaation tasovaatimuksiin, mutta olen huomannut että akateeminen lähestymistapa helpottaa kyllä näitä vähempiarvoisiakin työkuvioita kummasti:)
Akateeminen lähestymistapa toki pukee sihteeriä ja asiakaspalvelijaa, kun osaa kommunikoida sekä suullisesti että kirjallisesti. Yleissivistys näkyy laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisenä. Kuitenkin yhä useampi esimies on tätä sihteeriä alemmin koulutettu. Yliopistossa taas on opittu itsenäiseen ajatteluun, mutta yhä vielä suomalaisessa työelämässä pomo käskyttää ja sanelee. Jotkut työtehtävät tuntuvat liukuhihnapuurtamiselta ja teoreettisia aineita opiskellut voi kärsiä huonosta motivaatiosta. Kirjalliset työt ja asiakaskontaktit tyydyttävät enemmän kuin teippaaminen ja mapittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä - aivan pepusta suoraan sanottuna tämä "työelämä". Kaduttaa etten lukenut opettajaksi, vaan suuntauduin tutkijaksi. Valmistumisen jälkeen kuitenkin tajusin etten halua olla taas yksi työtön tohtori vaan parempi yrittää päästä suoraan kiinni työelämään. Vielä ei ole työpaikkaa tosin napsahtanut. Noita toimistosihteerin töitä en edes suostu hakemaan.
Tuolla asenteella olet sitten se työtön maisteri, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote
Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.
Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.
Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?
Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.
Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.
Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.
Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.
Maisterit, jotka eivät saa työtä, usein päättävät elättää itsensä jatko-opiskelemalla. Sitten sitä vasta ihmetelläänkin, kun ollaan työttömiä tohtoreita. Miten voi Suomi kohdella meitä näin kaltoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote
Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.
Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.
Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?
Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.
Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.
Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.
Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.
Perusongelma on siinä, että yliopistoa on alettu pitää ammattikouluna, vaikka sinne oikeasti kuuluisi mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Työelämään riittäisi AMK. Ilmeisesti se, että koska rahakkaat alat kuten lääkärit ja juristit koulutetaan yliopistossa, on saanut muutkin tavoittelemaan yo-koulutusta vain statuksen vuoksi. Ja sitten on vielä tupattu yliopistoon lisää ammattikoulutusta sen sijaan, että olisi kevennetty polkuja (lastentarhanopet, sosiaalityöntekijät esim.).
Minusta ollaan sikäli palaamassa oikeaan suuntaan, että yliopistoon kannattaa mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Muu on ajan tuhlausta.
Siis mä olen aivan eri mieltä kanssasi. Yliopistotasoista koulutusta tarvitaan. Ei filosofiaa opiskella amiksen ryhmätöinä eikä sosiologiaa opiskella kuten amk-sosiaalialaa. Jos meillä olisi pelkkiä merkonomeja (siis nykyisiä tradeja) olisi työelämä aika suppeakatseista. Sitäpaitsi ainakin Helsingin yo:n valintakokeita ei läpäise ihan kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote
Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.
Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.
Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?
Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.
Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.
Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.
Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.
Perusongelma on siinä, että yliopistoa on alettu pitää ammattikouluna, vaikka sinne oikeasti kuuluisi mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Työelämään riittäisi AMK. Ilmeisesti se, että koska rahakkaat alat kuten lääkärit ja juristit koulutetaan yliopistossa, on saanut muutkin tavoittelemaan yo-koulutusta vain statuksen vuoksi. Ja sitten on vielä tupattu yliopistoon lisää ammattikoulutusta sen sijaan, että olisi kevennetty polkuja (lastentarhanopet, sosiaalityöntekijät esim.).
Minusta ollaan sikäli palaamassa oikeaan suuntaan, että yliopistoon kannattaa mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Muu on ajan tuhlausta.
Siis mä olen aivan eri mieltä kanssasi. Yliopistotasoista koulutusta tarvitaan. Ei filosofiaa opiskella amiksen ryhmätöinä eikä sosiologiaa opiskella kuten amk-sosiaalialaa. Jos meillä olisi pelkkiä merkonomeja (siis nykyisiä tradeja) olisi työelämä aika suppeakatseista. Sitäpaitsi ainakin Helsingin yo:n valintakokeita ei läpäise ihan kuka vaan.
Voi hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
Ei ole tarkoitus v*ttuilla, mutta miksi ihmeessä opiskelit historiaa, jos et kerran missään vaiheessa ole halunnut opettajaksi, tutkijaksi, museoon tai arkistoon? Miksi et alun alkaenkin lukenut viestintää, jos kerran sille alalle halusit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajaksi on myös turha kouluttautua nykyään. Heitäkin on liikaa ja yhteen paikkaan satoja hakijoita.
no tämä ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pk-seudulla jossa ei tarvitse edes olla valmistunut kun voi valita paikkansa, ja erityisluokka opeksi pääsee aina.
Huomaa kyllä, ettet todellakaan ole opettaja. Luokan- ja erkkaopeille riittää kyllä töitä, aineenopettajilla tilanne on jotain aivan muuta - myös täällä pk-seudulla.
Työnsaannista tuntuu tulleen pirun vaikeaa. Ei käy kateeksi nuoria. Pitäisi päästä elämään kiinni mutta töitä ei ole, ja jos onkin niin ei mitään takeita jatkuvuudesta. Asuminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan vakuuta siitä että jotain parempaa on tulossa.
Ymmärrän täysin että nuoret jättäytyvät vanhempiensa ja isovanhempiensa kulutusideaalin ulkopuolelle ja etsivät merkitystä elämälleen jostain muualta kuin töistä ja omistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Perusongelma on siinä, että yliopistoa on alettu pitää ammattikouluna, vaikka sinne oikeasti kuuluisi mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Työelämään riittäisi AMK. Ilmeisesti se, että koska rahakkaat alat kuten lääkärit ja juristit koulutetaan yliopistossa, on saanut muutkin tavoittelemaan yo-koulutusta vain statuksen vuoksi. Ja sitten on vielä tupattu yliopistoon lisää ammattikoulutusta sen sijaan, että olisi kevennetty polkuja (lastentarhanopet, sosiaalityöntekijät esim.).
Minusta ollaan sikäli palaamassa oikeaan suuntaan, että yliopistoon kannattaa mennä vain, jos aikoo tutkijaksi. Muu on ajan tuhlausta.
Siis mä olen aivan eri mieltä kanssasi. Yliopistotasoista koulutusta tarvitaan. Ei filosofiaa opiskella amiksen ryhmätöinä eikä sosiologiaa opiskella kuten amk-sosiaalialaa. Jos meillä olisi pelkkiä merkonomeja (siis nykyisiä tradeja) olisi työelämä aika suppeakatseista. Sitäpaitsi ainakin Helsingin yo:n valintakokeita ei läpäise ihan kuka vaan.
Filosofia jos joku on vain yleissivistävää, kun sillä on harvemmin käyttöä oikeassa työelämässä. Tästä todisteena ne lukuisat työttömät filosofit.
Totta on, että niin yliopisto kuin amk ovat monilla aloilla liian kaukana käytännön työstä. Väittäisin, että entisajan sairaanhoitokouluista valmistui osaavampia hoitajia kuin amk:sta, kun nykyisin pitää olla niitä tutkimisvalmiuksia enemmän kuin esim. pistämisosaamista.
Siitä sopisi kyllä keskustella, olivatko entisajan seminaarin käyneet opettajat yhtä päteviä ja osaavia kuin nykyiset yliopistosta valmistuvat luokanopettajat.
Toimistosihteerikö on sellainen akateemisille sopiva "siivoustyö", johon kelpaa kuka tahansa? Ei kelpaa, vaan sekin työ vaatii tiettyä osaamista! Omissa työpaikoissani olen arvostanut suuresti jokaista toimistosihteeriä, jonka olemassaolo on ollut suuri apu minunkin työssäni, ja itsekin olen joskus sillä nimikkeellä työtä tehnyt.