Lue keskustelun säännöt.
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Verkostojen hyödyntäminen taas on kaiken a ja o.
Korostetaan paljon sitä, miten tärkeitä generalistialoilla ovat opiskeluaikaiset työpaikat verkostoitumisen kannalta. Ymmärrän koko ajan huonommin tätä argumenttia. Itse olin töissä toisesta opintovuodesta lähtien valmistumiseen saakka, mutta nämä paikat nyt: lopetettuja projekteja, lopetettuja tutkimuslaitoksia, rekrytointikiellossa olevia virastoja, vain harjoittelijoita palkkaavia laitoksia jne. Entiset esimiehet ovat eläkkeellä, ulkomailla tai muuten positoissa, joissa eivät voi auttaa minua työllistymään. Mitä hyötyä? Ottaisin mielelläni nyt pelkästään rahan takia sellaisia oman alani avustavia tehtäviä, mitä tein opiskelijana, mutta näitä on nykyisin todella vähän, koska tutkijat joutuvat olemaan itse assistenttejaan, ja toisaalta, jos onkin, niin ne menevät luonnollisesti perustutkinto-opiskelijoille. Olisi kiva saada jostain edes vähän rahaa, jotta opintolainan lyhennykset eivät sekottaisi taloutta. Nykyisellä tahdilla ne tekevät niin vielä ainakin kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oli juuri uutisissa että saksaa osaaville olisi myyntihommissa kysyntää. Saksaa siis opettelemaan :0
On vai. Mä olen kirjoittanut A-saksan. Danke!
Samaa mieltä tästä. Eikö kuitenkin se, että hoitaa opinnot hyvin, ole myös merkki sisällön osaamisesta ja motivaatiosta? Tarkennan, että viittaan tällä työpaikkoihin, joihin edellytetään tietyn tasoista tutkintoa. Ne paikat, joihin tiettyä tutkintoa ei edellytetä, ovat erikseen.
Huonoimmat maisterit menevät paskaduuneihin, kun paremmat vie ne rahakkaat ja miellyttävät johto- ja asiantuntijatehtävät. Mikä tässä on niin vaikea hyväksyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen kerran on niin älykäs ja sitkeä, että jaksaa lukea tutkinnon, hänen pitäisi myös olla tarpeeksi älykäs tajutakseen, että elämä on elettävä ja siihen tarvitaan toimeentulo rahan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Usein on hölmöä edes järjestää rekryprosessi joka vie aikaa ja rahaa jos voi ottaa jonkun tutun jonka tietää kykenevän hommaan. Ja jos olisit työnantaja niin todennäkösesti muuttaisit hyvin nopeasti näkemyksiäs kun sun eteen tupsahtais 300 hakemusta ja miettisit miten niitä kannattais karsia. Siellä kun on valtaosa niitä asiallisia, ahkeria tyyppejä. Sitä minäkään en ymmärrä jos suosii tuttuja vaikka tietäis et tuttu ei oo pätevä hommaan. Se nyt vaan on huonoa bisnestä. Verkostojen hyödyntäminen taas on kaiken a ja o.
Julkisella puolella on oltava julkinen haku vakinaisiin paikkoihin, vaikka lain mukaan olisi mahdollista vakinaistaa pätevä ja yli vuoden jotain työtä tehnyt. Siinä sitten hakijat tekevät tosissaan hakemuksia, ottavat (määräaikaisesta) työstään palkattoman vapaapäivän ja lähtevät haastatteluun ja tulos on se mikä on, eli valitaan se, joka on jo 10 vuotta sitä hommaa tehnyt.
Oikeasti on olemassa kaikenlaisia ketkuja työnhakijoina, joten ymmärrän hyvin, että otetaan mieluummin tuttu. Mutta ei se oikein vakuuttavaa ole, jos otetaan vaikkapa oma lapsi töihin sellaiseen puolijulkiseen paikkaan, joka on teoriassa yksityinen mutta kuitenkin valtionavuilla toimeentuleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oli juuri uutisissa että saksaa osaaville olisi myyntihommissa kysyntää. Saksaa siis opettelemaan :0
On vai. Mä olen kirjoittanut A-saksan. Danke!
Siitä vaan! Avomieheni on juuri muun muasda saksan taitonsa vuoksi saanut jo muutaman työn vaikka ei ole opiskellut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Huonoimmat maisterit menevät paskaduuneihin, kun paremmat vie ne rahakkaat ja miellyttävät johto- ja asiantuntijatehtävät. Mikä tässä on niin vaikea hyväksyä?
Se, että "paremmuus" määritellään tässä tapauksessa eri tavalla kuin muussa elämässä. Parempi on esimerkiksi se, jolla on sama sukunimi kuin valtuuston puheenjohtajalla, tai se joka laulaa samassa kuorossa kuin valinnan tekevän lautakunnan puheenkohtaja. Yksityisellä puolella parempi voi olla se, jonka isä on toiminut samassa lionsclubissa kuin yhtiön pomo.
Toiseksi parempi voi olla se, joka on vaikkapa harjoitteluaikana onnistunut saamaan sellaisen tehtävän, jolla on jotain merkitystä jatkossa. Ja on monia muitakin "paremmuuden" syitä, jotka eivät millään tavalla liity kyseisen yksilön eikä varsinkaan häntä "huonompien" henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, osaamiseen ja taitoihin.
Se tässä on niin vaikea hyväksyä, että ne "paremmuudet" eivät ole millään tavalla relevantteja työelämässä ja voivat tehdä tilanteen hankalaksi työkavereillekin, kun joku on saanut paikkansa jotenkin epämääräisin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on ihmeellinen pakkomielle valittaa koulujen "pakkoruotsista", mutta kannattaa muistaa, että lähin paikka, jossa töitä on, on Ruotsi. Viimeiset 60 vuotta ansaintamahdollisuudet lahden länsipuolella ovat olleet paremmat kuin itäpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Jengi, työttömyysaste oli joulukuun lopussa 9,3 %. Siis vähemmän kuin joka kymmenes työtä haluava on ilman työtä! Täällä te kuitenkin uskottelette itsellenne, että tässä maassa töitä ei ole ja vain DI-mies voi työllistyä, koska housuissa lötköttää kulli ja paperissa on oikeat kirjaimet.
Olisiko peiliin katsomisen paikka?
Takana ovat ajat, jolloin tutkintotodistus takasi huippuposition. Nyt pitää osatakin jotain. Jos maisteri ei ole sen vertaa oma-aloitteinen, että osaa itse opetella työssä tarvittavia taitoja ja verkostoida itsensä haluamalleen alalle, niin ehkä ei ansaitsisi maisterin arvonimeä ollenkaan.
Noiden lisäksi Tilastokeskus löysi yli 170 000 piilotyötöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntija-ammatit ovat olleet jo vuosia yt-menettelyiden kohteena, joten niitä on tarjolla entistä harvemmille. Päästäkseen ylipäätänsä asiantuntijauran alkuun, täytyisi olla yleispätevä koulutus, mutta spesifi erityisosaaminen, jota juuri siinä hetkessä tarvitaan. Se ei kuitenkaan riitä, koska vain yhden alan asiantuntijoita potkitaan koko ajan ulos työelämästä, joten sen oman spesifin tietämyksen lisäksi tulisi olla yleispätevä osaaja, joka ottaa haltuun työn kuin työn. Eli työnkuvat laajenevat ja työn ohella pitäisi kouluttautua lisää - työelämän tarpeita ajatellen. Ja kyllä muuten nykyään aika moni asiantuntija on lisäksi käytännössä myös toimistosihteeri. Ja siihen ei tullut yliopistolta mitään koulutusta, joten nekin tehtävät pitää vain opetella käytännössä.
Usein on hölmöä edes järjestää rekryprosessi joka vie aikaa ja rahaa jos voi ottaa jonkun tutun jonka tietää kykenevän hommaan. Ja jos olisit työnantaja niin todennäkösesti muuttaisit hyvin nopeasti näkemyksiäs kun sun eteen tupsahtais 300 hakemusta ja miettisit miten niitä kannattais karsia. Siellä kun on valtaosa niitä asiallisia, ahkeria tyyppejä. Sitä minäkään en ymmärrä jos suosii tuttuja vaikka tietäis et tuttu ei oo pätevä hommaan. Se nyt vaan on huonoa bisnestä. Verkostojen hyödyntäminen taas on kaiken a ja o.