Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus

Ahaha, ite amiksen sähköpuolen käynyt ja työpari on DI. Palkka meillä on sama, ja suurin osa muista työkavereista on insinöörejä. Kerran tuo di sanoi pomolle, etten ole tarpeeksi pätevä kun olen vain amiksen käynyt, mutta pomon vastaus oli se että työkokemus korvaa. ;D

Epämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toimistoapulaisena. Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.

Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!

Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.

Niinku tästäkin nähdään, ennen oli helpompaa. Tämäkään postaaja osaa edes lukea ja ainakin väittää olevansa joku päällikkö. Et vissiin huomannut, että tässäkin ketjussa on käyty läpi että edes noita toimistoapulaisen paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Ihan turha luulla, että merkonomit niihin muuten enää pääsisivätkään. Niihin hakee tradet ja ekonomitkin. 

Lukutaidosta puheenollen kommentoit tässä kirjoittajalle, joka merkonomina pesi 54 hakijaa, joiden joukossa oli myös ekonomeja. Sinun kannattaisi rauhoittua ja oikeasti yrittää ymmärtää mitä sinua kokeneemmat ystävällisesti sinulle kertovat.

Jokainen sukupolvi esittää uhria "ennen oli helpompaa" iskulauseella. Ennen ei ollut helpompaa. Ennen tosin oli valtavasti vähemmän korkeakoulupaikkoja, joten moni todella lahjakas aloitti pohjalta ja eteni sieltä. Se onnistuu muuten nykyisinkin, jos on niitä lahjoja.

Täällä voi jokainen esiintyä vaikka astronauttina. Tuollaiset meriittien esittelyt ovat siis ihan turhanpäiväistä hommaa. Sen takia en näe syytä puhua omista saavutuksista, mutta usko jos haluat kyllä sitä tahkoa on täälläkin päässä kierretty lähempää ja kauempaa. 

Sulta jäi kysymättä, että kuinka alhaalta nykyään pitää alottaa? Jos ei pääse edes noihin sun kertomiin "pohjaduuneihin", joita muuten nykyään pidetään maistereidenkin puheissa ihan tavallaisina duuneina. Tekijätkin ovat tyytyväisiä kun on edes jotain duunia. Eivät uudet valmistuvat maisterit enää edes haaveile jostakin asiantuntijan paikasta. Kunhan pääsisi edes taloon sisään. 

Olet täysin hukannut punaisen langan. Meriittien ja kokemusten esittely on nimenomaan sitä dataa jolla voidaan välittää merkityksellistä tietoa kokemuksista työelämässä. Se, että turvaudut loukkauksiin ja epäilet ihmisten rehellisyyttä osoittaa että haluat ensisijaisesti haastaa riitaa ja kiukutella kuin lapsi. Minua ja tuskin muitakaan kiinnostaa pureutua yhtään syvemmälle todellisiin ongelmiisi. Keskusteluun et kykene.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistojen pitäisi avautua enemmän työelämään päin. Tutkia mitä siellä tarvitaan, minkälaisia mahdollisuuksia maistereilla on työllistyä, muokata opetusohjelmiaan. Itse ainakin muistan, että oma laitokseni tuntui ummehtuneelta sisäänpäin kääntyneeltä paikalta. Ketään ei kiinnostanut mihin maisterit valmistuvat. Kyllä siitä hienosti sanottiin, että sellaisiin ja sellaisiin tehtäviin kun yritti kysyä. Mutta ei ne tainneet itsekään tietää mitä se vaati. Kaikki vain hiki kuin mantraa sitä valintaoppaassakin ollutta lausetta. Kyllä minä töitä sainkin. Se vain oli uskomattoman raskasta opetella kaikki itse ja kantapään kautta, kun koulutus ei valmistanut siihen mitenkään.

Kuin minun näppikseltä! Itse opiskelin Helsingin yliopistossa (valtsika), ja ainakin omalla laitoksella tuollainen pysähtyneisyyden ilmapiiri oli todellinen. Monet parjatut maakuntayliopistot tuottavat pätevämpiä henkilöitä työelämään, kun suhtautuvat nöyremmin yliopiston ja työelämän väliseen yhteistyöhön. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on puhuttu nyt paljon yliopistojen vastuusta ja siitä, että yliopisto ei tarjoa tarpeeksi tukea työelämää ja työelämätaitoja varten.

Mutta muistatteko, mikä on yliopistojen perustehtävä? Yliopistojen perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta. Suoraan OKM:n sivuilta: "Yliopistojen perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopistot toimivat vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja edistävät tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta."

Ja tähän yliopistot luonnollisesti keskittyvät. Tietenkin sääli opiskelijoiden kannalta, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi yliopistojen perustehtävää ja sitä, että eivät itse halua esimerkiksi tutkijoiksi.

Tällaiseen perustehtävään nähden Suomessa on sitten aivan liikaa yliopistokoulutettavia. Ei ole taloudellisesti kestävää kouluttaa näin paljon ihmisiä tutkimusta varten.

Vierailija kirjoitti:

Ahaha, ite amiksen sähköpuolen käynyt ja työpari on DI. Palkka meillä on sama, ja suurin osa muista työkavereista on insinöörejä. Kerran tuo di sanoi pomolle, etten ole tarpeeksi pätevä kun olen vain amiksen käynyt, mutta pomon vastaus oli se että työkokemus korvaa. ;D

Sähköala on siitäkin hauska, ettet saa mitään lain vaatimia pätevyyksiä "allekirjoittaa" hommasi ellei ole osoittaa raakaa työkokemusta ajallisesti. Toki muodollinen tutkinto voi vähentää aikaa minkä pätevyyden hankkimiseen tarvitaan, mutta ihan mahdollista on että "hevisähköhommissa" (>=20 kV) tekniikan tohtori hakee nöyrästi allekirjoituksen siltä Wanhan Liiton teknikolta...

T: sähköalan inssi-DI-arska (tässä järjestyksessä hankitut muodolliset tutkinnot)

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin oikeestaan kiinnostaisi vaihtaa paperinpyörittämisestä fysioterapeutiksi. Jotenkin se ala on aina kiinnostanut. Vaan milläs elätän itseni opiskeluaikana ja olen jo 35-vuotiaskin.

Yhteishaku alkaa ihan kohta. Etsi etityisedti monimuoto-opiskelu fysioterapeutiksi. Tosin hallituksen tekemien säästöjen takia kiintiö toista kk-tutkintoa tekeville on hyvin pieni. Jos pääset sisään, hae opintovapaata ja aikuiskoulutustukea, joka kyllä pienenee jatkossa sekin, kiitos hallituksen. Monet tekevät osa-aikatöitä opintojen ohessa. Nykyään aikaisemmin suoritetut opinnot myös hyväksiluetaan aiempaa laajemmin. Unelmia toteuttamaan vaan! Muta ensin pitää saada se opiskelupaikka.

Kysy myös te-toimistosta mahdollisuutta ns. työttömän omaehtoiseen opiskeluun (päätoimista opiskelua työttömyyskorvauksella + veroton ylläpitokorvaus päälle). Itse opiskelin sosionomiksi (amk) 2,5 vuodessa, josta 2 vuotta ansiopäivärahalla. Aiempi tutkinto minullakin FM. Hyväksilukuja sain kivasti sosionomiopintoihin, siksi nopea valmistuminen.

Nyt vakityössä sosiaaliohjaajana.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelupaikat on täyttä riistoa. Valmistuneet ja osaavat maisterit saavat korkeintaan about tonnin kuussa ja näitä paikkoja hakee kymmenet ellei sadat epätoivoiset maisterit, koska töitä vaan ei ole! Harjoittelut pitäisi oikeasti olla opiskelijoille, ei valmistuneille.

Tiedän maistereita, jotka ovat tehneet jopa viisi tai kuusi harjoittelua. Ei hyvää päivää. 

Työelämä on kovaa ja jos opiskeluaikana ei ole kertynyt riittävää oman alan verkostoa ja työkokemusta, niin se on rakennettava valmistumisen jälkeen. Tämä voi tarkoittaa 2-3 vuotta sillä tonnin palkalla. Tein omat "oppivuoteni" parina viimeisenä vuotena korkeakouluopintoja, jolloin vaihdoin paremmin palkatut duunarihommat oman alan harjoitteluun, palkka oli 930-1200 e/kk. Oli ankeaa rahallisesti, mutta henkisesti rikasta. Käytännössä työelämässä pitää hankkia ensin osaaminen, kokemus ja näytöt, jonka jälkeen seuraa ne paremmat työpaikat ja palkka. Aika moni suorittaa työelämää/opintoja pinnallisesti, jolloin osaamista ei synny vaikka kuinka kouluttautuisi tai harjoittelisi. Nykyisessä työpaikassani on vanhempia mammoja, jotka ovat aikanaan ottaneet nokkiinsa, kun heille ei ole maksettu lisää liksaa lisäkoulutuksen vuoksi (vaikka koulutus ei ole näkynyt työsuorituksissa).

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

Joillakin aloilla vain se opetuksen sisältö on sen verran kaukana elämästä, että soveltamisen paikkoja ei helpolla löydy. Tottakai teoria ja käytännön tekeminen kylkevat käsikädessä. Toinen syventää toista. Monissa yliopistotutkunnoissa vain se käytännön osuus on unohdettu kokonaan. Kuvitellaan että opiskelija sitten hoitaa sen osan ihan itse. Löytää itse tien antiikin ajattelijoista käytännön sovelluksiin. Ei se monelta nuorelta noin vain onnistu jos ei muutenkaan ole vielä työkokemusta yhtään tai kunnollista ymmärrysyä millaista työtä voi tutkinnollaan tehdä. Monet yleismaisterit käyvät opintojen aikana yhden muutan kuukauden hatjoittelun, jonka järjestävät itse. Hatkoittelusta kirjoiteyaan raportti, mutta koko harjoittelua, sen tavoitteita tao opittua, kokemuksia tms ei mitenkään muuten käsitellä koulussa. No ymmärtäähän sen kun opiskelijoita on monta sataa, eihän professorien aika roittäisi. Mutta todella ohueksi voi jäädä oppi siitä pakollisesta harjoittelustakin.

Amk:ssa teoria ja harjoittelu kulkevat monissa tutkinnoissa paremmin käsi kädessä. Teorian opiskelu ja ymmärtäminen on myös paljon syvempää kun sitä pääsee jo opiskellessa soveltamaan käytäntöön.

Juuri tämän takia pidin välivuoden ja mietin erittäin tarkaan, että mitä haluan opiskella. Historia ja sosiaalipolitiikka valtsikassa kiinnostivat, mutta tajusin työllistymisen olevaan hankalaa. Päädyin kovasti parjutuksi tradenomiksi, koska yritysviestintä ja markkinointi tuntuivat muutenkin enemmän omalta jutulta kuin tutkijan työ tai mitä ikinä valtikasta valmistuneet tekevätkään.

Olen päässyt jo koulussa suunnittelemaan ja pyörittämään kampajoita sekä oppinut kaikenlaisia ohjelmia käyttämään. Vastaavaa tarvitaan yliopistoon, vaikka toki humanisteilla tai valtsikan opiskelijoilla vähän eri meno. Kaveri on kauppatieteiden kandi, joka aloittelee maisterinopintoja nyt ja on kovin huolissaan juuri siitä, että ei ole oppinut mitäään käytännön taitoja.

Toki itse aion lukea maisteriksi sitten kun on vähän enemmän työkokemusta, toki vaikeampaa tätä kautta kuin kauppiksessa, mutta omalla kohdallini parempi keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain, mutta ärsyttää tuollaiset "toimistosihteerin töitä en suostu edes hakemaan". Ja mistä tiedät, että edes saisit niitä? 

Työttömänäkö on kivempaa? Etkö halua vakityötä? Palkallisia lomia? Ottaa asuntolainaa koskaan? Matkustella?

Täällä yksi humanisti, joka ei muuta saanutkaan kuin ko. paikkoja. Ymmärrän todella hyvin kirjoittajaa. Mieluummin kehitän oman alani asiantuntemusta vaikka vapaaehtoistöiden kautta kuin istun 8 h päivässä käyttämässä aikaani ja energiaani työhön, joka ei nappaa pätkääkään ja annan sen sellaiselle, jota se kiinnsotaa ja ansaitsee sen.

Ja annat yhteiskunnan kustantaa sun harrastelun? Just.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia pidin välivuoden ja mietin erittäin tarkaan, että mitä haluan opiskella. Historia ja sosiaalipolitiikka valtsikassa kiinnostivat, mutta tajusin työllistymisen olevaan hankalaa. Päädyin kovasti parjutuksi tradenomiksi, koska yritysviestintä ja markkinointi tuntuivat muutenkin enemmän omalta jutulta kuin tutkijan työ tai mitä ikinä valtikasta valmistuneet tekevätkään.

Olen päässyt jo koulussa suunnittelemaan ja pyörittämään kampajoita sekä oppinut kaikenlaisia ohjelmia käyttämään. Vastaavaa tarvitaan yliopistoon, vaikka toki humanisteilla tai valtsikan opiskelijoilla vähän eri meno. Kaveri on kauppatieteiden kandi, joka aloittelee maisterinopintoja nyt ja on kovin huolissaan juuri siitä, että ei ole oppinut mitäään käytännön taitoja.

Toki itse aion lukea maisteriksi sitten kun on vähän enemmän työkokemusta, toki vaikeampaa tätä kautta kuin kauppiksessa, mutta omalla kohdallini parempi keino.

Hyvä suunitelma! Yliopiston teoreettisesta opetuksesta saa paljon enemmän irti kun on jo kokemusta ja ymmärrystä työelämästä. Ilman tätä ymmärrystä teoria on kirjaviisautta joka unohtuu tentin jälkeen.

Epämies kirjoitti:

Etsi piilotyöpaikkoja kirjoitti:

Todella, joissakin  yrityksissä on ns. piilotyöpaikkoja, joita kalastelemalla voi saada paikan tai ainakin jalkansa yritykseen. Piilotyöpaikkojen löytämisestä ja hakemisesta ja oman työpanoksen osoittamisen merkityksestä yritykselle on olemassa myös kursseja ja  myös kirjallista materiaalia.  Työpaikoista piilotyöpaikkoja on nykyisin valtaosa.

Njaa. Omasta mielestä näitä oikeita piilotyöpaikkoja ei juurikaan ole olemassa. Jos firma pysyy pystyssä, ilman jonkun position täyttämistä, niin sillon sitä työpaikkaa ei pitäisi olla alunperinkään. "Piilotyöpaikkoja" sen sijaan on paljonkin. Käytännössä niillä huononnetaan vain firman katetta.

Itsekkin olen ollut firmassa jossa täytettiin monta piilotyöpaikkaa. Kun tullessani taloon meitä oli osastolla kaksi tyyppiä, niin lopussa meitä oli viisi. Silti sisään tuleva rahavirta oli isontunut korkeintaan 10%. Mutta kyllähän meidän oli pakko ottaa ne kesätyöopiskelijat töihin, koska niin se menee Suomessa. Opiskelijat työllistyvät niihin yrityksiin missä ovat kesäisin töissä. Nämä olivat sellaisia hyviä tyyppejä ja kieltämättä muutenkin tehokkaita. Mutta mitään rahaa he eivät taloon tuoneet lisää.

Tässä se ongelma kiteytyy: raha, raha, raha. Millään muulla ei ole väliä, eikä ketään kiinnosta, ettei ikuinen kasvu ole mahdollista.

Koneet vievät suurimman osan töistä parin vuosikymmenen sisällä. Mihin kaikki ihmiset sitten tungetaan, millä me elämme? Miten voi kuluttaa jos ei ole toimeentuloa? Nämä asiat pitäisi ratkaista nyt, mutta pahoin pelkään, että konfliktien annetaan kehittyä ja ihmisten Suomessakin kuolla köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.

Yliopistossakaan työkokemuksen hankkimista ei pidä jättää pelkän pakollisen harjoittelun varaan. Samalla tavalla kuin muissakin kouluissa, kannattaa etsiä omaan alaan edes etäisesti liittyviä töitä. Esim. Kesätyöt Suomessa ja ulkomailla. kokemuksen hankkiminen on kovaa työtä. Ei se tule itsestään ja ilmaiseksi.

Totta, että yliopistossa teorian soveltaminen käytäntöön tulee pitkälti opetella itse. Mutta sitähän akateemisuus on aina ollut. Siksi se eroaa ammattikorkeakoulusta, jonka painopiste on käytännöissä. Ehkä tätä eroa pitäisi enemmän korostaa jo lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.

"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...

Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä. 

Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta  valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni. 

Tämä on varmasti järkevin strategia useimmille nykyisin. Voit onnitella itseäsi kaukonäköisyydestä.

Toisaalta on sitten kuitenkin niitäkin, joille se syyrialaisten kulttuurin tutkimus voi olla intohimo, kutsumus. Ei sellainen ihminen tyydy pelkkään harrastamiseen, ja alan julkaisuja ei voi tehdä, niitä ei yksinkertaisesti saa läpi, jos ei ole tutkijankoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.

Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.

Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!

En väitä, etteikö joka alalta ja jokaisesta koulusta ja korkeakoulusta putoaisi opiskelijoita, mutta on todella yksiviivaista väittää, että syy olisi heikossa aineksessa. Pois putoaa myös muista syistä, esim. siirtyminen muualle opiskelemaan. Jos jostakin tipahtaa paljon pois, on syytä ottaa koulutusala tarkempaan syyniin.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossakaan työkokemuksen hankkimista ei pidä jättää pelkän pakollisen harjoittelun varaan. Samalla tavalla kuin muissakin kouluissa, kannattaa etsiä omaan alaan edes etäisesti liittyviä töitä. Esim. Kesätyöt Suomessa ja ulkomailla. kokemuksen hankkiminen on kovaa työtä. Ei se tule itsestään ja ilmaiseksi.

Totta, että yliopistossa teorian soveltaminen käytäntöön tulee pitkälti opetella itse. Mutta sitähän akateemisuus on aina ollut. Siksi se eroaa ammattikorkeakoulusta, jonka painopiste on käytännöissä. Ehkä tätä eroa pitäisi enemmän korostaa jo lukiossa.

Kun nyt puhutaan generalistialoista niin sillä teorialla vain ei ole mitään tekemistä useinkaan niiden töiden kanssa mihin suurin osa valmistuneista työllistyy. Pieni osa pääsee tutkijoiksi tai muihin asiantuntijatehtäviin, jossa todella voi soveltaa oppimaansa teoriaa. Sitten jotkut harvat alkavat yrittäjiksi ja soveltavat osaamustaan sillä tavalla. Enemmänkin ylippistossa opitaan esim tiedon käsittelyn, kriittisen ajattelun, argumentoinnin, oppimisen ja tiedon hallinnan taitoja. Nämä kaikki ihan hyödyllisiä taitoja, mutta eivät kuitenkaan vielä riitä sellaisenaan.