Lue keskustelun säännöt.
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Työelämän fakta on ollut aina, että suurten linjojen maistereiden lisäksi tarvitaan myös käytännön toteuttajia ja valvojia toteutukselle. Mitä siitä tulisi, jos kaikki vain suunnittelisivat ja pohtisivat niitä laajoja, joskus abstraktejakin kokonaisuuksia?
En väheksy ns. yleismaistereita enkä heidän koulutustaan, mutta selkeästi heitä koulutetaan liikaa. Eikä se ole heidän vikansa muuten kuin pieleen menneen koulutusvalinnan osalta.
Julkinen sektori on supistunut huimasti eikä sinne sijoiteta enää korkeasti koulutettuja pohtimaan sitä sun tätä päivät pitkät. Eïkä matalammin koulutettujakaan, eipä sillä.
Harjoittelut ja työkokeilut sun muut työnantajalle ilmaiset höpöhommat tulisi lopettaa kokonaan tutkinnon suorittaneiden osalta. Opiskeluvaiheessa harjoittelu toki on paikallaan, mutta valmistumisen jälkeen se on pelkkää hyväksikäyttöä. Kyllä ne kykynsä ja taitonsa työntekijänä voi näyttää työsuhteen koeaikana, ei siihen tarvita mitään 9 euron harjoitteluita. Jos ei homma miellytä työnantajaa, niin senkun päättää työsuhteen koeaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä on turha kauheasti pohtia ettei ole tarpeeksi hyvä, tiedän manageri tasoa palkatun sängyn kautta, mut on luultavimmin valittu koska olin selvästi lihavampi kuin johtaja, jolla oli ollut kova pala entinen alainen joka oli hoikempi ja kauniimpi (kyllä , suuren yrityksen maajohtaja mm kiekaisi kopistaan että laski BMInsä ja on alipainoinen, syömässä muisti joka kerran mainita että ota nyt jälkiruokaa, itse en voi kun hame kiristää ).
Vierailija kirjoitti:
Yliopistomeininki on jotenkin outoa. Opiskelin aikanaan tradenomiksi ja kauppiksessa olevat tutut olivat tosi ylimielisiä ja vähättelivät amk-koulutusta. Sitä aina ihmettelin, mistä tiesivät millaisia amk-opinnot ovat, kun eivät ole siellä olleet.
Myöhemmin hain kauppikseen, koska halusin maisterin paperit ja opetus oli ihan samaa soopaa. Ainoat kellä on mielestäni yhtään varaa pullistella on laskista, kansista ja rahoitusta pääaineenaan lukevilla. Ja olisihan se outoa, jos amk:sta tulisi kandilaajuisilla opinnoilla yliopiston maistereita pätevämpää porukkaa. Kaikista surkeimpia oli kurssit, joita veti joku väikkärin tekijä. Ei mitään kokemusta työelämästä ja oltiin niin tieteellisiä. Kuinka isosta osasta opiskelijoista tulee tutkijoita? 2-5%? Mielesäni opetus pitäisi aina linkata käytäntöön. Pelkillä globalisaatioteorioilla ei pitkälle pötkitä. Amk:ssa hyvä puoli oli se, että opettajat olivat yleensä olleet myös yrityksissä ihan "oikeissa töissä".
Työelämässä tradenomina on pärjännyt hyvin. Töitä löytyy ja ollaan asiantuntija ja päällikkötehtävissä 3500-4500e/kk liksalla. Ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa uudelleenkouluttautua.
Jotain kertoo sekin, että ammattikorkean käynyt voi siirtyä suoraan maisterivaiheeseen. Nuorena lukiolaisena kuvittelin, että haluaisin mahdollisimman teoreettisia opintoja, mutta onneksi päädyin AMK:iin ensin ja tajusin keskittyä sen jälkeen taitoihin, joita oikeasti tarvitaan työelämässä. Yliopistossa osalle opiskelijoista oli ihmetyksen aihe, että ensimmäiset harjoittelut ovat normaalisti haalarihommia eikä pääse suoraan toimitusjohtajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä.
Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni.
Hyvin kirjoitettu: liikaa on koulutettu - ja sopivista työpaikoista on nuusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi työnantajan pitäisi automaattisesti palkata henkilö pelkkien papereiden perusteella?
Ja sitten vielä kitistään, kuinka esimerkiksi alemman korkeakoulututkinnon suorittanut vie jonkun työpaikan, joka "kuuluisi ehdottomasti maisterille".
En ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen pitäisi olla oikeutettu saamaan työ kuin työ huolimatta siitä, mitä aidosti osaa ja mitä voi työnantajalle tuottaa.".
Julkisella sektorilla paperit ja tutkinnot luultavasti ratkaisevat. Yksityisellä on muitakin kriteerejä. En väittäisi että yksityinen sektori on vallan väärässä, sieltä kuitenkin kertyy se tuottavuus, jolla julkinen sektori kustannetaan. Yrityksissä rekrytointivirheet realisoituvat joskus hyvinkin kipeästi ja hyvät rekrytoinnit taas voivat lähestulkoon pelastaa firman.
Suomen korkeakoulut suoltavat valtavia määriä maistereita. Silti yksittäiset
Jos teillä maistereilla suinkin on siihen mahdollisuus, hakeutukaa ulkomaille töihin. Moni ystävistäni asuu Euroopan eri maissa, ja viihtyvät hyvin. Työelämä on oikeasti helvetin ankeaa ja tylyä täällä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella, joissakin yrityksissä on ns. piilotyöpaikkoja, joita kalastelemalla voi saada paikan tai ainakin jalkansa yritykseen. Piilotyöpaikkojen löytämisestä ja hakemisesta ja oman työpanoksen osoittamisen merkityksestä yritykselle on olemassa myös kursseja ja myös kirjallista materiaalia. Työpaikoista piilotyöpaikkoja on nykyisin valtaosa.
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi piilotyöpaikkoja kirjoitti:
Todella, joissakin yrityksissä on ns. piilotyöpaikkoja, joita kalastelemalla voi saada paikan tai ainakin jalkansa yritykseen. Piilotyöpaikkojen löytämisestä ja hakemisesta ja oman työpanoksen osoittamisen merkityksestä yritykselle on olemassa myös kursseja ja myös kirjallista materiaalia. Työpaikoista piilotyöpaikkoja on nykyisin valtaosa.
Njaa. Omasta mielestä näitä oikeita piilotyöpaikkoja ei juurikaan ole olemassa. Jos firma pysyy pystyssä, ilman jonkun position täyttämistä, niin sillon sitä työpaikkaa ei pitäisi olla alunperinkään. "Piilotyöpaikkoja" sen sijaan on paljonkin. Käytännössä niillä huononnetaan vain firman katetta.
Itsekkin olen ollut firmassa jossa täytettiin monta piilotyöpaikkaa. Kun tullessani taloon meitä oli osastolla kaksi tyyppiä, niin lopussa meitä oli viisi. Silti sisään tuleva rahavirta oli isontunut korkeintaan 10%. Mutta kyllähän meidän oli pakko ottaa ne kesätyöopiskelijat töihin, koska niin se menee Suomessa. Opiskelijat työllistyvät niihin yrityksiin missä ovat kesäisin töissä. Nämä olivat sellaisia hyviä tyyppejä ja kieltämättä muutenkin tehokkaita. Mutta mitään rahaa he eivät taloon tuoneet lisää.
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
56 kanssa samaa mieltä, inflaatio ihan täysin koulutuksella, ehkä se on ihan hyvä että koulutuksesta leikataan, ja vaikka ne vuosimaksut, perustöitä pitää pystyä tekemään oppimalla. Ulkomaisille kun kerrot että suomessa esim hotelli siivoojien pitää olla kielitaitoisia "asiakaspalvelijoita" ja että tarjoilijat käy pitkät koulutukset niin onhan ne ihan leuka maassa. Nyt juuri nykyisen firman Hollantilainen osasto käy taistoa uusista työntekijöistä olemalla aktiivinen yliopistoilla , että saisivat hakemuksia!
Oma työnantajani ja myös kaikki kilpailijamme käyvät koko ajan täällä Suomessakin taistoa uusista työntekijöistä. Itsekin olen mm. luennoinut yliopistolla ja isännöinyt opiskelijaillallisia ihan vain tästä syystä. Myymme ainoastaan työntekijöidemme ammattitaitoa, joten on tärkeää saada parhaat tekijät, ja niistä pitää valitettavasti kilpailla. Tilannetta ei muuta se, että ihan jees -osaston maistereita olisi tarjolla loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toipulaisena.mistoa Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.
Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!
Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.
Tämähän se ongelma on, että ei työnantaja olisi ottanut valmista ekonomia tai maisteria siihen työhön, johon sinä menit ylikoulutettuna laskentamerkonomina. Sinä pääsit siihen, ja etenit omilla taidoillasi "ekonomin paikalle". Kerro sinä, mitä ne sinun valinnassasi rannalle jääneet ekonomit olisivat voineet tehdä toisin, jotta nyt joku heistä olisi siinä työpaikassa sinun sijastasi?
Minun kokemukseni on se, että kun haen täsmälleen koulutustani ja työkokemustani vastaavaa paikkaa, minua ei kutsuta edes haastatteluun. Syitä on kaksi: minulle pitäisi maksaa parempaa palkkaa pätevänä ja kokemuksen perusteella kuin jollekin muulle, ja hakijoita on noin 40 yhtä hyvää.
Haastatteluun kutsutaan silloin, kun haen jotain "merkonominpaikkaa" eli alle oman koulutustasoni, mutta silti yleensä valituksi on tullut "merkonomi". Haastatteluun pääsen silloinkin, kun haen oman tasoni yläpuolella olevia paikkoja, eli joihin olen jollakin tavalla epäpätevä tai kokematon. Joskus olen tullut jopa valituksi, kun päteviä hakijoita ei ole ollut ja on pitänyt valita sopivin, tai ainoa hakija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Parhaan aineksen seulominen voi olla vaikeaa, jolloin on parempi varmuuden vuoksi ottaa isompi joukko. Lisäksi yliopistossa saadut ajattelu-, tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisutaidot ovat eduksi vähemmän vaativissakin töissä. Tai ainakaan niistä ei ole haittaa.
Sitä en ymmärtänyt, että miksi työttömyys on maisterille isompi tragedia kuin vähemmän koulutetulle? Selvää on se, että vaikka neljäsosa nykyään koulutetaan maisteriksi, niin kaikista työpaikoista neljäsosa ei ole oman alan vaativaa asiantuntijatyötä. Nyt pitää siis osata päästää irti siitä ajatuksesta, että tutkinto olisi lippu herrahissiin. Se on ainoastaan mahdollisuus kehittää sellaisia taitoja, joilla hissin ovet aukeavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Yliopistot ottavat omalta kannaltaan parhaat opiskelijat eli ne jotka selviävät pääsykokeista parhaiten. Matkalla maisteriksi osa massasta vielä karsiutuu matkan varrella sillä valmistumisprosentti tuskin on 100 lähestulkoon millään alalla. Mutta kyse onkin siitä mitä työnantajat hakevat, heillä on kun on erilaiset vaatimukset ja intressit kuin yliopistolla. Ja tietenkin myös eri firmoilla ja eri työnantajilla on hyvin erilaisia vaatimuksia ja painotuksia. On mahdotonta kouluttaa generalistialojen maistereita vain jotain tiettyä työnantajaa varten. Sitä paitsi työmarkkinat elävät niin voimakkaasti että jos nyt opetussuunnitelma tehtäisiin firmojen tämänhetkisten tarpeiden mukaan, kuka takaa sen että kyseisiä tehtäviä on enää tarjolla kuuden vuoden päästä kun nyt aloittavat opiskelijat valmistuvat. Siksi tämä koko keskustelu on enimmäkseen turha.
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toimistoapulaisena. Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.
Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!
Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.
Niinku tästäkin nähdään, ennen oli helpompaa. Tämäkään postaaja osaa edes lukea ja ainakin väittää olevansa joku päällikkö. Et vissiin huomannut, että tässäkin ketjussa on käyty läpi että edes noita toimistoapulaisen paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Ihan turha luulla, että merkonomit niihin muuten enää pääsisivätkään. Niihin hakee tradet ja ekonomitkin.
Lukutaidosta puheenollen kommentoit tässä kirjoittajalle, joka merkonomina pesi 54 hakijaa, joiden joukossa oli myös ekonomeja. Sinun kannattaisi rauhoittua ja oikeasti yrittää ymmärtää mitä sinua kokeneemmat ystävällisesti sinulle kertovat.
Jokainen sukupolvi esittää uhria "ennen oli helpompaa" iskulauseella. Ennen ei ollut helpompaa. Ennen tosin oli valtavasti vähemmän korkeakoulupaikkoja, joten moni todella lahjakas aloitti pohjalta ja eteni sieltä. Se onnistuu muuten nykyisinkin, jos on niitä lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Yliopistot ottavat omalta kannaltaan parhaat opiskelijat eli ne jotka selviävät pääsykokeista parhaiten. Matkalla maisteriksi osa massasta vielä karsiutuu matkan varrella sillä valmistumisprosentti tuskin on 100 lähestulkoon millään alalla. Mutta kyse onkin siitä mitä työnantajat hakevat, heillä on kun on erilaiset vaatimukset ja intressit kuin yliopistolla. Ja tietenkin myös eri firmoilla ja eri työnantajilla on hyvin erilaisia vaatimuksia ja painotuksia. On mahdotonta kouluttaa generalistialojen maistereita vain jotain tiettyä työnantajaa varten. Sitä paitsi työmarkkinat elävät niin voimakkaasti että jos nyt opetussuunnitelma tehtäisiin firmojen tämänhetkisten tarpeiden mukaan, kuka takaa sen että kyseisiä tehtäviä on enää tarjolla kuuden vuoden päästä kun nyt aloittavat opiskelijat valmistuvat. Siksi tämä koko keskustelu on enimmäkseen turha.
Opiskelijoita otetaan paljon siksi että valmistuminen tuottaa rahaa yliopistolle. On halpaa kouluttaa paljon massaluennoilla. Tutkimukseen tarvitaan paljon rahaa. Kukaan ei vain tohdi asettaa kyseenalaiseksi kuinka hyödyllistä tutkimusta generalistialoilla tehdään. Tarkkaa karsintaa kyllä tarvitaan tässä. Kauhean raskasta ja kallista koneistoa pidetään yllä vain siksi että joku haluaa tonkia ja käännellä jotain keksimällä keksittyä tutkimusaihetta. Ja edelleen yksilön kannalta aika kamalaa se yliopistojen touhu. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen nuoria parikymppusiä jotka sinne hakee. Elämästä ei vielä hirveästi tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä.
Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni.
Kuten aiemmin sanoin, abina minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä haluan ja miksi historioitsija oikeastaan valmistuu. Oppiaineessani kyllä hehkutettiin, kuinka historioitsija työllistyy humanisteista parhaiten ja kyllä se avaa ovia. Ajattelin seuraavani ns virkamieslinjaa eli hakeutuvani ministeriöihin yms töihin. Eli julkiselle sektorille, josta sanottiin vapautuvan hirveästi paikkoja eläköitymisien takia. Toisin kävi, valtio kiristää vyötä ja ministeriöissä käytetään harjoittelijoita lähinnä halpana työvoimana.
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjalta se monesti vaan pitää aloittaa. Itse valmistuin 91 ja olin vuoden työtön, sitten aloitin toimistoapulaisena. Vähänkö otti kupoliin, kun oli laskentamerkonomin koulutus ja tavoite kirjanpitäjäksi. Siitä asiakaspalvelutiskille ja vähitellen pääsin laskujen pariin. Lisäksi olen opiskellut lisää ja käynyt avoimen yliopiston kursseilla.
Nykyään olen taloussuunnittelija ja palkka ihan kelpo merkonomin opinnoilla. En varmaan olisi, mutta olen töissä kertonut mikä kiinnostaa, pyytänyt saada tuurata lomalaisia, sairaslomia ja sitä rataa. Viimeisimmässä uuden työpaikan haussa pesin 52 muuta hakijaa ekonomeista lähtien. Kolme haastattelukierrosta!
Parempi ottaa se eka paikka kuin olla työtön, koska jälkimmäinen työnantajan silmissä on isompi miinus kuin tylsän duunin tekeminen jonkun aikaan. Ole sitkeä ja ota vastaan, mitä saat ja pidä mielessä, että et jämähdä yhteen paikkaan.
Niinku tästäkin nähdään, ennen oli helpompaa. Tämäkään postaaja osaa edes lukea ja ainakin väittää olevansa joku päällikkö. Et vissiin huomannut, että tässäkin ketjussa on käyty läpi että edes noita toimistoapulaisen paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole. Ihan turha luulla, että merkonomit niihin muuten enää pääsisivätkään. Niihin hakee tradet ja ekonomitkin.
Lukutaidosta puheenollen kommentoit tässä kirjoittajalle, joka merkonomina pesi 54 hakijaa, joiden joukossa oli myös ekonomeja. Sinun kannattaisi rauhoittua ja oikeasti yrittää ymmärtää mitä sinua kokeneemmat ystävällisesti sinulle kertovat.
Jokainen sukupolvi esittää uhria "ennen oli helpompaa" iskulauseella. Ennen ei ollut helpompaa. Ennen tosin oli valtavasti vähemmän korkeakoulupaikkoja, joten moni todella lahjakas aloitti pohjalta ja eteni sieltä. Se onnistuu muuten nykyisinkin, jos on niitä lahjoja.
Täällä voi jokainen esiintyä vaikka astronauttina. Tuollaiset meriittien esittelyt ovat siis ihan turhanpäiväistä hommaa. Sen takia en näe syytä puhua omista saavutuksista, mutta usko jos haluat kyllä sitä tahkoa on täälläkin päässä kierretty lähempää ja kauempaa.
Sulta jäi kysymättä, että kuinka alhaalta nykyään pitää alottaa? Jos ei pääse edes noihin sun kertomiin "pohjaduuneihin", joita muuten nykyään pidetään maistereidenkin puheissa ihan tavallaisina duuneina. Tekijätkin ovat tyytyväisiä kun on edes jotain duunia. Eivät uudet valmistuvat maisterit enää edes haaveile jostakin asiantuntijan paikasta. Kunhan pääsisi edes taloon sisään.
Itse en ole vielä valmistunut, vaan gradu ja yksi pakollinen kurssi puuttuu. Kuitenkin loppusuoralla ollaan, ja pitäisi "pikkuhiljaa" päästä oman alan hommiin. VAAN VAIKEAA ON. Opiskelen kauppatieteitä, ja kilpailu paikoista on ihan älytöntä. Tuntuu, ettei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyvä töihin päästäkseen. Aina löytyy joku, jolla on enemmän kokemusta tai joka on muuten sopivampi. Olen vieläpä vähän introvertti luonne, ja jo senkin takia ehkä väärällä alalla. Mun tämänhetkinen suunnitelma työllistymiseksi on päästä a. palkattomaan harjoitteluun b. töihin /harjoitteluun ulkomaille c. töihin/harjoitteluun jonnekin "tuppukylään" d. mennä mukaan järjestötoimintaan tai vapaaehtoistyöhön.