Vaimostani on tullut pysyvästi lihava :(

Entä jos sun vaimoa ei vaan kiinnosta? Yrittänyt raukka sua mielistelläkseen pitää muka dieettiä. Armahda vaimoas ja lähde, kuka jaksaa katsella noin yksinkertaista:D ehkä joku porvoolainen...

Mä oon läski ja se on jees:)

Mua ri vaan yhtään kiinnosta. Tykkään kauniista vaatteista, laittautua jne. Laihuus ei vaan merkitse mitään:) olen laiska liikkumaan, rakastan hyvää ruokaa ja kokkaamista, olen läski ja sen saa sanoa:) ihmiset on niin erilaisia. Terveys ja plaadilaa, hyvin kestää paikat ja jos tulee syöpä niin onpa mahdollisuus selvitä hoidoista, kun ei oo luuta ja nahkaa:) ap vaimosi ansaitsee onnen ja sinä et sitä voi tarjota, vapauta hänet ja siirry tasoistesi seuraan.

Näyttääkö hän nykyään samalta kuin sinä? 

Voi ei!

Seura tekee usein kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen huomattava lihominen normaalissa elämässä taitaa tapahtua, kun ihminen syö jatkuvasti enemmän kuin kuluttaa. Olen nähnyt perheenäitien (ja pariskuntien) lihovan eri tavoilla, esim. äiti-ihminen syö viikossa useita litroja jäätelöä tai useita levyjä suklaata. Ahkerana leipojana kunnon äiti pitää huolen että kotona on koko ajan rasvaisia ja makeita herkkuja kahvihetkiin, ja niitä syödään päivittäin. Ruokaan ja leivälle lisätään rasvaa paljon, myös rasvaisia juustoja käytetään molemmissa. Ranskalaisia ja muuta roskaruokaa tehdään mielellään ja/tai käydään pikaruokapaikoissa. Annoskoot ovat valtavia tai syöminen on jatkuvaa.

Monesti tällaisten ihmisten lapsista osasta tulee lihavia mutta kaikista ei. Riippuu perintötekijöistä, lapsella voikin olla aivan erilainen maku ruokien suhteen eli rasvassa kelluvat herkut eivät maistu. Tietysti myös alkaako lapsi kyseenalaistaa vanhemman tarjoamaa mallia. 

Edellä luetellut ruokatottumukset ovat eräänlaista ruokariippuvuutta ja siinä missä jatkuva laihduttaminenkin ja ruokien tarkkailu, mielenterveyden ongelma. Jotainhan psyykkistä tarvetta sillä kalorimäärällä yritetään täyttää. Rasvapanssari suojaa maailman kolhuilta.  Rakkautta osoitetaan ja hyväksyntää saadaan herkkuruuilla. Ruoka lohduttaa.

Ahkera, rakastava ja kunnollinen äiti\aviovaimo myös huolehtisi lasten, puolison ja ennen kaikkea itsensä terveydestä.

Tuollainen "av-mammautuminen" on vain ongelmien peittelyä, tekosyiden keksimistä tai reaaliteettien syrjään työntämistä.

Jotenkin kai siinä ajatellaan että eivät ne terveysongelmat koske meitä, tai sitten kiusaukset vain ovat liian suuria ja terveet elämäntavat lykätään huomiseen, ensi viikkoon, ensi kuuhun jne. Ihan tyypillistä riippuvuuskäyttäytymistä. 

Myös olen huomannut että ajatus elämäntapamuutoksesta ja yritykset alkaa kuntoilla tai muuttaa ruokavaliota ovat usein tällaisilla ihmisillä voimakkaita ja lyhytaikaisia viirauksia, eli on kuin ihminen paukahtaisi uskoon aloittaessaan kävelylenkit ja alkaessaan saarnata niiden ihmeitätekevästä vaikutuksesta, mutta kuukauden parin kuluttua saarna ja lenkit loppuvat. Tai joku ostaa yhtäkkiä suksipaketin, aikomuksena aloittaa hiihto 15 vuoden jälkeen, puhuu asiasta paljon että kohta lähtee hiihtämään ja sitten ei koskaan hiidä.

Kaivarin Anna kirjoitti:

Minulla niin kuin vaimollesi. Arjen pyöritys on vastuullani yksin; 3 lasta 1 koulussa ja 2 päiväkodissa, vien ja haen lapset , teen ruuat. Miehen tehtävä käydä kaupassa ja omissa harrastuksissa, minä käyn viikonloppuisin omassa mutta silti pystyn hoitamaan pyykit, ruuan, ... Mies ei tee mitään. Joo kyllä varmasti lihoo kun syö suruunsa kun on paska mies!!

Täh?? Mikä pakko siihen suruun on SYÖDÄ? Mikset vaiko punnerra?? Syytät nyt ihan väärää ihmistä lihomisestasi.

Mä olen lihonut mielialalääkkeiden takia. Ilman niitä tulee isoja tunnekuohuja, raivoa, itkukohtauksia enkä pystyisi käymään töissä. Minunlaisiani on varmaan on muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lihonut mielialalääkkeiden takia. Ilman niitä tulee isoja tunnekuohuja, raivoa, itkukohtauksia enkä pystyisi käymään töissä. Minunlaisiani on varmaan on muitakin.

Mielialalääkkeet eivät lihota. Vain ja ainoastaan se mitä suuhusi laitat.

Psyyke ja lääkkeiden vaikutus toki vaikuttaa siihen mitä ja miten paljon syöt. Vaikutus voi olla myös päinvastainen kuin lihoaminen.

Marko lihosi yhtenä vuonna 15 kg, mutta sain sen laihdutettua laittamalla lukon jääkaapin oveen ja ottamalla siltä rahat pois, ettei voi ostaa työmatkalla roskaruokaa. :) kova työ ja sitkeys palkitsi. Nyt Marko on hoikka poika ja treenaa saappaanheittokisaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lihonut mielialalääkkeiden takia. Ilman niitä tulee isoja tunnekuohuja, raivoa, itkukohtauksia enkä pystyisi käymään töissä. Minunlaisiani on varmaan on muitakin.

Mielialalääkkeet eivät lihota. Vain ja ainoastaan se mitä suuhusi laitat.

Psyyke ja lääkkeiden vaikutus toki vaikuttaa siihen mitä ja miten paljon syöt. Vaikutus voi olla myös päinvastainen kuin lihoaminen.

Ja hömpsänpöö!

Kyllä vaan muuttaa sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa ainakin tuhdimmat psyykenlääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt seksuaalisen kiinnostuksen häntä kohtaan. Haikaillen katselen normaalikokoisia naisia, joiden naiselliset piirteet; lantio, uuma ja rinnat, erottuvat.

Olen menettänyt toivoni vaimon laihtumisesta, niin onnettomia yritykset ovat olleet. Muutama kilo pois ja taas ostetaan sipsiä ja siideriä.

Parisuhdekin on elähtänyt, kun fyysinen läheisyys ei kiinnosta.

En voi elää näin loppu elämää. Pakko varmaankin erota.

Onko kenelläkään muulle käynyt näin?

Aikuinen mies mitä valitat kuin neiti?

Potku perseeseen ja uusi tilalle, en ymmärtä mikä tuossa on ongelma?

Erittäin yksinkertaista.

Minä erota susta jos saisin,

ettei edes itseltään tarttisi kysyäkään.

Sormuksen pois irrottaisin,

eihän se ees sormessa tahtonut pysyäkään.

Sä olet pysyvästi lihava

Jätä se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lihonut mielialalääkkeiden takia. Ilman niitä tulee isoja tunnekuohuja, raivoa, itkukohtauksia enkä pystyisi käymään töissä. Minunlaisiani on varmaan on muitakin.

Mielialalääkkeet eivät lihota. Vain ja ainoastaan se mitä suuhusi laitat.

Psyyke ja lääkkeiden vaikutus toki vaikuttaa siihen mitä ja miten paljon syöt. Vaikutus voi olla myös päinvastainen kuin lihoaminen.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttaa niin psyyke kuin fyysiset tekijät. Lääkitys voi vaikuttaa monella tavalla ihmisen lihomiseen, eikä siinä ole kysymys mistään tahdonvoimasta ja yksinkertaistetusti  "siitä, mitä suuhunsa laittaa". Psyykelääkkeet lihottavat mm. siten että lisäävät ruokahalua (usein mainittu sivuoire), hidastavat aineenvaihduntaa mm. laamaamalla  suolen toimintaa, keräävät nestettä elimistöön jne.  Vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, joillain ruokahalu heikkenee, mutta hyvin tavallista on myös se, että masentunut syö enemmän (lievittää masennusta   ja ahdistusta syömällä) sekä otettu masennuslääke lisää vielä ruokahalua. Masennuslääkkeiden vaikutukset aivojen kemialliseen tasapainoon on aika monimutkainen juttu, mutta usein lääkkeitä on pakko syödä kuten em. kertoi että henkilön toimintakyky arjessa olisi edes jollain tasolla.

Mun miehelle kävi myös niin. Kauhee pallomaha eikä mikään liikunta kiinnosta. Makaa sohvalla ja räplää kännykkää kaiket illat. Oon koittanut kysellä mukaan lenkille ja antanut lahjaksi salikorttia ym. Mutta lenkille ei jaksa lähteä ja salikorttikin jäi käyttämättä ku eihän sinne mitenkään ehdi... Oon alkanu itsekin läskistyyn pikkuhiljaa. Jotenkin tuo flegmaattisuus tuntuu tarttuvan.

Kannattaa erota heti, sillä suhteella tuskin on mitään onnistumisen mahdollisuuksia, kun suhde perustuu vaimon painoindekseen.

Onnellinen ja pitkä parisuhde perustuu alusta alkaen muihin arvoihin esim. kunnioitus, luottamus, arvostus jne. ja nuo arvot vetävät enemmän puoleensa kuin pelkkä painoindeksi.

Eli unohda koko parisuhde, eikä pelkästään itsesi vaan myös vaimon, sillä tuskin hän on onnellinen liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle kävi myös niin. Kauhee pallomaha eikä mikään liikunta kiinnosta. Makaa sohvalla ja räplää kännykkää kaiket illat. Oon koittanut kysellä mukaan lenkille ja antanut lahjaksi salikorttia ym. Mutta lenkille ei jaksa lähteä ja salikorttikin jäi käyttämättä ku eihän sinne mitenkään ehdi... Oon alkanu itsekin läskistyyn pikkuhiljaa. Jotenkin tuo flegmaattisuus tuntuu tarttuvan.

Ota siltä suukkiin, siinä ei maha haittaa.

Totta kait eroat. Ja ehkä vaimosi ajattelee samoin, eikä raaski pahoittaa mieltäsi ja siksi antanut kroppansa lihoa, sillä mikään ei ole naiselle seksihimoa tappavampaa, kuin ikääntyvän miehen veltostunut ja repsahtaneet lihakset ja ihohuokoset alkavine ryppyineen, oli mies kuinka hoikka tahansa. Samaa ilmiötä ei ole naisilla, kun hoitavat itsensä laadukkailla ihovoiteilla, jotka antavat koko kropalle ihon heleyttä ja kuultavuutta ja poistavat mahdolliset ihojuonteet, jos niitä nyt edes on.

Tätähän ei mies ymmärrä, kun ei näe oman vartalonsa kokonaisuutta, kun katse kiintyy ainoastaan naamaan ja oman navan ympärille ja ei ihme jos kumppani aloittaa lihotuskuurinsa, seksin välttämiseksi.

En usko, että miehet kirjoittaa tällaista.

suppo kirjoitti:

ei se ole puolison tehtävä kannustaa yms,läskin oma tehtävä on laihtua,tai sitten kestää ero ja haukut.

läskin pitäisi ennemmin huoletia ettei näyttäydy puolison rinnalla.

Tottakait puolison tulee tukea ja kannustaa. Kaikissa asioissa. Ja saa näyttäytyä puolison rinnalla. 

Mitähä tämmöiset kirjoittajat ajattelis jos puolisolle laitettaisiin avanne tai menis rinta rintasyövän takia jne.

Sormus pysyy kyllä lihavalla sormessa.