Vaimostani on tullut pysyvästi lihava :(

Jos ap tissuttelee itsekin, elämänmuutos pitää tehdä yhdessä. Ei tupakoijakaan voi pyytä vain toista lopettamaan, mutta voi pyytää tekemään sen yhdessä. Ja kaljoittelu sekin syö haluja eikä vain vaimon läskit.

Mihin se "niin myötä- kuin vastamäessä"-tahtominen on noin monelta unohtunut?

Vaimosi ei halua seksiä ja lihominen on yksi keino välttää sitä. Tepsi minulla.

Sitten aina kun paino pääsi putoamaan, mies aloitti: olet tainnut laihtua, hienoa, otti vyötäröltä kiinni ja katsoi ihaillen.

Minä äkkiä kauppaan!

Vierailija kirjoitti:

Kaivarin Anna kirjoitti:

Minulla niin kuin vaimollesi. Arjen pyöritys on vastuullani yksin; 3 lasta 1 koulussa ja 2 päiväkodissa, vien ja haen lapset , teen ruuat. Miehen tehtävä käydä kaupassa ja omissa harrastuksissa, minä käyn viikonloppuisin omassa mutta silti pystyn hoitamaan pyykit, ruuan, ... Mies ei tee mitään. Joo kyllä varmasti lihoo kun syö suruunsa kun on paska mies!!

Miksi kuvittelet, että arjen pyöritys on vaimoni vastuulla?

Oletusarvo näillä hoodeilla.

Mies lihoo koska on itse vittumainen ja ei välitä itsestään.

Nainen lihoo koska mies on vittumainen eikä välitä naisesta.

Miehen syytä kaikki. MOT.

Munkin kiinnostus miestä kohtaan lopahti. Ei kuntoile. Suihkussa käy kerran viikossa. Pukeutuu rumasti likaisiin vaatteisiin jne. Ymmärrän apta. Mulla on jatkuvasti olo ettei arvosta MINUA. Tuntuu pahalta ettei edes juhliin voi siistiytyä tai, kun mennään yhdessä jonnekin. Itse käyn päivittäin suihkussa, kuntoilen ja huolehdin ulkonäöstäni. En tajua, että pitäisikö mun lasten lisäksi ostaa hänenkin vaatteet ja patistaa iltaisin suihkuun? Joskus olen kaupassa ehdottanut, että ostaisi vaikka jonkun paidan "hei tää sopis sulle", mut on aina liian kallis. Meillä siis omat rahat kummallakin ja käydään töissä. Lasten vaatteet ostan minä, kun saan lapsilisätkin. Seurusteluaikoina vielä huolehti itsestään. Tai sitten anoppi huolehti kalsarikaapin ym täydennyksistä. Nyt ei huolehdi kukaan, kun anoppi on poissa.

Minä olen pitkän parisuhteen aikana välillä lihonut ja välillä laihtunut, samoin mies. Tässä ollaan silti, yhdessä ja toistemme kanssa. Nyt olen hoikimmillani pitkään aikaan ja mies ihan normaalipainoinen myös. Koskaan emme ole tosin mitään sairaalloisen ylipainoisia olleet, joten en tiedä voiko vertailla, mutta ei meidän rakkaus ole vähentynyt lihomisen tai ylipainon takia. Olosuhteet muuttuvat, toiset lihovat herkemmin kuin toiset ja toiset taas laihtuvat. Ei tulisi mieleenkään esim erota siksi että puolisoni paisuisi, rakastan häntä ihmisenä ihan sama kuinka paljon hän painaa kunhan nyt perseensä pystyy itse pyyhkimään.

Kylläpä oletkin rakastava ja kannustava puoliso, ap! Menepä peilin eteen ja kysele sieltä näkyvältä tyypiltä, mitä voisit tehdä tukeaksesi vaimoasi. Ai niin, määrittele ensin, mikä on mielestäsi naisen normaalipaino ja kerro se meillekin. Kerro myös, paljonko vaimo painaa. Ja vielä, onko synnytyksestä pitkäkin aika. Jotkut miehet kun kuvittelevat, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin muutamat fitnes-mimmit, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla palautuneet entisiin mittoihinsa jo parissa päivässä synnytyslaitoksella. Senhän kuvat Instagramissa sitä myöten iltapäivälehtien sivuilla todistavat, eikö totta. Ehkä niihin kuviin ja juttuihin kuitenkin kannattaisi suhtautua kriittisesti, katsos on on kaikenlaisia kuvankäsittelyohjelmia, joilla läskit saadaan häivytetyksi. Mutta kuten sanottu, sinun pitää tukea vaimoasi eikä tulla tänne julkisesti arvostelemaan. Hankit itsellesi vain melkoisen tyhjäpään maineen.

Kaivarin Anna kirjoitti:

Minulla niin kuin vaimollesi. Arjen pyöritys on vastuullani yksin; 3 lasta 1 koulussa ja 2 päiväkodissa, vien ja haen lapset , teen ruuat. Miehen tehtävä käydä kaupassa ja omissa harrastuksissa, minä käyn viikonloppuisin omassa mutta silti pystyn hoitamaan pyykit, ruuan, ... Mies ei tee mitään. Joo kyllä varmasti lihoo kun syö suruunsa kun on paska mies!!

Kun on paska mies niin syön ja lihon. Tämäkö on ihan ok ajatusmalli? Miten se ruoan tunkeminen suuhun auttaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaivarin Anna kirjoitti:

Minulla niin kuin vaimollesi. Arjen pyöritys on vastuullani yksin; 3 lasta 1 koulussa ja 2 päiväkodissa, vien ja haen lapset , teen ruuat. Miehen tehtävä käydä kaupassa ja omissa harrastuksissa, minä käyn viikonloppuisin omassa mutta silti pystyn hoitamaan pyykit, ruuan, ... Mies ei tee mitään. Joo kyllä varmasti lihoo kun syö suruunsa kun on paska mies!!

Miksi kuvittelet, että arjen pyöritys on vaimoni vastuulla?

Eikö sitten ole?

Tämä on niin selvä provo. Tarkista ap uudelleen onko munat housuissa. Nimittäin miehet eivät ole noin pikkusieluisia nipottajia rakastuessaan naiseen, että pelkkä paino olisi se juttu, joka kaataa koko suhteen - tai jos ovat, niin sitten se ei ole ollut mikään syvällinen avioliitto ylipäätään. Eli yhteen on menty ja naimisiin ihan jossain mielenhäiriössä.

Jos nainen lihoo suhteessa niin se on muuten yleensä merkki epätyydyttävästä suhteesta seksuaalisesti, emotionaalisesti ja muutenkin. Naisella ei ehkä ole omaa tilaa tai aikaa itselleen, vaan uhraa oman hyvinvointinsa perheen eteen. Peiliin katsomisen paikka, jos nyt oletkin mies?

Tyypillistä ylipainoisten puhetta taas. Syytetään omasta ylipainosta muita ja keksitään ties mitä tekosyitä.

Ylipaino on lähes aina vain ja ainoastaan omaa syytä. Vastuu vain itsellä. Vain itse voi vaikuttaa omaan painoon.

Tietysti on muutamia lääketieteellisiä syitä ja poikkeuksia, joille ei itse mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin selvä provo. Tarkista ap uudelleen onko munat housuissa. Nimittäin miehet eivät ole noin pikkusieluisia nipottajia rakastuessaan naiseen, että pelkkä paino olisi se juttu, joka kaataa koko suhteen - tai jos ovat, niin sitten se ei ole ollut mikään syvällinen avioliitto ylipäätään. Eli yhteen on menty ja naimisiin ihan jossain mielenhäiriössä.

Jos nainen lihoo suhteessa niin se on muuten yleensä merkki epätyydyttävästä suhteesta seksuaalisesti, emotionaalisesti ja muutenkin. Naisella ei ehkä ole omaa tilaa tai aikaa itselleen, vaan uhraa oman hyvinvointinsa perheen eteen. Peiliin katsomisen paikka, jos nyt oletkin mies?

Höpö höpö, kyllä runsas lihominen voi kaataa suhteen. Vertaa vaikka jotain kymmeniä kiloja laihduttanutta. Eihän heitä jsien ole tunnistaa edes samoiksi ihmisiksi laihtumisen jälkeen! Runsas lihominen vie kyllä helposti seksuaaliset halut ja sitä myötä alkaa suhteen alamäki. Jokainen on itse vastuussa omista syömisistään ja juomisistaan, ei puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua seksiä ja lihominen on yksi keino välttää sitä. Tepsi minulla.

Sitten aina kun paino pääsi putoamaan, mies aloitti: olet tainnut laihtua, hienoa, otti vyötäröltä kiinni ja katsoi ihaillen.

Minä äkkiä kauppaan!

Näinhän se menee. Ei se lihominen vahingossa tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin selvä provo. Tarkista ap uudelleen onko munat housuissa. Nimittäin miehet eivät ole noin pikkusieluisia nipottajia rakastuessaan naiseen, että pelkkä paino olisi se juttu, joka kaataa koko suhteen - tai jos ovat, niin sitten se ei ole ollut mikään syvällinen avioliitto ylipäätään. Eli yhteen on menty ja naimisiin ihan jossain mielenhäiriössä.

Jos nainen lihoo suhteessa niin se on muuten yleensä merkki epätyydyttävästä suhteesta seksuaalisesti, emotionaalisesti ja muutenkin. Naisella ei ehkä ole omaa tilaa tai aikaa itselleen, vaan uhraa oman hyvinvointinsa perheen eteen. Peiliin katsomisen paikka, jos nyt oletkin mies?

Höpö höpö, kyllä runsas lihominen voi kaataa suhteen. Vertaa vaikka jotain kymmeniä kiloja laihduttanutta. Eihän heitä jsien ole tunnistaa edes samoiksi ihmisiksi laihtumisen jälkeen! Runsas lihominen vie kyllä helposti seksuaaliset halut ja sitä myötä alkaa suhteen alamäki. Jokainen on itse vastuussa omista syömisistään ja juomisistaan, ei puoliso.

Fitness alert joo. No sitten mies tekee omat johtopäätöksensä ja puhaltaa pelin poikki eikä veivaa asiaa jossain akkafoorumilla.  :-D

Jos sinä kerran pyörität taloutta, niin älä enää osta sinne kotiin niitä sipsejä ja siideriä! Laita perheelle Hyvää proteiinipitoista ruokaa, paljon kasviksia ja välipaloiksi hedelmiä ja runsaskuituista leipää, kevyitä leikkeleitä. Yms.

No jos se rakkaus on kiloista kiinni, niin moro vaan.

Oma mieheni on reilusti ylipainoinen. Nyt aloittanut elämäntapamuutoksen. Tuen ja kannustan. Ei ne läskit hetkessä lähde kun eivät yhdessä yössä tulleetkaan.

Mun halut ja rakkaus häntä kohtaan eivät oo kiloista kiinni.

Ap, jos vaimosi sairastuisi saisi esim avanteen , olisiko silloinkin muija ulkona? Entä vammautuminen ja p-tuoliin joutuminen?

Itse en voisi ikinä olla noin ulkonäkökeskeisen kanssa.

Miten olet tukenut ja auttanut vaimoasi?

Sellainen huomattava lihominen normaalissa elämässä taitaa tapahtua, kun ihminen syö jatkuvasti enemmän kuin kuluttaa. Olen nähnyt perheenäitien (ja pariskuntien) lihovan eri tavoilla, esim. äiti-ihminen syö viikossa useita litroja jäätelöä tai useita levyjä suklaata. Ahkerana leipojana kunnon äiti pitää huolen että kotona on koko ajan rasvaisia ja makeita herkkuja kahvihetkiin, ja niitä syödään päivittäin. Ruokaan ja leivälle lisätään rasvaa paljon, myös rasvaisia juustoja käytetään molemmissa. Ranskalaisia ja muuta roskaruokaa tehdään mielellään ja/tai käydään pikaruokapaikoissa. Annoskoot ovat valtavia tai syöminen on jatkuvaa.

Monesti tällaisten ihmisten lapsista osasta tulee lihavia mutta kaikista ei. Riippuu perintötekijöistä, lapsella voikin olla aivan erilainen maku ruokien suhteen eli rasvassa kelluvat herkut eivät maistu. Tietysti myös alkaako lapsi kyseenalaistaa vanhemman tarjoamaa mallia. 

Edellä luetellut ruokatottumukset ovat eräänlaista ruokariippuvuutta ja siinä missä jatkuva laihduttaminenkin ja ruokien tarkkailu, mielenterveyden ongelma. Jotainhan psyykkistä tarvetta sillä kalorimäärällä yritetään täyttää. Rasvapanssari suojaa maailman kolhuilta.  Rakkautta osoitetaan ja hyväksyntää saadaan herkkuruuilla. Ruoka lohduttaa.

Jätä tietty. Ei läskillä ole väliä! Jos hän rakastaisi sinua, ei hän olisi antanut itsensä lihota. Se on julkinen häpeä jos alkaa on läski!

Vierailija kirjoitti:

Sellainen huomattava lihominen normaalissa elämässä taitaa tapahtua, kun ihminen syö jatkuvasti enemmän kuin kuluttaa. Olen nähnyt perheenäitien (ja pariskuntien) lihovan eri tavoilla, esim. äiti-ihminen syö viikossa useita litroja jäätelöä tai useita levyjä suklaata. Ahkerana leipojana kunnon äiti pitää huolen että kotona on koko ajan rasvaisia ja makeita herkkuja kahvihetkiin, ja niitä syödään päivittäin. Ruokaan ja leivälle lisätään rasvaa paljon, myös rasvaisia juustoja käytetään molemmissa. Ranskalaisia ja muuta roskaruokaa tehdään mielellään ja/tai käydään pikaruokapaikoissa. Annoskoot ovat valtavia tai syöminen on jatkuvaa.

Monesti tällaisten ihmisten lapsista osasta tulee lihavia mutta kaikista ei. Riippuu perintötekijöistä, lapsella voikin olla aivan erilainen maku ruokien suhteen eli rasvassa kelluvat herkut eivät maistu. Tietysti myös alkaako lapsi kyseenalaistaa vanhemman tarjoamaa mallia. 

Edellä luetellut ruokatottumukset ovat eräänlaista ruokariippuvuutta ja siinä missä jatkuva laihduttaminenkin ja ruokien tarkkailu, mielenterveyden ongelma. Jotainhan psyykkistä tarvetta sillä kalorimäärällä yritetään täyttää. Rasvapanssari suojaa maailman kolhuilta.  Rakkautta osoitetaan ja hyväksyntää saadaan herkkuruuilla. Ruoka lohduttaa.

Ahkera, rakastava ja kunnollinen äiti\aviovaimo myös huolehtisi lasten, puolison ja ennen kaikkea itsensä terveydestä.

Tuollainen "av-mammautuminen" on vain ongelmien peittelyä, tekosyiden keksimistä tai reaaliteettien syrjään työntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkakaa harrastamaan yhdessä. Herätä siippasi ja sanot, että nyt lähdetään salille, lenkille tms... ja menette. Sit puhut miten oli mukavaa treenata yhdessä ja toivot, että alatte syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti. Tue ja kannusta!

Yritetty on. Ei onnistu, koska toinen on vailla tahdonvoimaa ja muutenkin luovuttaa heti ensimetreillä. AP

Pisteet siitä että olet edes yrittänyt. Itsekin olen lihonut suhteemme aikana, ja yritän nyt pudottaa kiloja. Vaikeaa on, kun mies vetää herkkuja vieressä päivittäin kaksin käsin, ja surkuttelee minua kun joudun lähtemään lenkille.