Miksi lääkärit yrittävät tuputtaa kaikille mielialalääkkeitä?

Tutulle tarjottiin masennuslääkkeitä loisista johtuvan raudanpuutteen aiheuttaman väsymyksen takia. Miksi ei hoideta syytä ensin? 

Minkä sairauden rauhoittavat ja mielialalääkkeet parantavat. Ei mitään ne vain peittävät oikean sairauden ja niiden lopetus on mahdotonta. Kipuun valtavia määriä opamox ja lopetus on mahdotonta. Selvisin eturauhassyövästä mutta en rauhoittavien lopetuksesta. Tarina on tosi. Kiitos terveystalo Jyväskylä ja kokenut sisätauti lääkäri JS. 

No se on muille turvallisempaa, kun ihmisen viha pysyy sisäänpäin kääntyneenä. 

Ulospäin kääntyessään viha saattaisi aiheuttaa jotakin ikävää niille, jotka ovat sen vihan aiheuttaneet, esimerkiksi kiusaamalla, alistamalla, nöyryyttämällä, ulkopuolelle jättämällä, jne.

Mä saan kuntoutusta, että kyllä ne yrittää mua korjata. Lisäksi lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Koska lääkitys on ensinnäkin yhteiskunnalle se halvin hoitomuoto ja toisekseen huomattavalle osalle potilaista riittävä. Vaikka lääkitystä pidetään usein maallikkojen toimesta suoraan saatanasta seuraavana, on se vaan kiistämätön fakta että suuressa mittakaavassa hyödyt ylittävät haitat. Julkisella puolella usein lääkitys on myös melkeinpä ainoa mitä on tarjota. Terapia on kallista ja sinne jonot päätä huimaavat eikä lääkäri oikein muutakaan voi.

Mitä toivoisit siis lääkärin tekevän, jos oireiden lievittäminen lääkkeillä ei kelpaa ja keskusteluapuun on kestämättömät jonot?

Mitkä hyödyt? Itseni ainakin lääkkeet jumitti täysin hyödyttömään olotilaan vuosiksi. Olin siis työttömänä. Enemmän haittaa noista oli kuin hyötyä. 

Lääkkeet vaan turrutti ahdistuksen, kun se olisi pitänyt käsitellä. 

Syön ihan mielelläni Leponexia. Voisi vaikka lisätä tuota annosta.

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset loukkaantuvat kun lääkäri ehdottaa esim. masennuslääkitystä. Ihmiset heti luulevat että lääkäri pitää hulluna.

Monet luulevat myös että lääkkeet tekee ihmisen kuolaavaksi zombiksi, tai että masennuslääkkeet on sama asia kuin huumeet. Uskokaa tai älkää, niin paljon on vääriä käsityksiä vallalla. Sinänsä en siis ihmettele lääkevastaisuutta, kun niin paljon on uskomustietoa liikkeellä.

Entäs me, joilla on omakohtaista kokemusta lääkkeistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että kaikentasoiset ongelmat käsitellään samalla liukuhihnaperiaatteella. Kun nuori aikuinen menee lääkäriin psyyken ongelmien kanssa pitäisi tehdä kunnon arviointi heti eikä 10 vuoden päästä kun syrjäytymiskierre on jo päässyt hyvään vauhtiin. Olen ihan varma siitä että tällä lailla säästettäisiin rutkasti yhteiskunnan resursseja.

Esimerkki elävästä elämästä: nuorehko ihminen on burnoutin partaalla, menee lääkäriin, saa mielialalääkkeet ja ajan sosiaalityöntekijälle. Koska ei tuo lääkärin mielestä kai vakavalta vaikuta tai ei ole resursseja, vaikka potilas itse tietää että kyllä on vakavaa ja tarvitsisi terapiaa. Sosiaalityöntekijän kanssa jutustelu on yhtä tyhjän kanssa eikä lääkkeetkään auta, mutta henkilö ajattelee että ei kai nämä mun ongelmat mitään olekaan kun oikeaa apua ei anneta. Seuraavan burnoutin kohdalla henkilö menee jo lääkäriin sillä asenteella että nyt terapiaa tänne ja heti, en pärjää!!! Lääkärissä kolmen vartin vastaanottoajasta kuluu vain puoli tuntia kun lääkäri kirjoittaa SSRI-reseptin ja potilas tulee vastaaonotolta pöllämystyneenä että mitä juuri tapahtui. Tämänkin jälkeen lääkäriä kiinnostaa vain lääkkeen annostus, ei mikään muu. Lääke ei auta, potilas luovuttaa ja katoaa takavasemmalle ja työelämä alkaa mennä päin persettä tosissaan. Kolmannella kerralla kun potilas menee lääkäriin, melko lailla työelämästä syrjäytyneenä ja 15 vuotta ensimmäisen romahduksen jälkeen, hän saa terapiaa. Kalliilla hankittu työikäisen ihmisen koulutus on mennyt lähes täysin hukkaan.

Jos ollaan burnoutin partaalla, eihän kyse ole yksilön mielenterveysongelmasta. Kyse on siitä, että työ on liian stressaavaa, töitä on liikaa, työnohjaus huonoa tms. Eli asia pitää hoitaa kuntoon työpaikan kanssa ja he myös maksavat. 

Vierailija kirjoitti:

Sekopäille pää täyteen lääkkeitä niin ne ei tajua sekoilla ja aiheutta ongelmia ja suurta laskua. Ja toisekseen se on halpa apu ihmisille joita ei edes kannattaisi auttaa

Mielummin sekopää kuin psykopaatti. 

Olen erittäin lääkemyönteinen. Sellaiset traumatkin.

Bisnestä. Lääkärit saa tietyn summan rahaa tililleen jokaisesta maksetusta reseptilääkkeestä. Tulee kiva lisä ison palkan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Tutulle tarjottiin masennuslääkkeitä loisista johtuvan raudanpuutteen aiheuttaman väsymyksen takia. Miksi ei hoideta syytä ensin? 

Koska ei ole mitään kiinnostusta etsiä sitä syytä. Hoidetaan vain oireita. 

Vierailija kirjoitti:

Niitä lääkkeitä ei myöskään ole mikään pakko syödä. Jos tarjolla oleva apu ei kelpaa niin olet vapaa hoitamaan itse ongelmasi kuten parhaaksi näet. Resurssien ollessa mitä on, saatat joutua maksamaan yksityisen terapian jos se saatavilla oleva hoito ei kelpaa. Jos et halua edes kokeilla helpottaako paniikkihäiriö lääkityksen avulla niin sua on vähän hankala auttaa. Panikoi siinä sitten rauhassa.

Eipä auttaneet minuakaan mielialalääkkeet, joita olisi pitänyt syödä joka päivä.  Mutta Diapam auttoi. Ei tarvitse ottaa kuin silloin, kun "kohtaus" tulee. Mutta suurin osahan lääkäreistä kieltäytyy kirjoittamasta rauhoittavia lääkkeitä. Minun elämäni pelastui em lääkkeen ansiosta. Käyttö on 1-3 kertaa viikossa. Näin on sovittu lääkärin kanssa ja hän seuraa käyttöä, kun uusiin reseptin. Eli  pitää pysyä sovitussa annostuksessa.

Eivät halua antaa rauhoittavia ja tuollaisia annetaan tilalle.