Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksia pahoinpideltiin ja nöyryytettiin vuosia Turun kaupunginsairaalassa.
18.02.2016 |
Ketään työntekijöistä ei edes potkittu pois. :/
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita+pahoinpideltiin+vuosi…
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei rauhoittava + unilääke riitä? Miksi pitää syöttää antipsykootteja, kun eivät ne mitään auta? Pahentaa vain potilaan tilaa ja omatoimisuutta.
No ne rauhoittavat tekevät vanhuksen monesti "jalattomaksi" samoin kuin unilääkkeetkin. Antipsykootit voivat sopia paremmin.
T.sh psykogeriatriselta
Miksi rauhoittavia käytetään, vaikka tiedetään että sopivina annoksina tekevät sängyssä makaavaan zompin? Makuuhaavojahan vierailijat eivät näe, koska vanhuksilla on aina vaatteet päällä, siellä peiton alla, aina vuoteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo monta vuotta sanonut ihmisille, että nuo suljetut osastot on ihan järkkyjä paikkoja ja potilaita kohdellaan siellä miten sattuu. Jospa muutkin uskoisi jo nyt. Eräskin mielenterveysalan koulutuksen saanut väitti kovasti vastaan että no ei varmasti kohdella...niille puhutaan vaan ihan rauhallisesti. Jepjep.
Tietyllä tavalla ymmärrän, että skitsojen kanssa on haastavaa työskennellä, mutta ei kai niitä omien kauneusunien takia saa kaltoin kohdella.
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei levottomien tai aggressiivisten ihmisten hallintaan ole joskus muuta keinoa kuin lääkitä heidät rauhallisiksi. Ei, vaikka hoitajien aika riittäisikin pitelemään kädestä, olemaan vieressä tai juttelemaan. Jotkut dementikot ovat niin kertakaikkisen pihalla, ettei puhe mene perille sinne päänsisäiseen mailmaan, mitä vuosikymmentä siellä elävätkään.
Luulisi, että "zombiksi" lääkityn vanhuksen ohjailu ruokailuun ja pesulle, vessaan jne. ei vaadi paljon voimaa, väkivallasta puhumattakaan. Joka tuollaista täysin ohjailtavaa ihmistä tönii, heittelee, lyö jne. ON sadisti eikä todellakaan kuulu hoitoalalle töihin.
Minusta ei todellakaan ole mitään syytä lääkitä ketään vastoin tahtoaan zombieksi ilman oikeuden määräystä. On pakko löytää keinot hoitaa ihmisten vanhuus inhimillisesti.
Ja tottakai väkivaltaan kuuluu puuttua. Kun siihen saa nyt puuttua lääkitsemällä ihminen tahdottomaksi tai liikuntakyvyttömäksi, eikä lääkinnälle ole hoitokodeissa tai sairaaloissa ulkopuolista valvontaa, sitä tehdään silloinkin, kun hän vain pitää kiinni oikeuksistaan.
Vankiloihin säilötään väkivaltarikollisia, eikä heitäkään saa lääkitä. Minkä takia potilaita tai vanhuksia, jotka eivät ole menettäneet oikeuksiaan ja vapauttaan pitäisi saada lääkitä "rauhalliseksi"?
Ilmeisesti et ole ollut dementikkojen kanssa tekemisissä? Jos et, niin se on sinun onnesi se. Kerrohan sitten, mitä ovat ne sinun mielestäsi inhimilliset keinot, kun puhe ei auta. Eikä läsnäolo eikä hiusten silittely. Kuinka sinä hoidat dementoitunutta vanhusta inhimillisesti?
Kaikki dementikot eivät ole hyväntahtoisia hössöttäjiä. Joukossa on myös väkivaltaisia vanhuksia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Heillä ei ole enää vapauttaan, ymmärrätkö?
Ne hyväntahtoiset hössöttäjätkin joudutaan joskus lääkitsemään rauhallisemmiksi, kun sydän ei kestä sitä ympärivuorokautista ympäriinsä touhuamista. Ei puhettakaan itsenäisestä asumisesta, kun vesihanat jäävät valumaan, kattilat palavat liedelle jne.
Mitä tulee väkivaltaisiin vankeihin, niin miksei heitäkin voisi lääkitä rauhallisemmiksi? Omaksi ja muiden parhaaksi. Vähän ohiksena voisi todeta, että vangeilla nyt Suomessa onkin paljon inhimillisemmät olot kuin vanhuksilla, kuulemma. Kuulopuheen pohjaltahan täällä useimmat kirjoittelevat...
Vapaus Suomessa voidaan viedä vain oikeuden päätöksellä. Minun isoäiti oli dementoitunut ja kuoli 90-luvulla hyvässä hoitokodissa.
Sitä edelsi vanhempiemme järjestämä kahden viikon lomana markkinoitu tutustumiskäynti toiseen paikkaan. Siellä häntä lääkittiin ja kun hän oli lomaltaan karannut kotiinsa, hänet oli haettu kotoaan ottamatta yhteyttä sukulaisiinsa. Meistä oli pöyristyttävää, että isoäiti, joka oli vapaaehtoisesti lähtenyt lomalle haettiin väkisin "viettämään lomansa loppuun" edes kysymättä omaisilta. Hän oli siellä ollessaan loppuvaiheen todella passiiivinen ja makasi lähinnä sängyssä.
Oli hän dementikkona tehnyt siellä "lomapaikassa" hölmöyksiäkin. Yhdestäkään hänen hölmöydestä ei nostettu syytettä tai edes ilmoitettu poliisille, jotta toteutetulle vapauden menetykselle olisi haettu mitään perustetta. Myöhemmässä paikassa hän asui vielä kolme vuotta, eikä siellä tarvinnut rajoittaa hänen vapauttaan kuin siltä osin, että solumaisen asuntolan ulko-oven lukon avaaminen oli teknisempi.
Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi hoitaja voisi ottaa lain omiin käsiinsä. Ei edes lääkärit. Pankkiirit luulivat 80-luvun lopulla olevansa oikeutettu toisten varojen käyttöön kasinopeleissään valuutalla ja he saivat kiinni jäädessään tuomioita. Samalla tavalla pitää toimia toisten vapauksia riistäville, kun laittomuuksia selviää. Ihmisoikeudet kuuluvat vanhuksillekin.
Ps. Toivon todella, että et ole hoitoalalla. Pelkään pahoin, kun vetoat noin toisen tietoon dementikoista ja toivon, että mietit vielä näkemyksiäsi. Jos hoitoa ei ole järjestetty järkevästi, se ei ole potilaan ongelma, vaan laitoksen. Lisäksi jos joku on aktiivinen vanhus niinkuin liikunnallinen isoäitini oli, ei hänen lääkkeillä sänkyyn kahlitsemista voi perustella terveydellä. Resurssipula on vielä huonompi peruste. Tottakai vanhuksella sydän voi mennä liikkuessaan, mutta niin se voi mennä kenellä vaan.En huomannut vastauksestasi vieläkään niitä inhimillisiä keinoja. Voitko kertoa mitä ne ovat?
Liikkuessa kuolee nuoriakin ihmisiä, totta. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä silloin, kun vanhus on selkeästi ahdistunut taukoamattomasta touhuamisestaan, ei nuku eikä rauhoitu edes syömään? Antaa hössöttää vaan niin kauan kunnes sydän pettää? No joo, siinähän säästyisi laitokseen joutumiselta ja omaiset saisivat mahdollisen perinnön aiemmin.
Tämän keskustelun kommenteissa näkyy ihmisten joko-tai asenne: mielestänne vanhukset lääkitään aivan tahdottomiksi tai sitten ei lääkitä ollenkaan. Hoitolaitoksissa olen nähnyt dementikkoja, joilla on ilmeisen sopiva lääkitys, kun pääsevät liikkeelle omatoimisesti, mutta eivät riehu tai huuda. Toimintakyky riittää syömiseen, wc-asiointiin jne., kun hoitaja vähän ohjaa ja nuo vanhukset osaavat vielä keskustellakin jostain. Vapaus on mennyt ilman oikeuden päätöstä, mutta elämä näyttää vielä jokseenkin ihmisarvoiselta ja hyvä niin.
Vai olisiko teistä laitoshoidon kritisoijista parempi, että se muistamaton vanhus asuisi kotona, lähtisi alusvaatteissaan ulos kylmään harhailemaan ja paleltuisi? Tai aiheuttaisi tulipalon, kun ei muista että oli kokkaamassa jotain? Avaa oven ties kenelle, kun ei enää tunnista kuka on tuttu ja kuka ei?
En toimi hoitoalalla enkä tule toimimaankaan. Pohjaan mielipiteeni kokemukseen dementoituneiden läheisteni hoidosta. Keskustelu lähti koskemaan vanhusten laitoshoitoa laajemminkin ja olen nähnyt siitä kolmen eri hoivakodin esimerkkejä. En ole ollut seuraamassa mitä laitoksissa tapahtuu yöllä, mutta ainakin päiväsaikaan käydessä hoitajat ovat aina tekemässä jotain. Iso kiitos heille ja ylipäätään sille, että hoitopaikkoja on.
Dementikko ei ole yhden ihmisen hoidettava. Harvalla taitaa olla sellaista puolisoa tai muuta henkilöä, joka jakaisi taakkaa kotihoidossa. Dementikko saattaa elää pitkään sairauden puhkeamisen jälkeen ja kunto menee vain huonommaksi koko ajan. Kuinka ajattelette käyvän kotihoitajan terveydelle sinä aikana?
Sitä paitsi; kuka voi keski-ikäisenä jäädä tämän päivän työelämästä pois useiksi vuosiksi hoitamaan omaistaan ja päästä vielä takaisin työhön? Itsekästä? Ehkä, mutta enemmänkin realistista.
"Vanhoina hyvinä aikoina" dementikot menivät siinä perheen mukana, kun elettiin maatiloilla ja kaikki olivat pääasiassa kotipiirissä. Kyllähän heitä silloinkin lähti harhailemaan, paleltui tai hukkui, kuka mitäkin. Kohtelu ei välttämättä ollut aina niin inhimillistä kotioloissakaan, mutta eihän noista ole enää kukaan kertomassa. Enkä tällä todellakaan puolustele sitä, mitä tapahtuu laitoksissa.
Jos palaan varsinaiseen keskustelun aiheeseen, niin Turun psykiatrian osastolla tapahtuneet asiat ovat vastenmielisiä ja kaikki niihin syyllistyneet pitäisi erottaa. Johtoporras erityisesti, kun on tiennyt kaltoinkohtelusta, mutta ei ole puuttunut.
Inhimillisiä keinoja on taata vanhuksille ihmisoikeudet ja oikeus päättää hoidosta, ei lääkitä vuoteeseen. Jos on lääkittävä rauhoittaakseen, se pitää todeta yhdessä omaisten kanssa. Siinä vaiheessa, kun joudut kysymään tai hoitaja joutuu kysymään, mikä on inhimillistä vanhukselle, on hoitajan ja hänen työnantajansa aika pysähtyä ja käydä todella syvä keskustelu. Ei voi olla, että hoitolaitos joutuu määrittelemään inhimillisyyden, vapaudet on määritelty niin monessa laissa ja sopimuksissa.
Jos hoitolaitos ei kykene toimimaan lain rajoissa, on omaisille kerrottava tilanne. Näin ei ainakaan meidän tilanteessa edes yritetty, vaan oli lääkitty ja haettu kotoa ilmoittamatta. Meillä sukulaisia kävi päivittäin katsomassa isoäitiämme, joka dementoitui jo 80-luvun lopulla ja eli liki tälle vuosituhannelle, myöhemmin hänen siskoaan (joka ymmärsi itse selvittää etukäteen sopivaa paikkaa) ja välillä etenkin ennen hoitopaikkaa venyimme, kun hän ei enää kyennyt kotihoitoavulla elämään. Me kykenimme löytämään hänelle hoitopaikan, jossa hän oikeasti sai olla oma aktiivinen itsensä. Ja tiedän todellakin mikä dementikko on. Olen ollut hänen luonaan viikonloppuja paikassa jossa oli muitakin dementikkoja ja kesällä hän on ollut luonamme pidempäänkin.
Miten takaat muistisairaalle oikeuden päättää hoidosta? Henkilölle, joka ei välttämättä tiedä, mikä vuosikymmen on menossa, missä kaupungissa hän asuu jne. Tottakai niitä, keiden järki vielä toimii ja jotka pystyvät tekemään päätöksiä, pitää kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan noudattaa niitä toiveita. Minä kirjoitin muistisairaista, en liikuntakyvyttömistä.
Ja omaisten kanssa pitäisi neuvotella rauhoittavien käytöstä? Hekö siellä osastolla ovat hoitamassa omaistaan ja yrittävät saada tätä pesulle, syömään, olemaan häiritsemättä muita jne.? Minusta omaisten mielipidettä kannattaa kuunnella, jos heillä on lääketieteen tai farmakologian tuntemusta. Olen tavannut niitäkin omaisia, jotka eivät suostu tajuamaan sitä, kuinka paljon se oma läheinen on muuttunut muistisairauden myötä. Heidän mielipiteelleen en laittaisi paljon painoa.
Kun kirjoitin lääkitsemisestä, en tarkoittanut liikuntakyvyttömäksi lääkitsemistä. Lääketasapainoa hakiessa alussa voi tulla tilanteita, että potilasta huimaa, hän on kovin väsynyt, huonovointinen tms. Ihan terveelläkin ihmisellä saattaa lihasrelaksantti aiheuttaa niin kovan väsymyksen, että sen ottamisen jälkeen on mentävä nukkumaan. Voi vaan kuvitella mitä tuntemuksia ns. kovemmat lääkkeet saattavat aiheuttaa.
Ihanne olisi tietysti, että jokaiselle potilaalle löytyisi se juuri hänelle sopiva lääkekombo, joka tasaa oireita, muttei tee ihmisestä vuodepotilasta. Sehän ei ole mielestäni kenenkään etu. Kaikkein vähiten sen ihmisen itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo monta vuotta sanonut ihmisille, että nuo suljetut osastot on ihan järkkyjä paikkoja ja potilaita kohdellaan siellä miten sattuu. Jospa muutkin uskoisi jo nyt. Eräskin mielenterveysalan koulutuksen saanut väitti kovasti vastaan että no ei varmasti kohdella...niille puhutaan vaan ihan rauhallisesti. Jepjep.
Tietyllä tavalla ymmärrän, että skitsojen kanssa on haastavaa työskennellä, mutta ei kai niitä omien kauneusunien takia saa kaltoin kohdella.
Olen minäkin kuullut nuorten psyk. hoitajan kertovan silmät kirkkaana sellaista rangaistustavoista, jotta ymmärsin edes sanoa, että pieleen menee ja herättälin muutoinkin tuttavaani, että miksi tuollaista tekee. Erosi sitten itse työstänsä, eikä halua enää rikolliseksi lueteltuja toimintavoista puhua sanaakaan. Ymmärsin, että hän ymmärsi. Mitä enemmän ja julkisesti avauduttaisiin epäkohdista, sitä myöden ne pillereillä flegmatisoidut uhrit tulisivat esiin ei pillereihin väkisin niellettyihin taholta.
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei levottomien tai aggressiivisten ihmisten hallintaan ole joskus muuta keinoa kuin lääkitä heidät rauhallisiksi. Ei, vaikka hoitajien aika riittäisikin pitelemään kädestä, olemaan vieressä tai juttelemaan. Jotkut dementikot ovat niin kertakaikkisen pihalla, ettei puhe mene perille sinne päänsisäiseen mailmaan, mitä vuosikymmentä siellä elävätkään.
Luulisi, että "zombiksi" lääkityn vanhuksen ohjailu ruokailuun ja pesulle, vessaan jne. ei vaadi paljon voimaa, väkivallasta puhumattakaan. Joka tuollaista täysin ohjailtavaa ihmistä tönii, heittelee, lyö jne. ON sadisti eikä todellakaan kuulu hoitoalalle töihin.
Minusta ei todellakaan ole mitään syytä lääkitä ketään vastoin tahtoaan zombieksi ilman oikeuden määräystä. On pakko löytää keinot hoitaa ihmisten vanhuus inhimillisesti.
Ja tottakai väkivaltaan kuuluu puuttua. Kun siihen saa nyt puuttua lääkitsemällä ihminen tahdottomaksi tai liikuntakyvyttömäksi, eikä lääkinnälle ole hoitokodeissa tai sairaaloissa ulkopuolista valvontaa, sitä tehdään silloinkin, kun hän vain pitää kiinni oikeuksistaan.
Vankiloihin säilötään väkivaltarikollisia, eikä heitäkään saa lääkitä. Minkä takia potilaita tai vanhuksia, jotka eivät ole menettäneet oikeuksiaan ja vapauttaan pitäisi saada lääkitä "rauhalliseksi"?
Ilmeisesti et ole ollut dementikkojen kanssa tekemisissä? Jos et, niin se on sinun onnesi se. Kerrohan sitten, mitä ovat ne sinun mielestäsi inhimilliset keinot, kun puhe ei auta. Eikä läsnäolo eikä hiusten silittely. Kuinka sinä hoidat dementoitunutta vanhusta inhimillisesti?
Kaikki dementikot eivät ole hyväntahtoisia hössöttäjiä. Joukossa on myös väkivaltaisia vanhuksia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Heillä ei ole enää vapauttaan, ymmärrätkö?
Ne hyväntahtoiset hössöttäjätkin joudutaan joskus lääkitsemään rauhallisemmiksi, kun sydän ei kestä sitä ympärivuorokautista ympäriinsä touhuamista. Ei puhettakaan itsenäisestä asumisesta, kun vesihanat jäävät valumaan, kattilat palavat liedelle jne.
Mitä tulee väkivaltaisiin vankeihin, niin miksei heitäkin voisi lääkitä rauhallisemmiksi? Omaksi ja muiden parhaaksi. Vähän ohiksena voisi todeta, että vangeilla nyt Suomessa onkin paljon inhimillisemmät olot kuin vanhuksilla, kuulemma. Kuulopuheen pohjaltahan täällä useimmat kirjoittelevat...
Vapaus Suomessa voidaan viedä vain oikeuden päätöksellä. Minun isoäiti oli dementoitunut ja kuoli 90-luvulla hyvässä hoitokodissa.
Sitä edelsi vanhempiemme järjestämä kahden viikon lomana markkinoitu tutustumiskäynti toiseen paikkaan. Siellä häntä lääkittiin ja kun hän oli lomaltaan karannut kotiinsa, hänet oli haettu kotoaan ottamatta yhteyttä sukulaisiinsa. Meistä oli pöyristyttävää, että isoäiti, joka oli vapaaehtoisesti lähtenyt lomalle haettiin väkisin "viettämään lomansa loppuun" edes kysymättä omaisilta. Hän oli siellä ollessaan loppuvaiheen todella passiiivinen ja makasi lähinnä sängyssä.
Oli hän dementikkona tehnyt siellä "lomapaikassa" hölmöyksiäkin. Yhdestäkään hänen hölmöydestä ei nostettu syytettä tai edes ilmoitettu poliisille, jotta toteutetulle vapauden menetykselle olisi haettu mitään perustetta. Myöhemmässä paikassa hän asui vielä kolme vuotta, eikä siellä tarvinnut rajoittaa hänen vapauttaan kuin siltä osin, että solumaisen asuntolan ulko-oven lukon avaaminen oli teknisempi.
Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi hoitaja voisi ottaa lain omiin käsiinsä. Ei edes lääkärit. Pankkiirit luulivat 80-luvun lopulla olevansa oikeutettu toisten varojen käyttöön kasinopeleissään valuutalla ja he saivat kiinni jäädessään tuomioita. Samalla tavalla pitää toimia toisten vapauksia riistäville, kun laittomuuksia selviää. Ihmisoikeudet kuuluvat vanhuksillekin.
Ps. Toivon todella, että et ole hoitoalalla. Pelkään pahoin, kun vetoat noin toisen tietoon dementikoista ja toivon, että mietit vielä näkemyksiäsi. Jos hoitoa ei ole järjestetty järkevästi, se ei ole potilaan ongelma, vaan laitoksen. Lisäksi jos joku on aktiivinen vanhus niinkuin liikunnallinen isoäitini oli, ei hänen lääkkeillä sänkyyn kahlitsemista voi perustella terveydellä. Resurssipula on vielä huonompi peruste. Tottakai vanhuksella sydän voi mennä liikkuessaan, mutta niin se voi mennä kenellä vaan.En huomannut vastauksestasi vieläkään niitä inhimillisiä keinoja. Voitko kertoa mitä ne ovat?
Liikkuessa kuolee nuoriakin ihmisiä, totta. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä silloin, kun vanhus on selkeästi ahdistunut taukoamattomasta touhuamisestaan, ei nuku eikä rauhoitu edes syömään? Antaa hössöttää vaan niin kauan kunnes sydän pettää? No joo, siinähän säästyisi laitokseen joutumiselta ja omaiset saisivat mahdollisen perinnön aiemmin.
Tämän keskustelun kommenteissa näkyy ihmisten joko-tai asenne: mielestänne vanhukset lääkitään aivan tahdottomiksi tai sitten ei lääkitä ollenkaan. Hoitolaitoksissa olen nähnyt dementikkoja, joilla on ilmeisen sopiva lääkitys, kun pääsevät liikkeelle omatoimisesti, mutta eivät riehu tai huuda. Toimintakyky riittää syömiseen, wc-asiointiin jne., kun hoitaja vähän ohjaa ja nuo vanhukset osaavat vielä keskustellakin jostain. Vapaus on mennyt ilman oikeuden päätöstä, mutta elämä näyttää vielä jokseenkin ihmisarvoiselta ja hyvä niin.
Vai olisiko teistä laitoshoidon kritisoijista parempi, että se muistamaton vanhus asuisi kotona, lähtisi alusvaatteissaan ulos kylmään harhailemaan ja paleltuisi? Tai aiheuttaisi tulipalon, kun ei muista että oli kokkaamassa jotain? Avaa oven ties kenelle, kun ei enää tunnista kuka on tuttu ja kuka ei?
En toimi hoitoalalla enkä tule toimimaankaan. Pohjaan mielipiteeni kokemukseen dementoituneiden läheisteni hoidosta. Keskustelu lähti koskemaan vanhusten laitoshoitoa laajemminkin ja olen nähnyt siitä kolmen eri hoivakodin esimerkkejä. En ole ollut seuraamassa mitä laitoksissa tapahtuu yöllä, mutta ainakin päiväsaikaan käydessä hoitajat ovat aina tekemässä jotain. Iso kiitos heille ja ylipäätään sille, että hoitopaikkoja on.
Dementikko ei ole yhden ihmisen hoidettava. Harvalla taitaa olla sellaista puolisoa tai muuta henkilöä, joka jakaisi taakkaa kotihoidossa. Dementikko saattaa elää pitkään sairauden puhkeamisen jälkeen ja kunto menee vain huonommaksi koko ajan. Kuinka ajattelette käyvän kotihoitajan terveydelle sinä aikana?
Sitä paitsi; kuka voi keski-ikäisenä jäädä tämän päivän työelämästä pois useiksi vuosiksi hoitamaan omaistaan ja päästä vielä takaisin työhön? Itsekästä? Ehkä, mutta enemmänkin realistista.
"Vanhoina hyvinä aikoina" dementikot menivät siinä perheen mukana, kun elettiin maatiloilla ja kaikki olivat pääasiassa kotipiirissä. Kyllähän heitä silloinkin lähti harhailemaan, paleltui tai hukkui, kuka mitäkin. Kohtelu ei välttämättä ollut aina niin inhimillistä kotioloissakaan, mutta eihän noista ole enää kukaan kertomassa. Enkä tällä todellakaan puolustele sitä, mitä tapahtuu laitoksissa.
Jos palaan varsinaiseen keskustelun aiheeseen, niin Turun psykiatrian osastolla tapahtuneet asiat ovat vastenmielisiä ja kaikki niihin syyllistyneet pitäisi erottaa. Johtoporras erityisesti, kun on tiennyt kaltoinkohtelusta, mutta ei ole puuttunut.
Inhimillisiä keinoja on taata vanhuksille ihmisoikeudet ja oikeus päättää hoidosta, ei lääkitä vuoteeseen. Jos on lääkittävä rauhoittaakseen, se pitää todeta yhdessä omaisten kanssa. Siinä vaiheessa, kun joudut kysymään tai hoitaja joutuu kysymään, mikä on inhimillistä vanhukselle, on hoitajan ja hänen työnantajansa aika pysähtyä ja käydä todella syvä keskustelu. Ei voi olla, että hoitolaitos joutuu määrittelemään inhimillisyyden, vapaudet on määritelty niin monessa laissa ja sopimuksissa.
Jos hoitolaitos ei kykene toimimaan lain rajoissa, on omaisille kerrottava tilanne. Näin ei ainakaan meidän tilanteessa edes yritetty, vaan oli lääkitty ja haettu kotoa ilmoittamatta. Meillä sukulaisia kävi päivittäin katsomassa isoäitiämme, joka dementoitui jo 80-luvun lopulla ja eli liki tälle vuosituhannelle, myöhemmin hänen siskoaan (joka ymmärsi itse selvittää etukäteen sopivaa paikkaa) ja välillä etenkin ennen hoitopaikkaa venyimme, kun hän ei enää kyennyt kotihoitoavulla elämään. Me kykenimme löytämään hänelle hoitopaikan, jossa hän oikeasti sai olla oma aktiivinen itsensä. Ja tiedän todellakin mikä dementikko on. Olen ollut hänen luonaan viikonloppuja paikassa jossa oli muitakin dementikkoja ja kesällä hän on ollut luonamme pidempäänkin.
Miten takaat muistisairaalle oikeuden päättää hoidosta? Henkilölle, joka ei välttämättä tiedä, mikä vuosikymmen on menossa, missä kaupungissa hän asuu jne. Tottakai niitä, keiden järki vielä toimii ja jotka pystyvät tekemään päätöksiä, pitää kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan noudattaa niitä toiveita. Minä kirjoitin muistisairaista, en liikuntakyvyttömistä.
Ja omaisten kanssa pitäisi neuvotella rauhoittavien käytöstä? Hekö siellä osastolla ovat hoitamassa omaistaan ja yrittävät saada tätä pesulle, syömään, olemaan häiritsemättä muita jne.? Minusta omaisten mielipidettä kannattaa kuunnella, jos heillä on lääketieteen tai farmakologian tuntemusta. Olen tavannut niitäkin omaisia, jotka eivät suostu tajuamaan sitä, kuinka paljon se oma läheinen on muuttunut muistisairauden myötä. Heidän mielipiteelleen en laittaisi paljon painoa.
Kun kirjoitin lääkitsemisestä, en tarkoittanut liikuntakyvyttömäksi lääkitsemistä. Lääketasapainoa hakiessa alussa voi tulla tilanteita, että potilasta huimaa, hän on kovin väsynyt, huonovointinen tms. Ihan terveelläkin ihmisellä saattaa lihasrelaksantti aiheuttaa niin kovan väsymyksen, että sen ottamisen jälkeen on mentävä nukkumaan. Voi vaan kuvitella mitä tuntemuksia ns. kovemmat lääkkeet saattavat aiheuttaa.
Ihanne olisi tietysti, että jokaiselle potilaalle löytyisi se juuri hänelle sopiva lääkekombo, joka tasaa oireita, muttei tee ihmisestä vuodepotilasta. Sehän ei ole mielestäni kenenkään etu. Kaikkein vähiten sen ihmisen itsensä.
Minusta on mielenkiintoista, näin maallikkona ymmärtäen, että tarjoat vain ratkaisuna lääkekomboa, joka tässä onkin asian ydin ja ongelma, näemmä asenteissa. Miten hitossa voit tuollaisella mentaliteetilla olla työssäsi, että näet hoitona vain juuri hänelle sopivan lääkekombon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei levottomien tai aggressiivisten ihmisten hallintaan ole joskus muuta keinoa kuin lääkitä heidät rauhallisiksi. Ei, vaikka hoitajien aika riittäisikin pitelemään kädestä, olemaan vieressä tai juttelemaan. Jotkut dementikot ovat niin kertakaikkisen pihalla, ettei puhe mene perille sinne päänsisäiseen mailmaan, mitä vuosikymmentä siellä elävätkään.
Luulisi, että "zombiksi" lääkityn vanhuksen ohjailu ruokailuun ja pesulle, vessaan jne. ei vaadi paljon voimaa, väkivallasta puhumattakaan. Joka tuollaista täysin ohjailtavaa ihmistä tönii, heittelee, lyö jne. ON sadisti eikä todellakaan kuulu hoitoalalle töihin.
Minusta ei todellakaan ole mitään syytä lääkitä ketään vastoin tahtoaan zombieksi ilman oikeuden määräystä. On pakko löytää keinot hoitaa ihmisten vanhuus inhimillisesti.
Ja tottakai väkivaltaan kuuluu puuttua. Kun siihen saa nyt puuttua lääkitsemällä ihminen tahdottomaksi tai liikuntakyvyttömäksi, eikä lääkinnälle ole hoitokodeissa tai sairaaloissa ulkopuolista valvontaa, sitä tehdään silloinkin, kun hän vain pitää kiinni oikeuksistaan.
Vankiloihin säilötään väkivaltarikollisia, eikä heitäkään saa lääkitä. Minkä takia potilaita tai vanhuksia, jotka eivät ole menettäneet oikeuksiaan ja vapauttaan pitäisi saada lääkitä "rauhalliseksi"?
Ilmeisesti et ole ollut dementikkojen kanssa tekemisissä? Jos et, niin se on sinun onnesi se. Kerrohan sitten, mitä ovat ne sinun mielestäsi inhimilliset keinot, kun puhe ei auta. Eikä läsnäolo eikä hiusten silittely. Kuinka sinä hoidat dementoitunutta vanhusta inhimillisesti?
Kaikki dementikot eivät ole hyväntahtoisia hössöttäjiä. Joukossa on myös väkivaltaisia vanhuksia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Heillä ei ole enää vapauttaan, ymmärrätkö?
Ne hyväntahtoiset hössöttäjätkin joudutaan joskus lääkitsemään rauhallisemmiksi, kun sydän ei kestä sitä ympärivuorokautista ympäriinsä touhuamista. Ei puhettakaan itsenäisestä asumisesta, kun vesihanat jäävät valumaan, kattilat palavat liedelle jne.
Mitä tulee väkivaltaisiin vankeihin, niin miksei heitäkin voisi lääkitä rauhallisemmiksi? Omaksi ja muiden parhaaksi. Vähän ohiksena voisi todeta, että vangeilla nyt Suomessa onkin paljon inhimillisemmät olot kuin vanhuksilla, kuulemma. Kuulopuheen pohjaltahan täällä useimmat kirjoittelevat...
Vapaus Suomessa voidaan viedä vain oikeuden päätöksellä. Minun isoäiti oli dementoitunut ja kuoli 90-luvulla hyvässä hoitokodissa.
Sitä edelsi vanhempiemme järjestämä kahden viikon lomana markkinoitu tutustumiskäynti toiseen paikkaan. Siellä häntä lääkittiin ja kun hän oli lomaltaan karannut kotiinsa, hänet oli haettu kotoaan ottamatta yhteyttä sukulaisiinsa. Meistä oli pöyristyttävää, että isoäiti, joka oli vapaaehtoisesti lähtenyt lomalle haettiin väkisin "viettämään lomansa loppuun" edes kysymättä omaisilta. Hän oli siellä ollessaan loppuvaiheen todella passiiivinen ja makasi lähinnä sängyssä.
Oli hän dementikkona tehnyt siellä "lomapaikassa" hölmöyksiäkin. Yhdestäkään hänen hölmöydestä ei nostettu syytettä tai edes ilmoitettu poliisille, jotta toteutetulle vapauden menetykselle olisi haettu mitään perustetta. Myöhemmässä paikassa hän asui vielä kolme vuotta, eikä siellä tarvinnut rajoittaa hänen vapauttaan kuin siltä osin, että solumaisen asuntolan ulko-oven lukon avaaminen oli teknisempi.
Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi hoitaja voisi ottaa lain omiin käsiinsä. Ei edes lääkärit. Pankkiirit luulivat 80-luvun lopulla olevansa oikeutettu toisten varojen käyttöön kasinopeleissään valuutalla ja he saivat kiinni jäädessään tuomioita. Samalla tavalla pitää toimia toisten vapauksia riistäville, kun laittomuuksia selviää. Ihmisoikeudet kuuluvat vanhuksillekin.
Ps. Toivon todella, että et ole hoitoalalla. Pelkään pahoin, kun vetoat noin toisen tietoon dementikoista ja toivon, että mietit vielä näkemyksiäsi. Jos hoitoa ei ole järjestetty järkevästi, se ei ole potilaan ongelma, vaan laitoksen. Lisäksi jos joku on aktiivinen vanhus niinkuin liikunnallinen isoäitini oli, ei hänen lääkkeillä sänkyyn kahlitsemista voi perustella terveydellä. Resurssipula on vielä huonompi peruste. Tottakai vanhuksella sydän voi mennä liikkuessaan, mutta niin se voi mennä kenellä vaan.En huomannut vastauksestasi vieläkään niitä inhimillisiä keinoja. Voitko kertoa mitä ne ovat?
Liikkuessa kuolee nuoriakin ihmisiä, totta. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä silloin, kun vanhus on selkeästi ahdistunut taukoamattomasta touhuamisestaan, ei nuku eikä rauhoitu edes syömään? Antaa hössöttää vaan niin kauan kunnes sydän pettää? No joo, siinähän säästyisi laitokseen joutumiselta ja omaiset saisivat mahdollisen perinnön aiemmin.
Tämän keskustelun kommenteissa näkyy ihmisten joko-tai asenne: mielestänne vanhukset lääkitään aivan tahdottomiksi tai sitten ei lääkitä ollenkaan. Hoitolaitoksissa olen nähnyt dementikkoja, joilla on ilmeisen sopiva lääkitys, kun pääsevät liikkeelle omatoimisesti, mutta eivät riehu tai huuda. Toimintakyky riittää syömiseen, wc-asiointiin jne., kun hoitaja vähän ohjaa ja nuo vanhukset osaavat vielä keskustellakin jostain. Vapaus on mennyt ilman oikeuden päätöstä, mutta elämä näyttää vielä jokseenkin ihmisarvoiselta ja hyvä niin.
Vai olisiko teistä laitoshoidon kritisoijista parempi, että se muistamaton vanhus asuisi kotona, lähtisi alusvaatteissaan ulos kylmään harhailemaan ja paleltuisi? Tai aiheuttaisi tulipalon, kun ei muista että oli kokkaamassa jotain? Avaa oven ties kenelle, kun ei enää tunnista kuka on tuttu ja kuka ei?
En toimi hoitoalalla enkä tule toimimaankaan. Pohjaan mielipiteeni kokemukseen dementoituneiden läheisteni hoidosta. Keskustelu lähti koskemaan vanhusten laitoshoitoa laajemminkin ja olen nähnyt siitä kolmen eri hoivakodin esimerkkejä. En ole ollut seuraamassa mitä laitoksissa tapahtuu yöllä, mutta ainakin päiväsaikaan käydessä hoitajat ovat aina tekemässä jotain. Iso kiitos heille ja ylipäätään sille, että hoitopaikkoja on.
Dementikko ei ole yhden ihmisen hoidettava. Harvalla taitaa olla sellaista puolisoa tai muuta henkilöä, joka jakaisi taakkaa kotihoidossa. Dementikko saattaa elää pitkään sairauden puhkeamisen jälkeen ja kunto menee vain huonommaksi koko ajan. Kuinka ajattelette käyvän kotihoitajan terveydelle sinä aikana?
Sitä paitsi; kuka voi keski-ikäisenä jäädä tämän päivän työelämästä pois useiksi vuosiksi hoitamaan omaistaan ja päästä vielä takaisin työhön? Itsekästä? Ehkä, mutta enemmänkin realistista.
"Vanhoina hyvinä aikoina" dementikot menivät siinä perheen mukana, kun elettiin maatiloilla ja kaikki olivat pääasiassa kotipiirissä. Kyllähän heitä silloinkin lähti harhailemaan, paleltui tai hukkui, kuka mitäkin. Kohtelu ei välttämättä ollut aina niin inhimillistä kotioloissakaan, mutta eihän noista ole enää kukaan kertomassa. Enkä tällä todellakaan puolustele sitä, mitä tapahtuu laitoksissa.
Jos palaan varsinaiseen keskustelun aiheeseen, niin Turun psykiatrian osastolla tapahtuneet asiat ovat vastenmielisiä ja kaikki niihin syyllistyneet pitäisi erottaa. Johtoporras erityisesti, kun on tiennyt kaltoinkohtelusta, mutta ei ole puuttunut.
Inhimillisiä keinoja on taata vanhuksille ihmisoikeudet ja oikeus päättää hoidosta, ei lääkitä vuoteeseen. Jos on lääkittävä rauhoittaakseen, se pitää todeta yhdessä omaisten kanssa. Siinä vaiheessa, kun joudut kysymään tai hoitaja joutuu kysymään, mikä on inhimillistä vanhukselle, on hoitajan ja hänen työnantajansa aika pysähtyä ja käydä todella syvä keskustelu. Ei voi olla, että hoitolaitos joutuu määrittelemään inhimillisyyden, vapaudet on määritelty niin monessa laissa ja sopimuksissa.
Jos hoitolaitos ei kykene toimimaan lain rajoissa, on omaisille kerrottava tilanne. Näin ei ainakaan meidän tilanteessa edes yritetty, vaan oli lääkitty ja haettu kotoa ilmoittamatta. Meillä sukulaisia kävi päivittäin katsomassa isoäitiämme, joka dementoitui jo 80-luvun lopulla ja eli liki tälle vuosituhannelle, myöhemmin hänen siskoaan (joka ymmärsi itse selvittää etukäteen sopivaa paikkaa) ja välillä etenkin ennen hoitopaikkaa venyimme, kun hän ei enää kyennyt kotihoitoavulla elämään. Me kykenimme löytämään hänelle hoitopaikan, jossa hän oikeasti sai olla oma aktiivinen itsensä. Ja tiedän todellakin mikä dementikko on. Olen ollut hänen luonaan viikonloppuja paikassa jossa oli muitakin dementikkoja ja kesällä hän on ollut luonamme pidempäänkin.
Miten takaat muistisairaalle oikeuden päättää hoidosta? Henkilölle, joka ei välttämättä tiedä, mikä vuosikymmen on menossa, missä kaupungissa hän asuu jne. Tottakai niitä, keiden järki vielä toimii ja jotka pystyvät tekemään päätöksiä, pitää kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan noudattaa niitä toiveita. Minä kirjoitin muistisairaista, en liikuntakyvyttömistä.
Ja omaisten kanssa pitäisi neuvotella rauhoittavien käytöstä? Hekö siellä osastolla ovat hoitamassa omaistaan ja yrittävät saada tätä pesulle, syömään, olemaan häiritsemättä muita jne.? Minusta omaisten mielipidettä kannattaa kuunnella, jos heillä on lääketieteen tai farmakologian tuntemusta. Olen tavannut niitäkin omaisia, jotka eivät suostu tajuamaan sitä, kuinka paljon se oma läheinen on muuttunut muistisairauden myötä. Heidän mielipiteelleen en laittaisi paljon painoa.
Kun kirjoitin lääkitsemisestä, en tarkoittanut liikuntakyvyttömäksi lääkitsemistä. Lääketasapainoa hakiessa alussa voi tulla tilanteita, että potilasta huimaa, hän on kovin väsynyt, huonovointinen tms. Ihan terveelläkin ihmisellä saattaa lihasrelaksantti aiheuttaa niin kovan väsymyksen, että sen ottamisen jälkeen on mentävä nukkumaan. Voi vaan kuvitella mitä tuntemuksia ns. kovemmat lääkkeet saattavat aiheuttaa.
Ihanne olisi tietysti, että jokaiselle potilaalle löytyisi se juuri hänelle sopiva lääkekombo, joka tasaa oireita, muttei tee ihmisestä vuodepotilasta. Sehän ei ole mielestäni kenenkään etu. Kaikkein vähiten sen ihmisen itsensä.
Ilmaisit juuri ongelman ytimen, kerrotko missä työskentelet? En halua tuollaista huolehtimaan vanhemmista, enkä itsestäni. Jos tule dementikoksi, niin ymmärrän, että omaisuutta ei kande tyrkätä SPR:lle, eikä mihinkään hyväntekeväisyyteen. Ei varsinkaan laitoksiin, jossa mietitään ihanteellista lääkekomboa. Et voi oikeasti olla hoitoalalla, sen edustajana viet ihmisiä kohti itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei levottomien tai aggressiivisten ihmisten hallintaan ole joskus muuta keinoa kuin lääkitä heidät rauhallisiksi. Ei, vaikka hoitajien aika riittäisikin pitelemään kädestä, olemaan vieressä tai juttelemaan. Jotkut dementikot ovat niin kertakaikkisen pihalla, ettei puhe mene perille sinne päänsisäiseen mailmaan, mitä vuosikymmentä siellä elävätkään.
Luulisi, että "zombiksi" lääkityn vanhuksen ohjailu ruokailuun ja pesulle, vessaan jne. ei vaadi paljon voimaa, väkivallasta puhumattakaan. Joka tuollaista täysin ohjailtavaa ihmistä tönii, heittelee, lyö jne. ON sadisti eikä todellakaan kuulu hoitoalalle töihin.
Minusta ei todellakaan ole mitään syytä lääkitä ketään vastoin tahtoaan zombieksi ilman oikeuden määräystä. On pakko löytää keinot hoitaa ihmisten vanhuus inhimillisesti.
Ja tottakai väkivaltaan kuuluu puuttua. Kun siihen saa nyt puuttua lääkitsemällä ihminen tahdottomaksi tai liikuntakyvyttömäksi, eikä lääkinnälle ole hoitokodeissa tai sairaaloissa ulkopuolista valvontaa, sitä tehdään silloinkin, kun hän vain pitää kiinni oikeuksistaan.
Vankiloihin säilötään väkivaltarikollisia, eikä heitäkään saa lääkitä. Minkä takia potilaita tai vanhuksia, jotka eivät ole menettäneet oikeuksiaan ja vapauttaan pitäisi saada lääkitä "rauhalliseksi"?
Ilmeisesti et ole ollut dementikkojen kanssa tekemisissä? Jos et, niin se on sinun onnesi se. Kerrohan sitten, mitä ovat ne sinun mielestäsi inhimilliset keinot, kun puhe ei auta. Eikä läsnäolo eikä hiusten silittely. Kuinka sinä hoidat dementoitunutta vanhusta inhimillisesti?
Kaikki dementikot eivät ole hyväntahtoisia hössöttäjiä. Joukossa on myös väkivaltaisia vanhuksia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Heillä ei ole enää vapauttaan, ymmärrätkö?
Ne hyväntahtoiset hössöttäjätkin joudutaan joskus lääkitsemään rauhallisemmiksi, kun sydän ei kestä sitä ympärivuorokautista ympäriinsä touhuamista. Ei puhettakaan itsenäisestä asumisesta, kun vesihanat jäävät valumaan, kattilat palavat liedelle jne.
Mitä tulee väkivaltaisiin vankeihin, niin miksei heitäkin voisi lääkitä rauhallisemmiksi? Omaksi ja muiden parhaaksi. Vähän ohiksena voisi todeta, että vangeilla nyt Suomessa onkin paljon inhimillisemmät olot kuin vanhuksilla, kuulemma. Kuulopuheen pohjaltahan täällä useimmat kirjoittelevat...
Vapaus Suomessa voidaan viedä vain oikeuden päätöksellä. Minun isoäiti oli dementoitunut ja kuoli 90-luvulla hyvässä hoitokodissa.
Sitä edelsi vanhempiemme järjestämä kahden viikon lomana markkinoitu tutustumiskäynti toiseen paikkaan. Siellä häntä lääkittiin ja kun hän oli lomaltaan karannut kotiinsa, hänet oli haettu kotoaan ottamatta yhteyttä sukulaisiinsa. Meistä oli pöyristyttävää, että isoäiti, joka oli vapaaehtoisesti lähtenyt lomalle haettiin väkisin "viettämään lomansa loppuun" edes kysymättä omaisilta. Hän oli siellä ollessaan loppuvaiheen todella passiiivinen ja makasi lähinnä sängyssä.
Oli hän dementikkona tehnyt siellä "lomapaikassa" hölmöyksiäkin. Yhdestäkään hänen hölmöydestä ei nostettu syytettä tai edes ilmoitettu poliisille, jotta toteutetulle vapauden menetykselle olisi haettu mitään perustetta. Myöhemmässä paikassa hän asui vielä kolme vuotta, eikä siellä tarvinnut rajoittaa hänen vapauttaan kuin siltä osin, että solumaisen asuntolan ulko-oven lukon avaaminen oli teknisempi.
Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi hoitaja voisi ottaa lain omiin käsiinsä. Ei edes lääkärit. Pankkiirit luulivat 80-luvun lopulla olevansa oikeutettu toisten varojen käyttöön kasinopeleissään valuutalla ja he saivat kiinni jäädessään tuomioita. Samalla tavalla pitää toimia toisten vapauksia riistäville, kun laittomuuksia selviää. Ihmisoikeudet kuuluvat vanhuksillekin.
Ps. Toivon todella, että et ole hoitoalalla. Pelkään pahoin, kun vetoat noin toisen tietoon dementikoista ja toivon, että mietit vielä näkemyksiäsi. Jos hoitoa ei ole järjestetty järkevästi, se ei ole potilaan ongelma, vaan laitoksen. Lisäksi jos joku on aktiivinen vanhus niinkuin liikunnallinen isoäitini oli, ei hänen lääkkeillä sänkyyn kahlitsemista voi perustella terveydellä. Resurssipula on vielä huonompi peruste. Tottakai vanhuksella sydän voi mennä liikkuessaan, mutta niin se voi mennä kenellä vaan.En huomannut vastauksestasi vieläkään niitä inhimillisiä keinoja. Voitko kertoa mitä ne ovat?
Liikkuessa kuolee nuoriakin ihmisiä, totta. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä silloin, kun vanhus on selkeästi ahdistunut taukoamattomasta touhuamisestaan, ei nuku eikä rauhoitu edes syömään? Antaa hössöttää vaan niin kauan kunnes sydän pettää? No joo, siinähän säästyisi laitokseen joutumiselta ja omaiset saisivat mahdollisen perinnön aiemmin.
Tämän keskustelun kommenteissa näkyy ihmisten joko-tai asenne: mielestänne vanhukset lääkitään aivan tahdottomiksi tai sitten ei lääkitä ollenkaan. Hoitolaitoksissa olen nähnyt dementikkoja, joilla on ilmeisen sopiva lääkitys, kun pääsevät liikkeelle omatoimisesti, mutta eivät riehu tai huuda. Toimintakyky riittää syömiseen, wc-asiointiin jne., kun hoitaja vähän ohjaa ja nuo vanhukset osaavat vielä keskustellakin jostain. Vapaus on mennyt ilman oikeuden päätöstä, mutta elämä näyttää vielä jokseenkin ihmisarvoiselta ja hyvä niin.
Vai olisiko teistä laitoshoidon kritisoijista parempi, että se muistamaton vanhus asuisi kotona, lähtisi alusvaatteissaan ulos kylmään harhailemaan ja paleltuisi? Tai aiheuttaisi tulipalon, kun ei muista että oli kokkaamassa jotain? Avaa oven ties kenelle, kun ei enää tunnista kuka on tuttu ja kuka ei?
En toimi hoitoalalla enkä tule toimimaankaan. Pohjaan mielipiteeni kokemukseen dementoituneiden läheisteni hoidosta. Keskustelu lähti koskemaan vanhusten laitoshoitoa laajemminkin ja olen nähnyt siitä kolmen eri hoivakodin esimerkkejä. En ole ollut seuraamassa mitä laitoksissa tapahtuu yöllä, mutta ainakin päiväsaikaan käydessä hoitajat ovat aina tekemässä jotain. Iso kiitos heille ja ylipäätään sille, että hoitopaikkoja on.
Dementikko ei ole yhden ihmisen hoidettava. Harvalla taitaa olla sellaista puolisoa tai muuta henkilöä, joka jakaisi taakkaa kotihoidossa. Dementikko saattaa elää pitkään sairauden puhkeamisen jälkeen ja kunto menee vain huonommaksi koko ajan. Kuinka ajattelette käyvän kotihoitajan terveydelle sinä aikana?
Sitä paitsi; kuka voi keski-ikäisenä jäädä tämän päivän työelämästä pois useiksi vuosiksi hoitamaan omaistaan ja päästä vielä takaisin työhön? Itsekästä? Ehkä, mutta enemmänkin realistista.
"Vanhoina hyvinä aikoina" dementikot menivät siinä perheen mukana, kun elettiin maatiloilla ja kaikki olivat pääasiassa kotipiirissä. Kyllähän heitä silloinkin lähti harhailemaan, paleltui tai hukkui, kuka mitäkin. Kohtelu ei välttämättä ollut aina niin inhimillistä kotioloissakaan, mutta eihän noista ole enää kukaan kertomassa. Enkä tällä todellakaan puolustele sitä, mitä tapahtuu laitoksissa.
Jos palaan varsinaiseen keskustelun aiheeseen, niin Turun psykiatrian osastolla tapahtuneet asiat ovat vastenmielisiä ja kaikki niihin syyllistyneet pitäisi erottaa. Johtoporras erityisesti, kun on tiennyt kaltoinkohtelusta, mutta ei ole puuttunut.
Inhimillisiä keinoja on taata vanhuksille ihmisoikeudet ja oikeus päättää hoidosta, ei lääkitä vuoteeseen. Jos on lääkittävä rauhoittaakseen, se pitää todeta yhdessä omaisten kanssa. Siinä vaiheessa, kun joudut kysymään tai hoitaja joutuu kysymään, mikä on inhimillistä vanhukselle, on hoitajan ja hänen työnantajansa aika pysähtyä ja käydä todella syvä keskustelu. Ei voi olla, että hoitolaitos joutuu määrittelemään inhimillisyyden, vapaudet on määritelty niin monessa laissa ja sopimuksissa.
Jos hoitolaitos ei kykene toimimaan lain rajoissa, on omaisille kerrottava tilanne. Näin ei ainakaan meidän tilanteessa edes yritetty, vaan oli lääkitty ja haettu kotoa ilmoittamatta. Meillä sukulaisia kävi päivittäin katsomassa isoäitiämme, joka dementoitui jo 80-luvun lopulla ja eli liki tälle vuosituhannelle, myöhemmin hänen siskoaan (joka ymmärsi itse selvittää etukäteen sopivaa paikkaa) ja välillä etenkin ennen hoitopaikkaa venyimme, kun hän ei enää kyennyt kotihoitoavulla elämään. Me kykenimme löytämään hänelle hoitopaikan, jossa hän oikeasti sai olla oma aktiivinen itsensä. Ja tiedän todellakin mikä dementikko on. Olen ollut hänen luonaan viikonloppuja paikassa jossa oli muitakin dementikkoja ja kesällä hän on ollut luonamme pidempäänkin.
Miten takaat muistisairaalle oikeuden päättää hoidosta? Henkilölle, joka ei välttämättä tiedä, mikä vuosikymmen on menossa, missä kaupungissa hän asuu jne. Tottakai niitä, keiden järki vielä toimii ja jotka pystyvät tekemään päätöksiä, pitää kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan noudattaa niitä toiveita. Minä kirjoitin muistisairaista, en liikuntakyvyttömistä.
Ja omaisten kanssa pitäisi neuvotella rauhoittavien käytöstä? Hekö siellä osastolla ovat hoitamassa omaistaan ja yrittävät saada tätä pesulle, syömään, olemaan häiritsemättä muita jne.? Minusta omaisten mielipidettä kannattaa kuunnella, jos heillä on lääketieteen tai farmakologian tuntemusta. Olen tavannut niitäkin omaisia, jotka eivät suostu tajuamaan sitä, kuinka paljon se oma läheinen on muuttunut muistisairauden myötä. Heidän mielipiteelleen en laittaisi paljon painoa.
Kun kirjoitin lääkitsemisestä, en tarkoittanut liikuntakyvyttömäksi lääkitsemistä. Lääketasapainoa hakiessa alussa voi tulla tilanteita, että potilasta huimaa, hän on kovin väsynyt, huonovointinen tms. Ihan terveelläkin ihmisellä saattaa lihasrelaksantti aiheuttaa niin kovan väsymyksen, että sen ottamisen jälkeen on mentävä nukkumaan. Voi vaan kuvitella mitä tuntemuksia ns. kovemmat lääkkeet saattavat aiheuttaa.
Ihanne olisi tietysti, että jokaiselle potilaalle löytyisi se juuri hänelle sopiva lääkekombo, joka tasaa oireita, muttei tee ihmisestä vuodepotilasta. Sehän ei ole mielestäni kenenkään etu. Kaikkein vähiten sen ihmisen itsensä.
No nyt on kaikin puolin selvä, että et välitä potilaslaista, perustuslaista etkä ihmisoikeuksista. Silloin sinun ei kannata hakeutuakaan hoitotehtäviin tai jos olet jo siellä, on parempi hakeutua pois.
Pakkokeinolaissa on säädetty tilanteet, joissa pakkokeinoja voi käyttää. Siihen ei kuulu normaalit päivittäiset rutiinit. Lääkitys ja muu hoito on käsiteltävä omaisten kanssa, jos ei potilas itse siitä voi päättää.
Minusta tuntuu näiden kirjoitustenkin pohjalta, että oikeusasiamiehen olisi ihan syytä käydä tutustumassa näiden laitosten työntekijöiden lain ymmärryksen tasoon.
Jos hoito ei toimi, silloin hoitajien ja lääkärien tehtävä on miettiä toimiva hoito. Laki on ehdottomat rajat, eikä laista poiketa jos tuntuu, ettei muu toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli varmaan vastalahja vanhusten tekosista mm. tukisteluista.
Hoitoala kokonaisuudessan on tuhoon tuomittu.Kukaan täyspäinen itseään arvostava ihminen ei tee töitä sellaisissa olosuhteissa mihin hoitajat nykypäivänä alistetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän kultaisia opetuksia ovat saaneetkaan kreationismistä, imperialistisestä globalisaatiosta ja demokratiasta nämä lahjotut lääkärit ja hoitajat. En väitä että näissä tai poliisien aloilla lahjonta olisi totaalisesti väärin! Vaan tarkoitan sitä moraalia mikä heille synnytetään! Tämä ei ole enää kultaista keskitietä vaan hopeista paskaa ydin jätettä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala kokonaisuudessan on tuhoon tuomittu.Kukaan täyspäinen itseään arvostava ihminen ei tee töitä sellaisissa olosuhteissa mihin hoitajat nykypäivänä alistetaan...
Tsemppiä 👍 hoitajille ja lääkäreille oikeasti ja poliiseille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin katsomassa Oulun kaupunginsairaalassa omaistani osastolla A3. Jouduin todistamaan, miten sairaalan hoitaja KÄSKYTTI selvästi pökkyrässä olevaa vanhaa rouvaa, jonka piti päästä isolle tarpeelleen vessaan.
Hoitaja yritti yksin saada vietyä isohkon rouvan rollaattorin avulla vessaan, mutta rouvahan alkoi kaatua eikä hoitaja saanut pidettyä häntä kunnolla pystyssä. He olivat jo molemmat kaatumassa, jolloin menin hätiin pitämään rouvasta kiinni.
Se, miten hoitaja käskytti tärisevää ja selvästi pelkäävää rouvaa raivoisasti huutaen "PYSY PAIKALLASI" ja vieläpä monta kertaa, tuntui aivan hirveältä. Miten sitä pysyy paikallaan, jos on kaatumassa eteenpäin eikä jalat vain liiku mihinkään.
Rouva tärisi ja kyseli minulta, "mitä nyt tapahtuu?" Rauhoittelin häntä parhaani mukaan.
Lopulta rouva pääsi veskiin, kun toinen hoitaja tuli apuun, mutta vielä veskissäkin rouvaa käskytettiin isoon ääneen, nyt kahden hoitajan toimesta.
Sitten rouva pääsi takaisin sänkyynsä ja kiitteli hoitajia siitä, että sai käydä vessassa.
Jututin rouvaa vielä vähän sen jälkeen, kun hoitajat lähtivät. Hänellä tuntui olevan ihan hyvä kuulo, eli ainakaan sen vuoksi ei olisi tarvinnut hänelle huutaa.
Rouva oli joutunut sairaalaan rollaattorilla kaatumisen vuoksi loukkaantuneena, joten häntä pelotti kulkea rollaattorilla - ehkä hän siksi jähmettyi pelosta paikalleen - takauma ehkä kyseessä.
Rouva sanoi, että kai hänelle pitää huutaa. Vastasin hänelle, ettei kenenkään pitäisi hänelle huutaa.
Sain tietää, että nykyään hoitoalan koulutukseen pääseville ei enää tehdä soveltuvuustestejä. Pitäisi tehdä.
Jos joku hoitaja kohtelee potilasta noin, vaikka toisen potilaan omainen on paikalla, niin miten kyseinen hoitaja kohtelee potilaita silloin, kun kukaan ei ole näkemässä? Valvontakamerat potilashuoneisiin!
jos työpaikkaan tulee sadistinen hoitaja,vaikea saada pois. tiedän sastamalas tapauksen, jos hoitajat yritti puuttua väärinkäytöksiin (yksi hoitaja sadistinen ja esim.laittoi työkavereiden taukokahviin lamaavia lääkkeitä)niin johtaja ja kaupunki ei suostunut mihinkän, hoitajat pyysi soittaan poliisin ym johtajat ei suostunu ja hoitajat ei pelosta uskaltanu ite tehdä rikosilmotusta. asia salattiin täysin. henkilö syyllistyi myös identitetti varkauksiin,eräs lääkäri sai sen jälkeen tyypin irtisanotuksi. poliisille ei koskaan ilmoitettu ja tämä sadisti meni töihin yksityiselle puolelle. vaitiolo velvollisuus joskus estää myös rikosilmoitukset, vaikka rikos ei kuulu edes terveydenhuollos vaitiolon piiriin.
onneks kaikki hoitajat ei ollu pahoja rajoittui yhteen tyyppiin. koulutusta ja psykologiset testit alalle.
suomes näpistäjät ym saa jatkaa hoitoalalle,vaikka varastelu voi olla esim.psykopaatin tai narsistin oireilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenterveys potilaat, myös nuoret saattavat joutua mielivallan uhriksi ,samoin lastensuojelupaikat kuvottavia. lisää pitäs olla ulkopuolista valvontaa.ei sosiaalipuolen vaan riippumaton taho oltava-jonne voisi myös asiakas valittaa. pitäisi olla kriisipuhelin,johon valittaa virkamiehistä ja laitosten toiminnasta.jos olisin omainen niin soittaisin heti poliisil, jos turun jutut olis tapahtunu mun tutulle rohkeutta omaiset tehkää tutkintapyyntöjä poliisil.
tiedän että psykkoottinen riehuja tai dementtiaa sairastava hakkaava vanhus on hankalia, eli pitäisi kehittää jotain pehmeitä rajoitus välineitä myös dementikoil , ilmeisesti on huoneita, joissa pehmuste ja mikrofoni jonka avul viestintä.joissain tv ohjelmis esitelty. silti voi puhua kunnioittavasti tälläisellekin sekavalle potilaalle.
usein vaan potilas jätetään viruun eikä saa henkistä tukee ja seuraa esim, psykoosi potilas. tunnen itse psykoosi potilaita , usein rauhoittuvat kaikkein parhaiten kun heille puhutaan ystävällisesti ja rauhalisesti.siis tuttavapiiris tälläinen, välillä tosi vaikeasti sairas henkilö.tämä henkilö myös joskus läpsii itseään eli ei aina henkilökunta aiheuta mustelmia.
potilaiden haastattelu ja ilmoittamattomat tarkastukset pitäisi olla joka kunnas
Olen nähnyt tilanteen missä hoitaja seisoo ja kukaan ei syötä vanhusta.
Minä syötin ja sanoin asiasta hoitajalle.
Muistan vieläkin ne anovat silmät ja sen hymyn kun autoin häntä.
Ai niin olin katsomassa äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Ihania nämä sisarhentovalkoiset:))
Oletko nyt ihan varma, että nämä pahoinpitelijät olivat "sisaria"? Nyrkitykset ja muukin väkivalta tuntui niin rajulta, että ei monelta "sisarhento" ihmiseltä riittäisi voimat noiseen.
Muutenkin mielisairaaloissa on paljon töissä hoitajia, jotka eivät ole "sisaria".
Syökää parsaa ja kituuttakaa sen sijaan että nauttisette elämästä ja päätykää vanhuksena rääkättäväksi.Ei kiitos nautin ennemmin elämästä ja lähden sen seurauksena miellään pois kun aika koittaa :)
Hoitoalalla ongelmanahan on hoitotyöväen asenne, joillakin se on suorastaan narsistinen ja siksi nämä joidenkin yksiköiden potilaat kärsivät. Kuin myös varsinkin nuoremmat hoitoalalle tulleet, jotka kritisoivat näissä tapauksissa potilaiden kaltoinkohtelua, rikolliset ovat sulkeneet tilanteen tajuajien suut. Toivottavasti sinä harkitsisit toista alaa, koska selvästi kuulut ongelman ytimeen. "Siunaamalla" Turun hoitajien toiminnan olettamallasi syyllä, että nuo vanhukset olisivat pahasti mielenterveysongelmallisia, kantasi on mietityttävä, jos oikeasti olet hoitoalalla. Kyseisiä vanhuksia oli siirretty ko. osastolle sisätautien osaston tilanpuutteen vuoksi.