Mitä keskiluokkaisia ihanteita tai asioita et ole koskaan ymmärtänyt?

Ehkä ainoa mitä ihmettelen on se, että pitää olla hienoin ja uusin auto. Kunhan sillä pääsee kulkemaan eikä ihan romu ole niin se riittää.

Kokoomuksen äänestämistä, kyllä se kokkareiden eliitti kurmuttaa keskiluokkaa ihan 6-0, sehän yritetään työntää vallan asteikossa koko ajan samaan kuin duunarit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että tilava asunto olisi jokin itseisarvo. Asun kotikaupunkini keskustassa pienehkössä asunnossa ja kuulen jatkuvasti heittoja, kuinka saisin samalla hinnalla sieltä ja sieltä niin ja niin monta neliötä. Varmaan saisin, mutta minua ei huvita käyttää työ-, lapsenhaku- ja kauppareissuihin tunteja päivässä. Kauempana asuvat samassa perhe- ja elämäntilanteessa olevat työkaverini heräävät arkisin kello viiden ja kuuden välillä ehtiäkseen töihin kahdeksaan, kun itse saan nukkua seitsemään. Vapaa-aika alkaa monilla lapsen hoidosta hakemisen ja kauppareissun jälkeen klo 17.30-18.00, minulla klo 16.30-17.00. Päivittäisostokset teen kilometrin mittaisen työmatkani varrella olevassa supermarketissa, hehtaarin kokoiset automarketit edustavat minulle suurin piirtein helvettiä.

Mitkä "päivittäisostokset"? Ei kaupassa kannata päivittäin hypätä (ja täysin älytöntä etenkin, jos pieniä päivähoidossa olevia lapsia!).

Päivittäisostoksilla viittasin päivittäistavaroihin eli elintarvikkeisiin ja hygieniatuotteisiin. Käyn kaupassa suunnilleen joka toinen päivä. Miksi leimata toisen perheen valinnat "täysin älyttömiksi"? Meillä ei siis ole autoa, eli kerralla ei voi kuljettaa kaupasta kovin paljon tavaraa. Koen oikeasti helpommaksi sen, että käyn lähikaupassa joka toinen päivä, kuin automarketissa kerran viikossa. Viikon ruokalistojen suunnitteleminen, parkkipaikan etsiminen, kassalle jonottaminen ja painavien kassien raahaaminen on minusta stressaavaa. Ymmärrän kuitenkin, että joku muu haluaa toimia eri tavalla.

Jokainen toki valitsee itse. Itse ajan mielelläni 20 min/ 20 km ajomatkan töistä suoraan kotiin perheen luo. Ja kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä, ei todellakaan heitä kauppaan raahattu hoitopäivän jälkeen. Kotona oltiin klo 16.30 jälkeen, ei todellakaan klo 18 (kuten sinun kertomasi mukaan kauempana asuvat asuvat ovat).

Tietysti jos asuu tunnin ajomatkan päässä työpaikalta, tilanne voi olla eri.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ainoa mitä ihmettelen on se, että pitää olla hienoin ja uusin auto. Kunhan sillä pääsee kulkemaan eikä ihan romu ole niin se riittää.

Mulla ei ole hienointa, kalleinta eikä uusinta autoa, mutta hyvä ja hintava kuitenkin. Näin nelikymppisenä velattomana en enää tien päälle jättävillä sillipurkeilla ajele, etenkin kun työajoa tulee kymmeniä kilometrejä päivässä.

Kyllä auto vaan tuo sellaista vapautta, että siitä en luovu kuin viimeisessä hädässä.

Jestas että palstalla on katkeraa porukkaa. Parempi kai kuitenkin täällä tilittää, kuin vaikka lähteä rikkomaan niitä kad... öh, vihaamianne uusia autoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että tilava asunto olisi jokin itseisarvo. Asun kotikaupunkini keskustassa pienehkössä asunnossa ja kuulen jatkuvasti heittoja, kuinka saisin samalla hinnalla sieltä ja sieltä niin ja niin monta neliötä. Varmaan saisin, mutta minua ei huvita käyttää työ-, lapsenhaku- ja kauppareissuihin tunteja päivässä. Kauempana asuvat samassa perhe- ja elämäntilanteessa olevat työkaverini heräävät arkisin kello viiden ja kuuden välillä ehtiäkseen töihin kahdeksaan, kun itse saan nukkua seitsemään. Vapaa-aika alkaa monilla lapsen hoidosta hakemisen ja kauppareissun jälkeen klo 17.30-18.00, minulla klo 16.30-17.00. Päivittäisostokset teen kilometrin mittaisen työmatkani varrella olevassa supermarketissa, hehtaarin kokoiset automarketit edustavat minulle suurin piirtein helvettiä.

Mitkä "päivittäisostokset"? Ei kaupassa kannata päivittäin hypätä (ja täysin älytöntä etenkin, jos pieniä päivähoidossa olevia lapsia!).

Päivittäisostoksilla viittasin päivittäistavaroihin eli elintarvikkeisiin ja hygieniatuotteisiin. Käyn kaupassa suunnilleen joka toinen päivä. Miksi leimata toisen perheen valinnat "täysin älyttömiksi"? Meillä ei siis ole autoa, eli kerralla ei voi kuljettaa kaupasta kovin paljon tavaraa. Koen oikeasti helpommaksi sen, että käyn lähikaupassa joka toinen päivä, kuin automarketissa kerran viikossa. Viikon ruokalistojen suunnitteleminen, parkkipaikan etsiminen, kassalle jonottaminen ja painavien kassien raahaaminen on minusta stressaavaa. Ymmärrän kuitenkin, että joku muu haluaa toimia eri tavalla.

Jokainen toki valitsee itse. Itse ajan mielelläni 20 min/ 20 km ajomatkan töistä suoraan kotiin perheen luo. Ja kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä, ei todellakaan heitä kauppaan raahattu hoitopäivän jälkeen. Kotona oltiin klo 16.30 jälkeen, ei todellakaan klo 18 (kuten sinun kertomasi mukaan kauempana asuvat asuvat ovat).

Tietysti jos asuu tunnin ajomatkan päässä työpaikalta, tilanne voi olla eri.

En nyt oikein ymmärtänyt tämän vastauksen pointtia. Vaikka kommentoija onkin niin onnellisessa asemassa, että onnistuu hurauttamaan 20 kilometrin työmatkan 20 minuutissa (toivottavasti kuitenkin ajaa rajoitusten mukaan varsinkin näin talvisaikaan), kai kuitenkin olemme yhtä mieltä siitä, että kaikkien kohdalla ei näin ole. Teillä voi olla ruuhkaa, parkkipaikkaa voi olla vaikea löytää, auton ikkunoita pitää raapata - ei siis aina ja kaikkien kohdalla, vaan keskimäärin kilometrin päässä työpaikalta asuvalla, jonka lapsen päivähoitopaikka ja kauppa ovat mainitun matkan varrella, menee työmatkaan varmasti vähemmän aikaa kuin vaikka kymmenen kilometrin päässä lähiössä asuvalla. En muutenkaan halunnut tästä mitään vastakkainasettelua, vaan ainoastaan vastasin aloituksen kysymykseen "mitä et ymmärrä keskiluokkaisessa elämäntavassa". En siis ymmärrä väljän asumisen ihannetta, joka ajaa ihmiset lähiöihin hankalien kulkuyhteyksien päähän.

Nautin kovasti keskiluokkaisesta elämästäni. Ymmärrän sen, että ihmiset pitävät eri asioista, enkä stressaa siitä. En halveksi ketään. Ei ole kiinnostusta sellaiseen.

2

Mulle keskiluokkaisuus merkitsee sitä että tietoisena valintana eletään kuten muutkin, ns. normaalisti. Luokka-ajattelusta tulee mieleen eriytynyt yhteiskunta, jonka pyrkyreitä keskiluokkaiset ovat. Alempi keskiluokka toivoisi olevansa kuin keskiluokka ja ylempi keskiluokka taas matkii ylhäisöä.

Pahimmillaan keskiluokkaisuus on sitä, että ihmiset ja heidän kotinsa ja kulutustottumuksensa ovat kopioita toisistaan ja he pyrkivät korostetusti elämään kuten muutkin, vähän Stepford-tyyliin. Yksilöllisyys ja erilaisuus voidaan jopa kokea uhaksi elämäntavalle (Saksikäsi-Edward). Luokittelu ja luokkayhteiskunta voisivat mielestäni jäädä historiaan, antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen omalla tavallaan.