Lue keskustelun säännöt.
Ahdistun, kun mies haluaa olla yhdessä aivan kokoajan...
16.02.2016 |
Ollaan seurusteltu hieman alle vuosi etäsuhteessa, välimatkaa noin 100 km. Kummatkin olemme noin 25-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita. Olemme aina perjantai-illasta sunnuntai-iltaan yhdessä ja usein viikollakin päivän pari, sillä opiskelijoiden viikkorytmi sen sallii.
Minua kuitenkin on alkanut ahdistaa jatkuva yhdessäolo. Rakastan miestä valtavasti ja nautin ajasta, jonka vietämme yhdessä. Tunteistani olen varma ja mies on todella hyvä ja ihana mies. Kaipaan silti välillä omaa aikaa, kavereita, harrastuksia ja ihan vain rauhoittumista ja yksinoloa. Jotenkin en pysty kunnolla rentoutumaan, kun mies on täällä.
Olen huomannut, etten harrasta ja näe ystäviäni niin usein kuin ennen (mikä sinänsä ymmärettävää), kotityöt on lisääntynyt, sillä mies käyttäytyy kuin vieras eikä osallistu kotitöihin. Vieraana olemiseen kuuluu toki myös se, että kaikki tekeminen tapahtuu yhdessä ja usein vielä miehen rytmin mukaisesti. Myös opinnot on alkanut kärsiä, sillä kaipaan työrauhaa ja en saa keskityttyä lainkaan, kun toinen nauraa nettivideoille vieressä tai valittaa tylsyyttä. Nukun myös huonommin ja jotenkin levottomasti, lisäksi olen nykyään usein aamuisin väsynyt. Huomaan, että ärsyynnyn pikkujutuista ja olen jopa ahdistunut välillä.
Mies näyttää puolestaan viihtyvän hyvin eikä ymmärrä oman tilan tarvettani. Olen yrittänyt selittää hänelle ystävällisesti, etten vain jaksa nähdä ihan koko ajan ja kaipaan omaa tilaa. Aiemmissa suhteissani tilaa olen saanutkin, eikä vastaavia ongelmia ole ollut. Mies aina vain huolestuu näistä puheista ja luulee, että olen jättämässä hänet. Tuntuu, että olen ihan umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä.. Tai sitten mua ei oo vaan luotu parisuhteeseen =(
Kommentit (26)
Seuraako se sinua kylpyhuoneeseenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt vain pari kertaa, mies haluaa tulla aina minun luokseni. Se on helpointa sillä hänellä on auto.
Ei sentään kylppäriin seuraa, mutta on kyllä kokoajan lähellä ja muutenkin fyysinen (halailee, pussailee, koskettelee jatkuvasti).
-ap
Hmm, voi olla niin että totut asiaan. Tai sitten et. Itse olen jo nelikymppinen, ja päättänyt elää täysin ilman parisuhteita, koska olen vaan niin omaa tilaa ja rauhaa kaipaava ihminen, että parisuhteet aina ahdistaa. Olen kokeillut useita kertoja, ja aina sama juttu, olipa kuinka ihana mies tahansa.
Just ton takii en haluu poikkista kun osalla on noita riippuvaisuusongelmia...
Kuulostaa ihan mun mieheltäni. Jos nyt ahdistaa, niin se tulee vain pahenemaan tuosta ja tulet katkeraksi miehelle, kun menetät kuin huomaamatta sen oman elämäsi hänen takiaan.
Nim. yhdessä 15v ja katkera päivä päivältä vain enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet vain niin, että alat hommiin kun mies on paikalla. Nakitat juttuja sillekin. Sitten teet selväksi, että nyt viikonloppu tai kaksi, pakko saada olla yksin.
Puistatus. Kuulostaa kyllä, että joku trauma on käsittelemättä tai henkisessä kasvussa käynyt kolaus. Itse myös tarvitsen tilaa, omia menoja, omia ystäviä, omia harrastuksia omissa oloissa olemista. Ja kyllä, olen parisuhteessa eikä tämä ole koskaan ollut ongelma. Luottamus toiseen antaa tilaa. Ja eikö kumppanillasi itsellä ole elämää. Omia kavereita, oma opiskelu jne. Ei koko elämä voi olla se parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seppo teki kepposen ja käy tam tam
Voi olla seurasta myös etäsuhteesta, että tilanne normalisoituisi jos muuttaisitte yhteen, tai sitten ei. Vaikea sanoa. Voisitko sanoa miehelle, ettei käyttäydy kuin vieras vaan että olisi kuin kotonaan ja siivoaisi jälkensä? Siis mietin, että mies saattaa pitää luonasi oleilua samana kuin olisi lomalla. Olen itse ollut etäsuhteessa ja toisen luona on vaikeampi keskittyä omaan puuhailuun ja sitä vähän seuraa koko ajan, että mitä toinen tekee. Toisin kuin jos olisi yhteinen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, voi olla niin että totut asiaan. Tai sitten et. Itse olen jo nelikymppinen, ja päättänyt elää täysin ilman parisuhteita, koska olen vaan niin omaa tilaa ja rauhaa kaipaava ihminen, että parisuhteet aina ahdistaa. Olen kokeillut useita kertoja, ja aina sama juttu, olipa kuinka ihana mies tahansa.
aaah kaljaa milloin haluaa. Tai munkkia aaah
Ah, tuommoinen mies mulle! En osaa sanoa, miten tällaisten erilaisten ihmisten yhteen sovittaminen onnistuu. Mutta ainakin voi yrittää ymmärtämällä toisen tunteita, tekemällä erilläolosta toiselle mahdollisimman mukavaa/siedettävää ja jotenkin muuten huomioimalla. Toiselle voi olla todella raskasta olla erossa. Vaikea ongelma kyllä, ja melkein sanoisi, että tämän asian suhteen kumppaneiden olisi hyvä olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakohta naisten lälläriketjulle.
Oletteko puhuneet tulevaisuudesta? Miehen turvallisuudentunnetta lisää, jos teillä on selkeä näkemys siitä, että olette sitoutuneet suhteeseen ja teillä on samanlaiset näkemykset siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Ei sinulla ole muita vaihtoehtoja kuin sanoa, että haluat välillä omaa aikaa. Jos teillä on konkreettisia suunnitelmia esim. tulevalle syksylle ja vähemmän konkreettisia mutta yhdessä sovittuja suunnitelmia pitemmälle tulevaisuuteen (mitä tapahtuu kun olette valmistuneet opinnoista jne), niin miehen on vain kyettävä luottamaan siihen, että yhdessäolonne jatkuu silloinkin, kun fyysisesti olette erossa ja teette omia juttujanne. Jos hän ei pysty siihen luottamaan, niin suhteenne päättyy, koska ennemmin tai myöhemmin sinä et enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pysyä kuule ihan lapsettomana sinkkuna loppuikäsi.
Tyy kirjoitti:
Ah, tuommoinen mies mulle! En osaa sanoa, miten tällaisten erilaisten ihmisten yhteen sovittaminen onnistuu. Mutta ainakin voi yrittää ymmärtämällä toisen tunteita, tekemällä erilläolosta toiselle mahdollisimman mukavaa/siedettävää ja jotenkin muuten huomioimalla. Toiselle voi olla todella raskasta olla erossa. Vaikea ongelma kyllä, ja melkein sanoisi, että tämän asian suhteen kumppaneiden olisi hyvä olla samanlaisia.
No tuossa kuvatussa tapauksessa ei kyllä minusta ollut kyse tai ongelma siinä, että toinen haluaisi tavata enemmän ja toinen vähemmän, vaan siinä mitä silloin yhdessä ollessa tehdään. Ap kuvaa, että kotityöt lankeavat kaikki hänelle ja hänellä ei tunnu jäävän aikaa opintoihin. Jos nyt asutaan yhdessä lähes 50%:sesti pitäisi tosiaan varmaan niitä kotitöitäkin jakaa samassa suhteessa. Lisäksi miehensä tulisi tajuta, että joskus on vain opiskeltava, pahimillaan ap:n pitäisi muuttaa näitä viikonlopputapaamisia. "Tänä viikonloppuna ei voida nähdä, koska mulla on kaksi tenttiä" Tai "Voitko käydä sunnuntaina ihan päiväseltään? Yritän saada lauantaina esitelmän valmiiksi."
(Tosin toivottavasti ap on jo valmistunut tai jos ei ole, niin toivottavasti eronnut miehestään... :-)
Koko ajan ei ole yhdyssana, kele. Luulisi yliopisto-opiskelijan tietävän.
Minulla on vähän samantapainen tilanne, tosin ei parisuhteessa, vaan kaverin kanssa, jonka kanssa muutimme opiskeluaikana kimppakämppään. Hän halusi tehdä ruokaa yhdessä, käydä kaupassa yhdessä, leffassa yhdessä, nähdä yhteisiä kavereita yhdeeä, katsoa telkkaria yhdessä jne. Minä kaipasin omaa aikaa. Molemmat aloimme pitää toisiamme mahdottomina asuinkumppaneina, ja tilanne eskaloitui niin, että välimme menivät kokonaan poikki, ja muutimme tahoillemme. Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että olen itse introvertti ja hän oli ekstrovertti. Minä koin ahdistavaksi toisen jatkuvan seurantarpeen, hään koko torjuntana ja epäystävällisyytenä sen, kun vetäydyin omiin puuhiini. Jos olisimme tienneet tällaisista persoonallisuusominaisuuksista, olisi tilanne ehkä ollut vältettävissä.
Luulen, että sinulla AP ja miehelläsi on sama juttu. Sinä olet introvertti, ja kaipaat omaa rauhaa. Miehesi on ekstrovertti, jolle yksinolo on tylsyyttä. Netistä löytyy paljon hyviä artikkeleja aiheesta. Voisit näyttää miehellesikin, ymmärtäisi sinua paremmin ja hälvenisi hänen huolensa siitä, että tarpeesi yksin olemiseen olisi merkki laimenneista tunteista.
Minulle tulee melkein jo kylmänväreet poikaystäväsi toiminnasta, anteeksi vain. Kuten joku jo sanoikin, miehellä on joku henk.koht. ongelma, ei ilmeisesti tiedosta sitä itse. Ei kuitenkaan ole reilua olla käsittelemättä sitä itsensä kanssa, mielummin välttelee kohtaamasta ongelmaa, jos nyt edes näin monimutkaisesti ajattelee asiasta tällä hetkellä.
Tekisin kyllä reippaasti selväksi, mitä itse haluan. Nythän poikaystäväsi ei huomioi sinun tunteitasi eikä tarpeitasi, vain omiaan ja sinä vastaat hänen vaatimuksiinsa ts. hänen toiveensa ja tarpeensa huomioidaan. Tai no, kyllähän sinä joistakin asioista pidät tässä suhteessa ja saat itsellesi siitä jotakin positiivistakin.
Laita omalle itsellesi rajat nyt eikä sitten vasta, kun esim. asutte yhdessä tai mies osoittaa vaikkapa mustasukkaisuuden oireita. Varaudu monenlaiseen reaktioon poikaystäväsi taholta. Nythän hän saa sinulle hyvin pienillä "peliliikkeillä" huonon omatunnon, ikäänkuin sinä tekisit jotakin väärin. Et tee.
Tällaisen toisen ihmisen ihailun ja sitä kautta hallinnan halusta on tullut luettua aiemminkin....
Käytkö välillä miehen luona "vierailulla"?