Psykodynaaminen psykoterapia - löytyykö kokemuksia?

Up

Kuten ylläolevista kommenteista käy ilmi, psykodynaaminen terapia sopii toiselle ja toiselle ei. Suurin tekijä taitaa olla terapeutin ammattitaito ja kyky ottaa myös asiakas mukaan terapiametodin valintaan. Minulla on takanani kolmivuotinen terapia, jonka viimeisellä puolivuotiskaudella sain tietää, että tässä käytetäänkin psykodynaamista terapiaa. (Itse olin kokenut terapian lähinnä metodiottomana haahuiluna.) Terapiassa oli kyllä muitakin ongelmia kuin käytetty metodi. Terapian päättyessä tajusin, että olen kolme vuotta kertoillut asioista, jotka olivat minulle hyvin selviä jo ennen terapiaa, enkä ollut saanut yhtään apua itselleni tärkeissä kysymyksissä, ja kolmen vuoden jälkeen olin takaisin lähtöruudussa. Terapian jälkeen olen joutunut todella taistelemaan vihan ja katkeruuden kanssa. Rakkaat ihmiset, pyrkikää kaikin tavoin selvittämään onko terapeutilla kykyä ja kiinnostusta työskennellä juuri niiden asioiden kanssa, joiden takia menette terapiaan! Vaikka tuntisitte itsenne miten uupuneiksi tahansa ennen terapiaa, yrittäkää tavata ainakin muutamaa terapeuttia, ennen kuin päätätte kenen sallitte astua sisään arvokkaaseen, ainutlaatuiseen elämäänne!!!!! Ja pyytäkää terapeuttia kertomaan terapiametodista, ts. mitkä ovat sen tavoitteet, miten sen on tarkoitus toimia jne.   

Olen käynyt kohta melkein vuoden psykodynaamisessa. Minulla oli etukäteen varauksia suuntauksen suhteen, mutta lähdin kuitenkin tutustumiskäynnille. Vuorovaikutus toimi niin hyvin, että ei tuntunut tarpeelliselta enää lähteä kokeilemaan muita suuntauksia edustavia. Halusin nimenomaan käsitellä lapsuuden ja nuoruuden asioita enkä keskittyä vain nykyhetkeen, koska tiesin ongelmieni juontavan niiltä ajoilta. Ehkä ihanteellisin terapeutti olisi nimenomaan integroiva eikä tiukasti mitään yhtä tiettyä. 

Sanoisin, että tämän terapeutin kanssa rahat olisivat menneet hukkaan, jos olisin hakeutunut hänelle joskus 20 v sitten kun ensimmäistä kertaa hakeuduin hoitoon ongelmieni vuoksi. Sosiaaliset taitoni ja itseluottamus olivat nollassa ja silloin kognitiivinen, "reipastava" ote olisi varmaankin ollut toimivampi. Toisaalta nyt taas tuntuu, vanhempana, itsevarmempana ja sosiaalisesti taitavampana, että kognitiivisten terapeuttien kanssa menee helposti sukset ristiin, koska en ole enää niin helposti ohjailtavissa kuin nuorempana. 

Nykyinen terapeutti kyllä lähtökohtaisesti kuuntelee enemmän kuin puhuu, mutta kommentoi välillä pitkästikin ja sekä myötäilee että kyseenalaistaa minun sanomisiani. Sen olen kyllä huomannut itsestäni, että se terapeutin kuuntelun painottaminen luo minulle painetta täyttää hiljaisuus puheella silloinkin kun en heti tiedä, mistä haluaisin tällä kertaa keskustella. Tiedän, että jotkut laativat itselleen tavoitetellisen suunnitelman terapiaa varten ja tekevät muistiinpanoja ja heillä on jokaiselle istunnolle jokin tietty tavoite. Minulle taas terapian hyöty on siinä, että akuutin kriisin ollessa päällä tiedän pääseväni säännöllisesti keskustelemaan asiasta empaattiselle ihmisille, ja vakaassa tilanteessa voin ottaa itse esille asioita, joita olen jo vuosia halunnut käsitellä ja analysoida jonkun kanssa, koska niiden asioiden pyörittely itsekseen ei ole johtanut mihinkään muutokseen. 

Aika näyttää, miten suureksi koen terapian hyödyn kaikkiaan, jos käyn loppuun koko 3 vuoden jakson Kelan kustantamana, mutta ainakin toistaiseksi on ollut todella "terapeuttista" käydä juttelemassa ihmiselle, joka ainakin vaikuttaa ymmärtävän mitä milloinkin tarkoitan (ja jos ei ymmärrä, osaa kysyä oikein) ja on tarjonnut vahvistusta sille, että vika ei ole aina minussa, niin kuin lähipiiri usein antaa ymmärtää. Uskallan nyt vetää omat rajani ja tunne-elämäni on vakaampaa, kun en koe olevani ainoa maailmassa, joka ajattelee  ja kokee niin kuin minä. 

Sellainen potentiaalinen riski psykodynaamisessa ehkä on, että jos on neuropsykiatrinen häiriö diagnosoimatta, psykodynaamisella terapeutilla ei ehkä ole osaamista sen tunnistamiseen. Oma terapeuttini ei ole suoraan kieltänyt sitä etteivätkö nämä häiriöt olisi oikeasti pysyviä ja tavallaan mahdottomia parantaa täysin, mutta olen aistinut rivien välistä, että hän kovasti haluaa uskoa useimpien ongelmien johtuvan muusta kuin aivojen pysyvistä piirteistä (koska se on ajatuksena aika lannistava). 

Olen kokeillut psykodynaamista terapeuttia! Ketjussa jo aiemmin mainittu terapeutin tarkastelun alaisena oleminen kyllä tuntui pahalta. Olisin myös toivonut terapeutilta jonkinlaista otetta ja ohjausta minun hoitamiseeni. Homma meni kuitenkin niin, että masennus ja ahdistus tuntui vain kerta kerralta pahentuvan, kun hän hymistelyllään ei tarjonnut mitään oikeita työkaluja. Nyt sitten jälkikäteen lueskelin netistä, ettei nuo psykodynaamisen metodit edes perustu mihinkään tutkittuihin asioihin... Suoraan sanottuna ketuttaa että menin hölmönä hukkaamaan rahaa väärään terapiasuuntaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Menin psykodynaamiselle hoitamaan niitä ongelmia, jotka olivat syntyneet siitä, että minut oli jätetty pienestä lapsesta asti liian yksin hoitamaan yksin kaikki asiani, pelkoni, itseni, kaikki. No, tuo terapiahan oli sitten "mukava" jatkumo sille, hoidin taas kaiken yksin saamatta tukea muilta. En laske tueksi sitä, että joku kuuntelee, enkä tiedä kuinka epätoivoinen pitäisi olla, että pelkkä kuuntelevan korvan saaminen parantaisi jonkun tilannetta. 

Voi hemmetti ihan samat kokemukset :/ En ymmärrä miksi terapeutti ei tajunnut tätä ja viheltänyt peliä poikki ja ohjannut ratkaisukeskeiselle. Ehkä se olisi pitänyt tajuta itse tms. Hukkaan heitettyä aikaa monelta osin ja kävin vielä 2 kertaa viikossa.

Tässäpä esimerkki psykodynaamisesta: olin terapian aikaan hyvin toksisessa ja henkisesti väkivaltaisessa parisuhteessa, mutta en kyennyt näkemään sitä. Puhuin asiasta terapeutilleni, joka kuunteli mutta ei sanonut mitään. Jatkoin suhteessa vielä 1,5 vuotta, kunnes sitten pahoinpitelyn jälkeen lähdin siitä menemään. Kun kerroin erosta terapeutilleni, oli hän sitä mieltä että terapia oli edennyt koska olin "oivaltanut" tämän tosiasian. Joo-o. Eikä sitten voinut sanoa yhtään mitään vaikka kerroin noista kaikista asioista jos siellä terapiassa. Katsoi vaan hiljaa ja ilmeisesti odotti että saan "oivalluksen". Sen sijaan että olisi sanonut että "tämä suhde tuhoaa sinua, sen jatkaminen vaarantaa hyvinvointisi". Mutta ei sanaakaan, pelkkä tyhjä katse ja nurkassa raksuttava kello.

Narsisti ottaa kunnian aina asioista, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Narsisti pitää mykkäkoulua ja kontrolloi sillä keskustelua. Eli mykkyys on narsistin keino pitää sinut otteessasi kun et saa vastakaikua.

Toimii ku ostos TV:n sauna belt

Kävin viikon sisällä kahdella erityyppisellä psykoterapeutilla selvittääkseni ajatuksiani mikä psykoterapiasuuntaus toimisi itsellä parhaiten. Ensin kävin "traumapsykoterapeutilla". Koin oloni sekavaksi ja ahdistuneeksi istunnon jälkeen vaikka toisaalta istunto tuntui myös selkiyttävän jonkun verran ajatuksia ja tuoden lisää sisäistä rauhaa ja uskoa tulevaisuuteen sen puolesta että voin päästä ongelmistani yli.

Toinen psykoterapeutti oli psykodynaaminen. Koin kohtaamisen ehkä eheyttävämpänä ja oloni oli tämän käynnin jälkeen ehkä rauhallisempi ja selkeämpi.

Yksien käyntien perusteella ei voi antaa tarkempaa arviota eri suuntauksien tehokkuudestani mutta koin ehkä psykodynaamisen itselleni tehokkaampana sillä pääsin purkamaan sisäisiä kokemuksiani perusteellisemmin terapeutin keskittyessä enemmän kuunteluun ja kokemuksia syventäviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ottaa kunnian aina asioista, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Narsisti pitää mykkäkoulua ja kontrolloi sillä keskustelua. Eli mykkyys on narsistin keino pitää sinut otteessasi kun et saa vastakaikua.

Psykodynaamimen menetelmä = narsistinen kudelma.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta kannattaako hakeutua psykoanalyyttiseen jos on masennusta mutta epäilee itsellään autismin kirjon piirteitä/aspergeria? Ei mitään virallista dgta vasta nyt aikuisiällä ruvennut hoksaamaan asioita kun sattumalta törmännyt infoon.

Pelkään että tuomitaan joksikin persoonallisuuden häiriintyneiksi piirteiksi mitkä pitää saada revittyä pois ja selitetään jollain pieleen menneillä äitisuhteilla.

Näin muuten oman itsensä analysointi kiinnostaa.

Tähän olisi kiva saada näkökulmia/kokemuksia. Autismin kirjo ja psykoanalyysi, onko mahdollinen ja toimiva yhdistelmä? Etenkin näin naisena, kun piirteet on erilaisia kuin perinteisillä oppikirjaesimerkki nepsymiehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ottaa kunnian aina asioista, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Narsisti pitää mykkäkoulua ja kontrolloi sillä keskustelua. Eli mykkyys on narsistin keino pitää sinut otteessasi kun et saa vastakaikua.

Psykodynaamimen menetelmä = narsistinen kudelma.

Suoraan sanottuna parin kkn terapiakokeilu joka edelleen saa karvat pystyyn kun muistelee oli juurikin tätä. En itse edes tajunnut kunnolla ennen kuin kaveri kommentoi terapeuttiani että kuulostaa vähän joltain narsistilta.

Up

Ihan hömppää. Kävin reilut parikymppisenä psykodynaam sessa terapiassa viisi vuotta ja terapeutti ei puhunut mitään ja istui vain hiljaa kuin puujumala. Jäin ongelmiani eli bulimian ja sos.tilanteiden pelon kanssa ihan yksin.

Nyt viisikymppisenä olen käynyt lyhytterapiaa ja paljon onnistuneempi terapiamuoto kun terapeutti kyselee ja on aktiivinen.

Täyttä humpuukkia ja ikävä kyllä erittäin, erittäin haitallista sellaista. Tehkää hyvät ihmiset aina valitus valviraan vaikka itse ei siitä mitään hyötyisikään. Edes yksi puoskari vähemmän voi säästää monen muun ihmisen mielenterveyden.

En kyllä myöskään allekirjoita näitä kauhukokemuksia, varmaan toki näiden lukijatkin pystyvät näkemään, että aika äärimmäisiä juttuja nyt on lueteltu. Oma psykodynaaminen terapeutti ei tosiaankaan hauku, lannista, jätä yksin tai pyri saamaan minua riippuvaiseksi itsestään, vaan nimenomaan huomauttaa minulle jatkuvasti siitä, miten löydän jokaisesta ongelmatilanteesta itseni syypääksi (mikä ei tietenkään loogisesti ajateltuna voi olla totta). Sanallistaa uudelleen asioita, joita hänelle kerron, ja tuo esiin yhteyksiä aikaisemmin puhumiini asioihin esimerkiksi lapsuuden tapahtumiin liittyen. Ihan on normaali ihminen hän, enkä toisaalta itsekään koe häntä minään jumalana, vaan hän on alansa ammattilainen, jolta ostan palvelua - ei ole siis ongelmaa sanoa vastaankaan itselläni, jos hän tuntuisi käsittäneen jotain väärin vaikka.

Psykodynaaminen vaatii oman kokemukseni perusteella varsin hyvää kykyä sanallistaa omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, analysoida tilanteitaan ja reaktioitaan ja ihmissuhteitaan. Eli ei ehkä kehittymättömälle lapselle tai nuorelle paras, mutta en ole asiantuntija itse, niin en voi siitäkään vannoa. Itselle ei sellaiset valmiiksi pureskellut terapiamuodot oikeen maistuisi, missä annetaan alkeellisia kotitehtäviä, tehdään meditaatioharjoituksia ja altistusharjoituksia, päätetään pari tavoitetta ja hakataan vaan päättäväisesti niitä kohti - ne tuntuvat niin nähdyiltä lässynlää-jutuilta, etten vakuuttuisi lainkaan. Itse haluan puhua, puhua, puhua, keskustella, keskustella, keskustella, ja sitähän tämä suuntaus tarjoaa kyllä yllin kyllin. Hidasta on ja vaikeaakin välillä, ja paino keskustelusta tuppaa usein olemaan asiakkaan harteilla suurimmaksi osaksi, mutta itselle tämäkin on ollut hyvää harjoitusta, koska en ole yleensä elämässäni saanut tilaisuutta olla tilanteen keskiössä puhumassa tunteistani rauhassa ilman tuomitsevaa reaktiota.

Eli summa summarum, suuntaus on vain yksi muiden joukossa ja toimii paremmin toisille ja huonommin toisille, mutta paljon tärkeämpää on löytää terapeutti, jonka kanssa kokee itse voivansa jutella, ja jonka kokee empaattisena hahmona. 

Uskomatonta, henkistä väkivaltaa! En voi ymmärtää miten tämä voi edes olla nykypäivänä laillista. Olen itse käynyt muutaman vuoden ja tämä osoittautui nuoren elämäni ylivoimaisesti suurimmaksi virheeksi. Monenlaisia virheitä on tullut tehtyä, mutta tästä on vaikea keksiä enää pahempaa. 

Annan sinulle hyvä ihminen neuvon. Älä mene. Vaikka aluksi tuntuisikin, että se olisi olisi hyödyllistä ja sinusta välitetään niin tulet huomaamaan, että kysyeinen terapia on kaikkea muuta. Pikkuhiljaa se muuttuu ja silloin usein on jo liian myöhäistä.

Jos haluat välttyä henkiseltä pahoinpitelyltä ja siltä, että kallisarvoiseen elämääsi puututaan usein vahingollisin seurauksin, annan sinulle lyhyen ja ytimekkään neuvon: ÄLÄ MENE!

Jos taas olet jo aloittanut tietämättömänä ja viattomasti uskoen ihmisten, erityisesti suomalaisen terveydenhuollon, hyvään tarkoitukseen, kehotan sinua täydestä sydämestäni keskeyttämään nopeasti, vaikka terapeutti mistä lie omasta ahneudesta tai vallan himosta johtuen haluaisi sitoa sinut kahleisiinsa. Ymmärrän, että tämä voi herättää epävarmuutta, mutta jos jatkat, tulet huomaamaan, että olisi kannattanut lopettaa jo ennen kuin edes aloitit.

Jos olet joutunut kokemaan vähäisintäkään epäeettistä tai rajoja rikkovaa käytöstä näiden kaksinaamaisten puoskareiden taholta tee valitus valaviraan!!

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ottaa kunnian aina asioista, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Narsisti pitää mykkäkoulua ja kontrolloi sillä keskustelua. Eli mykkyys on narsistin keino pitää sinut otteessasi kun et saa vastakaikua.

Psykodynaaminen terapia = narsismia 

Muistakaa että avit ja Valvirat käsittelevät terveydenhuollon valitukset potilasasikakirjojen kanssa. Jos niissä ei ole mitään merkintää virheestä ei sitä ole tapahtunut.

Eli jos haluat Valviran käsittelevän valituksesi pidä huoli, että kerrot terapeutille ja vaadit asian kirjaamista potilasasiakirjoihin. Psykodynaamisessa terapiassa sinut vain alistetaan toistamaan terapeutin sanoja ja lopulta olet niin sekaisin, että toistat mitä terapeutti haluaa. Jonka hän kirjaa asiakirjoihin.