Lue keskustelun säännöt.
Psykodynaaminen psykoterapia - löytyykö kokemuksia?
14.02.2016 |
Onko kenelläkään kokemusta psykodynaamisesta psykoterapiasta? Tietoa olen kyllä löytänyt ko. aiheesta, mutta olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksiakin.
Kommentit (119)
Lisää kokemuksia kellään? Just alottelemassa terapiaa ja rupea kiinnostaa nämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta että mitä transferenssi niin kuin käytännössä on, miltä se tuntui? Miten voidaan tietää, mitkä tunteet on potilaan menneisyydestä kumpuavaa joka nyt nousee pintaan ja mitkä terapeutin itsensä aiheuttamaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta että mitä transferenssi niin kuin käytännössä on, miltä se tuntui? Miten voidaan tietää, mitkä tunteet on potilaan menneisyydestä kumpuavaa joka nyt nousee pintaan ja mitkä terapeutin itsensä aiheuttamaa?
Tässä yksi terapian kompastuskivi, jos terapeutti ei ole tarpeeksi taitava. Terapeutti voi esim. itse sanoa jonkun ajattelemattoman kommentin mikä voi räjäyttää potilaassa ahdistuksen, vihan, tyytymättömyyden tai epävarmuuden. Terapeutin ei kuitenkaan koskaan tarvitse itse olla vastuussa sanoistaan aina voi laittaa kaiken varhaislapsuuden kokemusten syyksi, että sieltä nyt vaan kumpuaa nämä tunteet tähän terapiasuhteeseen. Kaikilla terapeuteilla ei ole tervettä itsekritiikkiä eikä taitoa erottaa näitä asioita toisistaan ja siinä saadaan ihminen ihan sekaisin.
Psykodynaaminen terapia voi olla tosi hyvä eheyttäjä ja matka itseesi, mutta terapeutin pitää olla pätevä ja sopia yhteen juuri sinun kanssasi.
Olen itsekin miettinyt tuota suuntausta. Psykodynaaminen tuntuisi oikealta siksi, että ennen kuin alan "ratkaisemaan" ongelmia, tahdon oppia tunnistamaan tunteitani ja niiden juurisyitä. Erityisesti haluan käsitellä traumaattista lapsuutta, joten nuoruusajan painottaminen ei haittaa.
Mutta liittyykö tuohon suuntaukseen tosiaan se ajatus, että potilas/asiakas hoitaa kaiken puhumisen ja terapeutti nyökyttelee? Mitä järkeä siinä terapiassa sitten on? Samalla vaivalla voisin käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla, tai vielä vähemmällä vaivalla jutella seinille kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt tuota suuntausta. Psykodynaaminen tuntuisi oikealta siksi, että ennen kuin alan "ratkaisemaan" ongelmia, tahdon oppia tunnistamaan tunteitani ja niiden juurisyitä. Erityisesti haluan käsitellä traumaattista lapsuutta, joten nuoruusajan painottaminen ei haittaa.
Mutta liittyykö tuohon suuntaukseen tosiaan se ajatus, että potilas/asiakas hoitaa kaiken puhumisen ja terapeutti nyökyttelee? Mitä järkeä siinä terapiassa sitten on? Samalla vaivalla voisin käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla, tai vielä vähemmällä vaivalla jutella seinille kotona.
MIksi et itse työstäisi asioita itsesi kanssa? Etsien samalla tietoa netistä jne. Ainakin itselleni auttanut paljon enemmän kuin 1,5 vuotta 2 x vko psykodynaamisessa, joka oli ihan tyhjän kanssa. Tai oikeastaan ei ollut tyhjän kanssa, oli haitallista, koska terapeutti ei vahvistanut käsitystäni siitä, että olen tullut väärin kohdelluksi ja siksi annoin kaltoinkohteluni jatkua, koska terapeuttikaan ei nähnyt mitään syytä miksei niin tapahtuisi. Kun terapia loppui, pystyin antamaan itselleni luvan vetää tiukemmat rajat ja lopetin henkisesti väkivaltaisen suhteen ja self helpin kautta olen oppinut ymmärtämään lapsuustraumojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Mykkänä nurkassa töröttävä terapeutti, minun monologiani viikosta toiseen. Yhteenkään kysymykseeni ei koskaan vastattu. Puolen vuoden jäljeen totesin että tää oli kyllä nyt tässä. Sittemmin sain vaikeaan depressiooni parempaa apua .
Heiii.. sama täällä! Ihan yhtä tyhjän kanssa oli tuommoinen masennuksen hoitoon.
Minulla vain katkesi homma siihen, ja terapiaa ei suositeltu enää jatkossa,kun edellinenkään (se mykkä terapeutti) ei auttanut.
Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt tuota suuntausta. Psykodynaaminen tuntuisi oikealta siksi, että ennen kuin alan "ratkaisemaan" ongelmia, tahdon oppia tunnistamaan tunteitani ja niiden juurisyitä. Erityisesti haluan käsitellä traumaattista lapsuutta, joten nuoruusajan painottaminen ei haittaa.
Mutta liittyykö tuohon suuntaukseen tosiaan se ajatus, että potilas/asiakas hoitaa kaiken puhumisen ja terapeutti nyökyttelee? Mitä järkeä siinä terapiassa sitten on? Samalla vaivalla voisin käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla, tai vielä vähemmällä vaivalla jutella seinille kotona.
No sieltähän et saa mitään vahvistusta sille, että miksi reagoit mihinkin sillä tavalla kuin reagoit, mikä on saanut sinut kokemaan niin kuin koet ja miten siitä pääsisi yli. Netti on täynnä tieto näistä asioista, mutta psykodynaaminen istuu nurkassa ja katsoo, miten itse pähkäilet asioiden kanssa.
Törmäsin vastikään kirjasuosituksiin Alice Milleristä. Vaikutti kiinnostavalta ja teemana ilmeisesti se, miten lapsi ei ole saanut riittävää hyväksyntää vanhemmiltaan vaan joutuu rakentamaan heitä miellyttävän valeminän, koska ei saa ehdotonta rakkautta omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt tuota suuntausta. Psykodynaaminen tuntuisi oikealta siksi, että ennen kuin alan "ratkaisemaan" ongelmia, tahdon oppia tunnistamaan tunteitani ja niiden juurisyitä. Erityisesti haluan käsitellä traumaattista lapsuutta, joten nuoruusajan painottaminen ei haittaa.
Mutta liittyykö tuohon suuntaukseen tosiaan se ajatus, että potilas/asiakas hoitaa kaiken puhumisen ja terapeutti nyökyttelee? Mitä järkeä siinä terapiassa sitten on? Samalla vaivalla voisin käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla, tai vielä vähemmällä vaivalla jutella seinille kotona.
Saat paljon paremman avun siitä, että tutustut kirjallisuudesta tai psykologien videoista siihen, miten traumaattinen lapsuus vaikuttaa ihmiseen ja miten sitä korjataan. Psykodynaamisessahan sinun pitäisi keksiä ne vastaukset ihan itse ja vaikka olen aina ollut kympintyttö, en todellakaan osannut tyhjästä luoda päähäni teorioita ihmisen käytöksestä ja reaktioista vaan olen tarvinnut siihen ammattilaisten tarjoamaa tietoa. Jostain syystä vastaanotoilla tätä tietoa ei kuitenkaan haluta jakaa vaan jaaritella potilaan tuntemuksista. Ihan kuin kukaan menisi ravintoterapeutillekaan kertomaan mitä on viikon aikana syönyt ja ravintoterapeutti sitten odottelee, jos asiakas osuisi joku kerta parempaan lopputulokseen.
Menin psykodynaamiselle hoitamaan niitä ongelmia, jotka olivat syntyneet siitä, että minut oli jätetty pienestä lapsesta asti liian yksin hoitamaan yksin kaikki asiani, pelkoni, itseni, kaikki. No, tuo terapiahan oli sitten "mukava" jatkumo sille, hoidin taas kaiken yksin saamatta tukea muilta. En laske tueksi sitä, että joku kuuntelee, enkä tiedä kuinka epätoivoinen pitäisi olla, että pelkkä kuuntelevan korvan saaminen parantaisi jonkun tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin psykodynaamiselle hoitamaan niitä ongelmia, jotka olivat syntyneet siitä, että minut oli jätetty pienestä lapsesta asti liian yksin hoitamaan yksin kaikki asiani, pelkoni, itseni, kaikki. No, tuo terapiahan oli sitten "mukava" jatkumo sille, hoidin taas kaiken yksin saamatta tukea muilta. En laske tueksi sitä, että joku kuuntelee, enkä tiedä kuinka epätoivoinen pitäisi olla, että pelkkä kuuntelevan korvan saaminen parantaisi jonkun tilannetta.
Voin täysin ymmärtää. Minunkin ongelmani olisi tullut paremmin hoidetuksi, jos esim. olisin kohdannut ystävällisen, rakastavan lähimmäisen. Olisin tarvinnut nimenomaan välittämistä ja tukea, en kylmänkalseaa mykkää "terapeuttia", joka laittoi herätyskellon hälyttämään, kun 45 min oli kulunut. Ei mitään inhimillisyyttä, myötätuntoa, empatiaa.
Meni nekin rahat ihan hukkaan, samoin Kelan rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta että mitä transferenssi niin kuin käytännössä on, miltä se tuntui? Miten voidaan tietää, mitkä tunteet on potilaan menneisyydestä kumpuavaa joka nyt nousee pintaan ja mitkä terapeutin itsensä aiheuttamaa?
Tässä yksi terapian kompastuskivi, jos terapeutti ei ole tarpeeksi taitava. Terapeutti voi esim. itse sanoa jonkun ajattelemattoman kommentin mikä voi räjäyttää potilaassa ahdistuksen, vihan, tyytymättömyyden tai epävarmuuden. Terapeutin ei kuitenkaan koskaan tarvitse itse olla vastuussa sanoistaan aina voi laittaa kaiken varhaislapsuuden kokemusten syyksi, että sieltä nyt vaan kumpuaa nämä tunteet tähän terapiasuhteeseen. Kaikilla terapeuteilla ei ole tervettä itsekritiikkiä eikä taitoa erottaa näitä asioita toisistaan ja siinä saadaan ihminen ihan sekaisin.
Psykodynaaminen terapia voi olla tosi hyvä eheyttäjä ja matka itseesi, mutta terapeutin pitää olla pätevä ja sopia yhteen juuri sinun kanssasi.
Ostin kerran yhden kerran terapiakäynnin ajatuksella, että tarvitsisin ehkä viitisen kertaa avuksi selvittelemään tilannettani ja saisin kuulla, miten ihmismieli näissä tilanteissa toimii. Terapeutti sanoi puolen tunnin keskustelun jälkeen, että minun pitää lopettaa uhriutuminen. En oikein tajua mitä noiden terapeuttienkaan päässä liikkuu, ilmeisesti osalla vain helppo raha, koska aina voi sysätä kaiken potilaan syyksi ja viallisuudeksi.
Luin jostain vastikään, että uhri ei voi uhriutua. Ihminen, joka esittää uhria uhriutuu. Se on sitten toki oma tarinansa, miten paljon sen uhrina olemisen antaa määrittää itseään ja miten paljon se rampauttaa, mutta siksihän sinne terapiaan hakeuduinkin, että pääsisin tilanteesta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni terapeutti pyrkii pysymään mahdollisimman neutraalina, tuomaan mahdollisimman vähän omaa persoonaa esille että potilaan omat asiat voi alkaa elää terapiasuhteessa.
Olen nyt käynyt psyk.dynaamisella, joka minun mielestäni tuo kyllä paljonkin itseään esille ja sanoo vähän huolimattomasti mitä sattuu. Mutta ei sitten kuitenkaan ole missään vaiheessa suostunut sitten selittämään sanomisiaan tai tekemisiään koska on ”neutraali” ja ”tällainen minä nyt vaan olen”.
Niin outo olo koko tyypistä mutta olen jatkanut kun en jotenkaan halua olla hankala ihminen. Huonompaan suuntaan kyllä vointi mennyt siitä asti kun aloitin. Ja ihan mqhdoton tietää johtuuko nyt vaan terapeutista vai onko minussa ongelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin psykodynaamiselle hoitamaan niitä ongelmia, jotka olivat syntyneet siitä, että minut oli jätetty pienestä lapsesta asti liian yksin hoitamaan yksin kaikki asiani, pelkoni, itseni, kaikki. No, tuo terapiahan oli sitten "mukava" jatkumo sille, hoidin taas kaiken yksin saamatta tukea muilta. En laske tueksi sitä, että joku kuuntelee, enkä tiedä kuinka epätoivoinen pitäisi olla, että pelkkä kuuntelevan korvan saaminen parantaisi jonkun tilannetta.
Voin täysin ymmärtää. Minunkin ongelmani olisi tullut paremmin hoidetuksi, jos esim. olisin kohdannut ystävällisen, rakastavan lähimmäisen. Olisin tarvinnut nimenomaan välittämistä ja tukea, en kylmänkalseaa mykkää "terapeuttia", joka laittoi herätyskellon hälyttämään, kun 45 min oli kulunut. Ei mitään inhimillisyyttä, myötätuntoa, empatiaa.
Meni nekin rahat ihan hukkaan, samoin Kelan rahat.
Todella, ihan sama fiilis. Eli sitä samaa tunnekylmyyttä ja kohtaamattomuutta terapiassa kuin kotonakin. Minun osaltani meni hukkaan julkisista varoista terapeutin palkka, ei tarvinnut itse maksaa mitään muuta kuin hukkaan heitetty (palkaton työ)aika ja kärsimyksen pitkittyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni terapeutti pyrkii pysymään mahdollisimman neutraalina, tuomaan mahdollisimman vähän omaa persoonaa esille että potilaan omat asiat voi alkaa elää terapiasuhteessa.
Olen nyt käynyt psyk.dynaamisella, joka minun mielestäni tuo kyllä paljonkin itseään esille ja sanoo vähän huolimattomasti mitä sattuu. Mutta ei sitten kuitenkaan ole missään vaiheessa suostunut sitten selittämään sanomisiaan tai tekemisiään koska on ”neutraali” ja ”tällainen minä nyt vaan olen”.
Niin outo olo koko tyypistä mutta olen jatkanut kun en jotenkaan halua olla hankala ihminen. Huonompaan suuntaan kyllä vointi mennyt siitä asti kun aloitin. Ja ihan mqhdoton tietää johtuuko nyt vaan terapeutista vai onko minussa ongelma
Sinussa on ongelma. Ei siksi, että sinä olisit viallinen vaan siksi mitä olet kokenut. Ja siksi hakeuduit terapiaan, että saisit elää omana itsenäsi ilman ongelmaasi. Nyt näyttää siltä, ettei terapeutillasi ole välineitä auttaa sinua pääsemään eroon ongelmastasi, jos tunnet jo olevasi huono asiakaskin.
Hirveän ahdistavan tuntuinen asetelma, terapeutti voi julistaa persoonallisuushäiriöiseksi jos ei ns. ”Suostu analysoitavaksi” tai ”vastustaa hoitoa” jos ei heti pysty luottamaan. Ja kun voihan se luottamuspula tulla terapeutistakin johtuvista syistä?
Kävin kaksi vuotta psykodynaamisessa. Olisin halunnut ennemmin kognitiiviseen, mutta en löytänyt vapaata terapeuttia. Mielestäni hyödyin terapiasta, toki ongelmia on ollut myöhemminkin, mutta olen pärjännyt niiden kanssa. Minun on helppo puhua ja analysoida tunteitani, joten minua ei haitannut ettei terapeutti ollut niin äänessä.
Jos jollakin on hyviä tai huonoja kokemuksia psyk.dynaamisista terapeuteista Oulun alueelta niin laittakaa nimiä! Ja mielellään perusteluja vähän että miksi oli hyvä/huono. Pitkään miettinyt terapiaan hakeutumista ja en tiedä mihin menisin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaksi vuotta psykodynaamisessa. Olisin halunnut ennemmin kognitiiviseen, mutta en löytänyt vapaata terapeuttia. Mielestäni hyödyin terapiasta, toki ongelmia on ollut myöhemminkin, mutta olen pärjännyt niiden kanssa. Minun on helppo puhua ja analysoida tunteitani, joten minua ei haitannut ettei terapeutti ollut niin äänessä.
Mutta eikö sinua kiinnostanut saada jotain uutta tietoa terapeutilta tai vahvistusta sanomisillesi tai väärien uskomusten purkamista? Olen itsekin todella analyyttinen, etenkin kun asun yksin ja olen paljon yksin, joten koen voivani tehdä sen analysoinnin ja tilanteen hahmottamisen ihan yksinkin.
Onko kellään kokemusta kannattaako hakeutua psykoanalyyttiseen jos on masennusta mutta epäilee itsellään autismin kirjon piirteitä/aspergeria? Ei mitään virallista dgta vasta nyt aikuisiällä ruvennut hoksaamaan asioita kun sattumalta törmännyt infoon.
Pelkään että tuomitaan joksikin persoonallisuuden häiriintyneiksi piirteiksi mitkä pitää saada revittyä pois ja selitetään jollain pieleen menneillä äitisuhteilla.
Näin muuten oman itsensä analysointi kiinnostaa.
Ap = on aloituspostaus
Taisit itse katsoa peiliin. Artikulaatiosi vaikuttaa psykodynaamisen terapian synnyttämästä ihmisestä, jossa ei ole jäljellä mitään hyvyyttä vaan itsekkyys ja kuvitteellinen usko, jossa pidät itseäsi ja uskontonasi pitämää suuntausta parempana kuin muut. Aidosti tämä suuntaus ei saa aikaan mitään muuta tutkimusta kuin se mitä se olettaa ja tuottaa sitä mitä se olettaa.