Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
14.02.2016 |
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun painokin on heitellyt melko paljon ihmisten arvostelun vuoksi. Paljon näyttää riittävän julmia narsisteja tässä maailmassa. Onko teillä varaa arvostella ja pilkata muita! Mun ex oli raukka ja petti selän takana. ap
Sulle lienee turha vastata mutta menköön. Väitän että suurin osa "arvostelusta" ja "pilkasta" ja "tuijotuksesta" on tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sinun ajatuksisssasi. Ja sinun ajatuksiin pystyy vaikuttamaan VAIN SINÄ ITSE. Ei kukaan muu. Ammattiauttaja tai ystävä voi ohjata sinua uusiin ajatuskuvioihin mutta ihan itse on ajateltava uudella tavalla. Elämä on paskaa ja kamalaa mutta niin se on kaikille.
Joko tilaat jostain ruokaa tai soitat ensimmäiselle ihmiselle, jonka numero kännykässäsi on tai soitat kriisipalveluun. JOTAIN SINUN TÄYTYY TEHDÄ muuten kuolet nälkään enemmin tai myöhemmin! Sinun elämäsi, sinun valintasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, soittaisitko huomenna psyk.päivystykseen ja kertoisit tilanteestasi. Toivottavasti saisit sitä kautta apua. Toivon sinulleparempia aikoja. Huomaathan ne monet aidosti myötäelävät kommentit, joita olet saanut. Maailmassa on hyvää ja pahaa, siinä meidän on elettävä. Voimahalaus!
Kiitos sulle! En jatka tätä enää, tulee vaan pahempi mieli. Oikeasti ei kukaan voi ymmärtää miltä tuntuu olla yksinäinen ja niin pahasti masentunut ettei enää vaan jaksa. Tämä on melkein sama asia kun ois halvaantunut ja sängystä ei vaan pääse enää ylös kun ei jalat kanna. Enpä minä oo silti oloani kenellekään ruikuttanut. Ehkä tänääkin ois riittänyt piristämään vähän mieltä se että joku ois ottanut yhteyttä ja toivottanut vaikka hyvää ystävänpäivää...
ap
Laitoitko itse kenellekään esim tekstaria ja toivotit hyvää ystävänpäivää? Vielä ehtii.
Suljetulle osastolle, ambulanssi vie
Ap ei ole avauntunut siitä, onko mitään lääkitystä päällä tai kokeiltu, mutta nyt olisi korkea aika tarkistaa lääkitys. Ja jos erosta on ihan vaan viikkoja tai max 2 kk, tuo voidaan laskea vielä sen piikkiin kunhan kohentuminen käynnistyy pian.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paniikkihäiriön, masennuksen ja monet muut psyykkiset vaivat hyvin, kun itsekin olen niitä sairastanut. Tilanteesi kuulostaa pahalta, enkä ihmettele yhtään, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat sinut jättäneet. Ystävien jaksamisellasikin on rajansa. Älä syyttele muita, vaan ymmärrä, että oma käytöksesi on ajanut heidät pois. Olet sairas, tarvitset ammattiapua. Mulla on hyvä rauhoittava lääkitys paniikkihäiriöön, jonka avulla voin elää suht normaalisti. Neuvoni sinulle ovat:
1. Tilaa ja maksa ruoka netissä NYT. Laita oveen lappu, että kuljettaja jättää ruoan ulkopuolelle. Syö.
2. Ota heti yhteyttä psykiatriseen päivystykseen tai soita vaikka hätänumeroon.
En ole koskaan syytellyt muita enkä omia ongelmia toisten niskoille laittanut vaan päinvastoin oon yrittänyt olla mukava vaikka mulle ei oo aina oltu ja oon yrittänyt salata mun todelliset ongelmat muilta. Tuskin mun todellista tilannetta ja pahaa oloa moni edes tietää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juujuu. KUKAAN ei ymmärrä, sä olet ainutlaatuinen ja täysin uniikki. Et ole ulisija, mutta ei ongelmaa ruikuttaa 16 sivua avlla. Sinä ryvet kaltoinkohdeltuna marttyyrinä kun ei ees ystävänpäivää ole toivotettu, ei tule mieleenkään itse toivottaa ja saada toivotuksia takaisin siten. Koko maailma tuijottaa ja kyttää, koko maailman pitää kohdella sua silkkihansikkain koska olet niin herkkä ja harvinainen ihminen. Muille on varattu normaali elämä, sinulle pitää olla erityiskohtelu.
Narsistihan sä oot. Kaikki toi uhriutuminen ja muiden huonoudesta uliseminen... Tosi pelottavaa. On oikeasti paras, että oot omissa oloissasi. Koska jos saisit lapsen, niin tappaisit sen ihmisen loputtomilla vaatimuksillasi ja syyllisyydentuntoon hukuttamalla. On muuten aika helvetin rankkaa, kun ihminen ei nää ikinä itsessään vikaa. t. kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, soittaisitko huomenna psyk.päivystykseen ja kertoisit tilanteestasi. Toivottavasti saisit sitä kautta apua. Toivon sinulleparempia aikoja. Huomaathan ne monet aidosti myötäelävät kommentit, joita olet saanut. Maailmassa on hyvää ja pahaa, siinä meidän on elettävä. Voimahalaus!
Kiitos sulle! En jatka tätä enää, tulee vaan pahempi mieli. Oikeasti ei kukaan voi ymmärtää miltä tuntuu olla yksinäinen ja niin pahasti masentunut ettei enää vaan jaksa. Tämä on melkein sama asia kun ois halvaantunut ja sängystä ei vaan pääse enää ylös kun ei jalat kanna. Enpä minä oo silti oloani kenellekään ruikuttanut. Ehkä tänääkin ois riittänyt piristämään vähän mieltä se että joku ois ottanut yhteyttä ja toivottanut vaikka hyvää ystävänpäivää...
ap
Vierailija kirjoitti:
Sori, en ehdi lukea nyt koko ketjua, mutta haluan sanoa, että voit parantua tuosta.
Itse sain viime vuonna niin rajun paniikkikohtauksen, että menetin hetkeksi näön ja kuulon ja olin yltäpäältä hikimärkä. Tämän jälkeen aloin pelätä vastaavaa kohtausta ja sairastuin paniikkihäiriöön. Pääsin siitä eroon sitkeällä harjoittelulla (opettelin hallitsemaan ajatusteni kulkua ja rentouttamaan itseäni tietoisesti) ja terapeutin kanssa puhumisella. Eniten minua auttoi se, että tein asiasta itselleni hieman naurettavan. Kun oiretta alkoi pukata, pakotin itseni nauramaan sille ja pian olin oikeasti huvittunut. Toinen keino on suuttua paniikille, mutta koin tämän naurettavaksi tekemisen miellyttävämmäksi. Siitä tuli kaupan päälle hyvä olo ja parhaassa tapauksessa lopulta aito naurukin. :D
Ei ole pitkä aika kun menetin näköni hetkeksi kaupassa. Kaikki sumeni enkä nähnyt juuri mitään. Melkein sokeana kotiin kävelin. Eli ei tämä oo vain kuvittelua...-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedätys auttaa kyllä. Mulla on erittäin vaikea paniikkihäiriö, ollut 14 vuotta joten tiedän mistä puhun. Ajoittain ollut lääkitys, tällä hetkellä ei. Kun sä tiedät että oireet johtuu ph:sta niin sä tiedät että mutään mitä sä nyt pelkäätkään ei tuu tapahtumaan. Joten sä menet sinne kauppaan, mitään ei tapahdu, jos alkaa syke nousta tai henkeä ahdistaa niin oit naurahtaa itselles että "no niin, tuleehan se sieltä, tulis nyt kunnolla sitten!".
Mulla on kolme lasta ja mä Pakotan itseni ulos, kauppaan ja joka paikkaan vaikka olo olis kuinka karsea. Ja joka kerta oon ihan helvetin onnellinen että menin.
Jos annat periks ja jäät kotiin ni siitä ei paluuta kovin helposti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, soittaisitko huomenna psyk.päivystykseen ja kertoisit tilanteestasi. Toivottavasti saisit sitä kautta apua. Toivon sinulleparempia aikoja. Huomaathan ne monet aidosti myötäelävät kommentit, joita olet saanut. Maailmassa on hyvää ja pahaa, siinä meidän on elettävä. Voimahalaus!
Kiitos sulle! En jatka tätä enää, tulee vaan pahempi mieli. Oikeasti ei kukaan voi ymmärtää miltä tuntuu olla yksinäinen ja niin pahasti masentunut ettei enää vaan jaksa. Tämä on melkein sama asia kun ois halvaantunut ja sängystä ei vaan pääse enää ylös kun ei jalat kanna. Enpä minä oo silti oloani kenellekään ruikuttanut. Ehkä tänääkin ois riittänyt piristämään vähän mieltä se että joku ois ottanut yhteyttä ja toivottanut vaikka hyvää ystävänpäivää...
ap
Lopeta oikeasti se itsesääli, ja mieti ennemminkin, miten paljon maailmassa on yksinäisiä ihmisiä, joille sinä voisit olla välittävä lähimmäinen. Mitä, jos ajattelisitkin, että sinä olet velkaa muille. Sinun ongelmasi ei ole pelkkä paniikkihäiriö, vaan sinun tulee hakea apua myös masennukseesi. Se vaatii hoitoa akuutisti. Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ensiapuun. Mene sinne vaikka taksilla, ja kerro kaikki mitä olet kertonut täällä. Tai soita vaikka hätäkeskukseen, ja kerro miten epätoivoiselta kaikki juuri nyt näyttää. Lupaa, että alat hoitaa itseäsi. Sinä paranet vielä, mutta se vaatii ponnisteluja ja sitä, että annat muiden auttaa itseäsi.
t. paniikkihäiriötä myös itse sairastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Just tätä tarkoitan. Sulla on narsistin kyky nähdä itsesi viattomana, vaikka kaikille muille olisi päivänselvää miten asia oikeasti on. Ikinä et ole muille syitä vierittänyt tai syyllistänyt, jokaikinen vastauksesi kertoo miten tilanteesi, painosi ja elämäsi on muiden ihmisten paskuuden syytä. Aina olet yrittänyt olla mukava mutta sulle ei IKINÄ olla mukavia takas. Sellasta se on. Sä oot ap narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paniikkihäiriön, masennuksen ja monet muut psyykkiset vaivat hyvin, kun itsekin olen niitä sairastanut. Tilanteesi kuulostaa pahalta, enkä ihmettele yhtään, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat sinut jättäneet. Ystävien jaksamisellasikin on rajansa. Älä syyttele muita, vaan ymmärrä, että oma käytöksesi on ajanut heidät pois. Olet sairas, tarvitset ammattiapua. Mulla on hyvä rauhoittava lääkitys paniikkihäiriöön, jonka avulla voin elää suht normaalisti. Neuvoni sinulle ovat:
1. Tilaa ja maksa ruoka netissä NYT. Laita oveen lappu, että kuljettaja jättää ruoan ulkopuolelle. Syö.
2. Ota heti yhteyttä psykiatriseen päivystykseen tai soita vaikka hätänumeroon.
En ole koskaan syytellyt muita enkä omia ongelmia toisten niskoille laittanut vaan päinvastoin oon yrittänyt olla mukava vaikka mulle ei oo aina oltu ja oon yrittänyt salata mun todelliset ongelmat muilta. Tuskin mun todellista tilannetta ja pahaa oloa moni edes tietää. -ap
Vierailija kirjoitti:
Siedätys auttaa kyllä. Mulla on erittäin vaikea paniikkihäiriö, ollut 14 vuotta joten tiedän mistä puhun. Ajoittain ollut lääkitys, tällä hetkellä ei. Kun sä tiedät että oireet johtuu ph:sta niin sä tiedät että mutään mitä sä nyt pelkäätkään ei tuu tapahtumaan. Joten sä menet sinne kauppaan, mitään ei tapahdu, jos alkaa syke nousta tai henkeä ahdistaa niin oit naurahtaa itselles että "no niin, tuleehan se sieltä, tulis nyt kunnolla sitten!".
Mulla on kolme lasta ja mä Pakotan itseni ulos, kauppaan ja joka paikkaan vaikka olo olis kuinka karsea. Ja joka kerta oon ihan helvetin onnellinen että menin.
Jos annat periks ja jäät kotiin ni siitä ei paluuta kovin helposti ole.
Näin!!
Ja häkeä en kuormittais kyllä paniikin takia. Eikä suljetulle kukaan joudu pelkän paniikin takia.. Ihan näin oikasuks..
Kuulostaa et ap:llä on jonkunlainen persoonallisuushäiriökin vahvasti eikä pelkkä paniikkihäiriö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juujuu. KUKAAN ei ymmärrä, sä olet ainutlaatuinen ja täysin uniikki. Et ole ulisija, mutta ei ongelmaa ruikuttaa 16 sivua avlla. Sinä ryvet kaltoinkohdeltuna marttyyrinä kun ei ees ystävänpäivää ole toivotettu, ei tule mieleenkään itse toivottaa ja saada toivotuksia takaisin siten. Koko maailma tuijottaa ja kyttää, koko maailman pitää kohdella sua silkkihansikkain koska olet niin herkkä ja harvinainen ihminen. Muille on varattu normaali elämä, sinulle pitää olla erityiskohtelu.
Narsistihan sä oot. Kaikki toi uhriutuminen ja muiden huonoudesta uliseminen... Tosi pelottavaa. On oikeasti paras, että oot omissa oloissasi. Koska jos saisit lapsen, niin tappaisit sen ihmisen loputtomilla vaatimuksillasi ja syyllisyydentuntoon hukuttamalla. On muuten aika helvetin rankkaa, kun ihminen ei nää ikinä itsessään vikaa. t. kokemusta onVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, soittaisitko huomenna psyk.päivystykseen ja kertoisit tilanteestasi. Toivottavasti saisit sitä kautta apua. Toivon sinulleparempia aikoja. Huomaathan ne monet aidosti myötäelävät kommentit, joita olet saanut. Maailmassa on hyvää ja pahaa, siinä meidän on elettävä. Voimahalaus!
Kiitos sulle! En jatka tätä enää, tulee vaan pahempi mieli. Oikeasti ei kukaan voi ymmärtää miltä tuntuu olla yksinäinen ja niin pahasti masentunut ettei enää vaan jaksa. Tämä on melkein sama asia kun ois halvaantunut ja sängystä ei vaan pääse enää ylös kun ei jalat kanna. Enpä minä oo silti oloani kenellekään ruikuttanut. Ehkä tänääkin ois riittänyt piristämään vähän mieltä se että joku ois ottanut yhteyttä ja toivottanut vaikka hyvää ystävänpäivää...
ap
Kiitos tästä ja hyvästit. En enää ikinä vaivaa ketään.Anteeksi kaikille tästä avautumisesta.-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, en ehdi lukea nyt koko ketjua, mutta haluan sanoa, että voit parantua tuosta.
Itse sain viime vuonna niin rajun paniikkikohtauksen, että menetin hetkeksi näön ja kuulon ja olin yltäpäältä hikimärkä. Tämän jälkeen aloin pelätä vastaavaa kohtausta ja sairastuin paniikkihäiriöön. Pääsin siitä eroon sitkeällä harjoittelulla (opettelin hallitsemaan ajatusteni kulkua ja rentouttamaan itseäni tietoisesti) ja terapeutin kanssa puhumisella. Eniten minua auttoi se, että tein asiasta itselleni hieman naurettavan. Kun oiretta alkoi pukata, pakotin itseni nauramaan sille ja pian olin oikeasti huvittunut. Toinen keino on suuttua paniikille, mutta koin tämän naurettavaksi tekemisen miellyttävämmäksi. Siitä tuli kaupan päälle hyvä olo ja parhaassa tapauksessa lopulta aito naurukin. :D
Ei ole pitkä aika kun menetin näköni hetkeksi kaupassa. Kaikki sumeni enkä nähnyt juuri mitään. Melkein sokeana kotiin kävelin. Eli ei tämä oo vain kuvittelua...-ap
Kyllä paniikkikohtauksessa voi pyörtyä, mutta mitä sitten? Sittenpähän pyörtyy, ja varmasti joku ohikulkija soittaa ambulanssin ja saat apua. Todennäköisesti virkoat jo ennen sitä hyvin nopeasti. Katso vaikka hauskimpia kotivideoita. Aika moni raavas mies on pyörtynyt jännityksestä alttarilla, mutta selvinnyt siitä hengissä. Jos kovasti jännittää, niin voi pyörtyä. Ei se sen vakavampaa ole. Älä dramatisoi asiaa liikaa.
t. terapiansa läpi käynyt, paniikkihäiriönsä kanssa elävä ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei ole pitkä aika kun menetin näköni hetkeksi kaupassa. Kaikki sumeni enkä nähnyt juuri mitään. Melkein sokeana kotiin kävelin. Eli ei tämä oo vain kuvittelua...-ap"
Niin? Enhän minä oireitasi kuvitelluiksi väittänytkään. Paniikkihäiriön oireet voivat olla erittäinkin fyysisiä. Se ei tarkoita, ettei sairaudesta voisi parantua.
Kun oppii suitsimaan mieltään, on mahdollista estää kohtauksen kehittyminen sille tasolle, että näkö menee. Haloo, minä jos joku tiedän tämän. Ensimmäistä kohtaustani luultiin aivoverenkiertohäiriöksi! Et ole ainoa rajuista paniikkikohtauksista kärsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Siedätys auttaa kyllä. Mulla on erittäin vaikea paniikkihäiriö, ollut 14 vuotta joten tiedän mistä puhun. Ajoittain ollut lääkitys, tällä hetkellä ei. Kun sä tiedät että oireet johtuu ph:sta niin sä tiedät että mutään mitä sä nyt pelkäätkään ei tuu tapahtumaan. Joten sä menet sinne kauppaan, mitään ei tapahdu, jos alkaa syke nousta tai henkeä ahdistaa niin oit naurahtaa itselles että "no niin, tuleehan se sieltä, tulis nyt kunnolla sitten!".
Mulla on kolme lasta ja mä Pakotan itseni ulos, kauppaan ja joka paikkaan vaikka olo olis kuinka karsea. Ja joka kerta oon ihan helvetin onnellinen että menin.
Jos annat periks ja jäät kotiin ni siitä ei paluuta kovin helposti ole.
En tiedä. Jos perusturvallisuus on ihan hajalla tuo on ihan hirveän vaikeaa. Siihen tarvitsisi ainakin jonkun mukaan ekoilla kerroilla auttamaan, ettei oikeasti käy mitään tapaturmaa.
Ap, asun myös Oulussa ja voin liikkua autolla.
Jos laitat s-postisi ja listan kaikesta mitä tarvitset, niin voin ajaa ovesi eteen ja jättää ruokakassin niin, ettei tarvitse edes avata ovea. Ei tarvitse edes maksaa takaisin. Tämä sillä ehdolla, että soitat huomenna hätäpäivystykseen ja kerrot tilanteen olevan akuutti.
Tsemppiä. Tästä selvitään.
Ap:lla tuntuisi ihan näiden tekstien perusteella olevan myös vaativa persoonallisuus tms.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut jo muutaman päivän aika heikolla ruokavaliolla. Olo on aivan kamala. Ei viitsis kolmea pitsaa tilata pelkästään itselle. -ap
Missä päin Oulua asut?
Kiitos sulle! En jatka tätä enää, tulee vaan pahempi mieli. Oikeasti ei kukaan voi ymmärtää miltä tuntuu olla yksinäinen ja niin pahasti masentunut ettei enää vaan jaksa. Tämä on melkein sama asia kun ois halvaantunut ja sängystä ei vaan pääse enää ylös kun ei jalat kanna. Enpä minä oo silti oloani kenellekään ruikuttanut. Ehkä tänääkin ois riittänyt piristämään vähän mieltä se että joku ois ottanut yhteyttä ja toivottanut vaikka hyvää ystävänpäivää...
ap