Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
14.02.2016 |
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Jos ap onkin paremminkin yksinäinen kuin nälkäinen. Virtuaalihali sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ehkä puran täällä sitten pahaa oloani kun en minnekään muualle voi. En ole anorektisen laiha mutten mikään läskikään vaikka mun painokin on heitellyt melko paljon ihmisten arvostelun vuoksi. En jaksa pahimpina masennuskausina pitää huolta kunnosta, en jaksa laittaa ruokaa. Motivaatiota mihinkään ei ole. Siksi tuleekin ostettua monesti jotain epäterveellistä roskaa kun sinne kauppaan jaksaa lähteä ja monesti siellä kaupassa tulee tosiaan se paniikki niin päälle että pitää vaan päästä äkkiä pois ja tulee vaan hätäisesti jotain otettua. Isoissa kaupoissa en pysty käymään ollenkaan yksin. Kaupungilla en pysty käymään ollenkaan ja lähimmälle bussipysäkillekin on matkaa. Oon siis eristäytynyt eron jälkeen täysin neljän seinän sisälle. Ne jotka on sitä mieltä että mun pitäiskin kuolla pois niin voisko ne auttaa mua siinä asiassa? Otan sen avun mielihyvin vastaan kun en itse uskalla mitään tehdä...Paljon näyttää riittävän julmia narsisteja tässä maailmassa. Niitä riittää mun lähipiirissäkin. Ja tosiaankin syy mun pahaan oloon ja masennukseen löytyy niistä ihmisistä...Katsokaa ihmiset peiliin ja miettikää ootteko todellakin niin täydellisiä ja haavoittumattomia kuin itse luulette! Onko teillä varaa arvostella ja pilkata muita! Kuka teistä huolehtii jos ja kun itse sairastutta? Mun ex oli raukka ja petti selän takana. Mistä tiedätte ikinä että teille ei käy samoin? Matto revitään jalkojen alta ja koko elämä romahtaa. Ei ollu kukaan tukemassa siinä kriisissä, yksin piti kestää kaikki se tuska. Kylmästi vaan hylättiin ja nakattiin kuin roska pois...
ap
Lopeta ap tuo vitun vinkuminen, kun ei kerran mikään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ehkä puran täällä sitten pahaa oloani kun en minnekään muualle voi. En ole anorektisen laiha mutten mikään läskikään vaikka mun painokin on heitellyt melko paljon ihmisten arvostelun vuoksi. En jaksa pahimpina masennuskausina pitää huolta kunnosta, en jaksa laittaa ruokaa. Motivaatiota mihinkään ei ole. Siksi tuleekin ostettua monesti jotain epäterveellistä roskaa kun sinne kauppaan jaksaa lähteä ja monesti siellä kaupassa tulee tosiaan se paniikki niin päälle että pitää vaan päästä äkkiä pois ja tulee vaan hätäisesti jotain otettua. Isoissa kaupoissa en pysty käymään ollenkaan yksin. Kaupungilla en pysty käymään ollenkaan ja lähimmälle bussipysäkillekin on matkaa. Oon siis eristäytynyt eron jälkeen täysin neljän seinän sisälle. Ne jotka on sitä mieltä että mun pitäiskin kuolla pois niin voisko ne auttaa mua siinä asiassa? Otan sen avun mielihyvin vastaan kun en itse uskalla mitään tehdä...Paljon näyttää riittävän julmia narsisteja tässä maailmassa. Niitä riittää mun lähipiirissäkin. Ja tosiaankin syy mun pahaan oloon ja masennukseen löytyy niistä ihmisistä...Katsokaa ihmiset peiliin ja miettikää ootteko todellakin niin täydellisiä ja haavoittumattomia kuin itse luulette! Onko teillä varaa arvostella ja pilkata muita! Kuka teistä huolehtii jos ja kun itse sairastutta? Mun ex oli raukka ja petti selän takana. Mistä tiedätte ikinä että teille ei käy samoin? Matto revitään jalkojen alta ja koko elämä romahtaa. Ei ollu kukaan tukemassa siinä kriisissä, yksin piti kestää kaikki se tuska. Kylmästi vaan hylättiin ja nakattiin kuin roska pois...
ap
Miten sitä hirttoköyttä sinne sen paremmin saa kuin ruokaa, kun et suostu yhteistyöhön?
Joo... muiden vikahan kaikki on aina ja iänkaiken. Amen!
Ei ihme, että terapia on päätetty lopettaa, jos vuodesta toiseen olet siellä syytellyt vain muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muillakin ollu eroja ja tuskaa. Lähde ulos vaan reippaasti ja hae apua.
Totuus vapauttaa ja sitä me ollaan tarjottu.
Se ei ole narsismia.
Tosi vaikea auttaa ihmistä,joka ihan periaatteesta ei suostu ottamaan itse vastuuta elämästään,vaan etsii syitä ongelmiin kaikista muista.Aika monilla ihmisillä on henkisiä ongelmia ja elämässään inhottavia ihmisiä,siihen ei voi kauheasti itse vaikuttaa.Se,haluaako tehdä asioilla jotain vai ainoastaan rypeä itsesäälissä on taas ihan oma valinta.AP on ilmeisesti valinnut itsesäälissä rypemisen.Voithan toki avautua tänne,jos olisi siitä helpottuu,mutta älä ihmettele jos vastaukset eivät ole ymmärtäväisiä.Ihmiset jotka ruikuttavat ongelmista,joille eivät edes yritä tehdä mitään,ovat rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa nyt tajuta, että ap:lla on paha olla. Siksi käytös voi muistuttaa uhmaikäistä lasta tai hankalaa teiniä.
Ap, halaus. Asiat järjestyvät AINA. Kun nyt vaan jaksat päivän kerrallaan, viiden vuoden päästä et enää edes muista tätä päivää ja olet muutenkin päässyt elämässäsi eteen päin. Kuinka kauan olet nyt asunut yksin? Tuollaisesta traumasta toipuminen vie oletettavasti vuoden, puolitoista,m vaikkei edes olisi pahasti sairaskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea auttaa ihmistä,joka ihan periaatteesta ei suostu ottamaan itse vastuuta elämästään,vaan etsii syitä ongelmiin kaikista muista.Aika monilla ihmisillä on henkisiä ongelmia ja elämässään inhottavia ihmisiä,siihen ei voi kauheasti itse vaikuttaa.Se,haluaako tehdä asioilla jotain vai ainoastaan rypeä itsesäälissä on taas ihan oma valinta.AP on ilmeisesti valinnut itsesäälissä rypemisen.Voithan toki avautua tänne,jos olisi siitä helpottuu,mutta älä ihmettele jos vastaukset eivät ole ymmärtäväisiä.Ihmiset jotka ruikuttavat ongelmista,joille eivät edes yritä tehdä mitään,ovat rasittavia.
Niin tai ehkä minä oon vaan saanu tarpeekseni ja olen luovuttanut...Ja tätä vitun vinkumista ei kenenkään tarvi tulla lukemaan jos niin ärsyttää! Hyvät jatkot vaan sullekin! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on pelkoja jotka eivöt oo tästä päivästä. Ne tulevat alitajunnasta, ne ovat käsittelemättömiä asioita ja tunteita jotka saavat liian suuren vallan ihmisessä.
Siksi on hyvä mennä esim. terapiaan ja aloittaa vaikka psyk. polilta.
Onko taas jollekin yllätys, että toiselle joku tapahtuma on traumaattisempi kuin toiselle. Se riippuu niin monesta tekijästä: oma luonne, aiemmat samankaltaiset kokemukset, elämän tasapaino, kuormittuminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä hirttoköyttä sinne sen paremmin saa kuin ruokaa, kun et suostu yhteistyöhön?[/quote]
Jospa joku avulias aatu kävisi tiputtamassa sellaisen ap:n postiluukusta?
Ja joo,maailmassa on pahoja ihmisiä,ihmisille tapahtuu ikäviä asioita ja paniikkihäiriä rajoittaa elämää.Kukaan ei ole pilkannut tai arvostellut ap:ta näistä asioista.Se,mikä palstalaisia ärsyttää on että otsikko on "Auttakaa,miten saan ruokaa" ja sitten kuitenkaan mikään tarjottu apu ei kelpaa.Jos tarkoitus oli vain ruikuttaa,otsikointi ja koko avausviesti olisivat voineet olla eri tavalla muotoiltu.Ehkä silloin vastauksetkin olisivat erilaisia.[/quote]
Niin se olikin aluksi kun sitten taas jotku muistutti minua siitä miten julmia ja tunteettomia monet ihmiset on ja se on se syy miksi en uskalla enää tuosta ovesta astua ulos! Sekö on mun omaa syytä? Miten?
ap
Ap, tänne saa avautua. Suuri osa on kuitenkin fiksuja ja elämää kokeneita ihmisiä. Helpottaa, kun saa purkaa tuntojaan. Tiedän kuinka invalidisoivaa voi olla paniikkihäiriö ja ymmärrän täysin. Huomenna on uusi päivä, ja uutta energiaa. Ulkoilma tekee hyvää, pieni lenkki ja ellet kauppaan kykene, tilaat vaikka pihviannoksen/kebabia tai ruokaisaa salaattia ja juomaa.
Aina on toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, soittaisitko huomenna psyk.päivystykseen ja kertoisit tilanteestasi. Toivottavasti saisit sitä kautta apua. Toivon sinulleparempia aikoja. Huomaathan ne monet aidosti myötäelävät kommentit, joita olet saanut. Maailmassa on hyvää ja pahaa, siinä meidän on elettävä. Voimahalaus!
Vierailija kirjoitti:
Katoin pizzerioiden sivuilta niin kotiinkuljetus vain jos minimitilaus on vähintään 20e. Lähin kauppa on muutaman kilsan päässä mutta en pysty heikotuksen ja ahdistuksen takia lähtemään mihinkään eikä ollu tähän kaupoista kotiinkuljetuksiakaan.
ap
Ei ole tarpeeksi nälkä kun rahan määrä ajaa edelle. Pane kengät jalkaan takki niskaan ja painu kauppaan täältä kitisemästä.
Voi vittu mikö ulisija. Joo yhyy painokin vaihtelee muiden mielipiteiden takia.
Olet sataprosenttisesti muiden ihmisten tunteiden, toiminnan tai käytöksen armoilla. Ei pienintäkään käsitystä omasta vastuusta, kaikki on muiden syy. Joo, luultavasti olet niin helvetin kiinnostava, että ihmisten on vaan pakko "kytätä" sua kun meet kauppaan. Joo, olet maailman ensimmäinen ja viimeinen nainen jota on petetty joten tietenkään kukaan ei ymmärrä sun ainutlaatuista tuskaa.
Ap, ei sua kukaan tule koskaan auttamaan tai pelastamaan. Kun uhrimentaliteetti on noin syvällä, niin ei siitä enää nousta. En ihmettele ettei sulla ole kavereita. En voi sietää kaltaisuasi ihmisiä. JOS nyt jonkun ystävän saisit, homma menisi kuitenkin siihen miten hän jotenkin mokaa ja siten pilaa elämänsä, kun olet täysin kyvytön räsynukke omana itsenäsi.
En jaksa auttaa enkä neuvoa. Kuole vaikka nälkään siellä. Oot just sellanen tyyppi, joka viimeisenä hetkenään vaan nayttisi ajatuksesta miten nyt näytit kaikille jotka hylkäsi sut.
Sori, en ehdi lukea nyt koko ketjua, mutta haluan sanoa, että voit parantua tuosta.
Itse sain viime vuonna niin rajun paniikkikohtauksen, että menetin hetkeksi näön ja kuulon ja olin yltäpäältä hikimärkä. Tämän jälkeen aloin pelätä vastaavaa kohtausta ja sairastuin paniikkihäiriöön. Pääsin siitä eroon sitkeällä harjoittelulla (opettelin hallitsemaan ajatusteni kulkua ja rentouttamaan itseäni tietoisesti) ja terapeutin kanssa puhumisella. Eniten minua auttoi se, että tein asiasta itselleni hieman naurettavan. Kun oiretta alkoi pukata, pakotin itseni nauramaan sille ja pian olin oikeasti huvittunut. Toinen keino on suuttua paniikille, mutta koin tämän naurettavaksi tekemisen miellyttävämmäksi. Siitä tuli kaupan päälle hyvä olo ja parhaassa tapauksessa lopulta aito naurukin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin jo että en voi sille mitään jos ei kukaan ymmärrä. Mulle on sattunut tosi paljon kaikkea ja just niitä hylkäämisiä on ollut paljon. Perhettä ei asu täällä. Se mitä oisin toivonut että joku ihminen ois vaikka soittanut mulle tänään ja kysynyt miten voin ja tarjoutunut auttamaan mutta kaikki on näköjään minut hylänneet. En hae sääliä enkä kaipaa kyllä enempää syyttelyitäkään...
ap
Entäs sitten? Ei se sun tilannetta mihinkään muuta. Olet nyt kivikaudella luolassa ja ulkona on ruokaa ja muitakin saalistamassa ruokaa. Joko lähdet rohkeasti ulos saalistamaan sitä ruokaa tai jäät makaamaan luolaasi ja kuolet pois. Ketään ei kiinnosta, vaan valinta on sinun.
Siinä on vaan se, että ap:n välittäjäainetasot kertovat hänelle, että hän on se lauman sairas hylky-yksilö, jonka pitää eristäytyä omaan luolaan kuolemaan pois. Sitä vastaan tässä pitäisi osata taistella.
Ap, muista se suklaa, jos sulla ei ole serotoniinilääkettä!
Tunne ei ole järki. Asiaa pitää ajatella järjellä, eikä siltä miltä tuntuu.
Yhdessä terapeutin kirjoittamassa kirjassa oli sivulauseessa, että mielisairauden erottaa terveestä toiminnasta juuri se, että reagoi vain tunteellaeilä järjellä. Että jos esim väkivaltainen mies perustelee tekoaan tunteella eikä myöntämällä, että on järjellä antanut itselleen luvan siihen, se on bullshit tekosyy, koska ainoa tilanne jolloin se voisi pitää paikkaansa merkitsisi, rttä hänen pitäisi olla mielisairas. (Tiedoksi parisuhdeväkivallasta kärsiville)
Tunnen paniikkihäiriön, masennuksen ja monet muut psyykkiset vaivat hyvin, kun itsekin olen niitä sairastanut. Tilanteesi kuulostaa pahalta, enkä ihmettele yhtään, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat sinut jättäneet. Ystävien jaksamisellasikin on rajansa. Älä syyttele muita, vaan ymmärrä, että oma käytöksesi on ajanut heidät pois. Olet sairas, tarvitset ammattiapua. Mulla on hyvä rauhoittava lääkitys paniikkihäiriöön, jonka avulla voin elää suht normaalisti. Neuvoni sinulle ovat:
1. Tilaa ja maksa ruoka netissä NYT. Laita oveen lappu, että kuljettaja jättää ruoan ulkopuolelle. Syö.
2. Ota heti yhteyttä psykiatriseen päivystykseen tai soita vaikka hätänumeroon.
Olet saanut hyviä neuvoja 12 sivua.Et ole kelpuuttanu niistä ainoatakaan.Ei sinua kukaan voi auttaa,jos joka ikiseen ehdotukseen keksit jonkin (teko)syyn,miksi juuri se neuvo ei kelpaa sinulle.