Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
14.02.2016 |
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän itsekin kokeilla tehdä tällainen tusina-aloitus, että syystä x ja x ei ole ruokaa eikä mahdollisuutta saada sitä mistään, tosin itse voisin vaikka vaihtelun vuoksi tarttua jonkun ystävällisen av-mamman apuun! :D
Mulle tulee aina hyvä mieli näistä kun tarjoutuvat esimerkiksi tuomaan ruokaa jollekin tuntemattomalle avuntarvitsijalle.Maailma ei voi olla täysin mätä kun on vielä olemassa tällaisia tyyppejä.Ihanat mammat,palautatte aina välillä uskoni ihmisten hyvyyteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen ja aina kaikki gynekologit ovat ihastelleet
https://vice-images.vice.com/images/articles/crops/2012/03/09/merkin-ar…
varmasti, sen verta komea on. Kerrotko vielä miten liittyy tähän aloitukseen?
Kärsin ennen paniikkikohtauksista. Varsinkin kaupassa käynti sai aikaan kohtauksen: aina jossain vaiheessa kauppareissua alkoi pyörryttää, en saanut henkeä ja pää täyttyi ahdistavista ajatuksista, ajattelin kuolevani siihen paikkaan. Kavereita ei ollut, joten melkein yksin piti selvitä. Sovin sitten siskoni kanssa että soitan aina hänelle matkalla kauppaan ja juttelimme niitä näitä koko reissun ajan kunnes olin päässyt takaisin kotiin. Minulla tuo ainakin auttoi, sain pidettyä ajatukset kasassa ja pään kylmänä. Vähitellen ongelma sitten hävisi, ja en ole enää kärsinyt kohtauksista. Lääkkeitä tarjottiin myös, mutta kieltäydyin niistä. Hyvä niin, sillä sain kohtaukset kuriin ilmankin niitä. Kaikki olemme tietty erilaisia, ja sinuna kävisin ainakin edes juttelemassa lääkärillä. Tsemppiä, toivottavasti saat jostain murkinaa ja ongelmasi kuntoon.
164, tuli väärään ketjuun vahingossa, ilmoitin itse asiattomaksi, mutta ehdit lainata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap valittaa pahaa oloaan, ihmiset tarjoutuu auttamaan, mutta Ap ei ota apua vastaan, mutta valittaa jaksaa siltikin. Hohhoijaa.
Ymmärrän täysin Ap:n tilanteen, oon itsekin kärsinyt paniikkihäiriöstä 13vuotta. Kirjoitin joskus kauan sitten tänne palstalle elämästäni ja eräs ihana ihminen tarjosi apuaan, tuli mukaani kauppaan tueksi.
Ihan hyvin Ap voisi kertoa että missä päin Oulua suunilleen asuu, tehdä vaikka s-posti osotteen ja laittaa tänne, että halukkaat auttajat voisivat ottaa yhteyttä ja näin voisitte sopia sitten miten edetä. Joku voisi ihan hyvin tuoda ruokakassin sulle vaikkapa oven eteen tai tulla mukaasi kauppaan.
Ei asiat koskaan edisty suuntaan eikä toiseen, jos vaan voivotellaan tilannetta, mutta ei oteta apua vastaan,VAIKKA SITÄ APUA ON SAATAVILLA !!!
Nyt on silkkaa lapsellista typeryyttä Ap:llä tällänen vuodatus, kun apua et halua ottaa vastaan.
Miten minä oon torjunut avun? Neuvojahan minä täällä just kaipaan, en sääliä. Jotku ehkä ymmärtää ja jotku ei. Tämä mun tilanne vaan on ajautunut niin pahaksi ja osaksi siihen syy löytyy muista ihmisistä jotka on joko hylänneet minut tai muuten vaan mitätöineet ja pilkanneet. En oo koskaan tehnyt kenellekään niin pahaa että oisin sen kohtelun ansainnut. Ehkä minä pelkään myös törmääväni exään joka jätti minut toisen takia. Jos ois joku ystävä joka välittäisi ja kävisi joskus kylässä niin ehkä tilanne ei olis näin paha. Tämä yksinäisyys on se kaikista pahin paniikin aiheuttaja...Kiitos kuitenkin avun tarjoajille. Hyviä ihmisiäkin näköjään vielä löytyy täällä pahassa maailmassa. Kaikki voisi ruveta oikeasti välittämään enemmän läheisistä niin tämä maailma ois parempi paikka elää. Otan nyt ainakin ensin rauhoittavan. Todennäköisesti se rupeaa vaan väsyttämään eli ei se auta siihen ruoansaantiin mitään. Ja ruoan tilaaminen ei ainakaan onnista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olethan sä torjunut avut, kun täällä on monikin jo kysellyt missä päin Oulua asut ja että voisivat tuoda sulle vaikka ruokaa !!! Mutta et suostu kertomaan mitään, et edes kaupungin osaa !!
Vierailija kirjoitti:
Sairastan itse myös paniikkihäiriötä ja minulla on jaksoja kun jo kotoa lähtö on vaikeaa. Eli voin samaistua, mutta en todellakaan siihen että useat ihmiset hyvää hyvyyttään tarjoaa apua ja mikään ei kelpaa ja kaikki vaihtoehdot on jotenkin vääriä. Itsekkin pahoina päivinä tilannut ruokaa kotiin ja syönyt niistä muutaman päivän, kunnes olo on jo parempi.
Toisinsanoen: ota apua vastaan tai lopeta toi ruikuttaminen.
Tää oli viisasta tekstiä! Mulla on sama homma,välillä menee koko päivä siihen että psyykkkaan itseäni päästäkseni ovesta ulos,jotta voin mennä kauppaan/kirjastoon/apteekkiin.Joskus se ei onnistu ja tilaan ruokaa,tai koluan kaappeja jos jotain löytyisi.Mutta ap:n tapauksessa tosiaan tuntuu olevan jokin muukin ongelma kuin paniikkihäiriö,jonkinlainen asennevamma jos ensin pyydetään apua ja sitten kun sitä tarjotaan,niin ei kelpaa.Itse suunnilleen itkisin ilosta,jos joku tuntematon tarjoutuisi käymään kaupassa niinä päivinä,kun en itse kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein ole muita vaihtoehtoja
a) menet kauppaan ostamaan ruokaa
b) tilaat ruokaa
c) otat avun täältä vastaan ja annat jonku tuoda sulle ruokaa
d) olet nälissäsi ja menet kauppaan sitten joskus kun pystyt
e) meet kaivamaan roskiksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni AP:n ehkä kannattaisi harkita muuttavansa jonnekin tukiasuntoon, kerta tuntuu tuo eläminen olevan niin vaikeaa, kun ei edes ruokaa pysty lähteä ostamaan, eikä muutenkaan halua ottaa minkäänlaista tarjottua apua vastaan.
Tottakai hädässä olevaa autetaan. Tää on vaan niin turhauttavaa, kun joku pyytää apua, eikä se apu sit kelpaakkaan. T:16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän itsekin kokeilla tehdä tällainen tusina-aloitus, että syystä x ja x ei ole ruokaa eikä mahdollisuutta saada sitä mistään, tosin itse voisin vaikka vaihtelun vuoksi tarttua jonkun ystävällisen av-mamman apuun! :D
Mulle tulee aina hyvä mieli näistä kun tarjoutuvat esimerkiksi tuomaan ruokaa jollekin tuntemattomalle avuntarvitsijalle.Maailma ei voi olla täysin mätä kun on vielä olemassa tällaisia tyyppejä.Ihanat mammat,palautatte aina välillä uskoni ihmisten hyvyyteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän itseäni ja haluan vaan kuolla pois. -ap
Mulla myös paniikkihäiriö mutta on kontrollissa niin että pystyn tekeen töitä ja opiskeleen nykyisin. Mä voin myös käydä ap sun puolesta kaupas kun palaan Ouluun huomenna ja jeesaan muutenki jos vaan apu kelpaa! Voin vaikka tuoda ne ostokset sun oven taakse ja soittaa kelloa. Laita mulle viestii: katriina77@outlook.com.
Kyllä se päivä paistaa risukasaankin!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP:n ehkä kannattaisi harkita muuttavansa jonnekin tukiasuntoon, kerta tuntuu tuo eläminen olevan niin vaikeaa, kun ei edes ruokaa pysty lähteä ostamaan, eikä muutenkaan halua ottaa minkäänlaista tarjottua apua vastaan.
Jännä, vaikka otsikko huutaa "auttakaa". Silti ei kelpaa ruoan tuonti, kaupassa käyttäminen, tukihenkilö, ruoan tilaaminen, valtakunnalliset apupuhelimet, päivystykseen soittaminen tai sinne meneminen auttajan kyydillä. Sähköpostiakin on tarjottu missä sopia tarkemmin, mitäs vielä?
Vierailija kirjoitti:
Häpeän itseäni ja haluan vaan kuolla pois. -ap
Kaikkien pitää joskus kuolla.
Jos olet ylipainoinen etkä uskalla mennä kauppaan niin ainakinse on myönteistä että läskit lähtee.
Muista juoda vettä paljon. Selviä nesteen avulla jonkun aikaa.
Olet onnekas kun voit purkaa pahaa oloaisi netissä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai hädässä olevaa autetaan. Tää on vaan niin turhauttavaa, kun joku pyytää apua, eikä se apu sit kelpaakkaan. T:16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän itsekin kokeilla tehdä tällainen tusina-aloitus, että syystä x ja x ei ole ruokaa eikä mahdollisuutta saada sitä mistään, tosin itse voisin vaikka vaihtelun vuoksi tarttua jonkun ystävällisen av-mamman apuun! :D
Mulle tulee aina hyvä mieli näistä kun tarjoutuvat esimerkiksi tuomaan ruokaa jollekin tuntemattomalle avuntarvitsijalle.Maailma ei voi olla täysin mätä kun on vielä olemassa tällaisia tyyppejä.Ihanat mammat,palautatte aina välillä uskoni ihmisten hyvyyteen :)
Aivan,itsekin paniikkihäiriöstä kärsivänä tunsin ensin suurta sympatiaa ap:ta kohtaan,mutta kun hän on 12 sivun verran torjunut kaikki tavat,joilla häntä on yritetty auttaa,alkaa nyppiä tuollainen.Paniikkihäiriö on sentään oikea sairaus,tuo ap:n asenneongelma on kyllä itse kehitelty vaiva.
Jos ap et ole trolli, niin mulla on hätä keinot keksinyt.
Olen yh, jolla yksi lapsi ja koira. Mun on pakko ollut päästä kauppaan. Ihan vaikka kuinka tuntuisi, että taju lähtee.
No, yksi apu on kuulokkeet korviin ja MP3-soitin tai kännykästä radio päälle. Lisäksi aurinkolasit tekee suojapanssarin siihen sopivalla säällä(muulloin muut vain tuijottaa varmaankin). Ulkona huppu päähän. Jos meet huonolla kelillä, niin sontikka suojaa ihmisiltäkin. Ja kastuminen aiheuttaa niin suunnatonta vi*utusta, että vie kaikki pelot pois. Käy siis huonolla säällä kaupassa, sontikan ja hupun suojissa. kuulokkeet korvilla sisälläkin. Hiljaisimpaan aikaan kauppaan, katselellen vain omaa kauppalistaa, ja vain siihen keskittyen. Kaikki muut ajatukset pois.
Ei kuin menox, rauhottavan kera tottakai. Ja hokien, että vitsi olen tyhmä, miksi mun pitäis muita pelätä. Olen niin kuin muutkin. Auttaa!