Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
14.02.2016 |
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, mutta saitko Ap ruokaa? Mä asun Oulussa, on auto ja voisin vieläkin käydä kaupassa. Raksilan Sale on vielä ainakin auki, moni muukin kauppa varmasti. Olen itsekin ollut yhdessä elämänvaiheessa todella ahdistunut, ja sain siihen tukea. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia tukiverkkoja kuin minulla, joten jos vain voin auttaa niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Ja olen ihan tosissani, autan mielelläni ja tuomitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.
Todellinen selviytymistarina, kiitos kun jaoit kokemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta saitko Ap ruokaa? Mä asun Oulussa, on auto ja voisin vieläkin käydä kaupassa. Raksilan Sale on vielä ainakin auki, moni muukin kauppa varmasti. Olen itsekin ollut yhdessä elämänvaiheessa todella ahdistunut, ja sain siihen tukea. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia tukiverkkoja kuin minulla, joten jos vain voin auttaa niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Ja olen ihan tosissani, autan mielelläni ja tuomitsematta.
Ei se haluakkaan ruokaa kun ei jaksa kokata. Sun pitäis siis käydä myös valmistamassa se ruoka sille ja ilmeisesti myös syöttää. Mahtaako osaa paskoa edes ite. Vaihda nyt edes vaipat samalla. Amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, mua kiinnostaa ihan oikeasti, että minkälaista apua sä olisit tarvinnut kun tän aloituksen teit? Ymmärrän ettet halua kertoa asuinpaikkaasi täällä, mutta muutamakin on jo jättänyt sähköpostinsakkin tänne jotta voit ottaa yhteyttä. Ruokaa on tarjottu tuomaan ja kaupassa käymään, pitseria ei sovi vaihtoehtoihisi jne.. Tulee turhautunut olo kun ei mikään kelpaa, joten millaisia vastauksia odotit?
Haluun et ees joku antais vähän myötätuntoa mun vaikeata tilannetta kohtaan.. Kai sekin on liikaa pyydetty. -ap
Ei tietenkään ole liikaa pyydetty. Ensin täytyisi järjestää sinulle ruokaa, tavalla tai toisella. Saisitko lähdettyä huomenna kauppaan, vaikka pienempään liikkeeseen ja ostaisit muutamaksi päiväksi. Verensokeri kun laskee, ei paniikki helpotu vaan pahenee. Suunnittele selviytymisstrategiaa.
Ei siitä ole mitään apua vaikka pääsisin kauppaan...Tällä hetkellä ei ole voimia kokata ja en voi syödä roskaruokaa kun olo vaan pahenee jos lihon. En jaksa kokata nyt. Ja ruoan pitäisi olla gluteenitonta. Pizzaa en voi tilata kun on liian lihottavaa ja oon kamppaillu syömishäiriön kanssa. -ap
Kirjoitatko myös sellaisella nimimerkillä, jossa on 4 ssää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, et kai halunnutkaan sitten apua vaan myötätuntoa. Ymmärrän senkin, mutta muista että osa meistä kamppailee samojen ongelmien kanssa jossain vaiheessa elämässä. Ymmärrän, että tuntemattomalta avun vastaanottaminen voi olla hankalaa ja jopa vastenmielistä.. mutta harkitse edes. Me suomalaiset, emme auta toisiamme tarpeeksi. Ihmiset ylipäätään yritämme antaa liian hyvää kuvaa itsestämme, heikkouksia ei sallita. Voi olla, että mekin tunnemme jotakin kautta toisimme. Voi olla, että häpeät tilannettasi. Siinä ei kuitenkaan ole mitään hävettävää, ja toivon että voisit rohkeasti ottaa tarjottua apua vastaan. Ei se ole helppoa, mutta se jos vain annat mahdollisuuden se voi muuttua vaikka ystävyyssuhteeksi.
Jos sinä koet sen hankalaksi että kävisin sinulle kaupassa, voisimme hoitaa asian niinkin ettemme tapaisi toisiamme. Sinä veisit rahan ja kauppalistan johonkin, minä toimittaisin ostokset johonkin. Se on fakta että syömättömyys, huono rytmi pahentavat ahdistusta.
t. 245
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.
Joo-o mutta jos se kone on ollut 10 kertaa tippumassa ja aina on selvitty lentokentälle, niin älykäs ihminen tajuaa, että erittäin epätodennäköisesti se tippuu nytkään.
Ja jos tippuu, niin mitä sitten? Kuka jaksaa koko elämänsä odotella koneen tippumista. Sittenhän tippuu.
Mä pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta saitko Ap ruokaa? Mä asun Oulussa, on auto ja voisin vieläkin käydä kaupassa. Raksilan Sale on vielä ainakin auki, moni muukin kauppa varmasti. Olen itsekin ollut yhdessä elämänvaiheessa todella ahdistunut, ja sain siihen tukea. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia tukiverkkoja kuin minulla, joten jos vain voin auttaa niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Ja olen ihan tosissani, autan mielelläni ja tuomitsematta.
Ei se haluakkaan ruokaa kun ei jaksa kokata. Sun pitäis siis käydä myös valmistamassa se ruoka sille ja ilmeisesti myös syöttää. Mahtaako osaa paskoa edes ite. Vaihda nyt edes vaipat samalla. Amen.
Niin mutta kun ei ap voi kohdata ketään. Kinkkinen tilanne. Ei auta kun heittää lusikka nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta saitko Ap ruokaa? Mä asun Oulussa, on auto ja voisin vieläkin käydä kaupassa. Raksilan Sale on vielä ainakin auki, moni muukin kauppa varmasti. Olen itsekin ollut yhdessä elämänvaiheessa todella ahdistunut, ja sain siihen tukea. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia tukiverkkoja kuin minulla, joten jos vain voin auttaa niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Ja olen ihan tosissani, autan mielelläni ja tuomitsematta.
Ei se haluakkaan ruokaa kun ei jaksa kokata. Sun pitäis siis käydä myös valmistamassa se ruoka sille ja ilmeisesti myös syöttää. Mahtaako osaa paskoa edes ite. Vaihda nyt edes vaipat samalla. Amen.
Sulla ei selvästi ole kokemusta ahdistuksesta ja masentuneisuudesta. Tuota se on, eikä vähäinen syöminen totisesti paranna sitä kykyä selvitä arjesta.
t. 245
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi Teen Momissa huomaa miten ne tytöt yrittää rakentaa kuvaa että menee hyvin, elämä on ihanaa. Jee jee. Halutaan kieltää kaikki omat ongelmat täysin siihen pisteeseen asti että aletaan vetää douppia ja joudutan rehabiin tai vankilaan. Ei kannata esittää, vaan olla rehellinen omasta tilanteestaan, ottaa tarjottu apu vastaan. Täällä on jo tarjottu anonyymiakin apua!!
Mitä tämä teidän ölinä täällä oikeasti auttaa? Menkää vaikka n****imaan niitä ukkojanne, älkääkä purkako täällä omaa pahaaoloanne ja turhautumistanne sairaaseen ihmiseen. Olette varmaan samanlaisia ihmisiä, jotka nauravat nähdessään ihmisen kaatuvan liukkaalla ja huudatte että mitä läksit?!
Olen ennenkin kirjoittanut , että anonyymi nettikirjoittelu tuo ihmisen paskimmat piirteet esiin. Paksuus oikein korostuu eli jos olet paska ihminen, olet sitä myös netissä. Fy fan kun maailma on täynnä paskoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta saitko Ap ruokaa? Mä asun Oulussa, on auto ja voisin vieläkin käydä kaupassa. Raksilan Sale on vielä ainakin auki, moni muukin kauppa varmasti. Olen itsekin ollut yhdessä elämänvaiheessa todella ahdistunut, ja sain siihen tukea. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia tukiverkkoja kuin minulla, joten jos vain voin auttaa niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Ja olen ihan tosissani, autan mielelläni ja tuomitsematta.
Ei se haluakkaan ruokaa kun ei jaksa kokata. Sun pitäis siis käydä myös valmistamassa se ruoka sille ja ilmeisesti myös syöttää. Mahtaako osaa paskoa edes ite. Vaihda nyt edes vaipat samalla. Amen.
Sulla ei selvästi ole kokemusta ahdistuksesta ja masentuneisuudesta. Tuota se on, eikä vähäinen syöminen totisesti paranna sitä kykyä selvitä arjesta.
t. 245
Ei ole ei.
Mutta voiko parempaa tarjousta ap saada mitä itse tarjosit? Ei!
Ja mitä hän tekee. Kirjoittelee ihme selityksiä sivu tolkulla!!! Jos tilanne on tosi niin miksihän ap ei ole jo suostunut ehdotukseesi vaan selittelee. Luulis moisen avun kelpaavan.
Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...
T. Oikea aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä teidän ölinä täällä oikeasti auttaa? Menkää vaikka n****imaan niitä ukkojanne, älkääkä purkako täällä omaa pahaaoloanne ja turhautumistanne sairaaseen ihmiseen. Olette varmaan samanlaisia ihmisiä, jotka nauravat nähdessään ihmisen kaatuvan liukkaalla ja huudatte että mitä läksit?!
Olen ennenkin kirjoittanut , että anonyymi nettikirjoittelu tuo ihmisen paskimmat piirteet esiin. Paksuus oikein korostuu eli jos olet paska ihminen, olet sitä myös netissä. Fy fan kun maailma on täynnä paskoja ihmisiä.
Ehei, älä lokaa ihmisen hyvää nimeä näihin otuksiin. Ihmisyyteen kun kuuluu myötätunto, varsinkin heikoilla olevaa kohtaan. Jossain kohtaa me kaikki olemme heikoilla, myös nämä otukset ja jokainen varmasti toivoo, että heikkouden sattuessa omalle kohdalle, saisi myötätuntoa tai edes sen verran ymmärrystä, että mölyt ymmärrettäisiin pitää mahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.Joo-o mutta jos se kone on ollut 10 kertaa tippumassa ja aina on selvitty lentokentälle, niin älykäs ihminen tajuaa, että erittäin epätodennäköisesti se tippuu nytkään.
Ja jos tippuu, niin mitä sitten? Kuka jaksaa koko elämänsä odotella koneen tippumista. Sittenhän tippuu.
Mä pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekkaan.
No mulla on mensan testaama rajan ylittänyt älykkyys enkä pelännyt kuolevani enkä kyllä mitään muutakaan. Mutta se on vähän vaikea keskittyä mihinkään, kun kroppa käy tolkutonta myllerrystä täysillä paniikki- ja pelkotuntemuksilla, vaikka mieltä ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos sulla vaikka valuu verta nenästä, on aika vaikea pitää puhetta salilliselle ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...
T. Oikea aloittaja
Ap netti on täynnä sairaita ja huonoja ihmisiä, joilla ei ole muuta keinoa purkaa omaa pahaaoloaan kuin toiseen ihmiseen. Kirjoitin sinulle viestin aiemmin, että soita huomenna omaan tk:hon tai sinne hoitavalle taholle, jossa viimeksi ollut hoitokontakti. tarvitset nyt kyllä todella akuuttia apua - tilanne lähtee kyllä sen myötä helpottamaan!
T. Lääkäri vaikkei psykiatri
Miksi et ap ota apua vastaan??? Joku oli jo valmis lähtemään sulle kauppaan ja tuomaan mitä tarvitset. Ilman että tarvii edes nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.Joo-o mutta jos se kone on ollut 10 kertaa tippumassa ja aina on selvitty lentokentälle, niin älykäs ihminen tajuaa, että erittäin epätodennäköisesti se tippuu nytkään.
Ja jos tippuu, niin mitä sitten? Kuka jaksaa koko elämänsä odotella koneen tippumista. Sittenhän tippuu.
Mä pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekkaan.
Psyykkisessä sairaudessa ei ole kyse järjestä. Vaan sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei todella tiedä millaista se on. Kuvitelkaa, että istutte lentokoneessa joka yllättäen alkaa äkisti menettää korkeutta. Tajuat että nyt on käsillä viimeiset hetket. Ikkunasta näkyy lähestyvä maa. Tätä hetkeä moni paniikkihäiriöinen elää, kuoleman pelkoa.
Juuri näin, itselläni pahinta vaihetta kesti vuoden verran.
Pahimmillaan paniikki oli päällä 24/7, en päässyt kotoa mihinkään, uni tuli vain lääkkeiden avulla, vaikka kohtaukset väsyttivätkin.
Muistan edelleen miten hieno tunne oli kun olin mennyt lääkäriin taksilla ja tuolta lääkäristä päätin kävellä kotiin. Kotimatkalla aurinko paistoi ja uskaltauduin jopa nopeasti kauppaan, mitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Paranin terapian ja lääkityksen avulla, mutta tie oli pitkä.Joo-o mutta jos se kone on ollut 10 kertaa tippumassa ja aina on selvitty lentokentälle, niin älykäs ihminen tajuaa, että erittäin epätodennäköisesti se tippuu nytkään.
Ja jos tippuu, niin mitä sitten? Kuka jaksaa koko elämänsä odotella koneen tippumista. Sittenhän tippuu.
Mä pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekkaan.
Psyykkisessä sairaudessa ei ole kyse järjestä. Vaan sairaudesta.
Paniikkihäiriöllä on vielä todelliset psykosomaattiset oireet.
Onneksi tässä on ketjussa on ollut myös uskomattoman ihania ihmisiä, jollaisten ansiosta se usko ihmisiin on olemassa. Kiitos siitä .
T se sama, äsken kiukusta kiehunut, lääkäri