Perintökeskustelusta (HS). Minusta jutussa unohdettiin että ei nykyeläkeläisten varallisuus suinkaan ole työtä tekemällä hankittu

Harva kaupungin duunari ja konttoristi nykypäivänä pystyy rakennuttamaan ok-talon pk-seudulle, kuten omat vanhempani tekivät. Niin, pankkilaina maksettiin 10:ssä vuodessa, joka sekin näivettyi inflaation myötä. Ja nyt valitetaan talon kuluja ja siivoamista kun se on niin suuri. Molemmat pääsivät eläkkeelle kuuskymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ja minä tunnen monia kolmekymppisiä, jotka on perineet vanhempansa (ne suurten ikäluokkien edustajat) ja myyneet ne perimänsä kesämökit tarpeettomina, tuhlanneet rahat parissa vuodessa ja sen jälkeen aloittaneet itkun siitä, että vanha leskiäiti on kamalan kallis ylläpidettävä, asuu kuolinpesän asunnossa (itseasiassa kuolinpesä on jaettu) ja saa liian pientä eläkettä, koska ei suostu maksamaan lastensa reissuja ulkomaille.

Olen sen ikäine että muistan vielä 80-luvun ja jupit. Jos silloin ei osannut aikuinen tehdä rahaa, kun kaikki vain kasvoi ja rahakin vaikka pankissa seisottaen, niin omaa tyhmyyttä. Mutta entä meillä, ei ole tulossa mitään vastaavaa. Jokaikiseen asiaan laitetaan hintalappua. Työt pätkinä yt:stä toisiin.

Oliko tämä professori joku ex-kommari? Siltä ainakin vaikuttaa mielipiteineen.

Vanhempani on TÄYSIN vapaa elämään leveästi viimeiset vuotensa, mutta kun ei suostu! Kauhistelee vain kun minä käytin naamiaisiin laittautumiseen (asut ja sen sellainen 4 hengelle) 150 euroa! Kysyin, että mihin mun olis sitten pitänyt ne käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Harva kaupungin duunari ja konttoristi nykypäivänä pystyy rakennuttamaan ok-talon pk-seudulle, kuten omat vanhempani tekivät. Niin, pankkilaina maksettiin 10:ssä vuodessa, joka sekin näivettyi inflaation myötä. Ja nyt valitetaan talon kuluja ja siivoamista kun se on niin suuri. Molemmat pääsivät eläkkeelle kuuskymppisinä.

Mutta moni duunari ja konttoristi pystyy rakentamaan talonsa muualle sellaiselle paikalle, joka vastasi 60-luvulla sitä pääkaupunkiseutulaista omakotialuetta. Vastaavasti voisi itkeä sitä, että nykyopiskelijat asuu yksiöissä Punavuoressa ja Kampissa, mutta suurten ikäluokkien opiskelijat asui alivuokralaisina viemärittömässä puutalon yläkerrassa Leppävaarassa tai pikkuruisessa palvelijanhuoneessa Taka-Töölössä.

Keskiluokalle kertynyt omaisuus halutaan kokonaisuudessaan siirtää tuonne ylätasolle. Siksi perinnön kautta siirtyvä varallisuus halutaan siltä pois. 

Tulevaisuudessa meillä olisi sitten köyhät, tottelevainen leasing-keskiluokka (joka ei varsinaisesti omista mitään) ja rikas eliitti.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä professori joku ex-kommari? Siltä ainakin vaikuttaa mielipiteineen.

Ymmärsitkö lukemaasi?

Proffa painotti sitä, että vanhusten kannattaisi käyttää rahaa oman hyvinvointinsa eteen käyttämällä yksityisiä terveyspalveluita, siivousta jne. Ei se kovin kommunismilta kuulosta, jos ehdotetaan piian palkkaamista!

Pointti oli siinä, että niitä rahoja ei tarvitsisi hillota lapsia varten, koska kuuskymppisenä perinnön saavat lapset eivät enää tarvitse perintöä elämänsä turvaksi. Koska ovat siihen ikään mennessä jo hommanneet oman omaisuutensa.

Kommunismi on tuosta ajatuksesta kaukana, koska eihän proffa ehdottanut, että perinnöt pitäisi ottaa valtiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tuossa sanottiin että monissa tapauksissa. Esimerkiksi itse tunnen itse tällaisia mökinomistajia kymmenkunta. Näiden mökinomistajen onneksi mökkien ja mökkitonttien hinnat ovat nyt moninkertaistuneet.

Oma isäni, suurin ikäluokkiin kuuluva, ei tosiaan saanut mutta kuin lämmintä kättä kun kotoaan lähti. (En kyllä saanut minäkään sen kummempaa.) Kun ukkini jokunen vuosi sitten kuoli, isä sai komean perinnön - ukki kun oli elänyt todellakin kituuttamalla vaikka tilille oli työvuosina kertynyt isot rahat silloisia korkoja kasvamaan. Tämän lisäksi isäni oli töissä koko aktiivi-ikänsä, rakensi muutaman omakotitalon ja sai kerättyä varallisuutta myös näin.

Nyt eläkeläisenä hän on varakas, ja saa tottakai kuluttaa rahansa kuten parhaksi näkee. Mutta sitä väitettä en kyllä niele että minun vähävaraisuuteni olisi täysin minun syytäni siinä missä isäni varallisuus täysin hänen ansiotaan. Kyllä tässä maailman talous on meitä molempia työntänyt suuntaan ja toiseen. Parhaani yritän nyt oman perheeni kanssa sinnitellä - ja kerätä rahaa myös lasteni tulevaisuutta varten. En usko täystyöllisyyteen tulevaisuudessa ja pahoin pelkään että yhteiskunnan tukiverkot ovat paljon hatarammat silloin kun omat lapseni lentävät pesästä.  Tulevista perinnöistä ei isäni kanssa ole ollut mitään puhetta. Päinvastoin olen hänelle maininnut käänteisestä asuntolainasta jos hänelle joskus sellainen tilanne tulee eteen ettei eläke tunnu riittävän. Silti, olisin valtavan huojentunut ja kiitollinen jos sitten joskus hamassa tulevaisuudessa perinnönjaossa vaikkapa lapsilleni tulisi jonkinlainen pesämuna.

Paras raha / omaisuus on sellaista minkä eteen ei ole itse tehnyt yhtään mitään :D

Siis perii jonkun nuukan ahkeran ja menestyneen ihmisen elämäntyön hedelmät nam :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut, että keksikää te nykyinen fiksumpi sukupolvi se pilleri, jolla pääsette meistä suurista ikäluokista eroon. Ei jaksaisi näitä ainaisia syytöksiä. Me mieheni kanssa olemme ainakin itse pienen omaisuutemme hankkineet. Ai niin, pari vuotta sitten, kun äitini kuoli, perin 5600 euroa.

Niin, teidän vanhempanne olivat köyhempiä kuin te. Teidän ikäluokanne taas on rikkaampi kuin teidän lapsenne. Se ei ole pelkästään teidän ikäluokkanne ylivertaisen fiksuuden ja ahkeruuden ansiota vaan talouden suhdanteet ovat teidän ikäluokkaane melkolailla paremmin omaisuuden kartuttamisessa auttaneet kuin näitä nykyisiä nuoria aikuisia. Nykynuorilla on taloudellisesti paljon epävarmempi tulevaisuus edessään, pätkätöineen ja sosiaaliturvan heikennyksineen. Nykynuorilla ei vaan ole samassa mitakaavassa samoja mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ihan vaan työtä tekemällä kuten teillä oli.

Palataan armaalle 40-luvulle ja suurten ikäluokkien aikaan. Pihan perälle puuceet, suihkun tilalle sauna kerran viikossa, ei puhelinta tai televisiota ja sähkötkin osalle ylellisyyttä. Eli ryhdytään elämään sitä elämää, josta työllä ponnisteltiin eteenpäin. Sosiaaliturvaksi riitti oma suku, yksinhuoltajan valintana oli usein antaa lapsi pois eikä yhteiskunta maksanut kenellekään korvausta siitä, että asui Helsingissä (vrt. nykyinen asumistuki).

Nousukauden jätit tuosta maalailustasi pois; se on se mikä toi suurille ikäluokille heidän varallisuutensa. 40-luvusta; jos siitä puceestä yms. huolimatta olisi varmuus sitä että töitä saa itsensä elättämiseen, olisin tuohon valmis.

Jos perityt rahat pitää säästää sukupolvelta toiselle käyttämättöminä, mitä hyvää ne silloin tuottavat?

Vierailija kirjoitti:

Paras raha / omaisuus on sellaista minkä eteen ei ole itse tehnyt yhtään mitään :D

Siis perii jonkun nuukan ahkeran ja menestyneen ihmisen elämäntyön hedelmät nam :)

Kuten suuret ikäluokat jotka perivät omat vanhempansa. :) No joo, kyllä tuohon porukkaan mahtuu varakkaiden nuukalijoiden lisäksi paljon köyhiäkin vanhuksia joilta ei perittävää jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ja minä tunnen monia kolmekymppisiä, jotka on perineet vanhempansa (ne suurten ikäluokkien edustajat) ja myyneet ne perimänsä kesämökit tarpeettomina, tuhlanneet rahat parissa vuodessa ja sen jälkeen aloittaneet itkun siitä, että vanha leskiäiti on kamalan kallis ylläpidettävä, asuu kuolinpesän asunnossa (itseasiassa kuolinpesä on jaettu) ja saa liian pientä eläkettä, koska ei suostu maksamaan lastensa reissuja ulkomaille.

Minkä ikäiset ne vanhemmat on jos lapset 30?  Löytyyhän niitä kaikenlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos perityt rahat pitää säästää sukupolvelta toiselle käyttämättöminä, mitä hyvää ne silloin tuottavat?

Jos rahat on sijoitetu, niistä tulee tuloja. Pääomaan ei siis kannata koskea vaan nauttia pelkästään sijoitusten tuotoista. Samalla voi ja kannattaakin toki kasvattaa pääomaa tulevia sukupolvia varten. Näin taloudellinen itsenäisyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikkapa mökki saattaa taas olla sellaista käytöomaisuutta jonka jotkut mahdolisesti haluavat sirtää jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Jos perityt rahat pitää säästää sukupolvelta toiselle käyttämättöminä, mitä hyvää ne silloin tuottavat?

Jokainen yksityinen talous on rinnastettavissa yritykseen. Yrityksetkin pyrkivät laajentamaan toimintansa. Miksi ei yksityinen saisi yrittää sitä samaa. Eikö vaurastuminen ole parempi kuin köyhtyminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut, että keksikää te nykyinen fiksumpi sukupolvi se pilleri, jolla pääsette meistä suurista ikäluokista eroon. Ei jaksaisi näitä ainaisia syytöksiä. Me mieheni kanssa olemme ainakin itse pienen omaisuutemme hankkineet. Ai niin, pari vuotta sitten, kun äitini kuoli, perin 5600 euroa.

Niin, teidän vanhempanne olivat köyhempiä kuin te. Teidän ikäluokanne taas on rikkaampi kuin teidän lapsenne. Se ei ole pelkästään teidän ikäluokkanne ylivertaisen fiksuuden ja ahkeruuden ansiota vaan talouden suhdanteet ovat teidän ikäluokkaane melkolailla paremmin omaisuuden kartuttamisessa auttaneet kuin näitä nykyisiä nuoria aikuisia. Nykynuorilla on taloudellisesti paljon epävarmempi tulevaisuus edessään, pätkätöineen ja sosiaaliturvan heikennyksineen. Nykynuorilla ei vaan ole samassa mitakaavassa samoja mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ihan vaan työtä tekemällä kuten teillä oli.

Palataan armaalle 40-luvulle ja suurten ikäluokkien aikaan. Pihan perälle puuceet, suihkun tilalle sauna kerran viikossa, ei puhelinta tai televisiota ja sähkötkin osalle ylellisyyttä. Eli ryhdytään elämään sitä elämää, josta työllä ponnisteltiin eteenpäin. Sosiaaliturvaksi riitti oma suku, yksinhuoltajan valintana oli usein antaa lapsi pois eikä yhteiskunta maksanut kenellekään korvausta siitä, että asui Helsingissä (vrt. nykyinen asumistuki).

Nousukauden jätit tuosta maalailustasi pois; se on se mikä toi suurille ikäluokille heidän varallisuutensa. 40-luvusta; jos siitä puceestä yms. huolimatta olisi varmuus sitä että töitä saa itsensä elättämiseen, olisin tuohon valmis.

Eli sinulle riittäisi se, että olisi töitä tehtaassa 6 päivänä viikossa ja perheesi asuisi hellahuoneessa? Raha riittäisi ruokaan ja asumiseen, mutta ei matkoihin, autoon, puhelimeen, elokuvissa käymiseen jne. Lapsille ei olisi päivähoitopaikkoja, joten niiden hoito pitäisi itse kustantaa.

Sitäpaitsi moni eläkeläinen saa kiksejä siitä paljonko tilillä on rahaa. Miksi viedä heiltä se onnen tunne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ja minä tunnen monia kolmekymppisiä, jotka on perineet vanhempansa (ne suurten ikäluokkien edustajat) ja myyneet ne perimänsä kesämökit tarpeettomina, tuhlanneet rahat parissa vuodessa ja sen jälkeen aloittaneet itkun siitä, että vanha leskiäiti on kamalan kallis ylläpidettävä, asuu kuolinpesän asunnossa (itseasiassa kuolinpesä on jaettu) ja saa liian pientä eläkettä, koska ei suostu maksamaan lastensa reissuja ulkomaille.

 

Minkä ikäiset ne vanhemmat on jos lapset 30?  Löytyyhän niitä kaikenlaisia. 

Suuret ikäluokat syntyi heti sotien jälkeen, joten vanhemmilla on ikää noin 70v

Kun ottaa huomioon esim.pitkän ketjun 70-luvulla syntyneiden vanhemmista, ei ole mitenkään ihme että asenne on tämä tällä sukupolvella.

Minusta ihmeellistä on, miten hirvittävän monta mielipidekirjoitusta yli 3500 euron eläkettä saavat ja siitä lisäveroa maksavat ovat jaksaneet kirjoittaa ja marista kuinka heitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Totuus kuitenkin on, että nykyisistä 25-45 -vuotiaista ei yli 3500 euron eläkettä tule saamaan kuin ne muutamat onnelliset, joiden palkkatulot ovat olleet KOKO TYÖURAN AJAN YLI 6000 EUROA. Kuinka monta tällaista henkilöä te tunnette?

Suurilla ikäluokilla riitti, että sai sen hyväpalkkaisen tittelin vasta esim. 55-vuotiaana ja kun eläke laskettiin viimeisten 5-10 työvuoden mukaan, niin jopas tuli pikkukoulun rehtorille ja pikkupomolle mukavan leppoisat eläkeajat.

Katsokaa omat työeläkeotteenne ja arvio tulevasta eläkkeestä www.tyoelake.fi ja miettikää sitten, että miten ihmeessä me annamme näiden hyvätuloisten eläkeläisten vinkua pikkaisen isommasta veroprosentista??? Itsellämme tulee vielä elinkaikaennusteen leikkuri lyömään eläkettä huomattavasti pienemmäksi.