Uusperhetuskaa... taas yksi tarina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.

Pitäsikö tästä kommentistasi päätellä, että ydinperheelliset ovat kateellisia siitä uusperheiden ainoasta hyvästä puolesta, eli siitä, että normaalisti lapsella on kaksi kotia joissa aikaa vietetään? Jolloin sitä aikuisten aikaa jää, halusi tai ei, jos yhteisiä ei ole tehty.

Kyllä meidän "omaa aikaa" on moni kadehtinut, kun lapset viikko-viikko. Itsellä kyllä kamala ikävä lapsia etäviikolla, mutta onhan tässä parisuhteen kannalta paljon hyviä puolia.

Että sikäli, uskon että moni kadehtii. Uusperheellisyydessä ei kyllä kauheasti muita hyviä puolia ole, joten ihan turhaa...

Vastenmielistä lukea tätä puolivanhempien kitinää niistä ylimääräisistä lapsista. Luulisi, että 12 vuodessa se ukon lapsi tuntuisi ihan omalta, varsinkin kun lapsi on ollut ihan pieni, kun on perheeseen tullut. Tai no "perheeseen".....

Muutenkin täällä on ihmeellistä puhetta "lapsista lomailusta" ja uusperheen hyvästä puolesta, kun lapset ei ole koko ajan kotona. Erikoista. Itse ainakin nimenomaan haluan viettää aikani perheenä, enkä kaipaa lomaa lapsistani. Rakastan myös miestäni yli kaiken ja pystymme kyllä vaalimaan parisuhdettamme ilman, että lapsista pitäisi siksi aikaa päästä eroon. Samoin oli myös lapsuudenkodissani, vanhempani eivät lomailleet ilman lapsia, eivätkä muutenkaan heivanneet meitä säännöllisesti hoitoon. Joskus kävivät iltaseltaan esim. tansseissa tai ravintolassa ja ihan hyvin näyttää parisuhde kestäneen, kun edelleen ovat avoimen onnellisia yhdessä.

Onneksi olen saanut kasvaa ja nyt aikuisenakin elää ydinperheessä. Ihanaa, että lasteni isä on elämäni rakkaus ja mulla on lapset, jotka eivät ole taakka, vaan parasta ikinä, eikä heidän kotona viihtymisensä ole minun parisuhteeni toimimisen tiellä.

ON PIKKUISEN ERI ASIA, ONKO NE PENSKAT OMIA VAI EI.

On todellakin turha syyllistää AP:tä.

Koska tämä tajutaan?

Se on täysin eri asia, ja tuo eri lailla voimaa, kun lapsen BIOLOGISET/ADOPTIOvanhemmat hoitavat yhdessä lasta, verrattuna uusperhekuvioihin. Mutta eihän ydinperheessä elävät tätä tajua! Luuletteko, että ihmiset jotenkin tahallaan eroavat? Ero on tosi surullinen asia, moni asia olisi ydinperheessä niin paljon helpompaa. Olisi toinen lapsen vanhempi siinä vierellä, tuettaisiin toinen toistaan. Ihailtaisiin lapsen tekemisiä. Yhdessä käytäisiin vaikeita asioita läpi.

SE EI TODELLAKAAN OLE SAMA JUTTU, VAIKKA KUKA MITÄ SANOISI, KUN LAPSET EIVÄT OLE YHTEISIÄ.

Jumankauta suututtaa näköalattomat ihmiset jotka eivät näe omaa nokkaansa pidemmälle.

Minusta tässä ketjussa omituisinta on se, että ap:ta syyllistetään siitä, että haluaa kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa. Se on ihan normaalia tarvetta ja halua, oli lapset omia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ketjussa omituisinta on se, että ap:ta syyllistetään siitä, että haluaa kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa. Se on ihan normaalia tarvetta ja halua, oli lapset omia tai ei.

Eihän häntä syyllistetä siitä, vaan siitä, että ap syyttää miehen teiniä siitä, ettei ap:lla ja miehellään ole kahdenkeskistä aikaa. Sen parisuhdeajan järjestäminen kun ei ole teinin vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.

Pitäsikö tästä kommentistasi päätellä, että ydinperheelliset ovat kateellisia siitä uusperheiden ainoasta hyvästä puolesta, eli siitä, että normaalisti lapsella on kaksi kotia joissa aikaa vietetään? Jolloin sitä aikuisten aikaa jää, halusi tai ei, jos yhteisiä ei ole tehty.

Ap:n tapauksessa teinillä vaan ei ole kahta kotia, vaan ilmeisesti ei yhtään.

Jos aloittaja ja miehensä ovat niin pienituloisia, ettei heillä (pienestä asunnosta ja elatusmaksuista huolimatta) ole ylimääräistä 20e, jotta teini pääsisi leffaan ja syömään kavereidensa kanssa, oletan, että heillä on vapaa-aikaa niin paljon, että ehtisivät harrastaa lemmenleikkejään teinin koulupäivien ajan. 6h + koulumatkat päivässä joka arkipäivä ei ilmeisesti ole tarpeeksi?

Miksi se teini kavereineen on aina teillä, eikä koskaan jonkun kaverin kotona?

Tämä on hämmentävä keskustelu, jossa ydinperheelliset hyökkäävät äitipuolen kimppuun. Ap on tässä se, joka yrittää tuoda rytmiä ja säännöllisyyttä kaikkien elämään ja vaalii myös äidin ja teinin suhdetta. Muut sitten suhaavatkin miten huvittaa. Kukakohan se pahis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.

Pitäsikö tästä kommentistasi päätellä, että ydinperheelliset ovat kateellisia siitä uusperheiden ainoasta hyvästä puolesta, eli siitä, että normaalisti lapsella on kaksi kotia joissa aikaa vietetään? Jolloin sitä aikuisten aikaa jää, halusi tai ei, jos yhteisiä ei ole tehty.

Ap:n tapauksessa teinillä vaan ei ole kahta kotia, vaan ilmeisesti ei yhtään.

Mistäköhän tämäkin väite on tempaistu? Jos teini asuu ap:n ja miehensä kotona ja ilmeisen hyvin siellä viihtyy, et todellakaan voi sanoa noin. Eikä ap ollut teiniä ulos heittämässä, toivoi vaan että hän kävisi edes välillä äidillään. Mitä äitipuoli voisi olla tehdä enemmän vielä?

Olen itsekin uusperheellinen ja ymmärrän ihan täysin. Meillä minun lapseni ovat lähes aina meillä, tapaavat isäänsä ihan satunnaisesti lomilla, koska isä on töissä ja asuu toisessa maassa. Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. 

En haluaisi, että miehen lapsi olisi täällä enempää, ainakaan niin että minulta ei kysyttäisi. Jos hänen äitinsä kuolisi tms olisi tilanne eri, mutta niin kauan kun hänellä on hyvä äiti olemassa, haluan että äiti kantaa äitiyden vastuun. Minä voin olla turvallinen ja ystävällinen aikuinen ne ajat kun hän on täällä.

Mieheni myös haluaisi, että minun lapseni olisivat isällään enemmän. Jos isä muuttaa takaisin Suomeen, varmasti järjestämmekin asian niin. Tällä hetkellä mieheni on enemmän isä lapsilleni kuin heidän oma isänsä, mikä surettaa minua. 

Ei siinä ole mitään pahaa, että toivoo ettei kodissa olisi toisen naisen/miehen lapsia koko ajan. Suhteen alussa tehdään selväksi kuinka paljon missäkin ollaan, ja siinä voi joko ottaa tai jättää. Se on paha, jos ei ollenkaan hyväksy kumppanin lapsia elämään ja silloin ei pidä suhteeseen perheellisen kanssa lähteä. Olosuhteet voivat muuttua, tulla kuolemaa, sairautta, muuttoja jne mutta kevyin perustein ei sovittuja kuvioita pidä lähteä säätämään, kuten ap:n miehen teini nyt tekee. Viime kädessä isän ja äidin tulisi tässä pysyä napakoina tai selvittää onko jotain vähemmän kevyitä perusteita, mitkä selittävät teinin vastahakoisuuden.

Luin vasta ekan sivun mutta ymmärrän täydellisesti ap:ta. Vähän ihmettelen alapeukuttajien määrää, mutta ehkä tilannetta vaan ei pysty tajuamaan ihminen joka ei ole vastaavassa ollut.

Omaa aikaa sai kun otti, joskus olisin halunnut parisuhdeaikaa, sitä ei juurikaan ollut kun kumppanin lapset pyöri koko ajan ympärillä ja teinistä pieniin vielä. Eli aikahaarukkakin oli melko lailla koko päivän kattava.

Se söi parisuhdetta ainakin mun puolelta katsottuna ja varmaan myös toisinpäin. Ainakin päättelin siitä kun lapset alko pikkuhiljaa jättää pesän, niin myös mut jätettiin. No elämä on.

Kyllä uusperhetilanne parisuhteessa pitäisi ottaa huomioon eri tavalla. Aivan varmasti tulee ongelmia muuten. Tai onhan ihmisissä eroja, kaikki eivät kaipaa samoja asioita ja toisia häiritsee toiset asiat enemmän kuin toiset.

Ilmoitan nyt vielä senkin, että olen mies vaikka se ei tähän asiaan varsinaisesti kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta ekan sivun mutta ymmärrän täydellisesti ap:ta. Vähän ihmettelen alapeukuttajien määrää, mutta ehkä tilannetta vaan ei pysty tajuamaan ihminen joka ei ole vastaavassa ollut.

Omaa aikaa sai kun otti, joskus olisin halunnut parisuhdeaikaa, sitä ei juurikaan ollut kun kumppanin lapset pyöri koko ajan ympärillä ja teinistä pieniin vielä. Eli aikahaarukkakin oli melko lailla koko päivän kattava.

Se söi parisuhdetta ainakin mun puolelta katsottuna ja varmaan myös toisinpäin. Ainakin päättelin siitä kun lapset alko pikkuhiljaa jättää pesän, niin myös mut jätettiin. No elämä on.

Kyllä uusperhetilanne parisuhteessa pitäisi ottaa huomioon eri tavalla. Aivan varmasti tulee ongelmia muuten. Tai onhan ihmisissä eroja, kaikki eivät kaipaa samoja asioita ja toisia häiritsee toiset asiat enemmän kuin toiset.

Ilmoitan nyt vielä senkin, että olen mies vaikka se ei tähän asiaan varsinaisesti kuulu.

Taisi hukkua joku kappale välistä, mutta ehkä tästäkin ajatus selviää. Sama.

Olen uusperheessä elänyt, nyt päälle 20 ja asun omillani. Teini-iässä halusin aina itse määrätä kuinka kuljen, missä asun jne. Jos olisin itse saanut päättää, olisin varmaan ollut viikkotolkulla yhdessä kodissa ja kun tulee ensimmäinen riita (vaikka kotiintuloajoista), olisin sujuvasti siirtynyt toiseen. Meillä äiti ja isä asuivat ihan lähekkäin.

Onneksi pysyivät napakoina siinä, että tulot ja menot sovitaan hyvissä ajoin. Mitään jokatoinen vkl tai viikko systeemiä ei ollut, mutta aina kuukaudeksi kerralla sovittiin ja siinä pysyttiin. Aika tasapuolisesti lopulta kummassakin kodissa olin ja välit kumpaankin lämpimät ja hyvät. Vasta omilleni muutettuani tajuan sen, ettei elämää voi suunnitella niin, että joku saattaa olla kotona - tai olla olematta - ja koskaan ei tiedä mikä kommentti saattaa aiheuttaa sen, että lapsi häipyy.

Uusperheellisiltä täällä saa fiksuimmat kommentit. Ei sitä tajua, jollei ole asiaa kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika! Eikö sitä parisuhdeaikaa voi viettää omassa makuuhuoneessa tai kävelylenkillä, punttisalilla? Onhan meidän ydinperheenkin lapset aina kotona! Me pannaan makuuhuoneen ovi lukkoon.

Paperiseinäisessä kolmiossa vähän tuo makuuhuone on huono vaihtari. Kävelyillä käydään, mutta eipä se oikein korvaa rauhallista illallista täysin oman maun mukaan ja kyllä, sitä hyvää seksiä.

Ydinperheessä koko perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla, ei näitä perhemuotoja voi oikein verrata.

t. ap

No voi voi. Kaikki johtuu siitä että olet tottunut helppoon elämään ja runsaaseen parisuhdeaikaan. Ydinperheessä tälläistä ylellisyyttä ei ole. Tervetuloa todelliseen maailmaan!

AP:lla on äidin vastuu teinistä ilman äidin oikeuksia päättää lapsen asioista. Kadehdittavaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin uusperheellinen ja ymmärrän ihan täysin. Meillä minun lapseni ovat lähes aina meillä, tapaavat isäänsä ihan satunnaisesti lomilla, koska isä on töissä ja asuu toisessa maassa. Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. 

En haluaisi, että miehen lapsi olisi täällä enempää, ainakaan niin että minulta ei kysyttäisi. Jos hänen äitinsä kuolisi tms olisi tilanne eri, mutta niin kauan kun hänellä on hyvä äiti olemassa, haluan että äiti kantaa äitiyden vastuun. Minä voin olla turvallinen ja ystävällinen aikuinen ne ajat kun hän on täällä.

Mieheni myös haluaisi, että minun lapseni olisivat isällään enemmän. Jos isä muuttaa takaisin Suomeen, varmasti järjestämmekin asian niin. Tällä hetkellä mieheni on enemmän isä lapsilleni kuin heidän oma isänsä, mikä surettaa minua. 

Ei siinä ole mitään pahaa, että toivoo ettei kodissa olisi toisen naisen/miehen lapsia koko ajan. Suhteen alussa tehdään selväksi kuinka paljon missäkin ollaan, ja siinä voi joko ottaa tai jättää. Se on paha, jos ei ollenkaan hyväksy kumppanin lapsia elämään ja silloin ei pidä suhteeseen perheellisen kanssa lähteä. Olosuhteet voivat muuttua, tulla kuolemaa, sairautta, muuttoja jne mutta kevyin perustein ei sovittuja kuvioita pidä lähteä säätämään, kuten ap:n miehen teini nyt tekee. Viime kädessä isän ja äidin tulisi tässä pysyä napakoina tai selvittää onko jotain vähemmän kevyitä perusteita, mitkä selittävät teinin vastahakoisuuden.

Uusperheen perustaessasi joko hyväksyt ne puolisosi lapset osaksi perhettäsi, tai et hyväksy. Ei ole olemassa mitään välimallia, että hyväksyn puolisoni lapset joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin uusperheellinen ja ymmärrän ihan täysin. Meillä minun lapseni ovat lähes aina meillä, tapaavat isäänsä ihan satunnaisesti lomilla, koska isä on töissä ja asuu toisessa maassa. Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. 

En haluaisi, että miehen lapsi olisi täällä enempää, ainakaan niin että minulta ei kysyttäisi. Jos hänen äitinsä kuolisi tms olisi tilanne eri, mutta niin kauan kun hänellä on hyvä äiti olemassa, haluan että äiti kantaa äitiyden vastuun. Minä voin olla turvallinen ja ystävällinen aikuinen ne ajat kun hän on täällä.

Mieheni myös haluaisi, että minun lapseni olisivat isällään enemmän. Jos isä muuttaa takaisin Suomeen, varmasti järjestämmekin asian niin. Tällä hetkellä mieheni on enemmän isä lapsilleni kuin heidän oma isänsä, mikä surettaa minua. 

Ei siinä ole mitään pahaa, että toivoo ettei kodissa olisi toisen naisen/miehen lapsia koko ajan. Suhteen alussa tehdään selväksi kuinka paljon missäkin ollaan, ja siinä voi joko ottaa tai jättää. Se on paha, jos ei ollenkaan hyväksy kumppanin lapsia elämään ja silloin ei pidä suhteeseen perheellisen kanssa lähteä. Olosuhteet voivat muuttua, tulla kuolemaa, sairautta, muuttoja jne mutta kevyin perustein ei sovittuja kuvioita pidä lähteä säätämään, kuten ap:n miehen teini nyt tekee. Viime kädessä isän ja äidin tulisi tässä pysyä napakoina tai selvittää onko jotain vähemmän kevyitä perusteita, mitkä selittävät teinin vastahakoisuuden.

Uusperheen perustaessasi joko hyväksyt ne puolisosi lapset osaksi perhettäsi, tai et hyväksy. Ei ole olemassa mitään välimallia, että hyväksyn puolisoni lapset joka toinen viikonloppu.

Kysy ei ole hyväksynnästä, vaan siitä miten asiat sovitaan. Minä hyväksyn mieheni lapsen, mutta minä en hyväksyisi sitä, että äidin vastuu hänestä siirrettäisiin minulle ilman että minulta kysyttäisiin. Minulle on ok, että miehen lapsi on meillä joka toinen viikko. Pidän lapsesta ja hä n minusta. Hän voisi olla enemmänkin, jos olisi joku hyvä syy, esim oma äiti sairastuisi. Viime kädessä kuitenkin äiti on äiti ja jos hän on kykenevä rooliinsa, ei ole mitään syytä, miksi minun pitäisi olla hänen lapsensa kanssa enemmän kuin hän itse.

Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?