Lue keskustelun säännöt.
Uusperhetuskaa... taas yksi tarina
10.02.2016 |
En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.
Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.
Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.
Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.
Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.
Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin uusperheellinen ja ymmärrän ihan täysin. Meillä minun lapseni ovat lähes aina meillä, tapaavat isäänsä ihan satunnaisesti lomilla, koska isä on töissä ja asuu toisessa maassa. Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä.
En haluaisi, että miehen lapsi olisi täällä enempää, ainakaan niin että minulta ei kysyttäisi. Jos hänen äitinsä kuolisi tms olisi tilanne eri, mutta niin kauan kun hänellä on hyvä äiti olemassa, haluan että äiti kantaa äitiyden vastuun. Minä voin olla turvallinen ja ystävällinen aikuinen ne ajat kun hän on täällä.
Mieheni myös haluaisi, että minun lapseni olisivat isällään enemmän. Jos isä muuttaa takaisin Suomeen, varmasti järjestämmekin asian niin. Tällä hetkellä mieheni on enemmän isä lapsilleni kuin heidän oma isänsä, mikä surettaa minua.
Ei siinä ole mitään pahaa, että toivoo ettei kodissa olisi toisen naisen/miehen lapsia koko ajan. Suhteen alussa tehdään selväksi kuinka paljon missäkin ollaan, ja siinä voi joko ottaa tai jättää. Se on paha, jos ei ollenkaan hyväksy kumppanin lapsia elämään ja silloin ei pidä suhteeseen perheellisen kanssa lähteä. Olosuhteet voivat muuttua, tulla kuolemaa, sairautta, muuttoja jne mutta kevyin perustein ei sovittuja kuvioita pidä lähteä säätämään, kuten ap:n miehen teini nyt tekee. Viime kädessä isän ja äidin tulisi tässä pysyä napakoina tai selvittää onko jotain vähemmän kevyitä perusteita, mitkä selittävät teinin vastahakoisuuden.
Uusperheen perustaessasi joko hyväksyt ne puolisosi lapset osaksi perhettäsi, tai et hyväksy. Ei ole olemassa mitään välimallia, että hyväksyn puolisoni lapset joka toinen viikonloppu.
Kysy ei ole hyväksynnästä, vaan siitä miten asiat sovitaan. Minä hyväksyn mieheni lapsen, mutta minä en hyväksyisi sitä, että äidin vastuu hänestä siirrettäisiin minulle ilman että minulta kysyttäisiin. Minulle on ok, että miehen lapsi on meillä joka toinen viikko. Pidän lapsesta ja hä n minusta. Hän voisi olla enemmänkin, jos olisi joku hyvä syy, esim oma äiti sairastuisi. Viime kädessä kuitenkin äiti on äiti ja jos hän on kykenevä rooliinsa, ei ole mitään syytä, miksi minun pitäisi olla hänen lapsensa kanssa enemmän kuin hän itse.
Vaikka siksi, että sillä lapsella on isäkin, joka sattuu olemaan sinun miehesi? Jos lapsi jostain syystä viettää enemmän aikaa isänsä kuin äitinsä kanssa, niin kai hän siinä luonnollisesti viettää myös enemmän aikaa isänsä puolison entä äitinsä kanssa.
Enkä ymmärrä, miksi sinun pitäisi ottaa mitään äidin vastuuta lapsesta, kun sillä lapsella on se isäkin, jolle vastuu vanhemmuudesta kuuluu.
No, ei sinun minun parisuhdettani tarvitse ruotia. Onneksi mieheni on samaa mieltä kanssani. Ap:n puolesta harmittaa, ettei hänen miehensä näe asiaa ollenkaan ap:n näkökulmasta.
joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Eikö sitä parisuhdeaikaa voi viettää omassa makuuhuoneessa tai kävelylenkillä, punttisalilla? Onhan meidän ydinperheenkin lapset aina kotona! Me pannaan makuuhuoneen ovi lukkoon.
Paperiseinäisessä kolmiossa vähän tuo makuuhuone on huono vaihtari. Kävelyillä käydään, mutta eipä se oikein korvaa rauhallista illallista täysin oman maun mukaan ja kyllä, sitä hyvää seksiä.
Ydinperheessä koko perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla, ei näitä perhemuotoja voi oikein verrata.
t. ap
No voi voi. Kaikki johtuu siitä että olet tottunut helppoon elämään ja runsaaseen parisuhdeaikaan. Ydinperheessä tälläistä ylellisyyttä ei ole. Tervetuloa todelliseen maailmaan!
Tämä on niin kulunut argumentti, että menehän pätemään ylivertaisuuttasi muualle.
Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.
Jälleen erinomainen esimerkki ydinperheen äitien kapeakatseisuudesta ja moraalisesta ylemmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kiellä, etteikö parisuhdeaikaa ja laatuaikaa saisi ja pitäisi järjestää. Mutta ongelma tässä monen vastaajan mielestä on, että ap haluaa sen järjestyvän kuten on tähän asti 12 vuotta järjestynyt, ihan itsestään. Ap ei halua itse tehdä asialle mitään, kuten ydinperheissä joudutaan tekemään, ap haluaa, että se edelleen tulee hänelle itsestään, kun on tullut tähänkin asti.
Pitäsikö tästä kommentistasi päätellä, että ydinperheelliset ovat kateellisia siitä uusperheiden ainoasta hyvästä puolesta, eli siitä, että normaalisti lapsella on kaksi kotia joissa aikaa vietetään? Jolloin sitä aikuisten aikaa jää, halusi tai ei, jos yhteisiä ei ole tehty.
Ap:n tapauksessa teinillä vaan ei ole kahta kotia, vaan ilmeisesti ei yhtään.
Mistäköhän tämäkin väite on tempaistu? Jos teini asuu ap:n ja miehensä kotona ja ilmeisen hyvin siellä viihtyy, et todellakaan voi sanoa noin. Eikä ap ollut teiniä ulos heittämässä, toivoi vaan että hän kävisi edes välillä äidillään. Mitä äitipuoli voisi olla tehdä enemmän vielä?
Väitteen voisi tempaista sinunkin viestistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan?
No sehän on valinta. Jos huomaa, että kumppanilla on huono olo jostain omista valinnoista, yleensä asioille haluaa hyvässä suhteessa tehdä jotain. Kuten sanon, en tunne tilannetta niin hyvin, että voisin mitään aukotonta ratkaisua esittää.
Itse ainakin tingin omista haluistani, jos koen, että loukkaan puolisoa tietyillä teoilla. Ei sellaista kovin usein tule eteen isommassa mittakaavassa mutta kun tulee, koitetaan löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Eikö sitä parisuhdeaikaa voi viettää omassa makuuhuoneessa tai kävelylenkillä, punttisalilla? Onhan meidän ydinperheenkin lapset aina kotona! Me pannaan makuuhuoneen ovi lukkoon.
Paperiseinäisessä kolmiossa vähän tuo makuuhuone on huono vaihtari. Kävelyillä käydään, mutta eipä se oikein korvaa rauhallista illallista täysin oman maun mukaan ja kyllä, sitä hyvää seksiä.
Ydinperheessä koko perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla, ei näitä perhemuotoja voi oikein verrata.
t. ap
Jos olette olleet perhe siitä asti kun miehen lapsi oli 4 v ja hän on asunut teillä viikot, niin eiköhän teillä pitäisi olla aika tavallista perhearkea. Jos miehen lapsi tuntuu vieraalta, kannattaa pysähtyä katsomaan peiliin ja miettiä miksi näin on. Mutta joo, joskus ärsyttää kun teinit ovat koko ajan siinä, mutta sitä se vanhemmuus ja lapsiperhearki ovat. Toki joskus voisitte ihan pakottaa teiniä äidilleen (ja luulis kyllä, että äitikin haluaisi lapsensa luokseen, vaikka murkku vastustelisi). Mutta ihan normaalin "ongelman" kanssa painitte, sellaista se on kaikissa perheissä. Toisaalta välillä kaipiais aikuisten aikaa ja välillä suree, että kohta ne kullannuput lähtevät kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.
Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.
Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.
Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kait se teini käy yökylässä kavereillaan? leffassa? yms.
Harva teini viettää koko ajan kotonaan.
Tekosyitä sinulla. Eihän ydinperheestäkään ajeta lapsia pois että vanhemmat saa kahdenkeskistä aikaa.
Taitaa olla niin ettet pidä tästä teinistä jostain syystä. Lisäksi sen lapsen voi velvoittaa olemaan silloin tällöin toisella vanhemmallaan.
Vielä toinen juttu pian teinillä on seurustelukumppani jonka luona viettää aikaansa.
Julistan virallisesti jokaisen ydinperhevertauksia tekevän totaalisen vähä-älyiseksi ääliöksi.
Vähän kuin vertaisi mansikkajäätelöä ja lihapullia kun mietitään mikä on paras jälkiruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan?
No sehän on valinta. Jos huomaa, että kumppanilla on huono olo jostain omista valinnoista, yleensä asioille haluaa hyvässä suhteessa tehdä jotain. Kuten sanon, en tunne tilannetta niin hyvin, että voisin mitään aukotonta ratkaisua esittää.
Itse ainakin tingin omista haluistani, jos koen, että loukkaan puolisoa tietyillä teoilla. Ei sellaista kovin usein tule eteen isommassa mittakaavassa mutta kun tulee, koitetaan löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu.
Mutta kun tässä tilanteessa on mukana se lapsikin. Lapsi ei ole itse valinnut elämää, jossa häntä pompotellaan kahden kodin välillä. Ap sen sijaan on ihan itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Kai se isäkin haluaa lapsensa parasta? Jos lapsella selvästi on huono olo ollessaan äidillään ja lapsi itse haluaa mieluummin asua kokonaan yhdessä paikassa, niin miksi isän pitäisi väkisin lähettää lapsi pois kotoaan?
Ei kaiken tarvitse olla joko-tai.
Teinin kanssa voi sopia uuden rytmin, jos nykyinen on hänestä huono. Kokonaan käymisiä ei pidä antaa jättää välistä. Jos teini saa itse vaikuttaa ja kertoa mielipiteensä, hän ymmärtää paremmin myös sopimisen merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan?
No sehän on valinta. Jos huomaa, että kumppanilla on huono olo jostain omista valinnoista, yleensä asioille haluaa hyvässä suhteessa tehdä jotain. Kuten sanon, en tunne tilannetta niin hyvin, että voisin mitään aukotonta ratkaisua esittää.
Itse ainakin tingin omista haluistani, jos koen, että loukkaan puolisoa tietyillä teoilla. Ei sellaista kovin usein tule eteen isommassa mittakaavassa mutta kun tulee, koitetaan löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu.
Mutta kun tässä tilanteessa on mukana se lapsikin. Lapsi ei ole itse valinnut elämää, jossa häntä pompotellaan kahden kodin välillä. Ap sen sijaan on ihan itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Kai se isäkin haluaa lapsensa parasta? Jos lapsella selvästi on huono olo ollessaan äidillään ja lapsi itse haluaa mieluummin asua kokonaan yhdessä paikassa, niin miksi isän pitäisi väkisin lähettää lapsi pois kotoaan?
Mutta jos lapsella ei selkeästi ole huono olo? Ei sellaista ole missään kohtaa tässä ilmennyt. Usko tai älä, lapsetkin (jos nyt 16v enää edes ihan lapseksi voi sanoa) osaavat ihan tämän "ei viitsi, ei huvita, ei jaksa"-mantran ja lopulta ovat tyytyväisiä, kun kuitenkin tekivät ja saivat aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.
Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.
Aikuisten seksielämän ei ikinä kuulu mennä lasten hyvinvoinnin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?
Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi".
En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.
Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan?
No sehän on valinta. Jos huomaa, että kumppanilla on huono olo jostain omista valinnoista, yleensä asioille haluaa hyvässä suhteessa tehdä jotain. Kuten sanon, en tunne tilannetta niin hyvin, että voisin mitään aukotonta ratkaisua esittää.
Itse ainakin tingin omista haluistani, jos koen, että loukkaan puolisoa tietyillä teoilla. Ei sellaista kovin usein tule eteen isommassa mittakaavassa mutta kun tulee, koitetaan löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu.
Mutta kun tässä tilanteessa on mukana se lapsikin. Lapsi ei ole itse valinnut elämää, jossa häntä pompotellaan kahden kodin välillä. Ap sen sijaan on ihan itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Kai se isäkin haluaa lapsensa parasta? Jos lapsella selvästi on huono olo ollessaan äidillään ja lapsi itse haluaa mieluummin asua kokonaan yhdessä paikassa, niin miksi isän pitäisi väkisin lähettää lapsi pois kotoaan?
Mutta jos lapsella ei selkeästi ole huono olo? Ei sellaista ole missään kohtaa tässä ilmennyt. Usko tai älä, lapsetkin (jos nyt 16v enää edes ihan lapseksi voi sanoa) osaavat ihan tämän "ei viitsi, ei huvita, ei jaksa"-mantran ja lopulta ovat tyytyväisiä, kun kuitenkin tekivät ja saivat aikaan.
Minusta lapsella aika selkeästi on huono olo äidillään, jos ei ole vuoteen halunnut siellä käydä. Silloin tällöin nurisemiset ymmärtää, jos olisi vaikka jotain suunniteltua menoa kavereiden kanssa lähivanhemman lähellä, mutta jostain kielii se, että nuriseminen on jatkunut kohta kokonaisen vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.
Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.
Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.
Vaikka siksi, että sillä lapsella on isäkin, joka sattuu olemaan sinun miehesi? Jos lapsi jostain syystä viettää enemmän aikaa isänsä kuin äitinsä kanssa, niin kai hän siinä luonnollisesti viettää myös enemmän aikaa isänsä puolison entä äitinsä kanssa.
Enkä ymmärrä, miksi sinun pitäisi ottaa mitään äidin vastuuta lapsesta, kun sillä lapsella on se isäkin, jolle vastuu vanhemmuudesta kuuluu.