Uusperhetuskaa... taas yksi tarina

Uusperheen äiti kirjoitti:

Onpa tarpeettoman väheksyviä vastauksia ap:lle täällä. Ymmärrän erittäin hyvin tilanteen, ap on alunperin lähtenyt miehen kanssa suhteeseen sillä sopimuksella että välillä on myös yhteistä aikaa. Äitipuolta on helppo syyllistää mutta totuus on kuitenkin että äitipuolella on usein miehen lapseen /lapsiin enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia. Koulut, läksyt, ruuat, pyykit ja harrastukset täytyy kuitenkin hoitaa joka päivä.

Vaikka lapset olisivat kivoja ja heidän kanssaan voi olla läheinenkin ystävyyssuhde, kyse on kuitenkin kasvavasta nuoresta joka tarvitsee vanhemman ohjausta ja välillä myös niitä sääntöjä. Omia lapsia voit ohjeistaa ja - kuten joku täällä aiemmin hyvin kommentoi - laittaa yksinkertaisesti hommat järjestykseen tyyliin "nyt kamat kasaan". Muiden ihmisten lasten kanssa on aina oltava paljon varovaisempi. Niin se vaan on.

Ja jos kotona on pysyvästi teini jonka elämään ei ole mitään valtaa, siis nuori jota et voi millään ohjia vaan ainoastaan olet siellä "tekemässä kaikkea kivaa" ja laittamassa ruokaa, alkaa se olla pidemmän paljon rasittavaa kenelle tahansa.

Sympatiapisteet täältä.

Kiitos, tämä on hyvin sanottu.

t. ap

Komppaan sitä omaa aikaa tälle äitipuolelle ainakin se joka toinen viikonloppu.

Anna miehen viettää teinin kanssa laatuaikaa, hoitaa sen kaverit ja kaverien ruokailut.

Käy vaikka joka toinen viikonloppu kahden vanhemman lapsesi luona. Lauantaipäivän voit viettää toisen luona ja sunnuntaipäivän toisen luona. 

Sanot ap, että nyt päättänyt. Kauanko on jatkunut? Teineillä ei nuo päätökset ole kovin pysyviä. Jos äiti on noin kivanoloinen, niin saattaa olla vain vaihe, joka menee ohi. Jos äiti on vielä parempituloinenkin niin varmaan ei kokonaan siellä käymistä jätä. Tuonikäinenhän saa itse päättää missä asuu - ja se elatusvelvollisuus nyt kestää ainakin pari vuotta, anna teinin kokea kotisi (niinkuin itse kirjoitit) myös hänen kodikseen (vai eikö sitä ole?). Olen varma, että haluaa taas kohta mennä äidilleen. Ainakin meillä teinit ovat saaneet itse vaikuttaa asumisiinsa ja liikkumisiin molempien vanhempien luona, aika epämiellyttävä ajatus jos noita pitäisi ruveta säätelemään vain uusioperheiden uusien aikuisten ehdoilla, eikö teinit saakaan kokea mitään paikkaa kodikseen?

Näh kirjoitti:

Oli fiksusti kommentoitu joltain, että ongelmat ovat miehesi syytä ei teinin. Kaikki esimerkit mitä annoit (haluamattomuus, meteli) ovat jämäkkyydellä kuntoon laitettavia. Hellyys teinin nähden ei ole muuta kuin hyväksi, kyllä minäkin vielä tuossa iässä menin isän kainaloon, äiti ei juuri malttanut istuskella.

Tuon ikäinen on vielä hyvin haavoittuva lapsi ja on kamala ajatus että haluat hänestä eroon, tuntuu varmaan ettei haluta mihinkään. Itse en noin itsekästä puolisoa katselisi. Nyt on aika rakentaa eväät lapsen omalle aikuiselämälle, olla tukena ja saada hänet tuntemaan itsensä hyväksytyksi.

Menkää nyt vaikka johonkin reissuun edes kerran ja paneskelkaa sen verran että osaat olla kunnolla. Lastenhoitajan saa rahalla jos parisuhde sen vaatii, vaikka miten olisi rahat tiukalla. Osaahan 16 v olla jo lapsenvahtina.

Mitäpä jos sopisit puolisosi kanssa pelisäännöt hänen lapsensa komentamiseen koska epämääräisyys selvästi stressaa sinua.

Tässä kommentissasi on paljon hyvää, mutta itse en allekirjoita, että olisin itsekäs. Paljon enemmän minä teen miehen lapsen hyväksi kuin tämän oma äiti, noin esimerkiksi. Olosuhteiden takia kyllä, mutta kuitenkin.

Onko yleensä aikuisen itsekästä vaalia parisuhdetta?

t. ap

Mä en ymmärrä tätä että verrataan omia lapsia, puolison lapsiin. Ei todellakaan ole sama.

Vierailija kirjoitti:

Sanot ap, että nyt päättänyt. Kauanko on jatkunut? Teineillä ei nuo päätökset ole kovin pysyviä. Jos äiti on noin kivanoloinen, niin saattaa olla vain vaihe, joka menee ohi. Jos äiti on vielä parempituloinenkin niin varmaan ei kokonaan siellä käymistä jätä. Tuonikäinenhän saa itse päättää missä asuu - ja se elatusvelvollisuus nyt kestää ainakin pari vuotta, anna teinin kokea kotisi (niinkuin itse kirjoitit) myös hänen kodikseen (vai eikö sitä ole?). Olen varma, että haluaa taas kohta mennä äidilleen. Ainakin meillä teinit ovat saaneet itse vaikuttaa asumisiinsa ja liikkumisiin molempien vanhempien luona, aika epämiellyttävä ajatus jos noita pitäisi ruveta säätelemään vain uusioperheiden uusien aikuisten ehdoilla, eikö teinit saakaan kokea mitään paikkaa kodikseen?

Tätä on nyt kohta vuosi jatkunut, viime vuoden maaliskuusta. Kesälomalla oli viikon äidillä, sovittu oli kolmesta viikosta. Joululomalla oli muutaman päivän. Kerran on lisäksi käynyt viikonlopun siellä.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä äitiä. Olen kyllä ydinperheellinen, mutten voi kuvitellakaan, että antaisin alaikäisen lapseni täysin isälleen, jos ero tulisi. Varmaan asuisi siellä, mistä helpoiten arki sujuisi, mutta ehdottomasti kumpaakin tapaisi ja elämä järjestettäisiin niin, että saisi helposti kuljettua kotien välillä.

En minäkään ymmärrä. Puhuvat puhelimessa ja Skypessä kyllä, mutta siinä kontakti.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ap, että nyt päättänyt. Kauanko on jatkunut? Teineillä ei nuo päätökset ole kovin pysyviä. Jos äiti on noin kivanoloinen, niin saattaa olla vain vaihe, joka menee ohi. Jos äiti on vielä parempituloinenkin niin varmaan ei kokonaan siellä käymistä jätä. Tuonikäinenhän saa itse päättää missä asuu - ja se elatusvelvollisuus nyt kestää ainakin pari vuotta, anna teinin kokea kotisi (niinkuin itse kirjoitit) myös hänen kodikseen (vai eikö sitä ole?). Olen varma, että haluaa taas kohta mennä äidilleen. Ainakin meillä teinit ovat saaneet itse vaikuttaa asumisiinsa ja liikkumisiin molempien vanhempien luona, aika epämiellyttävä ajatus jos noita pitäisi ruveta säätelemään vain uusioperheiden uusien aikuisten ehdoilla, eikö teinit saakaan kokea mitään paikkaa kodikseen?

Tätä on nyt kohta vuosi jatkunut, viime vuoden maaliskuusta. Kesälomalla oli viikon äidillä, sovittu oli kolmesta viikosta. Joululomalla oli muutaman päivän. Kerran on lisäksi käynyt viikonlopun siellä.

t. ap

No on kyllä aika vähän, jos kuitenkin helpohko matka. Oletko varma, ettei siellä ole jotain oikeasti vialla? Tyyliin inhottava isäpuoli, alkoholiaongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Onhan tämä teini miehen ihan ikioma lapsi.

Sitä pitää ajatella kun menee yhteen sellaisen kanssa jolla on jo lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Onhan tämä teini miehen ihan ikioma lapsi.

Sitä pitää ajatella kun menee yhteen sellaisen kanssa jolla on jo lapsia.

Niin tosiaan hän on MIEHEN lapsi, johon sinulla ei ole määräysvaltaa. Jos haluat järjestää parisuhde aikaa voit esimerkiksi passittaa omat lapsesi mummolaan hoitoon, miehen lasta sinulla ei ole oikeus ilman lupaa laittaa minnekkään ja tuskin hän haluaa mennä sinun sukulaisiisi hoitoon..

Miehen lapsella on myös se toinen huoltaja jonka kanssa on sovittava ja neuvoteltava asioista, silloin kun menee yhteen miehen kanssa jolla on jo lapsia yleensä ajattelee että se toinen huoltaja kasvattaa myös lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika! Eikö sitä parisuhdeaikaa voi viettää omassa makuuhuoneessa tai kävelylenkillä, punttisalilla? Onhan meidän ydinperheenkin lapset aina kotona! Me pannaan makuuhuoneen ovi lukkoon.

Paperiseinäisessä kolmiossa vähän tuo makuuhuone on huono vaihtari. Kävelyillä käydään, mutta eipä se oikein korvaa rauhallista illallista täysin oman maun mukaan ja kyllä, sitä hyvää seksiä.

Ydinperheessä koko perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla, ei näitä perhemuotoja voi oikein verrata.

t. ap

Jos sinulla on vaikka kaksi ihan omaa teiniä ydinperheessä niin mikä ero siinä dynamiikassa takaa hyvää seksiä paperiseinäisessä kolmiossa?

Väännäpä ihan rautalangasta kun ei muuten mene jakeluun.

Meillä oli näin ja keinoja oli keksittävä kun ei oikein lasten nähden ja kuullen kehdannut vaikka oli ihan omia.

Täältä tulee sympatioita ihan tällaiselta ydinperheen teinien äidiltä ap:lle. Meillä on kaksi aika passiivista (mutta hyväluonteista) teinipoikaa notkumassa jatkuvasti kotona. Varsinkin loma-aikoina yritän kyllä kärrätä niitä sukulaisten nurkkiin. Mulle ja miehelle laatuaikaa kaksistaan ja teineille uusia virikkeitä toisissa ympyröissä. 

Eikö teinillä ole esim 'mummuloita' joissa käydä? Vaikka ymmärrän kyllä, että säännöllinen oleminen omalla äidillään olisi kaikinpuolin parempi. Miten miehesi suhtatuu tilanteeseen? Onko hän puhunut ex:sä kanssa tilanteesta? Yritä keskustella miehen kanssa tilanteesta ja kertoa hänelle omista tarpeistasi. 

Minusta ap on käsittämättömän itsekäs. Omaa aikaa saa haluta, mutta ei toisten kustannuksella. Mene ja vietä se joka toinen viikonloppu jossain muualla, jos miehen lapsesta vapaata haluat. Tuo teini on niin haavoittuvassa vaiheessa, että toivottavasti et hänelle näytä, miten koet hänen läsnäolon. Siellä äidillä olo voi vaikka hänestä tuntua kiusalliselta kavereiden tapaamisen kannalta, eikä siksi halua siellä olla. Hän kuitenkin pitää yhteyttä äitiinsä, joten ei ole tätä täysin hyljännyt. 

Minusta tässä on vain ja ainoastaan kyse siitä, että kun johonkin asiaan on totuttu niin on alettu pitää sitä itsestäänselvyytenä. Toki se kirpaisee, kun nyt ei olekaan sitä tutuksi tullutta parisuhdeaikaa, mutta ap ajattele mielummin niin, että tää on nyt se normaalitilanne ja se, mistä saitte nauttia ennen, oli poikkeuksellista luksusta.

Entäpä jos se olisikin ollut oma biologinen lapsi, jota ei kiinnostaisi lähteä viikonlopuksi etävanhemmalleen? (eikö yli 12v lasten ääntä pidä "lainkin mukaan" kuunnella näissä asioissa). Olisiko oman lapsen läsnäolo haitannut parisuhdeaikaa?

Minä elän uusperheessä 4 teinin (13-18v) kanssa, joista kaksi on minun ja kaksi miehen.

Miehen nuorempi lapsi käy silloin tällöin meillä, ehkä kerran kuussa.

Minun nuorempi lapsi on vuoroviikkolapsi.

Minun vanhempi lapseni asuu meillä, käy isällään joka toinen vkl.

Miehen vanhempi lapsi asuu meillä kokonaan, eikä käy äidillään oikeastaan koskaan.

Me pärjätään näin: asumme tarpeeksi isossa asunnossa, jotta jokaisella on oma rauha. Ja käymme kahdestaan hotelliviikonloppuja.

Sympatiat ap:lle toiselta uusperheen äidiltä, meillä ihan vastaava tilanne.

Meillä tilannetta on ratkottu siten, lauantaisin laitamme miehen kanssa ruokaa pitkällä kaavalla ja otamme pari lasia viiniä, kuuntelemme hyvää musiikkia ja nautimme toistemme juttuseurasta. Ne teinit jotka ovat paikalla osallistuvat syömiseen, mutta ne ovat yleensä todella nopeita visiittejä ruokapöytään ja heillä on kiire omiin juttuihinsa. Jopa niin, että olisi kiva jos joskus jäisivät juttelemaankin.

Lauantai on meillä kuitenkin sovittu rauhoitetulla illaksi eli silloin meille ei tule pleikalla remuavia joukkioita. Lasten kaverit ovat meille yleensä tervetulleita, mutta on se koti meidän aikuistenkin koti ja meillä on oikeus edes kerran viikossa rauhalliseen iltaan. Neljän lapsen kaverit on aikamoinen joukkio, joten pieni rajoittaminen on ihan kohtuullista.

Paperiset seinät on meilläkin eli seksin kanssa ollaan välillä ihmeissään. Teinit onneksi nukkuvat yleensä myöhään, joten viikonloppuisin aamut ovat hyvää paneskeluaikaa. Välillä pikapanoista saunassa tai suihkussa helpottaa oloa myös.

Arki-iltaisin käymme kävelemässä ja juttelemassa ja katsomme yhdessä telkkaria. Mielestäni tällä mallilla meillä on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia parisuhteelle vaikka Olisihan se ihanaa olla joskus ihan kahdestaan. Näin mennään nyt muutama vuosi.

Ja teinitkin on niin arvaamattomia. Yhtäkkiä ne alkaa seurustella, eikä niistä näy kotona jälkeäkään.

Tsemppiä ap. Olet ihan oikeilla jäljillä, kun haluat panostaa myös parisuhteeseen. Mikään kertomasi ei minun korviini kuulostaa teidän perheen teinin syrjimiselle tai kohtuuttomalta kohtelulta.

No, mun vaimon lapset eivät ole käyneet kymmeneen vuoteen biol. isänsä luona joten ovat aina meidän kanssa kotona. Ei minulle ainakaan ole koskaan tullut mieleen että minun pitäisi saada lapset johonkin "pois" kotoa että voisimme elää laatuaikaa. Elämme ihan samanlaista elämää kuin ydinperheissäkin, eli lapset ovat kotona niinkuin aikuisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on taidettu lukea jotain oppaita vähän liikaa. "Perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla"

Eiköhän totuus ole se, että 12 vuodessa olet tottunut säännölliseen vapaaviikonloppuun ja sen puuttuminen syö naista (miehestähän et puhunut, eikä ilmeisesti häntä häiritse, hänen lapsestahan on kyse). Teidän perhedynamiikkannehan pitää muuttua muutenkin entisestä, kun sinun lapset ovat muuttaneet pois, joten halutessasi varmasti onnistut opettelemaan muutamaksi vuodeksi enemmän ydinperhemallisen dynamiikan.

Ongelma onkin siinä, etten halua. Haluan olla ensisijaisesti kumppani tässä vaiheessa elämää. Toissijaisesti äitipuoli, ja voin sen roolin hoitaa kuten tähän saakka, mutta en enää tiiviimmin sitoutua.

t. ap

Aika törkeää miestäsi ja teiniä  kohtaan, niin kauan jaksoit kun oli omat lehmät ojassa, mutta kun omat lähti, ei tarvi enään jaksaa. Mieti jos miehen teini olisi muuttanut pois ja sinun teinisi olisi teillä, ja miehesi ei enään jaksakkaan olla isäpuolen roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on taidettu lukea jotain oppaita vähän liikaa. "Perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla"

Eiköhän totuus ole se, että 12 vuodessa olet tottunut säännölliseen vapaaviikonloppuun ja sen puuttuminen syö naista (miehestähän et puhunut, eikä ilmeisesti häntä häiritse, hänen lapsestahan on kyse). Teidän perhedynamiikkannehan pitää muuttua muutenkin entisestä, kun sinun lapset ovat muuttaneet pois, joten halutessasi varmasti onnistut opettelemaan muutamaksi vuodeksi enemmän ydinperhemallisen dynamiikan.

Ongelma onkin siinä, etten halua. Haluan olla ensisijaisesti kumppani tässä vaiheessa elämää. Toissijaisesti äitipuoli, ja voin sen roolin hoitaa kuten tähän saakka, mutta en enää tiiviimmin sitoutua.

t. ap

Aika törkeää miestäsi ja teiniä  kohtaan, niin kauan jaksoit kun oli omat lehmät ojassa, mutta kun omat lähti, ei tarvi enään jaksaa. Mieti jos miehen teini olisi muuttanut pois ja sinun teinisi olisi teillä, ja miehesi ei enään jaksakkaan olla isäpuolen roolissa.

Mutta tilanne on ihan eri. Ennen kaikki lapset, myös apn omat, olivat edes melko säännöllisesti poissa. Nyt yhtäkkiä on yksi lapsi koko ajan.

Ei ap ole muuttanut asennettaan vaan tekee saman kuin ennenkin. Olosuhteet ovat muuttuneet ja pitäisi keksiä ratkaisut kaikkien hyvän olon varmistamiseksi: teinin ja parisuhteen.

Minä varmaan itse vaatisin miestä selvittämään asian pohjamutia myöten sekä teinin että exän kanssa. Kyseessä on kaikkien koti, jossa ei voi yhtä jättää kuulematta.

Vierailija kirjoitti:

Eli ette voi sekstailla vapaasti vai mikä on se ydinongelma? Ei kai se teini nyhjää siinä teidän kyljessä kiinni koko ajan? Kai te viettää kahdestaan aikaan ihan normaalisti? Jos toi seksi on se juttu, niin kyllä te sen 2-4 vuotta kestätte hieman pienemmälläkin liekillä. Ainakin, jos rakastatte toisianne ja etenkin, kun on nimenomaan miehen valinta, että teini saa olla teillä. Mut joo, hiukan näin ydinperheen äitinä, jolla kaksi kotona nyhjäävää teiniä, hieman naurattaa sun ongelma. Elämä on :D

Melko uutena uusperheellisenä täytyy sanoa ettei uusperhettä voi koskaan verrata ydinperheeseen.  Hyvässä eikä pahassa. Uusperheen dynamiikka on ihan erilainen kuin ydinperheen. Eikä niitä toisen lapsia ole tähän maailmaan valinnut, toisin kuin omansa. Ja mitä tulee seksiin, seksuaalisesti aktiiviset ihmiset tarvitsevat seksi-elämän. Jos sulla on hyvä elellä säästöliekillä niin siitä vain. Naurettava ehdotus viriileille ihmisille. Seksuaalisuus on koko ajan läsnä. Sinuna en yhtään naureskelis toisten ongelmille, omiakin näyttää olevan.