Uusperhetuskaa... taas yksi tarina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuttoman itsekästä. Ei ydinnperheessäkään lapsia laiteta hoitoon muille sukulaisille tai isovanhemmille? Ja monien ydinperheiden vanhempien parisuhteet silti toimivat, taitaa teillä olla ongelmia jossain muussa kun siinä lapsessa.

Voihan se olla itsekästä, että yli 10 vuotta asiat sujuvat, kaikki aikuiset ja lapset ovat tyytyväisiä ja sitten ahdistaa, ettei kuvio tunnu enää toimivalta, eikä itse saa siihen mitenkään vaikuttaa.

t. ap

Olet vaan ihminen joka ei parisuhteissaan onnistu. Haluat että elämä on ainaista rakkauden huumaa. Eroa ja hommaa taas uusi mies, kyllä sinä varmaan niin kerkiät muutaman kerran vielä elämässäsi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko parisuhteella seksiä ja sen harrastamista vapaasti ympäri asuntoa? Miten se teini häiritsee teidän oloa? Tarkoitan, että onko se koko ajan teidän seurassa, haluaa saunoa isänsä kanssa, vai miten?

Itse ajattelen, että parisuhdetta voi hoitaa yhteisillä iltakävelyillä, maratonsaunomisilla ja lauteilla syvällisillä keskusteluilla. Lauantai-illallisia voi yhdessä rakentaa keittiössä, musiikki soimaan, viinilasit käteen, kynttilöitä palamaan, hyvä ja kepeä mieli ja yhdessä ruuanlaittoon. Leffoja kai voi katsoa kotonakin, mene miehen kainaloon, hiero hartioita tai työnnä kalat miehen syliin. Ei sellaisesta kosketuksesta teinillekään haittaa ole.

Sunnuntaiaamuna rauhallista ja laiskaa heräilemistä, toisen koskettelua ja lähellä oloa. Seksiä voi harrastaa hiljaa, sitä paitsi teinit nukkuu aamulla puoleenpäivään.

Seksi on lähtökohtaisesti vaikeaa spontaanisti missä tahansa lapsi- ja etenkin teiniperheessä. Sitä pitää tehdä aikansa hiljaa ja varoen, mutta ei siihen kannata parisuhdettaan kaataa. Pitää vaan olla luova.

Tsemppiä!

Niin, olet oikeassa ja kyllähän meillä näin toimitaankin monessa kohtaa. Mutta esimerkiksi mieheni vierastaa halailua ja suukottelua teinin edessä ja epämukava olo tarttuu minuunkin. Illalliset eivät oikein toimi, teini on aika nirso syömään ja hyvin perusruualla mennään. Tottakai voisi laittaa kaksi ruokaa, itsellä ei vaan riitä fiilistä sellaiseen, että väännetään jauhelihakastike ja kolmen ruokalajin setit erikseen. Rauhallinen leffailta ei toimi, koska teinit huudattavat musiikkia ja kovaääninen nauru kuuluu kolmiossa kyllä. 

Ovathan nämä monen korvaan pieniä juttuja, tajuan sen. Mutta itselle ne tuntuvat nyt aika suurilta. Tottumiskysymys toki pitkälti.

Enkä ymmärrä, miksi mies ei voi sanoa teinille, että ainakin kerran kuussa äidillä pitää käydä.

Tämä siis ap :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Eli te stressaatte niitä puolison lapsia jotenkin ja huokaisette helpotuksesta kun pääsette niistä välillä eroon??

En minä ainakaan puolison lasta komenna niinkuin omaani, omalleni saatan sanoa että nyt lähdetään mökille kamat kasaan. Mutta puolison lasta pyydän, joskus hän sanoo ettei tule niin ei minulla ole valtuuksia häntä pakottaa.

Samoin saatan omalleni sanoa että te menette nyt mummolaan hoitoon (puolison lasta en voi sinne laittaa) tai jos sanon omilleni lapsilleni että nyt Anni-täti hoitaa teitä viikonlopun niin en voi pakottaa miehen lasta menemään ihan vieraalle tyypille jota on nähnyt tyyliin juhlissa.

Että ei se puolison lapsi ole sama kuin oma. Vaikka hirveästi hänestä tykkäänkin, ja voisin jopa sanoa että jännon meidän perheen lellikki kun käy vain joka toinen viikko ja silloin haluan että tehdään kaikkea kivaa yhdessä.

Juuri näin. Miehen lapsen kanssa itse viime kädessä joutuu aina neuvottelemaan. Omien kanssa saattoi aina todeta, että nyt asia on näin.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuttoman itsekästä. Ei ydinnperheessäkään lapsia laiteta hoitoon muille sukulaisille tai isovanhemmille? Ja monien ydinperheiden vanhempien parisuhteet silti toimivat, taitaa teillä olla ongelmia jossain muussa kun siinä lapsessa.

Voihan se olla itsekästä, että yli 10 vuotta asiat sujuvat, kaikki aikuiset ja lapset ovat tyytyväisiä ja sitten ahdistaa, ettei kuvio tunnu enää toimivalta, eikä itse saa siihen mitenkään vaikuttaa.

t. ap

Olet vaan ihminen joka ei parisuhteissaan onnistu. Haluat että elämä on ainaista rakkauden huumaa. Eroa ja hommaa taas uusi mies, kyllä sinä varmaan niin kerkiät muutaman kerran vielä elämässäsi tehdä.

Kyllä kyllä, näinhän se menee :DDD

t. ap

En oikein ymmärrä. Teinit viettää paljon aikaa omassa huoneessaan ja sen kanssa voi ihan puhua että haluaisitte parisuhdeaikaa ja on tärkeää myös käydä äidin luona.

En koe että meidän teinit on tiellä ja ikää heillä 12 ja 14v.

Vierailija kirjoitti:

En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.

Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.

Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.

Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.

Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.

Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.

Normi teini ei sen kummempaa. Älä valita turhaan. Kohta olette kahden. Sitten paimennatte sinun ja hänen lapsenlapsia.

Ja sitten kiukuttelet että sun lapsen lapsia hoidetaan enemmän kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Uskon tämän, mutta sille ap:n miehen lapselle ap:n koti on hänen oma, pääasiallinen kotinsa, joten teinin näkökulmasta on aika kurjaa, jos hänet halutaan sieltä säännöllisesti pois.

Käykää ravintolassa syömässä. Seksi on varmasti ongelma, ymmärrän kyllä.

Ravintolaan meillä on hyvin harvoin varaa, melko pienituloisia ollaan.

Toiseen pointtiisi, kyllä olen samaa mieltä, on kurjaa jos ei ole tervetullut kotiinsa. Ikävä kyllä välit ovat huomattavasti huonontuneet koko perheessä tämän teinin päätöksen jälkeen.

t. ap

Musiikkia ei huudateta. Kuulokkeet korville, se vaaditaan omilta teineiltäkin.

No ensisijaisesti ongelma nousee sinun ja miehesi väliseksi, kuten tuosta viime kommentista näkyykin (viesti 20).

Olet ehkä jo toivonut että teini lähtisi enemmän "poispäin" kotoa, ja nyt näyttää että on aina vaan enemmän kotona, tarvitsee (iso ihminen!) edelleenkin vaan passausta kaikissa asioissa, kaiken kaikkiaan alkaa olemaan olo että lähtisi nyt jo. 

Se olohan tulee myös omien lasten kanssa...

Ehdotan, että otat joka toinen viikonloppu (kun teinin pitäisi olla äidillään) toistaiseksi ihan omaa aikaa. Lähde viikonlopuksi ystäväsi luo, pikku matkalle tai kurssille, yön yli tai ainakin pariksi päiväksi, jotta et ole kotona ollenkaan. Eiköhän sille miehellesi ala pikku hiljaa tulla  ikävä, ja alkaa ehkä hänellekin herätä kysymyksiä haluaako olla teinin kanssa vai sinun kanssa loppuelämänsä...

Kerro myös miehellesi, että nyt vain tarvitset teinitöntä aikaa, ja jos sitä ei kotona saa niin lähdet välillä ulos kotoa. Kerro myös, että äitinä ajattelet, että pojan pitäisi käydä äitinsä luona, vaikka se ei häntä huvittaisi, koska äitisuhde ei sillä lailla parane, että asioita vaan vältellään.

Äläkä ainakaan enää ole miehen pikku pojan ilmainen piika. Pojan aika kasvaa myös kotitöihin, muuten kasvatatte jollekin naisparalle kauheaa ukkoa...

Jos seinät ovat ohuet ettei voi äännekästä seksiä harrastaa niin onko sillä väliä onko ne lapset omia vai puolison?! Joo on meilläkin ohuet seinät ja on sun lapsia, on mun lapsia ja on yhteisiä lapsia. Mutta eikai se siihen liity miten seksiä harrastaa. 

Sekstatkaa kylppärissä, saunassa, ulkona, varastossa jne.. Antakaa teinille leffalippu ja rahaa mäkkäriin niin saatte omaa aikaa kahdestaan kotona. Sopikaa lounastreffit kotiin, kun poika on koulussa. Käyttäkää mielikuvitusta

Nyt on taidettu lukea jotain oppaita vähän liikaa. "Perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla"

Eiköhän totuus ole se, että 12 vuodessa olet tottunut säännölliseen vapaaviikonloppuun ja sen puuttuminen syö naista (miehestähän et puhunut, eikä ilmeisesti häntä häiritse, hänen lapsestahan on kyse). Teidän perhedynamiikkannehan pitää muuttua muutenkin entisestä, kun sinun lapset ovat muuttaneet pois, joten halutessasi varmasti onnistut opettelemaan muutamaksi vuodeksi enemmän ydinperhemallisen dynamiikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes tiedä miksi kirjoitan, ei täältä mitään rakentavaa kuitenkaan irtoa, mutta jonnekin on vaan pakko purkaa.

Olen elänyt uusperheessä 12 vuotta, miehellä yksi lapsi, itsellä kaksi. Omat jo aikuisia, miehen lapsi nyt 16.

Miehen lapsi on aina asunut meillä, käynyt joka toinen vkl äidillään ja kaikki on ollut ok. Omilla oli sama rytmi, kun vielä kotona asuivat, eli saimme miehen kanssa mukavasti yhteistäkin aikaa ja jaksoimme hyvin arkea.

Vaan nyt teini-ikäinen ei enää halua äidilleen... syitä, pidempi matka kavereille (ei olennaisesti, bussilla pääsee), tylsää, huonompi ruoka, äidillä pari nuorempaa "ärsyttävää" lasta uuden miehen kanssa. Kuitenkin äidin koti on omasta mielestäni ihan normaali, ei siellä ainakaan mitään näkyvästi huonosti ole.

Ja tämä syö parisuhdetta. Vietäpä siinä parisuhdeaikaa, kun kolmiossa pyörii teini-ikäinen ja monesti muutama kaverikin. Ulos syömään/leffaan/hotelliin tms meillä ei kauhean usein ole varaa mennä, joten se ei toimi ratkaisuna kuin satunnaisesti. Teini ei käy yökylässä kavereilla kuin hyvin harvoin, eikä halua isovanhemmillekaan.

Teini on ihan mukava, mutta jos vielä 2-4 vuotta menee näin, eipä meillä ole parisuhdetta nimeksikään jäljellä. Isä ei halua pakottaa äidille, äiti ei halua myöskään pakottaa ja minä sitten vaan mietin omassa kodissani, että olisipa elämä.

Normi teini ei sen kummempaa. Älä valita turhaan. Kohta olette kahden. Sitten paimennatte sinun ja hänen lapsenlapsia.

Ja sitten kiukuttelet että sun lapsen lapsia hoidetaan enemmän kuin minun.

En usko, että kiukuttelen. Ei kuulu tapoihini. Ennemmin yritän puhua rakentavasti ja jos ajatukset eivät saa vastakaikua tai rakentavaa vastaehdotusta, sulkeudun ja ahdistun. Olen tosiaan liiankin mukautuvainen ja kiltti ja miellyttämisenhaluinen.

t. ap

Paneskelette pari kertaa niin että seinät raikaa, eiköhän teinille tule kiire äitinsä luo :))) Ennemmin se sietää hankalia pikkusisaruksia kuin kuuntelee teidän voihketta makuuhuoneesta...

Vierailija kirjoitti:

No ensisijaisesti ongelma nousee sinun ja miehesi väliseksi, kuten tuosta viime kommentista näkyykin (viesti 20).

Olet ehkä jo toivonut että teini lähtisi enemmän "poispäin" kotoa, ja nyt näyttää että on aina vaan enemmän kotona, tarvitsee (iso ihminen!) edelleenkin vaan passausta kaikissa asioissa, kaiken kaikkiaan alkaa olemaan olo että lähtisi nyt jo. 

Se olohan tulee myös omien lasten kanssa...

Ehdotan, että otat joka toinen viikonloppu (kun teinin pitäisi olla äidillään) toistaiseksi ihan omaa aikaa. Lähde viikonlopuksi ystäväsi luo, pikku matkalle tai kurssille, yön yli tai ainakin pariksi päiväksi, jotta et ole kotona ollenkaan. Eiköhän sille miehellesi ala pikku hiljaa tulla  ikävä, ja alkaa ehkä hänellekin herätä kysymyksiä haluaako olla teinin kanssa vai sinun kanssa loppuelämänsä...

Kerro myös miehellesi, että nyt vain tarvitset teinitöntä aikaa, ja jos sitä ei kotona saa niin lähdet välillä ulos kotoa. Kerro myös, että äitinä ajattelet, että pojan pitäisi käydä äitinsä luona, vaikka se ei häntä huvittaisi, koska äitisuhde ei sillä lailla parane, että asioita vaan vältellään.

Äläkä ainakaan enää ole miehen pikku pojan ilmainen piika. Pojan aika kasvaa myös kotitöihin, muuten kasvatatte jollekin naisparalle kauheaa ukkoa...

Kiitos tästä kommentista. Tässä on paljon hyvää miettimisen aihetta.

t. ap

Kun kaikesta pitää tehdä ongelma. Ei se ole teinin vika että miehesi ei halaa sinua, se on miehesi vika. Niitä teinejä voi käskeä olla hiljempaa, ei ne siitä kuole. Sille teinille voi ihan hyvin sanoa, että tänään me halutaan katsoa elokuvaa rauhassa, eli tänään ei sovi vieraita. Jolloin teini käy jossain muualla. Anna teinille elokuva liput ja rahaa ruokaan. Siinä on ilta vapaana.

Käytä nyt hyvä ihminen mielikuvitusta. Pari kymppiä niin teini on illan pois.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on taidettu lukea jotain oppaita vähän liikaa. "Perhedynamiikka rakentuu ihan eri tavalla"

Eiköhän totuus ole se, että 12 vuodessa olet tottunut säännölliseen vapaaviikonloppuun ja sen puuttuminen syö naista (miehestähän et puhunut, eikä ilmeisesti häntä häiritse, hänen lapsestahan on kyse). Teidän perhedynamiikkannehan pitää muuttua muutenkin entisestä, kun sinun lapset ovat muuttaneet pois, joten halutessasi varmasti onnistut opettelemaan muutamaksi vuodeksi enemmän ydinperhemallisen dynamiikan.

Ongelma onkin siinä, etten halua. Haluan olla ensisijaisesti kumppani tässä vaiheessa elämää. Toissijaisesti äitipuoli, ja voin sen roolin hoitaa kuten tähän saakka, mutta en enää tiiviimmin sitoutua.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Eli te stressaatte niitä puolison lapsia jotenkin ja huokaisette helpotuksesta kun pääsette niistä välillä eroon??

Kyllä stressaamme. Sellaisia me hyvät uusvanhemmat ollaan. Me stressaamme niitä puolison lapsia, koemme riittämättömyyden tuntemuksia niin parisuhteessa kuin uusvanhemmuussuhteessa. Kestämme kaiken haistattelusta rahan kinuamiseen = kohtelemme toisen lasta juuri kuin omaamme.  Mutta valitettavasti vain _ kuin_ omaamme, hän kun ei ole oma.

En tiedä että meneekö tämä esimerkki perille, mutta tilannetta voisi verrata siihen, että kummilapsesi asuu luonasi, olet sitoutunut häneen henkisesti, ja koet olevasi vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Mielestäni tässä tilanteessa ei ole liikaa pyydetty että saa välillä vapaata. Ees välillä. Jos ei joka toinen viikko, niin sitten vaikka kerran kuussa.

Kuten aiemmin mainittiinkin, uusioperheen toimivuuden kannalta on tärkeää että uusiovanhempi saa vapaata, samalla tavalla kuin lapsikin saa vapaata uusiovanhemmastaan. Meidän uusioyksikössä lapset on huomattavasti nuorempia, mutta ymmärrän ap:n tuskaa...

Voit varmasti kuvitella minkälainen levähdyksen huokaus meidän sydämettömien ämmien suusta kuuluu kun lapsi lähtee toiselle biovanhemmalleen. 

Ootko AP koettanu jutella teijjän teinin kanssa? Onko teidän välit sellaiset, että kokisit sen onnistuvan? On myös teinille eduksi ylläpitää ihmissuhteita toisen biovanhemman suuntaan.

Tai entäs jos teini kävisi sisaruspuoltensa luona? 

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikesta pitää tehdä ongelma. Ei se ole teinin vika että miehesi ei halaa sinua, se on miehesi vika. Niitä teinejä voi käskeä olla hiljempaa, ei ne siitä kuole. Sille teinille voi ihan hyvin sanoa, että tänään me halutaan katsoa elokuvaa rauhassa, eli tänään ei sovi vieraita. Jolloin teini käy jossain muualla. Anna teinille elokuva liput ja rahaa ruokaan. Siinä on ilta vapaana.

Käytä nyt hyvä ihminen mielikuvitusta. Pari kymppiä niin teini on illan pois.

Kun ei ole niitä parikymppisiä syytää huvitteluun jatkuvasti. Ei itselle eikä teinille.

Ja kyllä, mieheni ongelmia ja minunkin nämä viime kädessä. En syytä teiniä muusta kuin siitä, ettei suostu äidilleen menemään ilman mitään järkevää syytä.

Meillä teinit aina kotona ja kaksin kappalein. Ei ole koskaan ollut sitä parisuhdeaikaa.

Muutaman kerran vuodessa on toinen kaverilla yökylässä. Tukiverkkoja ei ole ollut ja hyvin ollaan pärjätty.

Ja taatusti 16v. ei roiku teidän kimpussa enää. En siis ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole kyllä ollenkaan sama, että ydinperheessä ne omat lapset pyörii kotona vs että katselet puolison lasta jatkuvasti. Uusperheen toimivuuden kannalta on ihan oleellista, että välillä saa "lomaa" toisen lapsista, olkoot mukavia tai ei. Ja lapsen tulee - jos kaikki osapuolet ovat täyspäisiä - käydä siellä tylsemmälläkin vanhemmalla.

Jostain syystä tämä ei kuitenkaan päde uusperheen naisen lapsiin, joiden on totta kai saatava olla kotona ja miehen on rakastettava heitä kuin omiaan. Ainakin tällä palstalla.