Uusperhetuskaa... taas yksi tarina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kysynyt siltä teinin isältä, mitä mieltä hän on asiasta? Ap:n mukaan isä ei halua pakottaa teiniä äidilleen, jonka itse tulkitsen niin, että isää ei haittaa, että teini on hänellä koko ajan. Ja miksipä haittaisikaan, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi ap:n halu olla ilman teiniä menisi miehen halun olla lapsensa kanssa edelle?

Tämä on hyvä kysymys, jonka voi yleensäkin jalostaa muotoon "miksi hyvässä parisuhteessa kummankin tulee tehdä kompromisseja kaikkien hyväksi". 

En lähde esittämään ilman tarkempia taustoja, mikä se kompromissi nyt voisi olla. Mutta jotain tyyliin teinin ei tarvitse käydä niin usein äidillään, mutta joku rytmi kuitenkin sovitaan.

Isän tulee siis lähettää oma lapsensa säännöllisesti pois kotoaan, vaikka sitä ei haluaisi sen enempää isä kuin lapsikaan? 

No sehän on valinta. Jos huomaa, että kumppanilla on huono olo jostain omista valinnoista, yleensä asioille haluaa hyvässä suhteessa tehdä jotain. Kuten sanon, en tunne tilannetta niin hyvin, että voisin mitään aukotonta ratkaisua esittää.

Itse ainakin tingin omista haluistani, jos koen, että loukkaan puolisoa tietyillä teoilla. Ei sellaista kovin usein tule eteen isommassa mittakaavassa mutta kun tulee, koitetaan löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu.

Mutta kun tässä tilanteessa on mukana se lapsikin. Lapsi ei ole itse valinnut elämää, jossa häntä pompotellaan kahden kodin välillä. Ap sen sijaan on ihan itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Kai se isäkin haluaa lapsensa parasta? Jos lapsella selvästi on huono olo ollessaan äidillään ja lapsi itse haluaa mieluummin asua kokonaan yhdessä paikassa, niin miksi isän pitäisi väkisin lähettää lapsi pois kotoaan?

Mutta jos lapsella ei selkeästi ole huono olo? Ei sellaista ole missään kohtaa tässä ilmennyt. Usko tai älä, lapsetkin (jos nyt 16v enää edes ihan lapseksi voi sanoa) osaavat ihan tämän "ei viitsi, ei huvita, ei jaksa"-mantran ja lopulta ovat tyytyväisiä, kun kuitenkin tekivät ja saivat aikaan.

Minusta lapsella aika selkeästi on huono olo äidillään, jos ei ole vuoteen halunnut siellä käydä. Silloin tällöin nurisemiset ymmärtää, jos olisi vaikka jotain suunniteltua menoa kavereiden kanssa lähivanhemman lähellä, mutta jostain kielii se, että nuriseminen on jatkunut kohta kokonaisen vuoden.

Mutta mehän emme sitä voi tietää. Kuten emme sitäkään, että jos on huono olo, johtuuko se enemmän itsestä vai muista. Tiedän monia perheitä, joissa teinit tuntevat täysin aiheetonta kateutta pikkusisaruksia kohtaan esimerkiksi, vaikka vanhemmat huomioivat teiniä vähintäänkin yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.

Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.

Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.

12 vuotinen suhde on alati vaihtuva? Ok, suhteellisuudentaju kunnossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.

Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.

Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.

12 vuotinen suhde on alati vaihtuva? Ok, suhteellisuudentaju kunnossa...

Onko 12 v mielestäsi pitkä aika? Kuinka pitkä edellinen suhteesi oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.

Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.

Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.

12 vuotinen suhde on alati vaihtuva? Ok, suhteellisuudentaju kunnossa...

Onko 12 v mielestäsi pitkä aika? Kuinka pitkä edellinen suhteesi oli?

Ai minunko? No kiitos kysymästä, olen 5 vuotta ollut mieheni kanssa ja meillä on yksi lapsi. Tätä ennen minulla ei ole pitkiä suhteita.

Minusta alati vaihtuva tarkoittaa ennemminkin parin vuoden välein vaihtuvia kumppaneita. Jos takana on yksi ero, ei voida vielä puhua alati vaihtuvasta. Siinä kohtaa kun lapsille esitellään kolmas tai viides äitipuoli/isäpuoli, mennään sinne alati vaihtuvan puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta alati vaihtuva tarkoittaa ennemminkin parin vuoden välein vaihtuvia kumppaneita. Jos takana on yksi ero, ei voida vielä puhua alati vaihtuvasta. Siinä kohtaa kun lapsille esitellään kolmas tai viides äitipuoli/isäpuoli, mennään sinne alati vaihtuvan puolelle.

Kuinkahan monta nais- tai miesystävää lapsi kohtaa ennen tuota kumppanivaihetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.

Jälleen erinomainen esimerkki ydinperheen äitien kapeakatseisuudesta ja moraalisesta ylemmyydestä. 

Kiitos vain mutta olen itse se paha ex, joka puolestaan ei ryntää uusperheeseen vaan annan lasteni elää kanssani ja miehiä tapaan lapsivapaalla i. Ex-mieheni puolestaan tunkee lapsemme heti eron jälkeen uusperheeseen.

Ihan objektiivisesti katsottuna jokainen näkee, kuka tässä ajattelee lasten parasta. Ei lasteni elämään ja lasteni asuntoon muuttava exän uusi eikä exäni. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.

Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.

Taisi kalikka kalahtaa uusperheen äitiin. Mihin te heikot uusperheen äidit sitä miestä arkeenne oikeasti tarvitsette? Minä elän elämääni lasteni kanssa ja kun lapset ovat isällään, tapaan miehiä. Ei tulisi mieleenkään perustella uusperheitä kun on niin sosiaalisesti hyväksytympää ja halvempaa kun on se ukko siinä samassa asunnossa. Uusperheiden eroriski on tutkimusten mukaan 80%. Onnea yritykseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ette voi sekstailla vapaasti vai mikä on se ydinongelma? Ei kai se teini nyhjää siinä teidän kyljessä kiinni koko ajan? Kai te viettää kahdestaan aikaan ihan normaalisti? Jos toi seksi on se juttu, niin kyllä te sen 2-4 vuotta kestätte hieman pienemmälläkin liekillä. Ainakin, jos rakastatte toisianne ja etenkin, kun on nimenomaan miehen valinta, että teini saa olla teillä. Mut joo, hiukan näin ydinperheen äitinä, jolla kaksi kotona nyhjäävää teiniä, hieman naurattaa sun ongelma. Elämä on :D

Melko uutena uusperheellisenä täytyy sanoa ettei uusperhettä voi koskaan verrata ydinperheeseen.  Hyvässä eikä pahassa. Uusperheen dynamiikka on ihan erilainen kuin ydinperheen. Eikä niitä toisen lapsia ole tähän maailmaan valinnut, toisin kuin omansa. Ja mitä tulee seksiin, seksuaalisesti aktiiviset ihmiset tarvitsevat seksi-elämän. Jos sulla on hyvä elellä säästöliekillä niin siitä vain. Naurettava ehdotus viriileille ihmisille. Seksuaalisuus on koko ajan läsnä. Sinuna en yhtään naureskelis toisten ongelmille, omiakin näyttää olevan.

Ilmeisesti uusperheissä vanhempien seksuaalinen aktiivisuus on jotenkin pääroolissa ohi lapsien. Ero on tosiaan iso ydinperheisiin, jossa elävien ei keskimäärin tarvitse valittaa vaikka lapset ovat läsnä aina ilman mahdollisuuksia "vapaaviikkoihin". Tietysti tämä on siinä mielessä luonnollista, että monilla eroon on päädytty nimenomaan siksi, että oma libido on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Just saying.

Ap:n kohdalla sopii ihmetellä, että jos teini on ollut kuvioissa 12 vuotta niin miten se on edelleen ihan vieras lapsi nurkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta alati vaihtuva tarkoittaa ennemminkin parin vuoden välein vaihtuvia kumppaneita. Jos takana on yksi ero, ei voida vielä puhua alati vaihtuvasta. Siinä kohtaa kun lapsille esitellään kolmas tai viides äitipuoli/isäpuoli, mennään sinne alati vaihtuvan puolelle.

Kuinkahan monta nais- tai miesystävää lapsi kohtaa ennen tuota kumppanivaihetta?

Se varmaan ihan riippuu kuinka aikuiset asian hoitavat?

Miten tämä liittyy alkuperäiseen ongelmaan onkin sitten täysi mysteeri. ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.

Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.

Taisi kalikka kalahtaa uusperheen äitiin. Mihin te heikot uusperheen äidit sitä miestä arkeenne oikeasti tarvitsette? Minä elän elämääni lasteni kanssa ja kun lapset ovat isällään, tapaan miehiä. Ei tulisi mieleenkään perustella uusperheitä kun on niin sosiaalisesti hyväksytympää ja halvempaa kun on se ukko siinä samassa asunnossa. Uusperheiden eroriski on tutkimusten mukaan 80%. Onnea yritykseen!

Taisi kalikka kalahtaa tällaiseen toisten elämän asiantuntijaan.

Minua ap kiinnostaisi, että miten te olette tässä 12 vuoden aikana muuten järjestäneet parisuhdeaikaa? Silloinkin, kun teillä asuivat sinunkin lapsesi miehen lapsen lisäksi. Jos on 12 vuotta kituuttanut sillä, että seksiä ja muutakin hellyyttä on vain joka toinen viikonloppu, niin ihmettelen, miten se vähäisyys on nyt yhtäkkiä alkanut vaivaamaan, kun eihän sitä tuolla kaavalla ole juuri koskaan ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.

Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.

Taisi kalikka kalahtaa uusperheen äitiin. Mihin te heikot uusperheen äidit sitä miestä arkeenne oikeasti tarvitsette? Minä elän elämääni lasteni kanssa ja kun lapset ovat isällään, tapaan miehiä. Ei tulisi mieleenkään perustella uusperheitä kun on niin sosiaalisesti hyväksytympää ja halvempaa kun on se ukko siinä samassa asunnossa. Uusperheiden eroriski on tutkimusten mukaan 80%. Onnea yritykseen!

Taisi kalikka kalahtaa tällaiseen toisten elämän asiantuntijaan.

Toisia on niiiiiiin helppo arvostella. Ymmärtäminen onkin vähän enemmän älyä ja empatiaa vaativa taito.

Vierailija kirjoitti:

Minua ap kiinnostaisi, että miten te olette tässä 12 vuoden aikana muuten järjestäneet parisuhdeaikaa? Silloinkin, kun teillä asuivat sinunkin lapsesi miehen lapsen lisäksi. Jos on 12 vuotta kituuttanut sillä, että seksiä ja muutakin hellyyttä on vain joka toinen viikonloppu, niin ihmettelen, miten se vähäisyys on nyt yhtäkkiä alkanut vaivaamaan, kun eihän sitä tuolla kaavalla ole juuri koskaan ollutkaan?

En ole ap, mutta voisin kuvitella että muut ajat mennään ns arkiromantiikalla ja ne joka toinen vkl sitten enemmän uppudutaan puolisoon? Arvailen siis vain, näin meillä ydinperheessä, kun saadaan välillä lapset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.

Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.

Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.

12 vuotinen suhde on alati vaihtuva? Ok, suhteellisuudentaju kunnossa...

Onko 12 v mielestäsi pitkä aika? Kuinka pitkä edellinen suhteesi oli?

Ai minunko? No kiitos kysymästä, olen 5 vuotta ollut mieheni kanssa ja meillä on yksi lapsi. Tätä ennen minulla ei ole pitkiä suhteita.

Miten joku voi alapeukuttaa tätä? Mitä negatiivista tuossa kommentissa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen erinomainen esimerkki uusperheen äitien typeryydestä. Turha itkeä kun paskat jo housussa. Olisit ottanut lapsettoman miehen tai sitten sä vaan elät sen tosiasian kanssa että sun miehellä on lapsi, jonka pitäisikin mennä aina sun edelle.

Erinomainen esimerkki ns. "asiantuntijoista" ja muista huutelijoista tällä palstalla.

Taisi kalikka kalahtaa uusperheen äitiin. Mihin te heikot uusperheen äidit sitä miestä arkeenne oikeasti tarvitsette? Minä elän elämääni lasteni kanssa ja kun lapset ovat isällään, tapaan miehiä. Ei tulisi mieleenkään perustella uusperheitä kun on niin sosiaalisesti hyväksytympää ja halvempaa kun on se ukko siinä samassa asunnossa. Uusperheiden eroriski on tutkimusten mukaan 80%. Onnea yritykseen!

Taisi kalikka kalahtaa tällaiseen toisten elämän asiantuntijaan.

Toisia on niiiiiiin helppo arvostella. Ymmärtäminen onkin vähän enemmän älyä ja empatiaa vaativa taito.

Kumpikaan ei varsinaisesti ole av-mammojen suurin hyve...

Ratkaisu on itsestäänselvä. Kaikki osapuolet koolle ja sovitaan kaikkia miellyttävä rytmi. Puhuminen on jännä asia, sillä voi vaikka saavuttaa jotain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ei ikinä kuulu mennä parisuhteen edelle, ei ydin- eikä uusperheessä.

Hetkittäin toki aikuisten kuuluu tinkiä mukavuudestaan lasten eduksi, mutta kokonaisuutena ei. Hyvä parisuhde on paras koti lapsille.

Ilmankos on niin paljon oireilevia lapsia, kun isän ja äidin alati vaihtuvat onnet menevät ihan kaiken edelle. Niiden lasten on kuitenkin kestettävä vieraita aikuisia ja lapsia omissa kodeissaan.

12 vuotinen suhde on alati vaihtuva? Ok, suhteellisuudentaju kunnossa...

Onko 12 v mielestäsi pitkä aika? Kuinka pitkä edellinen suhteesi oli?

Ai minunko? No kiitos kysymästä, olen 5 vuotta ollut mieheni kanssa ja meillä on yksi lapsi. Tätä ennen minulla ei ole pitkiä suhteita.

Miten joku voi alapeukuttaa tätä? Mitä negatiivista tuossa kommentissa on?

No olisi pitänyt vastata että 4vuotta suhteessa ja ei yhtään lasta. Etkö nyt sitä tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit, että teinit ydinperheessä laitetaan? Ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun periaatteessa olisi mahdollisuus lapsivapaaseen.

Ydinperheessä ne teinit on kuitenkin omia lapsia. Vaikka olisi kuinka hyvät välit toisen lapseen, ei se ole täysin sama. 

ei-ap

Eli te stressaatte niitä puolison lapsia jotenkin ja huokaisette helpotuksesta kun pääsette niistä välillä eroon??

Kyllä stressaamme. Sellaisia me hyvät uusvanhemmat ollaan. Me stressaamme niitä puolison lapsia, koemme riittämättömyyden tuntemuksia niin parisuhteessa kuin uusvanhemmuussuhteessa. Kestämme kaiken haistattelusta rahan kinuamiseen = kohtelemme toisen lasta juuri kuin omaamme.  Mutta valitettavasti vain _ kuin_ omaamme, hän kun ei ole oma.

En tiedä että meneekö tämä esimerkki perille, mutta tilannetta voisi verrata siihen, että kummilapsesi asuu luonasi, olet sitoutunut häneen henkisesti, ja koet olevasi vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Mielestäni tässä tilanteessa ei ole liikaa pyydetty että saa välillä vapaata. Ees välillä. Jos ei joka toinen viikko, niin sitten vaikka kerran kuussa.

Kuten aiemmin mainittiinkin, uusioperheen toimivuuden kannalta on tärkeää että uusiovanhempi saa vapaata, samalla tavalla kuin lapsikin saa vapaata uusiovanhemmastaan. Meidän uusioyksikössä lapset on huomattavasti nuorempia, mutta ymmärrän ap:n tuskaa...

Voit varmasti kuvitella minkälainen levähdyksen huokaus meidän sydämettömien ämmien suusta kuuluu kun lapsi lähtee toiselle biovanhemmalleen. 

Ootko AP koettanu jutella teijjän teinin kanssa? Onko teidän välit sellaiset, että kokisit sen onnistuvan? On myös teinille eduksi ylläpitää ihmissuhteita toisen biovanhemman suuntaan.

Tai entäs jos teini kävisi sisaruspuoltensa luona? 

Olen jutellut, kysellyt ja todella yrittänyt selvittää, onko äidin luona jotain oikeasti vialla. Mutta "tylsää" ja "ärsyttävät pennut" ovat ainoat selitykset. Ei koe äitiään läheiseksi, mutta minusta tuntuu, ettei oikein koe isäänsäkään läheisenä, tai harvoin nuo mitään kovin syvällistä puhuvat. Ainakin jos vertaan miten itse juttelin ja juttelen omilleni ja tälle miehenkin lapselle.

Ja muuten tekstisi on kuin omalta näppikseltäni. Kiitos.

Taitaa poika kuitenkin isäänsä pitää läheisempänä kuin äitiään jos kerran hänen luonaan haluaa asua. Sinun vuoksesi en usko teinin teillä viihtyvän.

Lapsella on vihdoinkin perhe, jossa ei ole vieraita lapsia. Ilmeisesti lopultakin, jopa ihan oma huone. Kannattaako ihmetellä miksi viihtyy.