Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Tiedät itsekin, että ei sulla ole asiat kovin hyvin. Eikö parisuhteen pitäisi olla sellainen asia, joka tekee sinusta entistä paremman ja paremminvoivan, eikä päinvastoin? Jotakin omaa heikkouttaan puolisosi tuolla pönkittää tai peittää, ei sillä varmaan ole oikeasti väliä onko kyse persoonallisuushäiriöstä, huonosta parisuhdemallista vai ihan vain todella huonosta käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi on selkeästi sairas ihminen. Sinun olisi parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa olet onneton. M37
Taitaa olla taas jonkun aamupäivätarinoita mutta mennään silti...
Lue hyvä ihminen tuo teksti ja kuvittele kertojan paikalle hyvä ystäväsi. Neuvoisitko häntä jäämään suhteeseen?
Terve ihminen ei satuta ja mitätöi toista ihmistä vaan vaalii ystävyyttä ja rakkautta, tekee hyviä tekoja, auttaa ja kannustaa. Jos ihminen on noin vinksallaan niin hän ei halua tuosta tilanteesta parantua koska ei näe itsessään vikaa. Lähde ja vauhdilla, maksoi mitä maksoi.
Narsistilta kuulostaa ja pahasti. Olin muutaman vuoden samanlaisen naisen kanssa suhteessa. Juurikin tuo mustasukkaisuus, mitätöinti ja tunteista kertomisen vaatiminen. Sitten kun kerrot niistä tunteistasi, niin sinua lyödään niillä omilla sanoillasi kuin vierasta sikaa. Jouduin itsekin luopumaan rakkaista harrastuksistani ja ystävistäni. Aloin itsekin miettiä itsetuhoisia ajatuksia, koska olin "niin huono ja paska ihminen".
Lähde suhteesta niin pian kuin voit. Se vaatii älyttömästi, mutta mitä pikemmin sen teet, sitä vähemmillä vaurioilla selviät.
On kokemusta samankaltaisesta ihmisestä. Lähdin. Enkä suostunut enää koskaan tapaamaan uudelleen pyynnöistä huolimatta. Edes 'ystävänä'.
Oma pää selkeni kummasti ja tasapaino astui elämään lähes välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No neloselle, että tämä ei tosiaankaan ole mikään tarina. Nuo teidän kaikkien vastaukset on juuri sellaisia kuin itsekin ajattelen. Tiedän, että tuo käytös ei ole normaalia tai tervettä. En ole uskaltanut kertoa kenellekään, ehkä eniten sen vuoksi, että jos päädyn jäämään kuitenkin, niin pelkään saavani paheksuntaa muiden osalta...minulla on lähellä enää ihan kaikista läheisimmät ihmiset, käytännössä sukulaiseni joten koen tosi vaikeana kertoa heille (siis kaikin puolin).
Olen aina itse ajatellut, että parisuhteen pitäisi olla vahvistava eikä päinvastoin. Tiedän, että puolisollani on ihan pimeä parisuhdemalli kasvuiästä, mutta niin on kyllä minullakin enkä silti toimi noin. Tuntuu, että puolisoni suorastaan käyttää minua. Hän on kyllä arvaamaton muitakin läheisiään kohtaan (perheensä), mutta en usko, että he tietävät miten pitkälle hän voi mennä.
Hän siis toimii tavalla jossa voi käyttää täydellisesti valtaa ja jos sitä ei suvaita, niin yleensä tekee kostoksi jotain hyvin äärinmäistä eli pakottaa muita. Tuo on se peruskaava.
Kiitos kun annatte neuvoja, mutta tässä vaiheessa yritän selvittää mistä on kyse. Ehkä sen jälkeen saan pääni selväksi ja pystyn ajattelemaan objektiivisemmin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Narsistilta kuulostaa ja pahasti. Olin muutaman vuoden samanlaisen naisen kanssa suhteessa. Juurikin tuo mustasukkaisuus, mitätöinti ja tunteista kertomisen vaatiminen. Sitten kun kerrot niistä tunteistasi, niin sinua lyödään niillä omilla sanoillasi kuin vierasta sikaa. Jouduin itsekin luopumaan rakkaista harrastuksistani ja ystävistäni. Aloin itsekin miettiä itsetuhoisia ajatuksia, koska olin "niin huono ja paska ihminen".
Lähde suhteesta niin pian kuin voit. Se vaatii älyttömästi, mutta mitä pikemmin sen teet, sitä vähemmillä vaurioilla selviät.
Voi herrajumala... Kuullostaa ihan mun ajatuksiltani! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että tämähän ei tuntuisi näin järkyttävältä ellei puolisoni käyttäytyisi myös ihan päinvastaisella tavalla. Hän on myös hellä ja rakastava, halaileva ja suojeleva. Niinpä tämä maton vetäminen jalkojen alta tuntuukin ihan uskomattomalta, suurelta järkytykseltä. Tunnen myös itseni tyhmäksi ja huonoksi, kun huomaan, että sama kaava toistuu aina uudestaan vaikka hän vaikuttaa muuttuneen (nykyisin myös ulkonäköni on alkanut inhottamaan, ei olisi mitään syytä sille) . Ihan kuin samassa ihmisessä olisi kaksi täysin vastakkaista puolta, siis hyvin ristiriitaista. Ap.
Jos seisoisit palavassa talossa, jäisitkö sinne pohtimaan miksi talo syttyi palamaan, vai pelastautuisitko ensin ja selvittelist sitten jälkeenpäin?
Sinun "henkinen" talosi on nyt tulessa, pelasta itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
Lapseni isä (,josta erosin) oli/on hyvin samanlainen.
Kerro kaikille, ihan kaikille. Kavereille, sukulaisille, kenelle tahansa. Soita, kirjoita, käy kahvilla, omalla tavallasi. Kerro sen verran kuin jaksat ja mitä kenellekin haluat. Pidä itsestäsi meteliä ja tee itsesi näkyväksi.
Et ole tehnyt mitään väärää, olo voi olla typerä ja sinisilmäinen. Sillä ei ole väliä. Sinua ei välttämättä heti uskota (puolisosi kaltaiset ihmiset osaavat usein olla todellisia karismakasoja kodin ulkopuolella.) , älä välitä siitä. Me olemme sun puolella ja lähipiiristäsi saat vielä lisää tukijoita.
Onko paikkakunnallasi kriisikeskus tai vastaava? Niihin saa usein muutaman ilmaiskäynnin ja ohjausta. Voit myös soittaa esim. valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Narsistien tuki ry on myös mainio.
Tsemppiä! Sieltä pääsee pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tyypillinen narsisti. Soita mielenterveyspalveluihin - en tarkoita että SINULLA on päässä vikaa mutta saat purkaa ajatuksiasi esim. psykologin kanssa. Tuollaisesta henkisestä rääkistä toipuminen kestää pitkään ja vaatii mahdollisesti terapiaa. Jos jäät tuohon suhteeseen, vielä jonain päivänä näet ainoaksi mahdollisuudeksi päättää elämäsi. Miehesi on SAIRAS. Asiasi eivät todellakaan ole hyvin. Tuosta on heti päästävä pois. Näin äkkiä tuli mieleen sellainen vaihtoehto että hakisit jollekin kansanopiston kurssille (sisäoppilaitokseen). Saat siellä katon pään päälle saman tien, olet tavallaan "suojassa" mieheltäsi, saat ympärillesi ihmisiä ja siellä on selkeä, turvallinen päivärytmi ruokailuineen. Monessa paikassa saattaa alkaa kursseja näin alkuvuodesta. Opintorahan ja opintolainan saa. Pakkaa kaikki omat hlökoht tavarasi ja poistu tuosta asunnosta.Onko sinulla ketään jonka luo voit mennä ensihätään? jos kansanopistoissa on tilaa, pääset saman tien sinnekin. Kannattaa varmaan lähteä mahd.kauas nykyisestä miehestä, tehdä osoitteenluovutuskielto, hankkia uusi puhnro (salainen) ym. Tämä on varmaan helpoin ratkaisu kun nykyään voi olla hankala löytä asuntoa äkkiä. Kansanopistoon pääset saman tien, saat muuta ajateltavaa, ja jos rahasta on tiukkaa, saat syödäksesi siellä ja sovit sitten maksuista oppilaitoksen kanssa. Ehkä joustavat siihen asti että saat lainan ja opintorahaa.
Ja tosiaan, narsistit ovat pohjimmiltaan heiveröisiä ja heillä on huono itsetunto. Tätä he suojelevat ja peittelevät (itseltäänkin) kaikin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that.
Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.
5:nen kysyy vielä Ap:ltä. Onko puolisosi muiden silmissä ihan täydellinen ihminen? Siis osaa esittää ihan upeaa ja rakastavaa persoonaa, mutta kotioven sulkeuduttua muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistilta kuulostaa ja pahasti. Olin muutaman vuoden samanlaisen naisen kanssa suhteessa. Juurikin tuo mustasukkaisuus, mitätöinti ja tunteista kertomisen vaatiminen. Sitten kun kerrot niistä tunteistasi, niin sinua lyödään niillä omilla sanoillasi kuin vierasta sikaa. Jouduin itsekin luopumaan rakkaista harrastuksistani ja ystävistäni. Aloin itsekin miettiä itsetuhoisia ajatuksia, koska olin "niin huono ja paska ihminen".
Lähde suhteesta niin pian kuin voit. Se vaatii älyttömästi, mutta mitä pikemmin sen teet, sitä vähemmillä vaurioilla selviät.
Voi herrajumala... Kuullostaa ihan mun ajatuksiltani! Ap.
Ja kuulostaa minunkin ajatuksiltani.
Viimein tajusin yhden oleellisen asian. Sen, että olin hartiavoimin yrittänyt parantaa suhdetta ja se meni aina vaan pahemmaksi. Ja tajusin, ettei se ole minun vikani vaan sen toisen osapuolen. Kun tajusin oman työmaani epätoivoisuuden, ymmärsin lähtemisen tarpeellisuuden.
Ap, en minäkään kertonut kenellekään. Se olikin ensimmäinen askel lähtemisen suunnittelemisessa, että kertoi vähän edes jollekin. Ehkä sinullakin on nyt herännyt toivo paremmasta ja keräät strategiaa ja voimaa sen toteuttamiseen. Käytä se hyväksesi, älä anna itsesi passivoitua uudelleen kestämään tuota kaikkea.
12 jatkaa: tee tosiaan hyvä suunnitelma eroon ja muuttoon, pyydä joku kaveriksi. Mies saattaa flipata ihan kunnolla, kun hänen omaisuutensa yrittää karata.
Selvitä myös lähin turvakoti ja sen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyypillinen narsisti. Soita mielenterveyspalveluihin - en tarkoita että SINULLA on päässä vikaa mutta saat purkaa ajatuksiasi esim. psykologin kanssa. Tuollaisesta henkisestä rääkistä toipuminen kestää pitkään ja vaatii mahdollisesti terapiaa. Jos jäät tuohon suhteeseen, vielä jonain päivänä näet ainoaksi mahdollisuudeksi päättää elämäsi. Miehesi on SAIRAS. Asiasi eivät todellakaan ole hyvin. Tuosta on heti päästävä pois. Näin äkkiä tuli mieleen sellainen vaihtoehto että hakisit jollekin kansanopiston kurssille (sisäoppilaitokseen). Saat siellä katon pään päälle saman tien, olet tavallaan "suojassa" mieheltäsi, saat ympärillesi ihmisiä ja siellä on selkeä, turvallinen päivärytmi ruokailuineen. Monessa paikassa saattaa alkaa kursseja näin alkuvuodesta. Opintorahan ja opintolainan saa. Pakkaa kaikki omat hlökoht tavarasi ja poistu tuosta asunnosta.Onko sinulla ketään jonka luo voit mennä ensihätään? jos kansanopistoissa on tilaa, pääset saman tien sinnekin. Kannattaa varmaan lähteä mahd.kauas nykyisestä miehestä, tehdä osoitteenluovutuskielto, hankkia uusi puhnro (salainen) ym. Tämä on varmaan helpoin ratkaisu kun nykyään voi olla hankala löytä asuntoa äkkiä. Kansanopistoon pääset saman tien, saat muuta ajateltavaa, ja jos rahasta on tiukkaa, saat syödäksesi siellä ja sovit sitten maksuista oppilaitoksen kanssa. Ehkä joustavat siihen asti että saat lainan ja opintorahaa.
Missä kohtaa ap sanoi , että puoliso on mies? Miesvihaajan pienessä päässäsi?
Vierailija kirjoitti:
12 jatkaa: tee tosiaan hyvä suunnitelma eroon ja muuttoon, pyydä joku kaveriksi. Mies saattaa flipata ihan kunnolla, kun hänen omaisuutensa yrittää karata.
Selvitä myös lähin turvakoti ja sen tilanne.
Missä sanottiin, että puoliso on mies? Tai aloittaja nainen?
Perushuttua persoonallisuushäiriöiseltä. Nyt pitäisi juosta ja lujaa. Mikään tuosta mitä olet kirjoittanut ei ole normaalia tai tervettä.
Onko mahdollisuutta saada tukea joltain ystävältä eroon?