Eniten myötähäpeää aiheuttanut tilanne, johon olet joutunut?

Eräs tuttu laittoi bensaa ruohonleikkurin öljyn täyttöaukosta. Tuli miehelleen myöhemmin valittamaan miksi kone savuttaa xD

Eräs ystäväpiirissäni aiemmin liikkunut nainen, jonka mielestä oli hienoa ja ihan hirveen hauskaa, kun hän ei tiennyt yksinkertaisimpiakaan asioita. Nauraa hirnui kovaan ääneen yksinään sellaisia asioita, kun ei esimerkiksi tiennyt Japanin olevan "oikea maa". Muut istui sitten myötähäpeän kourissa ympärillä, hymyilivät kiusaantuneesti katsellen seiniä ja yrittäen keksiä jonkun toisen puheenaiheen. Ei myöskään taitanut alkeellisempiakaan käytöstapoja ja loukkasi monta kertaa ihmisten tunteita töksäyttelemällä ties mitä päin naamaa ja taas hirnui vaan päälle jos huomautettiin, että tuo ei ollut kovin asiallista ja pahoitin mieleni (ei ikinä pyytänyt anteeksi).

Ei ole enää tervetullut meidän illanviettoihin tai kahvittelemaan.

Amiksen soluasuntomme tyhjään huoneeseen saatettiin majoittaa joskus lyhytkursseilla/koulutuksessa olevia. Ihmeteltiin kerran kämppiksen kanssa, kun asunnosta hävisi tavaroita, mm. kämppiksen oma radio ja ruokia oli selkeästi syöty. Rosmo paljastui, kun pahaa aavistamatta menin solun yhteiseen keittiöön ja siellä oli ilkosen alaston viisikymppinen nainen juomassa vettä minun juomalasistani. Mentiin myöhemmin kämppiksen kanssa kyselemään kadonneiden tavaroiden perään ja sieltähän ne kaikki löytyi viuhahtelijan huoneesta. Tavarat nyt vielä ymmärtää, että erehtyy luulemaan yhteisiksi, mutta on kyllä pokkaa, jos pitää toisten ruokiakin syödä...

Olimme mieheni kanssa vuosipäivänämme hienossa ravintolassa syömässä tässä taannoin. Viereiseen pöytään ilmestyi toinen pariskunta. Ruokaa odottaessa alkoivat riidellä jostain kovaäänisesti. Heille tultiin huomauttamaan siitä ja tämän jälkeen jatkoivat riitaa (ilmeisesti) tekstiviesteillä kun molemmat näpyttivät vuorotellen puhelimiaan ja mulkoilivat toisiaan vihaisesti.

No, tässä vaiheessa pystyimme sentään keskittymään omiin annoksiimme kun eivät metelöineet.

Mutta kun saivat annoksensa niin alkoi jonkinlainen hyvin kuvottava sovitteluyritys. Nainen oli suu ammollaan ja kuiski (valitettavasti niin kovaa että sen kuuli) "Anna mulle kulti vähän namia" ja mies syötti tätä naista haarukalla niin että spagetit valuivat ympäri pöytää. Sama toisinpäin. Ei siinä voinut muuta kuin tuijottaa vaivaantuneena annokseensa.

Kun saivat jälkiruokansa, jonkinlaiset suklaavaahtoannokset, ottivat sitä vaahtoa sormenpäähän ja tarjosivat sitä toisen nuoltavaksi. Samalla vihjailivat "Tätä voisi kulti tehdä kotonakin ja levittää vähän muihinkin paikkoihin"

Voi sanoa että romanttiset fiilikset kuolivat siltä illalta.

Vähän alle parikymppisenä kaveripiirissä yksi tyttö oli totaalinen ihastunut yhteen poikaan. Poika ei selkeästi tuntenut oikein samoin tyttöä kohtaan, mutta oli kiltti ja halusi olla tytön kaveri. Tää tyttö kiehnäsi koko ajan pojassa kiinni. Välillä oli naama kiinni pojan haarovälissä tai pyllisteli perse pystyssä pojan sylissä. Siis ihan häpeilemättä silloinkin, kun vietettiin kaveriporukassa aikaa. Oikeasti se tyttö oli lapsellinen ja kuin mikäkin elukka. Teki välillä mieli sanoa rumasti.

Työkaveri, jolla ei ollut mitään filtteriä mitä on ok kaakattaa työpaikalla ja mitä ei ja puheli sitten yksityiskohtaisesti seksielämästään ja alapäävaivoistaan. :D

Sen lisäksi olin aikoinaan siivoojana eräässä kohteessa, jossa yksi keski-ikäinen työntekijä oli saanut muodostettua parin häthätää täysi-ikäisen pissiksen kanssa kiusauspiirin ja sitten taukotilassa haukkuivat muita ihmisiä (etenkin jos oli sairaslomalla), mutta sitten heti esittivät oikein parhaita ystäviä jos haukkujen kohde sattui tulemaan taukotilaan. Sitä liioiteltua kiherrystä oli todella kiusallista ja myötähäpeää herättävää kuunnella.

(Haukutut työntekijät olivat mukavia ja ainoita, jotka tervehtivät ja välillä jutteleivat kanssani jos satuttiin työskentelemään lähekkäin.)

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa vuosipäivänämme hienossa ravintolassa syömässä tässä taannoin. Viereiseen pöytään ilmestyi toinen pariskunta. Ruokaa odottaessa alkoivat riidellä jostain kovaäänisesti. Heille tultiin huomauttamaan siitä ja tämän jälkeen jatkoivat riitaa (ilmeisesti) tekstiviesteillä kun molemmat näpyttivät vuorotellen puhelimiaan ja mulkoilivat toisiaan vihaisesti.

No, tässä vaiheessa pystyimme sentään keskittymään omiin annoksiimme kun eivät metelöineet.

Mutta kun saivat annoksensa niin alkoi jonkinlainen hyvin kuvottava sovitteluyritys. Nainen oli suu ammollaan ja kuiski (valitettavasti niin kovaa että sen kuuli) "Anna mulle kulti vähän namia" ja mies syötti tätä naista haarukalla niin että spagetit valuivat ympäri pöytää. Sama toisinpäin. Ei siinä voinut muuta kuin tuijottaa vaivaantuneena annokseensa.

Kun saivat jälkiruokansa, jonkinlaiset suklaavaahtoannokset, ottivat sitä vaahtoa sormenpäähän ja tarjosivat sitä toisen nuoltavaksi. Samalla vihjailivat "Tätä voisi kulti tehdä kotonakin ja levittää vähän muihinkin paikkoihin"

Voi sanoa että romanttiset fiilikset kuolivat siltä illalta.

Tuossa jälkiruoan kohdalla olisin itse alkanut etsimään jotain piilokameraa katosta. Ihan kuin joku huono sketsi.

27, no älä :D

Oli ihan törkeän kiusallinen tilanne. Otimme onneksi uusiksi seuraavana viikonloppuna ja saimme olla ihan rauhassa :D T.24

Männävuosina opiskelijaporukoissa oli yksi hieman omalaatuinen fantasisti joka keksi mitä erikoisempia asioita jotka hänelle oli tapahtunut, ja jotka oikeasti olivat mahdottomia (esim. oli kuulema ollut avosydänleikkauksessa vastikään) ja joilla sitten retosteli ja yritti kerätä sympatiaa ja ihailua. Ei sitä kukaan ottanut todesta, mutta koska tämä oli pidempiaikainen tapa (oli ilmeisesti tehnyt samaa jo ainakin lukioaikanaan) kukaan ei suoraan syyttänyt valehtelusta, vaan kaikki hymistelivät ja naureskelivat selän takana. Tyttö itse tuntui olevan aivan vakuuttunut siitä että jutut menivät täydestä. En itsekään uskaltanut hänelle mitään sanoa kun en tiennyt että kuinka henkisesti epätasapainoinen hän oikeasti oli ja mitä sellainen hänen tarinoidensa kyseenalaistaminen saattaisi saada aikaan, muuten vaikutti ihan tavalliselta ja hoiti opiskelunsa ihan ok, mutta eihän tuollainen normaalia ole missään nimessä.

Kerran bussissa joku nuoripari lääppi ja kiehnäsi, nainen oli puoliksi miehen sylissä, ja päästeli sellaisia ihmeellisiä "tsiuu" ja "tsirp" -äännähdyksiä. Siis kuin joku lintu. :D Ja mies oli "syövinään" naista, siis otti muka haukkuja poskesta ja olkapäästä. Kuulosti ja näytti niin oudolta. Ja tämä oli arkena keskellä päivää. Nolotti heidän puolestaan, mutta ei heitä näyttänyt hävettävän.

Up

Mua nolottaa mun kaveri, joka ei opi mieskuvioistaan mitään. Takertuu jokaiseen idioottiin, joka vähänkään vilauttaa vihreää valoa. Kukaan kiltti ja normaali ei kelpaa, vaan aina pitää olla joku hormonibodari, huumeidenkäyttäjä, karvaranne tai muuten vain häiriintynyt pettäjä. Ja sitten itketään kun kaikki menee pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa vuosipäivänämme hienossa ravintolassa syömässä tässä taannoin. Viereiseen pöytään ilmestyi toinen pariskunta. Ruokaa odottaessa alkoivat riidellä jostain kovaäänisesti. Heille tultiin huomauttamaan siitä ja tämän jälkeen jatkoivat riitaa (ilmeisesti) tekstiviesteillä kun molemmat näpyttivät vuorotellen puhelimiaan ja mulkoilivat toisiaan vihaisesti.

No, tässä vaiheessa pystyimme sentään keskittymään omiin annoksiimme kun eivät metelöineet.

Mutta kun saivat annoksensa niin alkoi jonkinlainen hyvin kuvottava sovitteluyritys. Nainen oli suu ammollaan ja kuiski (valitettavasti niin kovaa että sen kuuli) "Anna mulle kulti vähän namia" ja mies syötti tätä naista haarukalla niin että spagetit valuivat ympäri pöytää. Sama toisinpäin. Ei siinä voinut muuta kuin tuijottaa vaivaantuneena annokseensa.

Kun saivat jälkiruokansa, jonkinlaiset suklaavaahtoannokset, ottivat sitä vaahtoa sormenpäähän ja tarjosivat sitä toisen nuoltavaksi. Samalla vihjailivat "Tätä voisi kulti tehdä kotonakin ja levittää vähän muihinkin paikkoihin"

Voi sanoa että romanttiset fiilikset kuolivat siltä illalta.

:DDD Tätä olisi vaikea uskoa jollen olisi joutunut lehdistössä seuraamaan Lampelan ja naisystäviensä sekoilua. Kuulostaa joltain mitä Lampela ja Kärpänen voisivat tehdä ravintolassa :D.

Koin myötähäpeää, kun sairaanhoitajakaveri myönsi haaveilevansa jostain kirurgista ja oli miettinyt lähettävänsä sille sähköpostiviestin. Onneksi kertoi minulle ja sain estettyä hänet nolaamasta itsensä.

Odotimme palaverin alkua töissä maanantai-aamuna, kaikki istuivat hiljaa. Sitten työkaverini alkoi kertoilemaan minulle edellisen viikonlopun tapahtumista: " ei vitsi, sit mä päädyin sen Pekan luo, siis sen mun vanhan panon!", puhuen oikein kovaan ääneen, toistellen tuota pano -sanaansa ikään kuin ylpeänä haluten että kaikki varmasti kuulivat. Se oli jotain niin teinimäistä, jäätävä myötähäpeä kun kaikki istuivat hiljaa punastellen ja toinen selittää tohkeissaan jotain noin noloa.

Sopivasti jatkaisin hoitajatyöyhteisössä tapahtuneista ikimuistoisista myötähäpeähetkistä. Korostan että hoitajat ovat kyllä yleisluonteiltaan mukavia, empatiakykyisiä ja uutteria, mutta välillä pitää ihan pinnistellä että leuka pysyy ylhäällä.

-eikö maitoallerginen muka voi syödä laktoositonta?

-pitääkö Lyrica lopettaa asteittain vai voiko kerralla?

-milloin Neuvostoliitto hajosi?

-ei tälle koneelle mitään tapahdu vaikka revin töpselin virrat päällä

Välillä tuntuu että yleistieto ja maalaisjärki puuttuu tietyiltä möläyttelijöiltä. Välillä ihmettelen että miten jokin täysin tavallinen tieto-taito voi olla tyystin hukassa. Eniten myötähäpeilen tilanteissa, joissa hoitajat ehtivät tuskin ovea sulkea potilashuoneesta ja heti käytävällä päivitellään silmiä pyöritellen KOVAAN ääneen potilaan hankaluutta/turhien kysymistä/muuten vaan olemista. Kuuloetäisyydellä. Sanoisin ihan päivittäiseksi myötähäpeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Sopivasti jatkaisin hoitajatyöyhteisössä tapahtuneista ikimuistoisista myötähäpeähetkistä. Korostan että hoitajat ovat kyllä yleisluonteiltaan mukavia, empatiakykyisiä ja uutteria, mutta välillä pitää ihan pinnistellä että leuka pysyy ylhäällä.

-eikö maitoallerginen muka voi syödä laktoositonta?

-pitääkö Lyrica lopettaa asteittain vai voiko kerralla?

-milloin Neuvostoliitto hajosi?

-ei tälle koneelle mitään tapahdu vaikka revin töpselin virrat päällä

Välillä tuntuu että yleistieto ja maalaisjärki puuttuu tietyiltä möläyttelijöiltä. Välillä ihmettelen että miten jokin täysin tavallinen tieto-taito voi olla tyystin hukassa. Eniten myötähäpeilen tilanteissa, joissa hoitajat ehtivät tuskin ovea sulkea potilashuoneesta ja heti käytävällä päivitellään silmiä pyöritellen KOVAAN ääneen potilaan hankaluutta/turhien kysymistä/muuten vaan olemista. Kuuloetäisyydellä. Sanoisin ihan päivittäiseksi myötähäpeäksi.

Minä oon kyllä juuri sitten tuollainen nolo hoitaja, no edellinen ravintopuolenkoulutus ehkä olisi pelastanut tuolta maitokysymykseltä. Mistä hitosta mä muistaisin koska NL hajosi, 80-90-luvun vaihteessa joskus, vai kuinka tarkkoja ollaan. Enpä ole koskaan pohtinut voiko Lyrican lopettaa kerralla. Ja meillä välillä ihan "nettinörtti" käskee repiä piuhat irti kun effica jumittaa, ei muuten ole vähään aikaan jumittanut, luultavasti huomenna taas.

Paras opiskelukaverini oli ihastunut laitoksen öykkärimäisimpään nuorukaiseen, kitaransoittajaan, joka oli tottunut valitsemaan seuransa muodin mukaan ja potkiskelemaan loput pois jaloista. Minä inhosin koko tyyppiä ja yritin puhua itse parhaaksi näkemääni järkeä kaverini päähän. Pitkän haikailemisen lopuksi kaveri kertoi kirjoittaneensa tyypille pitkän kirjeen, jossa kertoi huomanneensa tämän pitkät ja vihjailevat katseet ja  kertoi tunteistaan ja haaveistaan. Joissakin juhlissa hän sitten meni estelyistäni huolimatta juttelemaan tuolle tyypille ja palasi häntä koipien välissä takaisin. Tyypillä ei ollut aavistustakaan, kuka kaverini oli, ja kirjeestä kuultuaan oli sanonut ylimielisesti, että ai jaa säkö olet se X. Minua nolotti kaverin puolesta pitkään, ja yhä sydän vähän särkyy, kun muistan tuon tapauksen.

38-v lapsuudenystäväni hiljensi kahvipöydän omien lastensa (!) synttäreillä. Paljastui, ettei hän tiennyt, ettei maitohampaissa ole juuria tai hermoja.

Vierailija kirjoitti:

38-v lapsuudenystäväni hiljensi kahvipöydän omien lastensa (!) synttäreillä. Paljastui, ettei hän tiennyt, ettei maitohampaissa ole juuria tai hermoja.

Oliko koolla naisen legendaarinen hammaslääkärisuku vai miksi tämä aiheutti myötähäpeää?