Lue keskustelun säännöt.
Vauva 8 kk, mies haluaa erota.
09.02.2016 |
Ero tuli itselle ihan puun takaa. Meillä oli mielestäni hyvä avioliitto. Syyksi mies kertoo, että ole muuttunut niin paljon vauvan syntymän myötä ja kipinä kadonnut. Myönnän, että olen todella kiinni vauvassa, imetän edelleen jne. Mutta eikö niin pidäkin olla? Ollaan 27 v. ja yhdessä ennen vauvaa reilu viisi vuotta. Vauva tosiaan 8 kk ikäinen. Mitä ihmettä teen? Annanko miehen vaan mennä vai yritänkö nyt muuttua? En usko, että miehellä olisi toista naista.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
fdsfsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista.
Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit.
M41
Tätä itsekin ajattelen. Kyllähän naisen kroppa kärsii synnytyksestä, vaikka kuinka yritetään muuta väittää. Jos nainen ei enää seksuaalisesti kiihota, niin aika heikossa tilanteessa ollaan parisuhteen kannalta, vaikka toinen tärkeä ihminen olisikin. Siihen kun lisätään naisen huomio lapseen ja miehen unohtaminen, niin se toisen tärkeyskin kärsii aika merkittävästi. Silloin alkaa olemaan aika vähän syitä jäädä suhteeseen lapsen lisäksi.
Jos siis haluaa miehen pitää, niin kannattaa pitää hyvää huolta myös itsestään ja miehestään. Lapsi on iso asia elämässä, mutta sen ei koskaan tule olla ainoa asia.
M27
Millähän resursseilla itsestä ja miehestä pidetään huolta silloin kun itse kamppailee väsymyksen, uupumuksen ja sumun keskellä? Oletko ollut äiti usealle pienellä, huonosti nukkuvalle lapselle? Miksei parisuhde voi vähän aikaa odottaa? Miksi koko ajan pitää mennä hyvin? Miksi jatkuvasti vaaditaan tekemään töitä sen sijaan, että puolisot muuttaisivat omaa asennettaan vauvavuotta kohtaan.
Meillä meni ainakin todella huonosti. Minä itkin, masennuin ja lihoin. Ei minusta ollut pitämään huolta itsestä tai miehestä, hyvä kun jaksoin lapset hoitaa edes riittävän hyvin. Mieskin oli väsynyt ja kiukkuinen, mutta ajateltiin yhdessä ja erikseen, että tämä on tätä aikaa ja joskus helpottaa. Halattiin kerran päivässä, riidat sovittiin viimeistään seuraavana päivänä ja joskus katsottiin leffa yhdessä (vauvan kanssa) ja se riitti vaikka seksiä saattoi olla toooodella harvoin.
Arvostan miestäni todella paljon nykyisin kun luen tällaisia juttuja. Hän ei koskaan vaatinut minulta mitään vaikka varmastikaan hänelläkään ei ollut helppoa. Me olemme ehka aika vanhanaikaisia kun ajattelemme parisuhdetta hyvin pitkänä prosessina, johon kuuluu monenlaisia aikoja, myös niitä seksittömiä, pimeitä ja raskaita aikoja. Nyt on kaikki paremmin kuin koskaan. Rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ja seksiäkin on useita kertoja viikossa. Btw, laihduin taas normaaliin mittoihini ja jaksan pitää itsestäni ja parisuhteestani huolta.
Hyvinhän teillä on mennyt, jos olette kerran päivässä halanneet ja riitojakin on jälkikäteen selvitelty. Mitäpä luulet miten sinä tai miehesi olisitte jaksaneet, jos ette olisi halanneet juuri lainkaan ensimmäiseen vuoteen? Tai jos riitoja olisi yritetty selvittää vain uusilla riidoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tilanne perheessänne nyt? Meillä vähän samanlaista tunnelmaa kun pieni vauva ja kaikki vertaistuki kiinnostaa, näin netistä, olen kotona kiinni vauvan kanssa....
M39 kirjoitti:
Mie veikkaan tässä(kin) olevan siitä kyse, että mies tuntee jääneensä naisen elämän ulkopuolelle. Monta vuotta olleet tiiviisti parisuhteessa, niin voi herkästi tulla tunne ettei nainen enää rakasta. Mustasukkaisuus alkaa tulla lasta kohtaan, kun se saa kaiken huomion.
Vain keskenkasvuinen ääliö on mustasukkainen omalle lapselleen. Joutaa mennä. Löytyy parempiaki miehiä.
Eli sääliseksi silloin tällöin riittää parisuhteeksi. Kerropa tämä niille naisille, ketkä valittavat ettei miehensä huomioi millään tavalla ja mitään läheisyyttä ei ole.