Vauva 8 kk, mies haluaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Hahah, aina penskan hankkineet eroaa. Ei kannata hankkia penskoja :)

lapsettomat elää hyvissä parisuhteissa, joista löytyy spontaaniutta ja PALJON seksiä.

Hyi miten ikävä kommentti! Itsekin olen lapseton, mutta en voisi ajatella noi. Ystäväni ovat kauniita, vahvoja äitejä, naisia, kumppaneita ja ystäviä! Miten vielä kehtaat loukata pienen lapsen huolestunutta äitiä! Ajattelematonta!

Harmi, vauvan kannalta kun tilanne on tämä. Myönsikö mies toisen naisen? Mitä sanoi? Mutta tosiaan kuten sanoit mies vaivaantuu kun yrität koskettaa/halata koska omatunto alkaa kolkuttaa. Onko ollut paljon puhelimessa kiinni? Töissä myöhempään? Syyttää sua suhteen tilasta? Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, muista se. Toki itselle kun kävi näin katsoin peiliin ja tein muutoksia, jotka tiesin olivat osaltani ajaneet mieheni pettämään minua. Esim. En arvostanut miestäni, opettelin tietoisesti kunnioittaan hänen harrastuksiaan/intressejään. Tämä yksi esimerkki.

Oletteko Ap naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia kannattaa synnyttää leikkauksella niin ei mene pinppi pilalle ja mies vaihda toiseen...

Tämä oli kyllä ketjun typerin kommentti. Tietysti tuokin on mahdollista, mutta harvinaista. Vaimoni sanoi, että tunto on paljon parempi nykyään yhdynnässä ja ei todellakaan ole hänen pillunsa ainakaan väljentynyt.

Ongelma on se, että hän ei enää kuulemma kaipaa seksiä. Siinä on sitten ihan se ja sama missä kunnossa pillu on, jos ei edes pääse lähellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt kaksi vauvaa siellä, toinen tarvitsee sinua oikeasti.

Ja kun toisen unohtaa kokonaan, niin lopputulos on juuri sellainen, mitä ap:kin kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...

Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.

Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.

Ja jos se äiti on sitä mieltä, että synnytyksen jälkeen hänen ainoa, siis vain ja ainoastaan, roolinsa on olla äiti, niin kyllähän sellaisen naisen joutaakin jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...

Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.

Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.

Olen eri mieltä. Nyt AP:n perheessä on kolme ihmistä ja heidän kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Mutta jos se järjestys on: vauva > äiti > lemmikit > ....> isä, niin moni hätäsempi mies kyllästyy tuohon tilanteeseen.

Lapsi on ykkönen ja isä ja äiti tasavertaiset keskenään. Ihan vaan siitä syystä että lapsi kaipaa sitä huolenpitoa, hänen tarpeet on luonnollisesti laitettava edelle. Molempien vanhempien on.

No olisi edes tuollainen tilanne, mutta kun se tuppaa erittäin usein olemaan juuri tuollainen, kuin tuossa aikaisemmassa viestissä oli. Eli mies on järjestyksessä kaikkein alimpana ja hänen on vain tyydyttävä tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin tässä ketjussa on moneen kertaan todettu, niin vauvan tultua nainen keskittyy olemaan äiti. Tässä ei ole mitään pahaa tai epänormaalia, vaan se on luonnollinen asia, ja pieni vauva tarvitsee äitiään enemmän kuin mies seksiä. Ennalleen, eli siihen mitä oli ennen vauvaa, asiat eivät palaudu koskaan, ja miksi edes pitäisi?? Toki seksielämä elpyy varmaan jossain vaiheessa, mutta tottakai tilanne on eri kun lapsi vaatii huomiota. Aikuinen mies osaa varmasti huolehtia itsestään ja asettaa itsekin lapsen tarpeet etusijalle, ihan niinkuin äitikin tekee. Se on sitä aikuisen elämää.

Tämä kommentti täytyykin tulostaa isolle lapulle ja näyttää kaikille miehille, jotka ovat parisuhteessa ja keskusteluissa on lasten teko.

Eli pitää henkisesti varautua siihen, että plussaamisen jälkeen on 9kk pyörremyrsky kotona. Kaikki mitä teet menee väärin, mutta pakko on jotain tehdä, tai taas tulee sanomista. Synnytyksen jälkeen miehen kannattaa toimia kotiorjana ja lastenhoitajana kaiken ajan mitä ei ole töissä. Tätä kestää noin kaksi vuotta. Ja näiden kahden vaiheen aikana mies ei saa edes miettiä seksiä tai parisuhdetta ylipäätään. Ja sen jälkeenkään ei ole mitään tarvetta pyrkiä saamaan suhdetta entiselle tasolleen.

Tällaisen ohjeistuksen jälkeen moni mies varmasti miettisi kymmenen kertaa mihin on ryhtymässä ja ainakin olisi henkisesti valmis tulevaan ja näin ollen erojen määrä voisi vähentyä.

Miksi miehet ovat niin typeriä, että eivät käsittäisi miten paljon uusi ihminen, eli oma lapsi muuttaa tilannetta?

Lisäksi synnytys on rankin naisen vartaloon kohdistuva prosessi ikinä, joten seksin puutteesta nillittäminen on käsittämättömän kypsymätöntä. Miehen tulisi olla kiitollinen edes siitä, että nainen on hengissä, terve ja palautuu kyllä normaaliksi.

Ap! Miehelläsi taitaa tosiaan olla toinen eikä halua sinulle myöntää. Tämä tarkoittaa, ettei myönnä muillekaan vaan syyllistää sinua kaikille jotka ovat kuuloetäisyydellä.

Älä anna polkea sinua näin. Sinä et ole pettänyt, pidä selkä suorassa ja kerrot silottelematta miksi olette eroamassa

Jos haluat pitää välit kunnossa miehen sukuun (kannattaa, isovanhemmista on iloa) niin puhelin kouraan ja kerrot heti itse tilanteen miehen perheelle. Muuten ehtii ensin mustamaalaamaan sinut.

Vierailija kirjoitti:

On kuitenkin aivan älytöntä, jos aikuinen mies ei saa suutaan auki, ennen kuin haluaa eron.  

Tämä on aika yleistä, että kun nainen haluaa eron, se tulee miehelle puskista. Harvemin silloin ainakaan täällä av:lla puhutaan että on älytöntä jos aikuinen nainen ei saa suutaan auki.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet ovat niin typeriä, että eivät käsittäisi miten paljon uusi ihminen, eli oma lapsi muuttaa tilannetta?

Lisäksi synnytys on rankin naisen vartaloon kohdistuva prosessi ikinä, joten seksin puutteesta nillittäminen on käsittämättömän kypsymätöntä. Miehen tulisi olla kiitollinen edes siitä, että nainen on hengissä, terve ja palautuu kyllä normaaliksi.

Miksi naiset ovat niin typeriä, että eivät käsittäisi ettei miestä voi kokonaan unohtaa vauvan synnyttyä, jos haluaa pitää suhteen hyvänä? Aivan käsittämättömän kypsymätöntä käytöstä naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti miehesi ajautuisi tähän keskusteluun ja alkaisi vähän miettimään käytöstään.

Tästä keskustelusta hän ei saisi muuta kuin naisvihan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Ja moni mies tätä miettiikin. Minäkin googlailin ja laskeskelin, että raskausaika ja vaikka puoli vuotta sen jälkeen menee seksittä niin eihän siinä mitään. Oli kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että vaimoni onkin raskausaikana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen kiimaisempi kuin koskaan. Näitäkin juttu tuli jostain luettua.

Se mihin en todellakaan osannut varautua oli se, että vaimoa ei kiinnostanut vauva-aikana edes läheisyys. Hän lopetti minun huomioimisen kokonaan eikä aina antanut edes minun halata häntä. Mitään selitystä käytökseenhän ei tietenkään tullut. Ei vain huvittanut. Olin vain kämppis, jonka tehtävänä oli tuoda rahaa taloon ja osallistua lasten/kodin hoitoon. Nämä on sinänsä ihan itsestäänselviä asioita, mutta se parisuhteen totaalinen häviäminen otti todella koville.

Ymmärrän AP:n miestä, vaikka en noin nopeaa eropäätöstä kannatakaan. Jos tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ilman mitään merkkejä siitä, että parisuhde joskus heräisi koomastaan, niin on helppo vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Molempien vain pitäisi pystyä avoimesti kertomaan tunteistaan ja selittää miksi sitä läheisyyttä/seksiä kaipaa tai miksei siihen kykene. Silloin olisi helpompi nähdä tilanne väliaikaisena ja se olisi helpompi kestää. Ehkäpä molemmat pystyisi pinnistämään pieniä kompromisseja toisen olon helpottamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet ovat niin typeriä, että eivät käsittäisi miten paljon uusi ihminen, eli oma lapsi muuttaa tilannetta?

Lisäksi synnytys on rankin naisen vartaloon kohdistuva prosessi ikinä, joten seksin puutteesta nillittäminen on käsittämättömän kypsymätöntä. Miehen tulisi olla kiitollinen edes siitä, että nainen on hengissä, terve ja palautuu kyllä normaaliksi.

Miksi neuvoloissa ja synnytysvalmennuksissa ei kerrota rehellisesti siitä mitä on odotettavissa? Meillä ainakin puhuttiin vain siitä miten raskaana ja tai kuukausi kaksi synnytyksen jälkeen voi ihan hyvin harrastaa seksiä. Toki mainittiin, että pahoinvointi tai loppuraskauden liitoskivut voivat vaikuttaa haluihin.

Missään ei kuitenkaan puhuttu siitä, että hyvin suurella osalla naisista hormonitoiminta on raskausaikana ja jopa kaksi vuotta synnytyksen jälkeen niin erilainen, ettei seksiä tai edes läheisyyttä tee mieli lainkaan! Ei myöskään puhuttu siitä miten räjähdysherkäksi nainen voi hormonimyrskyissään muuttua. Sitä kyllä muistetaan mainostaa miten ihanaa ja ainutlaatuista se vauva-aika on. 

Jos on varautunut 4-6 kuukauden viileämpään aikaan parisuhteessa ja erehtynyt uskomaan edes puolet siitä vaaleanpunaisesta unelmahötöstä mitä vauva-ajasta puhutaan, voi lähes kolmen vuoden totaalikatko parisuhteessa tuntua loputtomalta. Varsinkin kun siinä vauva-ajan paskavaipoissa ja korvatulehduskierteissä vaaleanpunaista näkyy vain vauvan vaatteissa. Olenkin monesti puoliksi leikilläni todennut miten vaimo ja näiden valmennuksien pitäjät ja oppaiden kirjoittajat pitäisi vetää oikeuteen valheellisesta mainonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Ja moni mies tätä miettiikin. Minäkin googlailin ja laskeskelin, että raskausaika ja vaikka puoli vuotta sen jälkeen menee seksittä niin eihän siinä mitään. Oli kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että vaimoni onkin raskausaikana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen kiimaisempi kuin koskaan. Näitäkin juttu tuli jostain luettua.

Se mihin en todellakaan osannut varautua oli se, että vaimoa ei kiinnostanut vauva-aikana edes läheisyys. Hän lopetti minun huomioimisen kokonaan eikä aina antanut edes minun halata häntä. Mitään selitystä käytökseenhän ei tietenkään tullut. Ei vain huvittanut. Olin vain kämppis, jonka tehtävänä oli tuoda rahaa taloon ja osallistua lasten/kodin hoitoon. Nämä on sinänsä ihan itsestäänselviä asioita, mutta se parisuhteen totaalinen häviäminen otti todella koville.

Ymmärrän AP:n miestä, vaikka en noin nopeaa eropäätöstä kannatakaan. Jos tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ilman mitään merkkejä siitä, että parisuhde joskus heräisi koomastaan, niin on helppo vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Molempien vain pitäisi pystyä avoimesti kertomaan tunteistaan ja selittää miksi sitä läheisyyttä/seksiä kaipaa tai miksei siihen kykene. Silloin olisi helpompi nähdä tilanne väliaikaisena ja se olisi helpompi kestää. Ehkäpä molemmat pystyisi pinnistämään pieniä kompromisseja toisen olon helpottamiseksi.

Meidän lapset oli vuosikausia kiinni mun iholla ihan koko ajan. Kun illalla imetin nuorempaa sängyllä, niin mustasukkainen esikoinen makasi toisella puolella selässä kiinni. Välillä se oli ihanaa, välillä tuntui että räjähdän. Ja kun lapset viimein nukahti, teki mieli karjua halaavalle miehelle, että älä vaan tuu mun lähelle. Olin jotenkin ihokosketuksen kyllästämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Vaikka tämä saattaa olla huumorilla heitetty, niin silti suosittelisin sanomaan jokaiselle mahdollisesti isäksi tulevalle, että valmistautuu henkisesti siihen, että parisuhteessa saattaa olla parin vuoden kuiva kausi.

Tai naiselle. Täällä ollaan kovasti raskaana ja mies ei koske pitkällä kepilläkään. Jos tätä jatkuu vielä vauvavuosikin, niin kyllä ajatukset erosta realisoituvat, vaikka lapsi olisi kuinka pieni tahansa :(. Mä uskon, että me kaikki ansaitsemme onnen ja, että lapset vaistoavat vanhempien kylmenneet välit. 

Oletteko puhuneet asiasta? Onko oikeasti kyse viilenneistä tunteista, vai pelkääkö mies esim. satuttavansa vauvaa tai onko hänen vaikea nähdä sinut sekä äitinä että seksipetona?

Kerroin miehelle varovasti, että kaipaisin enemmän seksiä. Mies vastasi, että ainakin osaksi vauva häiritsee ajatuksena, mutta se tuntui enemmänkin tekosyyltä. Täytyy myöntää, että asiasta on itsellekin vaikea puhua ja tilanne on jumissa. :/ Kaipaisin, että mies tekisi selkeitä aloitteita, mutta niitä ei tule. Itse en nauti, jos joudun tyrkyttämään itseäni miehelle tai väkisin raahaamaan toisen makuuhuoneeseen.  

Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että miehesikin voisi haluta samaa? Ehkä hän haluaa kokea itsensä haluttavaksi ja kaipaa sinun tekemiä aloitteita. Miksi seksielämä olisi vain miehen vastuulla?

Toisaalta kai jokaisella on edelleen se oikeus kieltäytyä seksistä jos ei halua? Vai koskiko sekin vain naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Ja moni mies tätä miettiikin. Minäkin googlailin ja laskeskelin, että raskausaika ja vaikka puoli vuotta sen jälkeen menee seksittä niin eihän siinä mitään. Oli kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että vaimoni onkin raskausaikana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen kiimaisempi kuin koskaan. Näitäkin juttu tuli jostain luettua.

Se mihin en todellakaan osannut varautua oli se, että vaimoa ei kiinnostanut vauva-aikana edes läheisyys. Hän lopetti minun huomioimisen kokonaan eikä aina antanut edes minun halata häntä. Mitään selitystä käytökseenhän ei tietenkään tullut. Ei vain huvittanut. Olin vain kämppis, jonka tehtävänä oli tuoda rahaa taloon ja osallistua lasten/kodin hoitoon. Nämä on sinänsä ihan itsestäänselviä asioita, mutta se parisuhteen totaalinen häviäminen otti todella koville.

Ymmärrän AP:n miestä, vaikka en noin nopeaa eropäätöstä kannatakaan. Jos tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ilman mitään merkkejä siitä, että parisuhde joskus heräisi koomastaan, niin on helppo vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Molempien vain pitäisi pystyä avoimesti kertomaan tunteistaan ja selittää miksi sitä läheisyyttä/seksiä kaipaa tai miksei siihen kykene. Silloin olisi helpompi nähdä tilanne väliaikaisena ja se olisi helpompi kestää. Ehkäpä molemmat pystyisi pinnistämään pieniä kompromisseja toisen olon helpottamiseksi.

Meidän lapset oli vuosikausia kiinni mun iholla ihan koko ajan. Kun illalla imetin nuorempaa sängyllä, niin mustasukkainen esikoinen makasi toisella puolella selässä kiinni. Välillä se oli ihanaa, välillä tuntui että räjähdän. Ja kun lapset viimein nukahti, teki mieli karjua halaavalle miehelle, että älä vaan tuu mun lähelle. Olin jotenkin ihokosketuksen kyllästämä.

Kai edes kerroit miehellesi miksi et halua kosketusta? Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos yhtäkkiä miehesi alkaisi noin suoraan inhoamaan kosketustasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...

Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.

Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.

Olen eri mieltä. Nyt AP:n perheessä on kolme ihmistä ja heidän kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Mutta jos se järjestys on: vauva > äiti > lemmikit > ....> isä, niin moni hätäsempi mies kyllästyy tuohon tilanteeseen.

Lapsi on ykkönen ja isä ja äiti tasavertaiset keskenään. Ihan vaan siitä syystä että lapsi kaipaa sitä huolenpitoa, hänen tarpeet on luonnollisesti laitettava edelle. Molempien vanhempien on.

No olisi edes tuollainen tilanne, mutta kun se tuppaa erittäin usein olemaan juuri tuollainen, kuin tuossa aikaisemmassa viestissä oli. Eli mies on järjestyksessä kaikkein alimpana ja hänen on vain tyydyttävä tilanteeseen.

No tuota, kun perheessä on vauva, niin äiti on ollut raskaana, eli altistanut vartalonsa venymiselle ja muille muutoksille, synnyttänyt eli hyvin todennäköisesti kärsinyt jonkinasteisia fyysisiä vammoja, imettää mikä on hyvin sitovaa ja voi olla myös kivuliasta, on voimakkaiden, poikkeuksellisten hormonien vaikutuksen alaisena (ainakin minua imetyshormonit herkistivät hirveästi ja tekivät minusta äärimmäisen epäitsekkään ja syyllisyysherkän), yleensä hoitaa vauvaa yöllä eli on univelkainen ja muutenkin on täysin avuttoman olennon palveluksessa suurimman osan päivästä.

Isällä on sitten ilmeisesti ongelmana, että ei saa seksiä ja huomiota äidiltä aina kun haluaa.

Tämän valossa mielestäni vauvavuonna äiti on yleensä se perheen tärkeysjärjestyksen viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Ja moni mies tätä miettiikin. Minäkin googlailin ja laskeskelin, että raskausaika ja vaikka puoli vuotta sen jälkeen menee seksittä niin eihän siinä mitään. Oli kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että vaimoni onkin raskausaikana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen kiimaisempi kuin koskaan. Näitäkin juttu tuli jostain luettua.

Se mihin en todellakaan osannut varautua oli se, että vaimoa ei kiinnostanut vauva-aikana edes läheisyys. Hän lopetti minun huomioimisen kokonaan eikä aina antanut edes minun halata häntä. Mitään selitystä käytökseenhän ei tietenkään tullut. Ei vain huvittanut. Olin vain kämppis, jonka tehtävänä oli tuoda rahaa taloon ja osallistua lasten/kodin hoitoon. Nämä on sinänsä ihan itsestäänselviä asioita, mutta se parisuhteen totaalinen häviäminen otti todella koville.

Ymmärrän AP:n miestä, vaikka en noin nopeaa eropäätöstä kannatakaan. Jos tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ilman mitään merkkejä siitä, että parisuhde joskus heräisi koomastaan, niin on helppo vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Molempien vain pitäisi pystyä avoimesti kertomaan tunteistaan ja selittää miksi sitä läheisyyttä/seksiä kaipaa tai miksei siihen kykene. Silloin olisi helpompi nähdä tilanne väliaikaisena ja se olisi helpompi kestää. Ehkäpä molemmat pystyisi pinnistämään pieniä kompromisseja toisen olon helpottamiseksi.

Meidän lapset oli vuosikausia kiinni mun iholla ihan koko ajan. Kun illalla imetin nuorempaa sängyllä, niin mustasukkainen esikoinen makasi toisella puolella selässä kiinni. Välillä se oli ihanaa, välillä tuntui että räjähdän. Ja kun lapset viimein nukahti, teki mieli karjua halaavalle miehelle, että älä vaan tuu mun lähelle. Olin jotenkin ihokosketuksen kyllästämä.

Kai edes kerroit miehellesi miksi et halua kosketusta? Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos yhtäkkiä miehesi alkaisi noin suoraan inhoamaan kosketustasi.

Yritin kyllä selittää, mutta en usko että ihan ymmärsi. En olisi itse ymmärtänyt ennen kuin sen koki. Asia joka oli toisaalta maailman ihaninta, oli myös ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.

Ja siksi miehen on hyvä miettiä tätä asiaa ennen kuin ryhtyy lapsentekoon.

Ja moni mies tätä miettiikin. Minäkin googlailin ja laskeskelin, että raskausaika ja vaikka puoli vuotta sen jälkeen menee seksittä niin eihän siinä mitään. Oli kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että vaimoni onkin raskausaikana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen kiimaisempi kuin koskaan. Näitäkin juttu tuli jostain luettua.

Se mihin en todellakaan osannut varautua oli se, että vaimoa ei kiinnostanut vauva-aikana edes läheisyys. Hän lopetti minun huomioimisen kokonaan eikä aina antanut edes minun halata häntä. Mitään selitystä käytökseenhän ei tietenkään tullut. Ei vain huvittanut. Olin vain kämppis, jonka tehtävänä oli tuoda rahaa taloon ja osallistua lasten/kodin hoitoon. Nämä on sinänsä ihan itsestäänselviä asioita, mutta se parisuhteen totaalinen häviäminen otti todella koville.

Ymmärrän AP:n miestä, vaikka en noin nopeaa eropäätöstä kannatakaan. Jos tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ilman mitään merkkejä siitä, että parisuhde joskus heräisi koomastaan, niin on helppo vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Molempien vain pitäisi pystyä avoimesti kertomaan tunteistaan ja selittää miksi sitä läheisyyttä/seksiä kaipaa tai miksei siihen kykene. Silloin olisi helpompi nähdä tilanne väliaikaisena ja se olisi helpompi kestää. Ehkäpä molemmat pystyisi pinnistämään pieniä kompromisseja toisen olon helpottamiseksi.

Meidän lapset oli vuosikausia kiinni mun iholla ihan koko ajan. Kun illalla imetin nuorempaa sängyllä, niin mustasukkainen esikoinen makasi toisella puolella selässä kiinni. Välillä se oli ihanaa, välillä tuntui että räjähdän. Ja kun lapset viimein nukahti, teki mieli karjua halaavalle miehelle, että älä vaan tuu mun lähelle. Olin jotenkin ihokosketuksen kyllästämä.

Olen minäkin tämän jälkikäteen ymmärtänyt. Mutta olisi auttanut aika paljon, jos vaimo olisi osannut tuntojaan jo silloin selittää. Jos tulee usein torjutuksi juuri kuvailemallasi raivolla ilman mitään selitystä tai anteeksipyyntöä jälkikäteen, se ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen.

Kun mies sitten vihdoin tottuu siihen, ettei hänen läheisyyttään kaivata, niin voidaankin ruveta juputtamaan siitä miten töykeä ja kylmä mies on. Tai miten naista pidetään itsestään selvyytenä ja mitä tämä kaikki tekee naisen itsetunnolle. Taas kerran miehen olisi vain pitänyt tietää mitä nainen ajattelee.

Ihan vaan tiedoksi teille arvon naiset, me miehet emme osaa ajatuksianne lukea. Vihjeitäkin huomaamme huonosti ja ymmärrämme hitaasti. Kun mielenne kuitenkin heilahtelee hormonitoiminnan, iän, elämäntilanteen, vuodenajan ja muodin mukaan vähintäänkin riittävän usein, niin suosittelisin ihan rohkeasti avaamaan suunsa ja kertomaan suoraan mitä milloinkin ajattelee ja kaipaa. Muuten on turhan suuri riski, että ainakin tällainen hämäläinen mies on ainakin yhden käännöksen jäljessä ja tekee kaiken väärin. Itse ainakin ihan mielelläni ottaisin vaimon mielipiteen huomioon monissa asioissa, mutta olen vain melkoisen kyllästynyt yritys, erehdys ja kipakka palaute metodiin.

Toki tässä omien tunteiden sanoittamisessa on harjoiteltavaa useimmilla miehilläkin. Puhetta ihminen oppii ymmärtämään jo alle vuoden ikäisenä. Puhuminenkin alkaa usein siinä yhden vuoden paikkeilla. Tunteetkin osataan nimetä jo kouluun mennessä. Siksi tuntuukin niin käsittämättömältä, että aikuisilla ihmisillä juuri sen rakkaimman kanssa tunteista puhuminen ja toisen toiveiden kuunteleminen on useimpien parisuhteiden kompastuskivi.