Vauva 8 kk, mies haluaa erota.

Vauva-aika on lyhyt, mutta tuntuu käsittämättömän pitkältä. Aika moni +30-vuotiaana esikoisensa saaneet ihan perusjärkevät vanhemmat ovat sanoneet, että "vitsi kun joku ois kertonut, että se vauva-aika ei jatku koko loppuelämän ajan", kun ovat olleet aidosti hämmästyineitä siitä, että pari-kolmevuotias onkin jo ihan erilainen. Viisivuotias alkaa jo ottaa maailmaa haltuun ja vinkuu kavereille kylään - kyllä, ilman vanhempiaan. Vauva-aika on raskasta, mutta myös ihanaa. Äidin pitää osata tehdä tilaa myös lapsen isälle, jotta isä ja vauva saavat myös tutustua toisiinsa. Äidin ja isän pitää tehdä tilaa toisilleen, jotta osaavat olla myös mies ja nainen, ne ihanat kumppanit toisilleen. Ei aina tarvitse olla villeissä panohommissa, mutta jos arjesta häviää kumppanin koskettaminen ja pienet pusut ja kehut, niin kyllä hyväkin parisuhde nuupahtaa alle vuodessa.

Vauvaa ei voi tilanteesta syyttää, sillä vauvan tulo on vain nostanut esiin ne kohdat, joissa parisuhteenne on heikoimmillaan. Näyttäisivät teillä olevan esim. puhuminen ja yhteisten tavoitteiden laatiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas, kun vie uskoa ihmisiin. Ehditte olla yli viisi vuotta yhdessä jo ennen vauvaa -- siinä ajassa kyllä toisen oppii tuntemaan -- ja sitten käy noin. Sympatioita kovasti, ap! Miehen olisi kuitenkin syytä tajuta, että se isyys ei siitä katoa. Miehen olisi oikeasti syytä tajuta hirveän monta juttua. Tuollaisessa tilanteessa auttaisi, jos olisi vähän vanhempia, kokeneempia ja fiksuja mieskavereita, joiden kanssa voisi purkaa tilannetta ja sitä kautta huomata, että pikkulapsiaika on raskasta ja etäännyttävää, mutta kun sen liiton ei anna siihen kaatua, jatko on hyvää ja palkitsevaa.

Ei se jatko ole välttämättä yhtään parempaa. Meillä nuorin on kouluikäinen ja parisuhde on vieläkin "jäähyllä" sillä nyt on äidin elämän vuoro. Koskahan olisi isän elämän tai yhteisen elämän vuoro?

Tuossa lainaamassasi tekstissä sanottiin, että "Tuollaisessa tilanteessa auttaisi, jos olisi vähän vanhempia, kokeneempia ja fiksuja mieskavereita, joiden kanssa voisi purkaa tilannetta ja sitä kautta huomata, että pikkulapsiaika on raskasta ja etäännyttävää, mutta kun sen liiton ei anna siihen kaatua, jatko on hyvää ja palkitsevaa."  Kuulostaa siltä, että olette antaneet liittonne kaatua, ette kykene puhumaan toiveistanne ja sovittelemaan niitä yhteen niin, että perheessä vallitsee enimmäkseen tyytyväinen ja tasapainoinen meininki. Sinä tunnut katkeralta ja asialle varmaan kannattaisi tehdä jotain. Tuolla menolla vain eroatte vihamielisinä ja katkerina.

Sulla on nyt kaksi vauvaa siellä, toinen tarvitsee sinua oikeasti.

Kiitos kaikille kommenteista! Kyllä se taitaa olla niin, että miehellä on toinen nainen. Ei ole valmis korjaamaan suhdetta esimerkiksi pariterapialla. Kokee, että en ole enää kiinnostunut hänestä (vaikka mielestäni asia on toisinpäin). Olen myös huomannut, että kun yritän koskettaa häntä, hän värähtää ja vaivaantuu. Olisikohan tunteet muualla? Hyviä neuvoja olen täältä saanut! Vauvaa mies on elelleenkin hoitanut ja hyvä isä on! Taitaa vaan meidän tarina olla lopussa. Ap.

Tuota minäkin pelkäsin :/

Nyt sitten vain viikko-viikko systeemi lapselle.

Valitettavasti todella harvoin parisuhde pysyy kunnossa, kun vauva syntyy. Jotkut miehet sitten repsahtavat näihin toisiin.

Mies haluaisi katsoa vielä tuon miettimisajan ja tehdä lopullisen päätöksen erosta vasta sitten. Itse en enää halua. Mieshän saisi siinä puoli vuotta aikaa olla toisen naisen kanssa ja jos suhde kaatuu, palata kotiin. Tästä palstasta oli todella apua tilanteeseeni! Ja monet asiat pätivät juuri tilanteeseemme (esim. tuo minun syyllistäminen). Paljon paremmalla mielellä jo :) Ap.

Vierailija kirjoitti:

Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista. 

Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit. 

M41

Tätä itsekin ajattelen. Kyllähän naisen kroppa kärsii synnytyksestä, vaikka kuinka yritetään muuta väittää. Jos nainen ei enää seksuaalisesti kiihota, niin aika heikossa tilanteessa ollaan parisuhteen kannalta, vaikka toinen tärkeä ihminen olisikin. Siihen kun lisätään naisen huomio lapseen ja miehen unohtaminen, niin se toisen tärkeyskin kärsii aika merkittävästi. Silloin alkaa olemaan aika vähän syitä jäädä suhteeseen lapsen lisäksi.

Jos siis haluaa miehen pitää, niin kannattaa pitää hyvää huolta myös itsestään ja miehestään. Lapsi on iso asia elämässä, mutta sen ei koskaan tule olla ainoa asia.

M27

fdsfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista. 

Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit. 

M41

Tätä itsekin ajattelen. Kyllähän naisen kroppa kärsii synnytyksestä, vaikka kuinka yritetään muuta väittää. Jos nainen ei enää seksuaalisesti kiihota, niin aika heikossa tilanteessa ollaan parisuhteen kannalta, vaikka toinen tärkeä ihminen olisikin. Siihen kun lisätään naisen huomio lapseen ja miehen unohtaminen, niin se toisen tärkeyskin kärsii aika merkittävästi. Silloin alkaa olemaan aika vähän syitä jäädä suhteeseen lapsen lisäksi.

Jos siis haluaa miehen pitää, niin kannattaa pitää hyvää huolta myös itsestään ja miehestään. Lapsi on iso asia elämässä, mutta sen ei koskaan tule olla ainoa asia.

M27

Millähän resursseilla itsestä ja miehestä pidetään huolta silloin kun itse kamppailee väsymyksen, uupumuksen ja sumun keskellä? Oletko ollut äiti usealle pienellä, huonosti nukkuvalle lapselle? Miksei parisuhde voi vähän aikaa odottaa? Miksi koko ajan pitää mennä hyvin? Miksi jatkuvasti vaaditaan tekemään töitä sen sijaan, että puolisot muuttaisivat omaa asennettaan vauvavuotta kohtaan. 

Meillä meni ainakin todella huonosti. Minä itkin, masennuin ja lihoin. Ei minusta ollut pitämään huolta itsestä tai miehestä, hyvä kun jaksoin lapset hoitaa edes riittävän hyvin. Mieskin oli väsynyt ja kiukkuinen, mutta ajateltiin yhdessä ja erikseen, että tämä on tätä aikaa ja joskus helpottaa. Halattiin kerran päivässä, riidat sovittiin viimeistään seuraavana päivänä ja joskus katsottiin leffa yhdessä (vauvan kanssa) ja se riitti vaikka seksiä saattoi olla toooodella harvoin.

Arvostan miestäni todella paljon nykyisin kun luen tällaisia juttuja. Hän ei koskaan vaatinut minulta mitään vaikka varmastikaan hänelläkään ei ollut helppoa. Me olemme ehka aika vanhanaikaisia kun ajattelemme parisuhdetta hyvin pitkänä prosessina, johon kuuluu monenlaisia aikoja, myös niitä seksittömiä, pimeitä ja raskaita aikoja. Nyt on kaikki paremmin kuin koskaan. Rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ja seksiäkin on useita kertoja viikossa. Btw, laihduin taas normaaliin mittoihini ja jaksan pitää itsestäni ja parisuhteestani huolta. 

Vierailija kirjoitti:

fdsfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista. 

Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit. 

M41

Tätä itsekin ajattelen. Kyllähän naisen kroppa kärsii synnytyksestä, vaikka kuinka yritetään muuta väittää. Jos nainen ei enää seksuaalisesti kiihota, niin aika heikossa tilanteessa ollaan parisuhteen kannalta, vaikka toinen tärkeä ihminen olisikin. Siihen kun lisätään naisen huomio lapseen ja miehen unohtaminen, niin se toisen tärkeyskin kärsii aika merkittävästi. Silloin alkaa olemaan aika vähän syitä jäädä suhteeseen lapsen lisäksi.

Jos siis haluaa miehen pitää, niin kannattaa pitää hyvää huolta myös itsestään ja miehestään. Lapsi on iso asia elämässä, mutta sen ei koskaan tule olla ainoa asia.

M27

Millähän resursseilla itsestä ja miehestä pidetään huolta silloin kun itse kamppailee väsymyksen, uupumuksen ja sumun keskellä? Oletko ollut äiti usealle pienellä, huonosti nukkuvalle lapselle? Miksei parisuhde voi vähän aikaa odottaa? Miksi koko ajan pitää mennä hyvin? Miksi jatkuvasti vaaditaan tekemään töitä sen sijaan, että puolisot muuttaisivat omaa asennettaan vauvavuotta kohtaan. 

Meillä meni ainakin todella huonosti. Minä itkin, masennuin ja lihoin. Ei minusta ollut pitämään huolta itsestä tai miehestä, hyvä kun jaksoin lapset hoitaa edes riittävän hyvin. Mieskin oli väsynyt ja kiukkuinen, mutta ajateltiin yhdessä ja erikseen, että tämä on tätä aikaa ja joskus helpottaa. Halattiin kerran päivässä, riidat sovittiin viimeistään seuraavana päivänä ja joskus katsottiin leffa yhdessä (vauvan kanssa) ja se riitti vaikka seksiä saattoi olla toooodella harvoin.

Arvostan miestäni todella paljon nykyisin kun luen tällaisia juttuja. Hän ei koskaan vaatinut minulta mitään vaikka varmastikaan hänelläkään ei ollut helppoa. Me olemme ehka aika vanhanaikaisia kun ajattelemme parisuhdetta hyvin pitkänä prosessina, johon kuuluu monenlaisia aikoja, myös niitä seksittömiä, pimeitä ja raskaita aikoja. Nyt on kaikki paremmin kuin koskaan. Rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ja seksiäkin on useita kertoja viikossa. Btw, laihduin taas normaaliin mittoihini ja jaksan pitää itsestäni ja parisuhteestani huolta. 

Asenteesta tuokin on pitkälti kiinni. Lapsen hoitaminen on raskasta, mutta niin on moni muukin asia elämässä ja oikealla asenteella niistä selvitään. Jotkut jaksavat katsoa masentelevaa ja valittavaa ihmistä ja toiset eivät jaksa. Jokainen tekee oman päätöksensä, mutta mielestäni on aika huvittavaa olla yllättynyt jos mies lähtee suhteesta, jossa nainen on kokoajan negatiivinen. Ei ole mitään lupauksia siitä, että tilanne muuttuisi paremmaksi ajan kuluessakaan. Elämä on liian lyhyt ajan viettämiseen sellaisen ihmisen kanssa, joka tuo omaan elämään vain negatiivisia asioita. Siksi tulee pyrkiä olemaan positiivista seuraa yleisesti ottaen jos haluaa suhteensa säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Aha? Viestini poistettiin aika pian vaikka siinä ei ollut mitään pahaa? Nyt meni vähän ohitse, että miksi. Bluffasin siis, että vauva menisi viikko-viikko systeemillä, kun ex halusi erota vauvan ollessa alle vuoden. Mies ei yllättäen halunnutkaan erota, mutta rakkaus kuoli itselläni ainakin (varmaan miehellä oli kuollut jo kun halusi erota) ja erosimme myöhemmin lapsen ollessa vanhempi. Lapsi asuu siis luonani ja oikeasti en olisi suostunut antamaan lasta joka toinen viikko pois

Mikset olisi suostunut? :o

Harmi, että tuosta oli kyse! Tuntuu, että nykyaikana vaihdetaan heti puolisoa, kun vähän vaikeammat ajat koittaa! Ja vauvavuotena eroaminen on valitettavan yleistä.

Tuon takia kannattaa synnyttää leikkauksella niin ei mene pinppi pilalle ja mies vaihda toiseen...

Mun kokemukseni on, että lapsen syntymä on suhteelle todelka rankkaa ja pari vuottakin on aika hermoja raastavaa. Yleensäkin lastensaanti muuttaa ihan totaalisesti elämän. Rakastan lapsiani ja samoin mieheni, mutta meillä on ollut aika riitaisaa usein, onneksi välikkä helpottaa. Kriisejö on myös muilla kun olen jutellut, ja etenkin esikoisvauvan kohdalla olen ollut huomaavinani miehille tyypilliseksi oireeksi kunnok kriisin, sitten se vaan helpottaa josaain vaiheessa. Kyllä vanhemmuus on kova koulu, jossa omat tarpeet ja halut saa aika lailla laittaa sivuun. Tärkeää on mielestäni sitkeästi yrittää ja koittaa myös päästä välillä kahdestaan viettämään aikaa. Tsemppiä muillekin, itse olen ainakin aika äärirajoilla tämän arkisirkuksen keskellä, enkä häpeä myöntää sitä.

En oikein ymmärrä noita miehiä jotka tulevat mustasukkaisiksi omasta jälkikasvustaan. Eivätkä ymmärrä ettei vauva-aika kestä ikuisuutta. Toki pitää oma kumppani huomioda, mutta jos on väsynyt niin ei välttämättä pysty ajattelemaan edes selvästi. Ja että hylkää perheensä (tai ainakin kumppaninsa) noin pian lapsen syntymän jälkeen. Varsinkin jos lapsi oli yhteinen päätös! 

Voimia ap:lle <3 Munkin mies jätti mut lapsen kanssa. Ja ei sitten jälkeenpäinkään yrittänyt mun kanssa ku "oon yyhoo". Mitä siihen sanoo? Sää vittu teit musta yyhoon? :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha? Viestini poistettiin aika pian vaikka siinä ei ollut mitään pahaa? Nyt meni vähän ohitse, että miksi. Bluffasin siis, että vauva menisi viikko-viikko systeemillä, kun ex halusi erota vauvan ollessa alle vuoden. Mies ei yllättäen halunnutkaan erota, mutta rakkaus kuoli itselläni ainakin (varmaan miehellä oli kuollut jo kun halusi erota) ja erosimme myöhemmin lapsen ollessa vanhempi. Lapsi asuu siis luonani ja oikeasti en olisi suostunut antamaan lasta joka toinen viikko pois

Mikset olisi suostunut? :o

En itsekkään suostuisi. Ja ei lapsella sovi olla kahta kotia! Yksi koti ja toisella sitten kylässä. Mutta tapaamisia en rajaisi. 

Mies ei ollut vielä kypsä isäksi, lapselliselta kuulostaa.

Voi ap, olen pahoillani. Sano miehelle, jos vielä sitä harkinta-aikaa ehdottaa, että et kelpuuta itsellesi miestä joka on pettänyt ja jättänyt vaimonsa ja vauvan. Tsemppiä, tulet varmasti pärjäämään!

Ihan kuin naiset eivät jo valmiiksi luulisi itsestään liikoja... Sitten pitäisi vielä jaksaa luonteeltaan rasittavammaksi muuttunutta seksin pihtaajaa jolla on usein "raskauskilojakin" jäänyt hieman päälle. PARIsuhde kiinnostaa naista juuri silloin kuin se itselle sopii. Kuulostaa varmaan omassa pikku haavemaassa julmalta, mutta kyllä sitä kumppaniakin on huomioitava jos haluaa parisuhteessa olla. Jos et pysty olemaan äiti ja nainen, se ei vaan ole miehen vika.

Arvaan tasan tarkkaan mitä tähän kommentoidaan joten ilmoitan jo valmiiksi että ei, en todellakaan halua lapsia koska olen riittävän kypsä tajutakseni että niitä ihanan söpöjä hetkiä on aika häviävän pieni osa niistä raskaista vuosikausista jotka olet kiinni siinä lapsessa. Vanhemmat tuntuvat kaiken lisäksi koko ajan muuttuvan huonommiksi kun lueskelee menosta kouluissa ja milloin missäkin. Jopa minun kouluaikoinani oli edes pieni kuri vielä.