Lue keskustelun säännöt.
Vauva 8 kk, mies haluaa erota.
09.02.2016 |
Ero tuli itselle ihan puun takaa. Meillä oli mielestäni hyvä avioliitto. Syyksi mies kertoo, että ole muuttunut niin paljon vauvan syntymän myötä ja kipinä kadonnut. Myönnän, että olen todella kiinni vauvassa, imetän edelleen jne. Mutta eikö niin pidäkin olla? Ollaan 27 v. ja yhdessä ennen vauvaa reilu viisi vuotta. Vauva tosiaan 8 kk ikäinen. Mitä ihmettä teen? Annanko miehen vaan mennä vai yritänkö nyt muuttua? En usko, että miehellä olisi toista naista.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.
Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.
Tässähän ei ole kyseessä seksitön liitto.
Mutta joo, haluttomat kaudet koettelevat suhdetta - mutta pitkässä juoksussa yksi raskausaika + 8kk:n vauva-aika on kuule pientä. Kun 30 vuotta yhdessä olleet pariskunnat katsovat taaksepäin, vuosista löytyy varmaan jos jonkinlaista vaihetta. Sitoutuminen on helvetillistä puuhaa välillä, kun täytyy jaksaa myötä- ja vastoinkäymisissä (vaikka ilman papin aamenta). Mutta jotkut ehkä löytävät sen kuuluisan kipinän juuri siitä, että me ollaan tiimi, me ollaan perhe, me taistellaan tän onnen eteen vaikeinakin aikoina?
Toivotan ap:n perheelle kaikkea hyvää! Kunpa miehesi antaisi teille vielä mahdollisuuden.
No säälipillua ei oikein voi laskea seksiksi. Vaikka miehet ovatkin AV-mammojen mielestä perverssejä sikoja, jotka panevat vaikka ladon seinässä olevaa reikää, niin on myös miehiä, joille naisenkin nautinto on tärkeää.
En tiedä millaiseen elämään sinä olet tottunut, mutta itse sanoisin, että kaksi vuotta täysin kylmässä parisuhteessa alkaa olla viimeinen raja. Toki tällaiset asiat eivät ole toisille kovinkaan tärkeitä, mutta toisille on.
Kertoisitko minulle hieman tästä ladon seinästä? Irtooko tikkuja?
Oho. Ja minä kun luulin, että vain miehet harrastavat tällaisia vastauksia, kun eivät osaa kommentoida mitään järkevää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot sille että ottaa vauvan mukaansa kun lähtee, imettää ei tarvitse kunhan ruokkii hyvin ja vaihtaa vaipat ajallaan.
Meillä on sopimus että, se joka suhteesta lähtee, ottaa lapset mukaansa, toimii hyvin.
Kun mies tulee perjantaina töistä niin lähdet 5 minuuttia ennen ilman paaperoa ja annat miehen hoitaa pari päivää. Jätä lappu että "On vähän kipinä kadonnut".
Voi alkaa ymmärrystä löytyä...
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että ottaa vauvan mukaansa kun lähtee, imettää ei tarvitse kunhan ruokkii hyvin ja vaihtaa vaipat ajallaan.
Meillä on sopimus että, se joka suhteesta lähtee, ottaa lapset mukaansa, toimii hyvin.
Kun mies tulee perjantaina töistä niin lähdet 5 minuuttia ennen ilman paaperoa ja annat miehen hoitaa pari päivää. Jätä lappu että "On vähän kipinä kadonnut".
Voi alkaa ymmärrystä löytyä...
Ihan vitsikäs kommentti, mutta imettävä äiti ei voi noin vaan häippästä menemään ja jättää lasta edes vuorokaudeksi. Sitä paitsi mietitäänpä sitä vauvan eroahdistusta, ei tuon ikäistä jätetä myöskään kylpyläviikonlopuksi jonnekin hoitoon, niinkuin joku ehdotti. Jos vielä imettää, niin lapsi on täysin äidistä riippuvainen, päivin ja öin. Ja normaali tasapainoinen ja empaattinen äiti ei edes halua laittaa tuon ikäistä lasta hoitoon. Mutta eihän miehetä näitä asioita tajua....kun on vaan yksi ja sama asia mielessä. Joten täysin selvä juttu, ap on hyvä äiti, ja ap;n mies ei kestä sitä. V... mikä mies!
Vierailija kirjoitti:
Seo kun pitää hätäseen mennä naimisiin ja saada lapsia. 5v jälkeen vois ehkä pikkuhiljaa harkita kihloihin menemistä, mutta ei mitään kiirettä pitää siinäkään.
Nekin on hienoja ihmisiä(naisia) jotka luulee huonosti menevässä suhteessa, että lapsi pelastaa tilanteen, kun yleensä se vaan pahentaa tilannetta.
Siitä sitten 10v niin ehkä voisi mennä naimisiin, mutta jos ei sittenkään..siitähän voi paljastua vielä jotain ja siitä vielä 5v niin aletaan harkita ensimmäistä lasta tai sitten ei, koska alkaa ikä tulemaan vastaan.
Ei ne odottelemallakaan asiat parane jos ollaan täysin väärän ihmisen kanssa alunperinkin. Kyllä sen ihmisen pitäisi oppia sen verran tuntemaan jo viidessä vuodessa, että haluaako jakaa loppuelämänsä tämän kanssa.
Toki riippuu iästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.
Kyllä sitä vauvassa on vaan kiinni, kannattaa imettää kun maitoa tulee. Parisuhde hoituu kyllä siinä sivussa, Aina voi halailla, koskettaa hellästi ja aikaa jää keskusteluihinkin jos haluja vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sulle ja vauvalle. Vaikuttaa mies ihan kakaralta, olla nyt mustasukkainen OMALLE lapselleen. Ylpeä isän pitäisi olla huolehtivasta äidistä. Voithan näyttää sille tämän keskustelun, ehkä siellä yläkerrassa jokin naksahtaisi ja pistäisi äijän menemään vähän itseensä.
Olet ihan oikeassa, mutta oletteko te kaikki äidit oikeasti sitä mieltä, että parisuhteen voi täysin unohtaa muutamaksi vuodeksi? Ja miehen vain tulee kestää se "kuin mies"?
Kuka puhui parisuhteen unohtamisesta? Ei sitä kai kukaan muu ole nytkään unohtamassa kuin ap:n mies. Ap kertoi tuolla aikaisemmin antaneensa äijälle, vaikkei niin olekaan itseään huvittanut, eli ei ole miestä unohdettu. Mies voisi vaan koettaa kestää sen, ettei ole enää se huomion keskipiste, kuin mies.
Onpa ikävä tilanne. Tutulleni kävi samoin. Mies löysi toisen. Äiti jäi yksin alle vuoden ikäisten kaksosten kanssa. En ymmärrä tuollaisia miehiä. Ei pitäis tulla yllätyksenä että äiti ja vauva on kiinni toisissaan. Silti on hyvä muistaa se puoliso. Yhteistä aikaa voi olla myös vauvan kanssa. Esim. Vaunulenkki yhdessä. Ja vauvakin nukkuu joskus. Silloin kannattaa panostaa toiseen. Joka tapauksesta miehesi olisi pitänyt ottaa asia puheeksi ennen kuin ehdottaa eroa. Toki jos hän on löytänyt toisen hän ei halua edes yrittää löytää ratkaisua vaan tekee sinusta mielellään syyllisen. Kovasti tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se haluaa dippailla muita pipareita. Ihan samasta syystä suurin osa pareista eroaa. En usko, että mitään on tehtävissä. Yhteiskunta on rakennettu suosimaan irtosuhteita ja randompanoja ja seksuaalista rietastelua tulee ovista ja ikkunoista.
Toiten vaihtoehton on, että näkee sinut liikaa äitinä, eikä kiihottavana pimperona joka ehkä joskus olit.
M41
Hyi helvetti. En ikinä haluaisi seurustella sellaisen paskiaisen kanssa, joka näkee minnut "pimperona".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että ottaa vauvan mukaansa kun lähtee, imettää ei tarvitse kunhan ruokkii hyvin ja vaihtaa vaipat ajallaan.
Meillä on sopimus että, se joka suhteesta lähtee, ottaa lapset mukaansa, toimii hyvin.
Kun mies tulee perjantaina töistä niin lähdet 5 minuuttia ennen ilman paaperoa ja annat miehen hoitaa pari päivää. Jätä lappu että "On vähän kipinä kadonnut".
Voi alkaa ymmärrystä löytyä...
Ihan vitsikäs kommentti, mutta imettävä äiti ei voi noin vaan häippästä menemään ja jättää lasta edes vuorokaudeksi. Sitä paitsi mietitäänpä sitä vauvan eroahdistusta, ei tuon ikäistä jätetä myöskään kylpyläviikonlopuksi jonnekin hoitoon, niinkuin joku ehdotti. Jos vielä imettää, niin lapsi on täysin äidistä riippuvainen, päivin ja öin. Ja normaali tasapainoinen ja empaattinen äiti ei edes halua laittaa tuon ikäistä lasta hoitoon. Mutta eihän miehetä näitä asioita tajua....kun on vaan yksi ja sama asia mielessä. Joten täysin selvä juttu, ap on hyvä äiti, ja ap;n mies ei kestä sitä. V... mikä mies!
No kyllä 8kk lapsella pitäisi olla jo jotain muutakin ruokaa kuin äidinmaito. Sinun mielestä siis isä ei pärjää tuon ikäisen lapsen kanssa yhtä kokonaista päivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sulle ja vauvalle. Vaikuttaa mies ihan kakaralta, olla nyt mustasukkainen OMALLE lapselleen. Ylpeä isän pitäisi olla huolehtivasta äidistä. Voithan näyttää sille tämän keskustelun, ehkä siellä yläkerrassa jokin naksahtaisi ja pistäisi äijän menemään vähän itseensä.
Olet ihan oikeassa, mutta oletteko te kaikki äidit oikeasti sitä mieltä, että parisuhteen voi täysin unohtaa muutamaksi vuodeksi? Ja miehen vain tulee kestää se "kuin mies"?
Kuka puhui parisuhteen unohtamisesta? Ei sitä kai kukaan muu ole nytkään unohtamassa kuin ap:n mies. Ap kertoi tuolla aikaisemmin antaneensa äijälle, vaikkei niin olekaan itseään huvittanut, eli ei ole miestä unohdettu. Mies voisi vaan koettaa kestää sen, ettei ole enää se huomion keskipiste, kuin mies.
Koko ketjun ajan AP on kertonut, että hän on vain ja ainoastaan äidin roolissa. Eikä se säälipillu ole lähelläkään oikeaa rakastelua. Tässä on vain käynyt se perinteinen, että parisuhde on täysin unohtunut ja mies on kyllästynyt tilanteeseen.
En sano, että pitäisi olla keskipisteessä koko ajan, mutta jää täysin vaille huomiota, niin eipä sitä moni nainenkaan pitkään katselisi.
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että ottaa vauvan mukaansa kun lähtee, imettää ei tarvitse kunhan ruokkii hyvin ja vaihtaa vaipat ajallaan.
Meillä on sopimus että, se joka suhteesta lähtee, ottaa lapset mukaansa, toimii hyvin.
Kun mies tulee perjantaina töistä niin lähdet 5 minuuttia ennen ilman paaperoa ja annat miehen hoitaa pari päivää. Jätä lappu että "On vähän kipinä kadonnut".
Voi alkaa ymmärrystä löytyä...
Kauniin painostava ilmapiiri teidän perheessä.
No minun puolesta vaimo voi lähteä, kunhan jättää lapsemme minulle. Parisuhteemme on yhtä kuollut kuin AP:n kohdalla, mutta sinnittelen liitossa kunnes lapset ovat isompia, koska pelkona on, että vaimo saa ja/tai haluaa lähivanhemmuuden ja itse näen lapsia vain joka toinen viikonloppu. Viikko-viikko-systeemi riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...
Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.
Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...
Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.
Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.
Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...
Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.
Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.
Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.
Olen eri mieltä. Nyt AP:n perheessä on kolme ihmistä ja heidän kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Mutta jos se järjestys on: vauva > äiti > lemmikit > ....> isä, niin moni hätäsempi mies kyllästyy tuohon tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että ottaa vauvan mukaansa kun lähtee, imettää ei tarvitse kunhan ruokkii hyvin ja vaihtaa vaipat ajallaan.
Meillä on sopimus että, se joka suhteesta lähtee, ottaa lapset mukaansa, toimii hyvin.
Kun mies tulee perjantaina töistä niin lähdet 5 minuuttia ennen ilman paaperoa ja annat miehen hoitaa pari päivää. Jätä lappu että "On vähän kipinä kadonnut".
Voi alkaa ymmärrystä löytyä...
Ihan vitsikäs kommentti, mutta imettävä äiti ei voi noin vaan häippästä menemään ja jättää lasta edes vuorokaudeksi. Sitä paitsi mietitäänpä sitä vauvan eroahdistusta, ei tuon ikäistä jätetä myöskään kylpyläviikonlopuksi jonnekin hoitoon, niinkuin joku ehdotti. Jos vielä imettää, niin lapsi on täysin äidistä riippuvainen, päivin ja öin. Ja normaali tasapainoinen ja empaattinen äiti ei edes halua laittaa tuon ikäistä lasta hoitoon. Mutta eihän miehetä näitä asioita tajua....kun on vaan yksi ja sama asia mielessä. Joten täysin selvä juttu, ap on hyvä äiti, ja ap;n mies ei kestä sitä. V... mikä mies!
Ehkä vähän ohis, mutta mitäs, jos äiti joutuu syystä tai toisesta vaikka sairaalahoitoon. Kuka lasta hoitaa, jos vain äiti käy hoitajaksi ja lapsi on hänessä kiinni vuorokauden ympäri? Tällaisia tilanteitakin voi tulla, joten mielestäni on parempi, että lapsi tottuu muihinkin ihmisiin kuin äitiinsä.
Niinkuin tässä ketjussa on moneen kertaan todettu, niin vauvan tultua nainen keskittyy olemaan äiti. Tässä ei ole mitään pahaa tai epänormaalia, vaan se on luonnollinen asia, ja pieni vauva tarvitsee äitiään enemmän kuin mies seksiä. Ennalleen, eli siihen mitä oli ennen vauvaa, asiat eivät palaudu koskaan, ja miksi edes pitäisi?? Toki seksielämä elpyy varmaan jossain vaiheessa, mutta tottakai tilanne on eri kun lapsi vaatii huomiota. Aikuinen mies osaa varmasti huolehtia itsestään ja asettaa itsekin lapsen tarpeet etusijalle, ihan niinkuin äitikin tekee. Se on sitä aikuisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha olo etenkin lapsen puolesta :( Joistain miehistä ei vain ole isäksi lapsille...
Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää, että lapsi tulee olemaan ja kuuluukin olla elämän tärkein asia äidille. Pahimmassa tapauksessa mies taantuu itse lapseksi, joka ei kestä kun ei ole naisen elämän keskipiste ja palvonnan kohde enää.
Eli sinäkin olet sitä mieltä, että parisuhteella ei ole enää mitään merkitystä, kun lapsi on tehty? Tämä kyllä pitää kertoa kaikille tutuille miehenaluille. Osaavat tarkkaan miettiä mihin mahdollisesti ovat ryhtymässä ja harkitsee todella tarkkaan, että kannattaako.
Kuka tahansa normaaliälyinen mies ymmärtää, että kun lapsi syntyy niin perheen dynamiikka muuttuu ja lapsen kuuluu olla ykkönen. Parisuhde muuttuu perheeksi. Perheen ykkösprioriteetti on lapsi/lapset. Jos tätä ei ymmärrä, niin joutaa mennäkin.
Olen eri mieltä. Nyt AP:n perheessä on kolme ihmistä ja heidän kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Mutta jos se järjestys on: vauva > äiti > lemmikit > ....> isä, niin moni hätäsempi mies kyllästyy tuohon tilanteeseen.
Lapsi on ykkönen ja isä ja äiti tasavertaiset keskenään. Ihan vaan siitä syystä että lapsi kaipaa sitä huolenpitoa, hänen tarpeet on luonnollisesti laitettava edelle. Molempien vanhempien on.
Miehesi olisi hyvä lukea jotain vauvavuoteen liittyvää. Miten sitovaa vauvan hoito ja imetys on. Onko miehesi esittänyt ratkaisua tähän sitovuuteen, joka häiritsee? Onko pulloruokkinut itse vauvaa? Vienyt vaunuissa lenkille/ulos? Hommannut sitten lastenhoitajan että pääsette yhdessä ulos? Järkännyt sulle vapaata vauvasta, että pystyt ajattelemaan muutakin?
Vai onko vain heittänyt pallon parisuhteesta sinulle ? Mihin voit vauvan laittaa huomioidaksesi miehen? Onko mies ehdottanut mitään? Mummo, kummi, ystävä? Sinunko tehtävä on asiat järjestää miehen iloksi?
Lisäksi imetys, kantoliina, kestovaipat on kaikki hyviä tapoja - ja edullisia hoitaa lasta!! Kertisvaipat maksaa, korvikkeet maksaa ja kantoliinassa vauva on tyytyväisenä eikä itke.
Miten nukkumiset on järjestetty teillä? Kuka valvoo vauvan kanssa? Sinä, mies, vuorotellen? Tekeekö mies osansa?
Vauvalla on eroahdistus usein 8-9 kk kohdalla. Säikähtää jo kun äiti menee vessaan. Onko mies tietoinen vauvan kehitysvaiheista?
Mies kuulostaa siltä ettei ymmärrä minkä muutoksen vauva / lapsi tuo elämään. Parisuhdetta ei tarvi unohtaa, muttei vauvan ja äidin vika ole että aikaa on vähemmän kuin ennen! Lisäksi vauvat on yksilöitä. Toinen on enemmän kiinni äidissä kuin toinen.
Mutta mikä teillä on ollut arki? Onko mies töissä eli poissa kuvioista klo7-17 esim? Tuleeko sitten kotiin? Mitä odottaa sitten tapahtuvan? Hänen odotuksensa olisivat aika hyvä keskustella! Totuushan on, että äitiysloman loppuessa vanhemmat ovat töissä ja lapsi tarhassa 7-17. Ilta pitää olla lapsen kanssa silloinkin. Lapsi valvoo 17-20 ja siinä ajassa tehdään ruoka, ollaan lapsen kanssa ja tehdään iltapesut jne. Klo 20-> vanhempien aika yhdessä. Niin vähän sitä aikaa todella on. Jos molemmat haluaa harrastaa niin se tehdään esim. vuoroiltoina.
Miehesi ei taida hahmottaa, että vauvan rytmi on erikoinen muuttuessaan läpi vuoden kehityksen mukana. Taaperolla onkin jo säännöllinen rytmi ja iltaisin jää vanhempien omaa aikaa. Tietysti voi olla uhmaa ym joka viivästyttää nukkumisia ym.
Mutta tosiaan vaikuttaa että miehellä on realiteetit hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, kun vie uskoa ihmisiin. Ehditte olla yli viisi vuotta yhdessä jo ennen vauvaa -- siinä ajassa kyllä toisen oppii tuntemaan -- ja sitten käy noin. Sympatioita kovasti, ap! Miehen olisi kuitenkin syytä tajuta, että se isyys ei siitä katoa. Miehen olisi oikeasti syytä tajuta hirveän monta juttua. Tuollaisessa tilanteessa auttaisi, jos olisi vähän vanhempia, kokeneempia ja fiksuja mieskavereita, joiden kanssa voisi purkaa tilannetta ja sitä kautta huomata, että pikkulapsiaika on raskasta ja etäännyttävää, mutta kun sen liiton ei anna siihen kaatua, jatko on hyvää ja palkitsevaa.
Ei se jatko ole välttämättä yhtään parempaa. Meillä nuorin on kouluikäinen ja parisuhde on vieläkin "jäähyllä" sillä nyt on äidin elämän vuoro. Koskahan olisi isän elämän tai yhteisen elämän vuoro?
Hienoa, että osasit poimia tästä kommentista sen tärkeimmän kohdan.