Mies ei suostu pariterapiaan ennen kuin minä olen muuttunut :(

Kerro jotain konkreettisia esimerkkejä. Täältä saat hyvin vastauksia siihen, kuinka moni pitää tilanteita normaaleina ja kuka kohtuuttomina mistäkin syystä. 

Huutajan kanssa ei voi keskustella. Lopeta huutaminen. Sitten terapiaan.

Koittakaa nyt hillitä niitä raivojanne.

Jokainen voi vastata vain omasta pesästään. Siivoa omasi. Lopeta huuto. Lopeta kiroilu. Esitä toiveesi asiallisesti ja pyytämällä ja perustelemalla. Saavutat näin itsellesi paremman olon.

Jos mies ei halua, osaa tai tajuta muuttua tässä mukana, huomaat ehkä olosi paremmaksi kokonaan ilman miestä. Tai sitten muutoksesi innosti miehesikin muutokseen ja voitte molemmat paremmin. 

Missä päin Suomea asut? Ainakin täällä Helsingissä, jos avaudut neuvolassa parisuhdeongelmista, niin et sinä sieltä mihinkään perheneuvolaan pääse, vaan parhaassa tapauksessa joudut lastensuojelun syyniin, koska onhan se nyt perhanan huolestuttavaa, jos vanhemmilla on parisuhdeongelmia. Täällä voi itsekin ottaa yhteyttä suoraan perheneuvolaan, mutta se on vapaaehtoista, joten et sinä sinne miestä väkisin saa mukaan, jos se ei halua. Ja sen sijaan, että sinä saisit apua perheneuvolastakaan, niin samalla tavalla nekin voivat ohjata teidät sinne lastensuojelun puolelle, koska se nyt vaan on niin, että jo on parisuhdeongelmia, niin se on myös lastensuojeluasia. Parasta kun etsit apusi ja neuvosi jotain muuta kautta kuin neuvolan kautta, koska se on vain lastensuojelun sivuhaaratoimisto. Ei mitään muuta. Jos luulet, että niitä kiinnostaa oikeasti perheen hyvinvointi kokonaisuudessaan, niin olet väärässä paikassa. Itse olen totaalisen pettynyt tuohon koko sossujärjestelmään.

Vierailija kirjoitti:

Huutajan kanssa ei voi keskustella. Lopeta huutaminen. Sitten terapiaan.

Koittakaa nyt hillitä niitä raivojanne.

Tämä. Kaippa sinä nyt voit joustaa tässä huutamisasiassa, jos mies sen jälkeen suostuu terapiaan? En minäkään huutajan ja kiroilijan kanssa lähtisi mihinkään terapioihin, tuo ei mieheltäsi ole todellakaan kohtuuton vaatimus. Jos haluat saada suhteen toimimaan, teidän molempien täytyy tulla vastaan.

Mitäpä jos alkaisit kiinnittämään omaan käytökseen huomiota ja tekemään asioita eri tavalla?

Minä olen törmännyt siihen että monesti juuri nämä ns.hankalat osapuolet ketkä eivät oikeesti näe vikojaan heittäytyvät juuri tähän osaan missä ap on.

Ei ne tarvitse olla isoja askeleita.

Mutta kannattaa avata silmiä (jos osaa) myös omalle käytökselle.

Mitäpä jos käytöksessä tai tavassa toimia on jotain niin toista loukkaavaa että hän ei voi arvostaa sinua aidosti koska näkee sun toimivan niin?

Vierailija kirjoitti:

Huutajan kanssa ei voi keskustella. Lopeta huutaminen. Sitten terapiaan.

Koittakaa nyt hillitä niitä raivojanne.

Miten niin ei voi. Senkun keskustelee vaan. Ette kai te jotain huutoa pelkää. Sehän on vain ääntä. Minä oikein nautin, jos keskustelu yltyy huudoksi. Silloin on päästy asioiden ytimeen ja ihmiset sanovat mitä oikeasti ajattelevat. Eivät piilottele kaikkea sisimpään.

Niiden hillittyjen sulkeutujien kanssa ei voi keskustella. Niin päin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutajan kanssa ei voi keskustella. Lopeta huutaminen. Sitten terapiaan.

Koittakaa nyt hillitä niitä raivojanne.

Tämä. Kaippa sinä nyt voit joustaa tässä huutamisasiassa, jos mies sen jälkeen suostuu terapiaan? En minäkään huutajan ja kiroilijan kanssa lähtisi mihinkään terapioihin, tuo ei mieheltäsi ole todellakaan kohtuuton vaatimus. Jos haluat saada suhteen toimimaan, teidän molempien täytyy tulla vastaan.

Sinä et lähtisi huutajan kanssa terapiaan vaan jatkaisit mielummin elämistä huutajan kanssa. Siltikin, vaikka huutaja olisi ilmaissut tarvitsevansa apua?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole motiivina mennä sinne siksi, että voisimme yhdessä terapeutin kanssa haukkua mies lyttyyn. Sanoin tämä  miehelle kyllä. Minun motiivina olisi että joku joka on objektiivinen ja reilu, auttaisi näkemään ne solmukohdat ja auttaisi meitä molempia sanoittamaan omia toiveita ja pettymyksiä.

Onko tämä liikaa odotettu pariterapialta? Kun pyörittelen mielessäni, että odotanko minä suhteelta liikaa? En edes tiedä, millainen olisi hyvä suhde... että hyvin menee. Itkettää. Ap

Se minkä itse opin pariterapiassa, on se että meidän ongelmat olivat aika "nomaaleja" ongelmia parisuhteessa. Riidellään paljon, tullaan tosi erilaisista perheistä. Vaikka ikää melkein 30v niin terapeutin mukaan kumpikin meistä on niin vahvasti omassa lapsuudenperheessä kiinni, ei olla koskaan luotu "oman perheen" sääntöjä, ei olla edes yritetty sovittaa yhteen kahden perheen sääntöjä, ollaan vaan hakattu päätä seinään ja kumpikin yritetty pakottaa toinen käyttäymään niinkuin omassa lapsuuden perheessä on toimittu. Ei tajuttu tätä ollenkaan aiemmin, riideltiin vaan koska minä teen asiat noin, ja sä teet väärin.. En ikinä ennen ajatellut, että mies ei tee asiaa väärin, vaan tekee sen niinkuin hänen kotona on opetettu. Kun tämä rakoilee suhteessa, niin ei mikään ihme että mekin riidellään siitä ettei kumpikaan saa kunnioitusta ja vaaditaan toista muuttumaan. Näin jälkikäteen tajuttuna minä olen vaatinut miestä muuttumaan "isäkseni" ja mies minua "äidikseen".

Kummasti täällä väitetään, että huutajan kanssa ei voi kommunikoida.

Ei toki, mutta vielä vähemmän mykkäkoulua pitävän kanssa voi puhua. Luonnollisesti erilaiset tavat konflikteissa vain lietsovat entisestään ongelmaa ja kummankaan dysfunktionaalinen tapa toimia ei ole yhtään sen parempi toista. Juuri siksi ap:n mies toimii epäreilusti väittäessään, että vain ap:n tulee yksinään muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutajan kanssa ei voi keskustella. Lopeta huutaminen. Sitten terapiaan.

Koittakaa nyt hillitä niitä raivojanne.

Tämä. Kaippa sinä nyt voit joustaa tässä huutamisasiassa, jos mies sen jälkeen suostuu terapiaan? En minäkään huutajan ja kiroilijan kanssa lähtisi mihinkään terapioihin, tuo ei mieheltäsi ole todellakaan kohtuuton vaatimus. Jos haluat saada suhteen toimimaan, teidän molempien täytyy tulla vastaan.

Sinä et lähtisi huutajan kanssa terapiaan vaan jatkaisit mielummin elämistä huutajan kanssa. Siltikin, vaikka huutaja olisi ilmaissut tarvitsevansa apua?

Tätä minä yritin miehelle sanoa. Ja olen yrittänyt sanoa, että miksi minä huudan. Siis en puolustele huutamista vaan yritän selittää mistä se kumpuaa. Mutta en jotenkin saa sitä perille. Se lisää minun pahaa oloa ja huutamista. Ja minä sanon, että en osaa tätä enkä tuota, ja että anteeksi. Minulla ei ole hyvää mallia parisuhteesta ja joskus vihaisena mies ottaa sen esille niin kuin se olisi minun syytäni. 

Mies mieluummin lähtee tilanteesta pois tai ei sano mitä ajattelee koska ei halua että huudan. Ja sitten kun oikeat ajatukset jotenkin selviää niin ei ymmärrä miksi olen loukkaantunut (kun hän ei kertonut niitä ajoissa) ja se lisää sitä että on enemmän hiljaa. 

Ja kyllä minä sätin itseäni siitä millainen olen jo valmiiksi, etten osaa olla parisuhteessa huutamatta ja kiroilematta. Ja kyllä, nämä on vain minun näkemyksiäni tässä ketjussa, en edes ala arvailla miten mies asian näkee. Että jos saisin vähän armoa ... ap

Älä sitten huuda. Ihan turhaan sinä pariterapiaan änkeät, jos et omalle ongelmallesi mitään tee, vaikka se on kuitenkin ensimmäinen askel. 

Kirjoita vaikka paperille tai mustalla tussilla jääkaapiin oveen se, minkä haluaisi huutaa miehellesi.

Et sinä huutamalla arvostusta ja rakkautta saa vaan ... niin, mietipä ihan itse muita keinoja. Palaa sitten asiaan, jos ne eivät auta. Kun huudat väsyneenä, hae ensin ratkaisu siihen, jotta et väsyisi niin kovin.

Ap, onko mies muuten hyvä mies? Arvostaako sinua? Kohtaatteko henkisesti?

Millaisista asioista huutosi syntyy? Et koe tulevasi kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi, kohdatuksi? Vai ihan vaan ottaa päähän toisen väärä tapa täyttää tiskikone ja laiskottelu sohvalla?

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko mies muuten hyvä mies? Arvostaako sinua? Kohtaatteko henkisesti?

Millaisista asioista huutosi syntyy? Et koe tulevasi kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi, kohdatuksi? Vai ihan vaan ottaa päähän toisen väärä tapa täyttää tiskikone ja laiskottelu sohvalla?

Koen, etten tule kuulluksi. En ärsyynny tavasta täyttää tiskikonetta tai muusta sellaisesta. Pyykeistä olemme sopineet, että minä hoidan ne kun omat vaatteeni ovat niin "hankalia" pestäviä. Mutta koen, että teen enemmän, kyllä. Koen, etten ole tarpeeksi henkisesti. Koen, etten innosta miestä mihinkään. Että hän ei halua tehdä kanssani mitään. Koen, että joskus kasvatusasioissa hän tekee tyhjäksi jonkun mitä minä olen yrittänyt tehdä. Tai että hän kommentoi minulle jonkun olevan täysin turhaa vaikka se on minulle tärkeää. 

Äh, kirjoittaisin enemmän mutta vauva heräsi. En osaa keskittyä enää tähän.

Kiitos asiallisista vastauksista, kiitos oikeasti. Myös niistä, joissa sanotaan että lopeta huutaminen. Tiedän, että pitäisi. Ap

Yksi avainkysymys on, kiinnostaako miestä? Oletko vain kodinkone tai itsestäänselvyys? Sinä yrität saada huomiota huutamalla. Voisit kokeilla myös jotain muuta tapaa. Leiki vaikka unelmavaimoa jonkin aikaa. Jos mies ei herää ja osoita kiinnostustaan, on ehkä kanssasi vain tavan vuoksi ja suuntaa kiinnostuksensa harrastuksiinsa, kavereihinsa ja työhönsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko mies muuten hyvä mies? Arvostaako sinua? Kohtaatteko henkisesti?

Millaisista asioista huutosi syntyy? Et koe tulevasi kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi, kohdatuksi? Vai ihan vaan ottaa päähän toisen väärä tapa täyttää tiskikone ja laiskottelu sohvalla?

Koen, etten tule kuulluksi. En ärsyynny tavasta täyttää tiskikonetta tai muusta sellaisesta. Pyykeistä olemme sopineet, että minä hoidan ne kun omat vaatteeni ovat niin "hankalia" pestäviä. Mutta koen, että teen enemmän, kyllä. Koen, etten ole tarpeeksi henkisesti. Koen, etten innosta miestä mihinkään. Että hän ei halua tehdä kanssani mitään. Koen, että joskus kasvatusasioissa hän tekee tyhjäksi jonkun mitä minä olen yrittänyt tehdä. Tai että hän kommentoi minulle jonkun olevan täysin turhaa vaikka se on minulle tärkeää. 

Äh, kirjoittaisin enemmän mutta vauva heräsi. En osaa keskittyä enää tähän.

Kiitos asiallisista vastauksista, kiitos oikeasti. Myös niistä, joissa sanotaan että lopeta huutaminen. Tiedän, että pitäisi. Ap

Kuule Ap, oletko ajatellut, että tuon pahan olosi syynä on varmasti isolta osalta väsymys? Teillä on pikkuvauva, heräät imettämään öisin ja hoidat isompia lapsia päivisin, varmasti olet väsynyt. ONko tuo miehesi syy? Ei varmaan, oletan hänenkin olevan väsynyt, varmasti on repaleiset yöt ja työ siihen päälle. Juuri nyt elämä ON raskasta teillä ihan tuon tilanteen vuoksi. Mutta se ei ratkea miehelle huutamalla, kulutatte vain toistenne voimia tuossa. Itse en voi sietää minulle huutamista, kuuntelin sitä ihan tarpeeksi lapsuuden kodissani, varmasti kävelisin paikalta kuten ap:n mies. Ja entä jos mies jäisi paikalle kun huudat? Luuletko, että on helppo ruveta rauhallisesti keskustelemaan ongelmasta jos toinen huutaa suu vaahdossa? Riita siitä tulisi, molemmat sanoisivat vielä pahempia asioita toisilleen eikä riita mihinkään hyvään johtaisi. Parisuhdekoulutuksissa puhutaan siitä, että puhuminen ja erimieltäoleminen on tärkeää, mutta juuri huutamalla vain jumitetaan toisemme niihin bunkkereihin.

Mieti, että kohta elämä helpottaa kun saat nukkua paremmin. Ja ettei univelka ole miehesi syy. Ja mieti mistä se paha olo kumpuaa. Ja aloita pariterapia vaikka yksin, saat purkaa ensin omaa oloasi ja omia ongelmiasi. Ainakin meillä pariterapia alkoi yksityiskerroilla, kumpikin kävi läpi lapsuuttaan ja parisuhdemallejaan.

Meillä oli aikanaan saman kuuloisia ongelmia. Mies ei halunnut keskustella, vaan vetäytyi aina tilanteesta joko pitämällä mykkäkoulua tai häipymällä kokonaan. Minä puolestani ärsyynnyin siitä, että emme pystyneet keskustelemaan mistään ja aloin huutaa ja kiroilla, että saisin toisesta edes jotain reaktioita. Aiemmissa suhteissani en ole ikinä kokenut tarvetta huutaa ja kiroilla, mutta miehen puhumattomuus ja häipyminen saivat minut raivostumaan aivan suunnattomasti. Tilanne alkoi helpottua, kun sain miehen ymmärtämään, etten suostu olemaan parisuhteessa, missä mistään vaikeasta ei voi keskustella. Hän yritti parhaansa mukaan saada puhuttua ja minä puolestaan pysyttelin rauhallisena parhaani mukaan. Pikku hiljaa saimme molemmat muutettua tapojamme ja nykyään pystymme keskustelemaan rauhallisesti kaikista asioista. En kyllä usko, että olisin yksin saanut tilannetta muutettua, sillä riehumiseni oli nimenomaan reaktio miehen vetäytymiseen.

Huutaminen on vallan hakemista. Yleensä huutaminen kertoo siitä, et on joutunu alakynteen. Yksi henkisen väkivallan keino.

M39 kirjoitti:

Huutaminen on vallan hakemista. Yleensä huutaminen kertoo siitä, et on joutunu alakynteen. Yksi henkisen väkivallan keino.

Niin siis se nimenomaan voi olla reaktio henkisen väkivallan kohteena olemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

No nyt teet päätöksen, että tästä lähtien lopetat huutamisen ja kiroamisen. Se ei ole auttanut, joten voit huoleti lakata toimimasta niin. Kokeile uusia keinoja. Joskus kuiskaavaa kuunnellaan enemmän kuin huutajaa. Ole haavoittunut, ole välinpitämätön, ole avuton, ole surullinen, ole kuin mitään ei olisikaan, ole iloinen, ole huolehtivainen - testaile kaikkea, mikä toimii mitenkin sekä omaan olotilaasi että puolisosi reaktioihin. 

Ja toista ei voi muuttaa. Itseään voi. Ja voi toivoa, että toinenkin haluaa muuttaa itseään. 

Jättipeukku tälle neuvolle!