Avaudun. Raskauden keskeytys edessä.
En oo peloissani, oon paniikissa. Varsinki ku tätä tilannetta ei helpota yhtään se, että en oo varma oonko jo viikolla 12 vai 5-6.. Ja miten se on mahdollista. No yleensä mulla on ylhäällä kaikki, mut nyt olin parin kuukauden ajalta laittanu vaan kännykkään ja kännykkä sano ittensä irti joten mulla ei oo hajuakaan, sellanen tunne on että viime menkkojan ajankohta olis ollu 30päivä joulukuuta. Noista laskuista en tajuu yhtään mitään, vaikka kuinka oon lukenu.
Outo juttu on myös se, että silloin oli tosi niukat ja kesti vaan kolme päivää, ettei vaan jo sillon ois ollu alkuraskauden vuotoo. Oon siis tehny positiivisen testin, tai aika montaki positiivista ja tänään soitin neuvolaan, huomenna aika sinne mut lääkärille vasta perjantaina ja siitä pitäis venaa viel viikko et pääsee siihe keskeytyksee. Täytyy huomenna kyl mainita et epäilen tän olevan jo kohta liian pitkälle. En voi venaa enää päivääkään.
Noh oireita on ollu jo kolmisen viikkoo. Sillon alko ekaks ihmettelin kolmisen viikkoo sitte ku oli metallin maku suussa, mut aattelin et joku on baarissa laittanu mun juomaa jotain. Sit oli inhottavaa vihlontaa mitä ei koskaa oo aikasemmi ollu. Maha oli välillä kipee, viime viikolla alko ihan kunnolla olee maha kipee ja vihloo tosi inhottavasti. Viimeistää viime viikon torstaina, olin tunnin ollu hereil ja tuli älyttömän kuuma olo nousin ylös ja jalat petti alta, silmät sumeni kaaduin maaha, laattasin ja kaikki meni ohi samantein. Sit aloin miettii et nyt ei oo normaalii ja perjantaina tein testin eli neljä päivää sitte. ja positiivista näytti, rahaa ei oo ostaa täl hetkel sellasta testii missä näkyis viikot.
19 vuotias oon ja tää oli ehkä elämäni pahin asia ja mitkä kivut varmaan vielä edessä. Kuolen. Oon ihan yksin, kellekkää on voi kertoo, en siis oo parisuhteessa. Ehkäsyä kyllä käytin.. silti kävi näin ja ihan yhen yön juttu.
Lasta en todelakaan halua, en tod. Enkä varsinkaa tämmösessä tilanteessa, ettei sillä edes ois isää ja mäki oon tämmönen sairastan pahaa ahdistusta ja masennusta. Kahen viikon sisällä käyny kaks kertaa päivystyksessä, ku oli niin pahasti itsetuhosii ajatuksii. Ei oo helppoo, ni ei musta oo siihen. Sen lisäks oon juonu alkoholii aika paljon, stressaantunu mikä ei tee hyvää sillä.
Oon edelleen niin järkyttyny tästä, etten pysty edes itkee. Pari kertaa kyl romahin lattialle ja vaan itkin tätä juttuu ja pelottaa ihan kauheesti mennä gynelläkää ikinä ollu. Ruokahaluu ei oo ollenkaa ku oon niin paniikissa etten vaan voi syödä etoo kaikki ruoka.
Kuitenki luin moneltaki sivustolta, ku selvitin kaikkee abortista ja raskauden keskeytyksestä ja kaikesta. Yhellä sivustolla luki miten se lapsi kehittyy viikko viikolta. Järkyttävää että jo 6 viikolla sydän alkaa lyömään!
Sitä en ymmärrä, että kun se kelle tänään soitin luuli että oon viikolla 5 ni sano että pitää odottaa pari viikkoo tai jos perjantaina ei näy ni pitää oottaa.. MIKS ne ei voi antaa sitä lääkkeellistä keskeytystä jo viikolla 5 .. ennen ku sen sydän lyö.
On tosi kamalaa et jos joudun tässä venaamaan monta viikkoo sitä enemmän se myös sattuu. Olla tässä ja odottaa ku se koko ajan tuol kehittyy. Ja perjantaina toivottavasti ku selvii ne viikot, et jos oiski enemmän ku se 6 .. ni pistävät vauhtii tähän hommaan.
En edes yöllä pysty nukkuu, ku mietin vaa koko ajan niit viikkoja ja jotain. Sit on koko ajan jano et pakko juoda ja sit kauhee vessa hätä sitku taas yrittää nukkuu ni taas jano.
Jos joku on samassa tilanteessa, ois tosi kiva jutella?
Tai jos joku käyny tämän läpi, ni ois tosi ihana kun kertois kaikkee mahollista?
Oon vaa nii paniikissa ja kaikkee, että pakko oli johonki kirjottaa.
Pelottaa se lääkäri ihan sairaasti, se että oon ihan yksin.. ja päivät saan olla yksin himassa mut pelkään sitä kipua ihan sairaasti ja jos vaikka taju lähtee ni ei siinä sitte ketää oo.
Kaikki jutut pyörii mielessä ja miten tästäki niinku selvii.
Kommentit (55)
No onhan tuo nyt selkeästi jo oireiden perusteella pidemmällä kuin millään viikolla 5..
Milloin se yhden yön juttusi oli? Laske siitä. Vai oliko niitä useampi?
Ap muista, että päätös on täysin sinun, mitä sitten päätätkin. Älä anna muiden mielipiteiden painostaa.
Voimia, ap! Ymmärrän, että tuntuu pahalta lukea sikiön kehityksestä, mutta aborttiin on jokaisella naisella oikeus ja jos se tuntuu sinusta parhaalta ratkaisulta niin silloin se on paras ratkaisu. Jos lapsen pitäminen tuntuu mahdolliselta ratkaisulta, niin siihenkin saat paljon tukea täällä Suomessa (taloudellista + muuta). Lääkärissä selviää kuinka pitkällä raskaus on, mutta abortin saat joka tapauksessa. Kun tiedät faktat raskaudesta, tilanne tuntuu varmasti paljon selkeämmältä ja voit miettiä, mikä on paras ratkaisu. Älä anna kenenkään painostaa sinua suuntaan tai toiseen. Abortti on täysin hyväksyttävä ratkaisu.
Mä oon läpikäynyt abortin vuosia sitten enkä ole katunut kertaakaan koska olisi ollut sadistista synnyttää lapsi siihen tilanteeseen jossa olin. Kyllä säkin tiedät sydämessäsi mikä on oikea ratkaisu. Älä anna kenenkään manipuloida sua epäilemään itseäsi.
Olin viikolla 9 ja lääkkeellinen keskeytys, oli se kivuliasta mutta ei pitkään eikä taju lähtenyt tms.
Sä oot kuitenkin käyttänyt ehkäisyä ja tehnyt minkä voit. Älä siis soimaa itseäsi, sulla vaan kävi huono tsägä.
Lilypad kirjoitti:
Mä tein abortin vuos sitte. Lääkkeillä ja himassa. Olin muistaakseni noin viikolla 7.. lapsen isä häipyi toiselle puolelle maapalloa kuultuaan raskaudesta ja ilmoitti ettei ole tulossa takaisin. Mä jäin ihan yksin ja halusin asian vaan pois alta mahdollisimman nopeasti.
Parin neuvolakäynnin jälkeen istuin naisten klinikalla ja sain ekan pillerin sielä ja loput otin kotona. Tuijotin leffoja samalla kun tyhjennys vuoto alkoi. Mua pelotti etukäteen kivut myös tosi paljon, mut ei se sitten ollutkaan niin kivuliasta kuin pelkäsin. Jälki vuodon tosin piti kestää vaan muutama viikko.. mulla se kesti lähes 2kk.. epäilen että sinne saattoi ehkä jäädä jotain kamaa sisään ja jos olisin käynyt jälkitarkastuksessa niin olisin varmaan joutunut kaavintaan.. olin kuitenkin häipynyt indonesiaan silloin niin jälkitarkastus jäi hoitamatta ja n. 2kk abortin jälkeen tuli joku valtava jälki vuoto ja sitä verta tuli kuin vesiputouksesta eikä sitä pysäyttänyt mikään.. sen jälkeen kaikki kivut loppui.
Sulla kävi uskomaton tuuri, ettei mitään sattunut. Tossa on tosi suuri riski, että tulee tulehdus, kun kamaa jää sisään. En olis lomalle uskaltanut mennä. Tutullani tuli tulehdus parin kk jälkeen tyhjennyksestä. Hän oli siis vuotanut 2 kk putkeen. Sattui kuulemma pirusti ja joutui kaavintaan kahdesti, mutta lopulta saatiin se hoidettua, eikä jälkiä jäänyt. Mitähän olis tapahtunut, jos se olisi lomaillut silloin... Itsekin vuosin viikkokaupalla, mutta se kuuluu asiaan. Jos ei tyhjennyspäivänä tule verta runsaasti eikä näy hyytymiä, kannattaisi varata aika jälkitarkastukseen.
Ihanaa että täällä on näin ymmärtäväistä porukkaa! Onkohan törkyilijät jättäneet palstan. Itse vuosi sitten abortin läpikäyneenä en edes uskaltanut kirjoittaa tänne anonyymisti, koska vastaanotto vastaavissa ketjuissa oli aika rankkaa.
Aivan kauheaa luettavaa.
En moralisoi vaikka tekisi mieli.
Jaksamista! <3
Nyt AP kiireen vilkkaa terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle! Sieltä saat lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, jossa abortti sitten tehtäisiin.
Vaikuttaisi kyllä siltä että olet jo paljon pidemmällä kuin viikolla 5. Useimmilla ei vielä tuolloin ole oireita.
Ja muista pyytää myös henkistä tukea ammattilaisilta, sitä varten he ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä Ituprojektin tiedot.
Ituprojekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja auttaa pohtimaan sitä, että jos voisitkin pitää lapsen.
Tuolla on apua myös abortin läpikäyneille. Kannattaa miettiä vielä aborttia. Tilanteesi kuulostaa vaikealta, mutta sinun olisi hyvä puhua asiasta jonkun kanssa. Abortti ei ole ainoa vaihtoehto.
Muuten kiva, mutta tuo on aatteellista propagandaa.
Abortti ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, mutta jos ap on niin päättänyt, niin miksi hänen pitäisi harkita jotain muuta?
Vahinkoraskaus ei ole kaikille mikään siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että täällä on näin ymmärtäväistä porukkaa! Onkohan törkyilijät jättäneet palstan. Itse vuosi sitten abortin läpikäyneenä en edes uskaltanut kirjoittaa tänne anonyymisti, koska vastaanotto vastaavissa ketjuissa oli aika rankkaa.
Ketju on tosiaan pysynyt ihmeen siistinä. Yleensä abortti on herättänyt todella voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Mä tein abortin parikymppisenä. Sittemmin mieheni kanssa ollaan yritetty lasta, nyt ollaan hedelmöityshoidoissa jälkeen. Itse olen syvästi katunut aborttiani. Nyt olen 33v ja kaipuu lapseen on kova.
Kerro ap meille miten neuvolassa meni vai pääsitkö tänään suoraan lääkärille? Voimia koitokseen.
Tein abortin 19-vuotiaana. Kondomi meni rikki ja jälkiehkäisy ei tehonnut, vaikka hain sen ajoissa.
Elämäntilanteeni oli erittäin huono mahdollista lasta ajatellen. Olin juuri omaan kämppään muuttanut, uudessa parisuhteessa ja tein keikkaluontoista työtä. Minulla ei ollut mitään ammattia vielä.
En halunnut sossuäidiksi ja ajatus lapsesta lähinnä ällötti. Tiesin haluavani opiskella ja elää vielä nuoruuttani.
Abortti oli minulle ainoa oikea vaihtoehto. En katunut sitä jälkeenpäin, vaan olin pikemminkin helpottunut.
Lapsia ehtii hankkia sitten jos nii joskus haluaa.
Tsemppiä AP!
Vierailija kirjoitti:
Nyt AP kiireen vilkkaa terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle! Sieltä saat lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, jossa abortti sitten tehtäisiin.
Vaikuttaisi kyllä siltä että olet jo paljon pidemmällä kuin viikolla 5. Useimmilla ei vielä tuolloin ole oireita.
Ja muista pyytää myös henkistä tukea ammattilaisilta, sitä varten he ovat olemassa.
Mulla oli oireita jo heti hedelmöitymisen jälkeen (2 vko kuukautisista). Siis keho tuntui erilaiselta. Aluksi en pahemmin noteerannut asiaa, mutta kun seuraavat kuukautiset lähestyivät, aloin hiffata, mistä on kyse, vaikken ennen ollut ollut raskaana. Muutenkaan en osannut edes odottaa, että tulisin raskaaksi, koska viimeksi olin harrastanut (suojattua) yhdyntää juuri edellisten kuukautisten päätyttyä. Mutta parikymppinenhän tulee hyvin helposti raskaaksi.
Odotin, että kuukautiset olivat pari päivää myöhässä ja tein testin, jonka tuloksen tiesin jo. Heti seuraavana arkipäivänä varasin ajan ja keskeytys tehtiin jo perjantaina. Perjantaina mulle tehtiin myös sisätutkimus, missä huomattiin raskauden olevan niin varhaisessa vaiheessa, ettei alkion sydän edes vielä lyönyt.
Mutta mulla onkin aina ollut hyvä itsetuntemus kehostani. Tunnistan ovulaation jne. Auttaa, kun tulee selvät oireet. Joillainhan ei tule yhtään mitään.
Oma (itselle positiivinen) tarinani:
Tein abortin 19-vuotiaana, 90-luvulla. Terveyskeskuslääkäriltä sain lähetteen sairaalaan. Lääkäri kysyi vain, olenko varma, että haluan abortin ja että onko siittäjällä mielipidettä asiaan. Suhde poikaystävään oli jo hiipunut, joten valehtelin, että asiasta on keskusteltu ja hänkään ei halua lasta. (Hän ei koskaan saanut tietää.) Sain sairaalasta ajan raskaudenkeskeytykseen parin viikon päähän, viikolle 8 muistaakseni.
Hoidin kaikki asiat ihan yksin, en kertonut kenellekään asiasta. Raskaudenkeskeytys oli kaavinta, tehtiin nukutuksessa. Menin sairaalaan aamulla ja pääsin pois aikaisin iltapäivällä. Olin sairaalasta lähtiessä vähän pökerryksissä, mutta lähes kivuton. Vähän painetta alavatsassa.
Menin vielä samana iltana klo 18:ksi iltakouluun, halusin ehdottomasti mennä, koska se oli kurssin ensimmäinen päivä ja itselleni tärkeä. Olin ihan kunnossa jo samana iltana siis. Kaikki meni omalla kohdallani hyvin eikä mitään komplikaatioita ole tullut.
Halusin kertoa, että kaikki voi mennä erittäin hyvin. Itse oli 100% varma, että abortin haluan, joten kokemus oli itselleni ainoastaan positiivinen. Tahdonvoiman ja varman mielipiteeni ansiosta pystyin hoitamaan kaiken itse, joillekin kerroin vasta vuosia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap meille miten neuvolassa meni vai pääsitkö tänään suoraan lääkärille? Voimia koitokseen.
Kiitos. Olin tänää vaa siel terveydenhoitajan luona, mis se vaa kyseli kaikkee ja jotain papereit täytteli ja kerto sit mitä täs tapahtuu. Ihan kamalaa. Perjantaina ois se lääkäri, en oo koskaa ollu missää labras tai kokeis ni ne ottaa kaike nyt sitte. Kaikki sukupuolitaudit, veriryhmän, papa-koe, se ultra ja joku tutkimus. Ja jotai verikokeit viel.
Huh.. Sitte ku sielt pääsee, ni jos se näkyy nyt sit siel ni pitäis varaa toiselle paikkakunnalle aika sinne keskeytyksee ja sielki ne viel jotain kattoo uudestaa sen ultran. :(
Sit viel menin enemmä paniikkii, viime yönä en nukkunu yhtää ku jalat alko puutuu ja pistelee ja käsii kans. Sydän alko hakkaa iha hulluna ja säpsähtelin koko aja ni ei tullu mitää nukkumisest.. en tiiä onko normaalii.
Olis vaan jo ohi kaikki
Kyllä sä siitä selviät, tsemppiä! Sit se on ohi! Kyllä sä sen kestät, voimia sulle ja PALJON!
Parikymppiset tulee tosiaan helposti raskaaksi. Itsekin tulin 18-vuotiaana, eikä ollut mitenkään aktiivinen seksielämä. Päädyin pitämään lapsen, mutta tuskin olisin katunut aborttiakaan. Ainakin näin jälkeenpäin katsottuna elämä olisi voinut mennä paremmin ilman lasta. Mutta eihän näitä voi tietää. Nyt reilu kolmekymppisenä olisin oikeasti valmis lapseen, mutta en ole tullut raskaaksi ainakaan vielä.
Nyt on eka lääke otettu siellä minkä antoivat tänää ja sunnuntaina 4 pitäis ite laittaa himassa sitte.
Suosittelivat, et todellaki kannattais mennä osastolle, mut mua alko ahistaa se ku täält on muuteki vaikeet kulkuyhteydet ni lähtee tonne seikkailee. Tonnekki oli jo vaikee mennä.
Vähä pelottaa viel lisää, ku äiti on tääl himas, joka ei asiasta tiiä mitää ni pitäis salaa viel oikee piilotella tätä tääl et joo ei satu ja kaikkee.
Noh, saa nähä. Sunnuntaina sitte. Yhen panocodin sain ja sit joku ibumet 600mg. Ja ne pitäs ottaa puol tuntii enne ku työntää noi hito kapselit..
Täytyy kattoo onko sitä sunnuntai jälkee enää eläviekirjoilla. Pahin viel edessä. Vaik oon mä jo siitä ilone, et saanu hoidettuu tän tähän asti. Viikkoja on nyt siis tänään katottu ni 6+4 .
Onneks aika varhasessa vaiheessa, mitä pidemmäk sen enemmä varmaa sattuu. Yksilöllistä seki tietty.
Ap, tässä Ituprojektin tiedot.
Ituprojekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja auttaa pohtimaan sitä, että jos voisitkin pitää lapsen.
Tuolla on apua myös abortin läpikäyneille. Kannattaa miettiä vielä aborttia. Tilanteesi kuulostaa vaikealta, mutta sinun olisi hyvä puhua asiasta jonkun kanssa. Abortti ei ole ainoa vaihtoehto.
http://ituprojekti.net/fi/