Avaudun. Raskauden keskeytys edessä.
En oo peloissani, oon paniikissa. Varsinki ku tätä tilannetta ei helpota yhtään se, että en oo varma oonko jo viikolla 12 vai 5-6.. Ja miten se on mahdollista. No yleensä mulla on ylhäällä kaikki, mut nyt olin parin kuukauden ajalta laittanu vaan kännykkään ja kännykkä sano ittensä irti joten mulla ei oo hajuakaan, sellanen tunne on että viime menkkojan ajankohta olis ollu 30päivä joulukuuta. Noista laskuista en tajuu yhtään mitään, vaikka kuinka oon lukenu.
Outo juttu on myös se, että silloin oli tosi niukat ja kesti vaan kolme päivää, ettei vaan jo sillon ois ollu alkuraskauden vuotoo. Oon siis tehny positiivisen testin, tai aika montaki positiivista ja tänään soitin neuvolaan, huomenna aika sinne mut lääkärille vasta perjantaina ja siitä pitäis venaa viel viikko et pääsee siihe keskeytyksee. Täytyy huomenna kyl mainita et epäilen tän olevan jo kohta liian pitkälle. En voi venaa enää päivääkään.
Noh oireita on ollu jo kolmisen viikkoo. Sillon alko ekaks ihmettelin kolmisen viikkoo sitte ku oli metallin maku suussa, mut aattelin et joku on baarissa laittanu mun juomaa jotain. Sit oli inhottavaa vihlontaa mitä ei koskaa oo aikasemmi ollu. Maha oli välillä kipee, viime viikolla alko ihan kunnolla olee maha kipee ja vihloo tosi inhottavasti. Viimeistää viime viikon torstaina, olin tunnin ollu hereil ja tuli älyttömän kuuma olo nousin ylös ja jalat petti alta, silmät sumeni kaaduin maaha, laattasin ja kaikki meni ohi samantein. Sit aloin miettii et nyt ei oo normaalii ja perjantaina tein testin eli neljä päivää sitte. ja positiivista näytti, rahaa ei oo ostaa täl hetkel sellasta testii missä näkyis viikot.
19 vuotias oon ja tää oli ehkä elämäni pahin asia ja mitkä kivut varmaan vielä edessä. Kuolen. Oon ihan yksin, kellekkää on voi kertoo, en siis oo parisuhteessa. Ehkäsyä kyllä käytin.. silti kävi näin ja ihan yhen yön juttu.
Lasta en todelakaan halua, en tod. Enkä varsinkaa tämmösessä tilanteessa, ettei sillä edes ois isää ja mäki oon tämmönen sairastan pahaa ahdistusta ja masennusta. Kahen viikon sisällä käyny kaks kertaa päivystyksessä, ku oli niin pahasti itsetuhosii ajatuksii. Ei oo helppoo, ni ei musta oo siihen. Sen lisäks oon juonu alkoholii aika paljon, stressaantunu mikä ei tee hyvää sillä.
Oon edelleen niin järkyttyny tästä, etten pysty edes itkee. Pari kertaa kyl romahin lattialle ja vaan itkin tätä juttuu ja pelottaa ihan kauheesti mennä gynelläkää ikinä ollu. Ruokahaluu ei oo ollenkaa ku oon niin paniikissa etten vaan voi syödä etoo kaikki ruoka.
Kuitenki luin moneltaki sivustolta, ku selvitin kaikkee abortista ja raskauden keskeytyksestä ja kaikesta. Yhellä sivustolla luki miten se lapsi kehittyy viikko viikolta. Järkyttävää että jo 6 viikolla sydän alkaa lyömään!
Sitä en ymmärrä, että kun se kelle tänään soitin luuli että oon viikolla 5 ni sano että pitää odottaa pari viikkoo tai jos perjantaina ei näy ni pitää oottaa.. MIKS ne ei voi antaa sitä lääkkeellistä keskeytystä jo viikolla 5 .. ennen ku sen sydän lyö.
On tosi kamalaa et jos joudun tässä venaamaan monta viikkoo sitä enemmän se myös sattuu. Olla tässä ja odottaa ku se koko ajan tuol kehittyy. Ja perjantaina toivottavasti ku selvii ne viikot, et jos oiski enemmän ku se 6 .. ni pistävät vauhtii tähän hommaan.
En edes yöllä pysty nukkuu, ku mietin vaa koko ajan niit viikkoja ja jotain. Sit on koko ajan jano et pakko juoda ja sit kauhee vessa hätä sitku taas yrittää nukkuu ni taas jano.
Jos joku on samassa tilanteessa, ois tosi kiva jutella?
Tai jos joku käyny tämän läpi, ni ois tosi ihana kun kertois kaikkee mahollista?
Oon vaa nii paniikissa ja kaikkee, että pakko oli johonki kirjottaa.
Pelottaa se lääkäri ihan sairaasti, se että oon ihan yksin.. ja päivät saan olla yksin himassa mut pelkään sitä kipua ihan sairaasti ja jos vaikka taju lähtee ni ei siinä sitte ketää oo.
Kaikki jutut pyörii mielessä ja miten tästäki niinku selvii.
Kommentit (55)
Minä olen kanssa sitä mieltä, että kannattaa mennä sairaalaan tekemään. Itse tein abortin kotona puolisen vuotta sitten, kadutti ihan kamalasti etten mennyt sairaalaan. Toki tuo on ihan tapauskohtausta että miten abortti menee, mutta itsellä teki todella kipeää (kaksi synnytystä takana ja tämä oli paljon, oikeasti paljon kivuliaampaa).
Minulla kävi kaiken lisäksi niin, että oksensin tunnin päästä siitä kun olin laittanut tabletit emättimeen, joten ne eivät ehtineet vaikuttaa tarpeeksi. Kivut kestivät kuitenkin yhdeksän tuntia, vaikka kohtu ei tyhjentynyt kokonaan. Viikon päästä jouduin kaavintaan :/
Puol tuntii sit laitoin neljö cytotec emättimee.. ai vittu että alko jo sattuu supistelee vitusti. Ai junalauta!!! Nyt ei voi mtn.. siis ai vittu ....
Kyllä sä selviit! Kaikki menee ihan hyvin! Anna ittelles aikaa nyt vaan olla, yritä olla miettimättä liikaa ja pyydä tosiaan lupa jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi. Ja juttele sen kauempana asuvan kamun kanssa vaikka puhelimessa. Lisäksi jos tuntuu kovin pahalta nyt tai myöhemmin, voit hyvin pyytää pääsyn mielenterveyshoitajan kanssa juttelemaan - siihen ei tartte olla mitään kamalaa häikkää vaan masentuneisuus ja ahdistus on ihan riittäviä syitä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä selviit! Kaikki menee ihan hyvin! Anna ittelles aikaa nyt vaan olla, yritä olla miettimättä liikaa ja pyydä tosiaan lupa jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi. Ja juttele sen kauempana asuvan kamun kanssa vaikka puhelimessa. Lisäksi jos tuntuu kovin pahalta nyt tai myöhemmin, voit hyvin pyytää pääsyn mielenterveyshoitajan kanssa juttelemaan - siihen ei tartte olla mitään kamalaa häikkää vaan masentuneisuus ja ahdistus on ihan riittäviä syitä. Voimia!
Kiitos. Siis mä oon nyt kotona ja se sairaala johon mun ois pitäny mennä on hiton kaukana siks en halunnu lähtee tonne sompailee ja halusin kotona tehä. Äiti tuol viereises huonees ja hiljaa pitää olla.
Kyl mä kestän viel nää supistukset mut sattuu kyl. Parin tunni pääst ton yhe pitäis kai lähtee johk ni saa olla rauhas.
Minkä vuoksi lääkkeellinen tyhjennys muuten on aina se ensimmäinen vaihtohto? Ilmeisesti riskittömämpi ilman nukutusta?
Itselle tehtiin kaavinta aikalailla tasan vuosi sitten, silloin 21-vuotiaana ja edelleen nuorena en olisi ikinä voinut kuvitella tekeväni lääkkeellistä keskeytystä etenkään kotona. Vaikka läheisiä kavereita on joo, ei ketään niin läheistä jonka olisin voinut pyytää minua vahtimaan kotiin että kaikki menee hyvin. Jokatapauksessa olisin halunnut sairaalaan ja lääkäri ehdottikin lääkkeellistä keskeytystä, mutta pyysin itse päästä kaavintaan. Lääkkeellinen keskeytys tuntui mielestäni kovalta kärsimykseltä ja todella pelottavalta.
Toimenpide tehtiin aamulla, pääsin kotiin iltapäivällä ja oikeastaan minkäänlaisia oireita ei jälkikäteen ollut. Kävin kävelyllä vielä samana iltana enkä kokenut oloani sairaalasta pääsyn jälkeen millään tavalla oudoksi. Tätä toivoinkin, sillä töihin oli päästävä jo seuraavana päivänä.
Tsemppiä aloittajalle, jatkossakin muista että kaikki päätökset on sun omia ja vain sun elämään vaikuttavia! Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Siks lääkkeellinen tehään mieluiten, koska nukutusta koitetaa välttää se on aina riski ja kaavinta tekee enempi tuhoa..
Oiskohan tää nyt loppupuolella jo. Oon aika yllättyny jos on. Olin varautunu iha kamalii kipuihi ja pahoinvointii ja kaikkeen.
Mul alko siin tunnin kohal supistelee jonku verra ja vertaki, sit muutama semmone isompi juttu siit tuli ja sit oli hetki ettei sattunu mahaa ja sit alko aika jäätävät kivut.. olin vaa kaksinkerroin joku tunti ja taas muutama palane en tiä varmaa se sikiö. Verta tulee jonku verra ny ei enää satu kauheesti mahaan eikä oo tullu semmosii isoi paloi.. olikoha se siinä. Tuskin enää tästä pahenee särkylääkkeet ei enää vaikuta nyt o 8h menny ku otin ne ja ei paljo supistele enää vähä arka maha ei muuta.
Mulla kuiteki onneks oli vaan se rv 6+4 .. et viikon pääst jos ois ollu ni ois voinu olla ihan eri juttu.
Tän viel kesti jotenki.
Kuinka paljon verta tuli? Yleensä tulee pari litraa.
Osaat kai edes hävetä? Levität jalkasi ilman ehkäisyä. Täältä ei tule tukea.
Kyl sä oot. Teini. Ja KAIKKEE. Hei kaikkee!!!! Tuliks selväks. Sen lapsen onni ettet sitä pitäny. Tollasesta vellihoususta ole äidiks sen enempää ku muuhunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Osaat kai edes hävetä? Levität jalkasi ilman ehkäisyä. Täältä ei tule tukea.
Harmi ettet osaa lukea, minun silmäni selvästi näkee kohdan jossa lukee että ehkäisyä käytettiin.
Tulin tänne vielä kirjottamaan, että ei menny kyllä ihan putkeen. Eilen olin jälkitarkastuksessa ja raskaushormoonit oli edelleen tosi korkeella ja siitä sitte toisee paikkaa ja ultras ni se lääkkeellinen keskeytys oli siis epäonnistunu ja nyt joudun kaavintaa.
Luulin et tää kauhee kuuden seittemän viikon paska ois vihdoin ohi! Ni ei sitte:(
Vierailija kirjoitti:
Kyl sä oot. Teini. Ja KAIKKEE. Hei kaikkee!!!! Tuliks selväks. Sen lapsen onni ettet sitä pitäny. Tollasesta vellihoususta ole äidiks sen enempää ku muuhunkaan.
Ei olekaan sen takia mä keskeytyksen halusinkin. Aika paljon muuhun kyllä on. Onkohan susta muuhun, ku tohon huuteluun ruudun takaa.. Taidat itse olla aika teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaat kai edes hävetä? Levität jalkasi ilman ehkäisyä. Täältä ei tule tukea.
Harmi ettet osaa lukea, minun silmäni selvästi näkee kohdan jossa lukee että ehkäisyä käytettiin.
Näin on. No mutta jotkut täällä hoipertelee silmät supussa. :D
Ja kuules en mä sun tukea tässä kaipaakaan. Siitäkin huolimatta, että ehkäisy oli niin häpeän asiaa kyllä jonkun verran ja häpeän paljo muutakin.
Sä osaat kai olla hiljaa, jos ei muuta asiaa ollu ..
Hei! Et sinä pysty kotoa äidiltäsi salassa tekemään. Mene mieluummin sairaalaan, siellä saat vahvempia kipulääkkeitäkin. Itse abortin kotona tehneenä en suosittele sitä kenellekään. Kokemus oli todella tuskainen, oksentelin ja pyörryin kipuun muutaman kerran koska verta tuli niin älyttömästi.
Jos meinaat kuitenkin tehdä kotona, niin sun täytyy kertoa äidillesi. Pitää olla tukihenkilö lähellä juurikin esimerkiksi mahdollisen pyörtymisen tai massiivisen verenvuodon takia.