Lue keskustelun säännöt.
olen 36-vuotias enkä ole koskaan ollut määräaikaisessa työsuhteessa
08.02.2016 |
Ainoastaan kesätyöt ovat aluksi olleet luonnollisesti määräaikaisia mutta niihinkin olen jäänyt syksyn tullen osa-aikaiseksi vakituiseksi. Myös työharjoittelupaikkaan jäin vakituiseksi valmistuttuani. Nyt olen 3. työsuhteessa tuon paikan jälkeen. Olen hyvä työntekijä ja olen ollut myös onnekas toki. Silti kannattaa muistaa että omalla toiminnalla voi vaikuttaa asioihin todella paljon.
Kommentit (46)
Aapeella on kummallisen vanhanaikainen lähtökohta, jos hän kuvittelee, että on urasuunnittelunsa ansiosta jotenkin paremmassa asemassa kuin määräaikaiset työntekijät. Mikä ihanne se "vakituinen" työsuhde oikein on ja mitä vikaa on määräaikaisissa?
Minä olen nyt 42 ja olen koko elämäni ollut määräaikaisissa työsuhteissa. Alallani vakituisissa työsuhteissa olevat ovat luusereita, jotka eivät edes pyri etenemään urallaan, eivätkä pystyisi vaikka haluaisivat. He ovat niitä arjen puurtajia, neitijantusia ja bvirtasia, joilla ei ole kehittymis- eikä etenemismahdollisuuksia, mutta jotka hoitavat rutiinit meidän uhkarohkeampien ja pätevämpien puolesta. Kaikki, jotka kuvittelevat joskus joksikin tulevansa kilpailevat ensin yhden, sitten kolmen ja lopulta 5 vuoden määräaikaisista pesteistä, joissa olennaisin sisältö on käytännössä se, että niiden pitäisi valmistaa sut kilpailemaan seuraavalla tasolla.
Mun palkka on tällä hetkellä yli kolminkertainen verrattuna noihin vakityössä oleviin. Ja minäkin olen haluttu työntekijä, koska teen tulosta - niinpä määräaikaisuuksieni välissä on ollut katkoksia vain jos itse niin olen halunnut - mutta en lähde tekemään sitä kenen tahansa hyväksi vaan mieluummin omaksi hyväkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa ap samaa yliopistossa tutkimus- ja opetustehtävissä. Siellä jengi roikkuu vielä viiskymppisenäkin määräaikaisissa työsuhteissa ja pätkäprojekteissa. Kilpailu harvenevista vakipaikoista on veristä.
Ei kaikista vakipaikoista yliopistollakaan kilpailla. Professuureista toki kisataan verissäpäin, ja esin yliopistonlehtoriksikin moni menisi vielä ihan mielellään, mutta joksikin opetusamanuenssiksi tai lehtoriksi ei kukaan halua, koska ne on juuri noita dead end jobeja, joissa opetat kuin kone etkä ehdi tehdä mitään pätevöityäksesi parempien virkojen viranhakua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa ap samaa yliopistossa tutkimus- ja opetustehtävissä. Siellä jengi roikkuu vielä viiskymppisenäkin määräaikaisissa työsuhteissa ja pätkäprojekteissa. Kilpailu harvenevista vakipaikoista on veristä.
Ei kaikista vakipaikoista yliopistollakaan kilpailla. Professuureista toki kisataan verissäpäin, ja esin yliopistonlehtoriksikin moni menisi vielä ihan mielellään, mutta joksikin opetusamanuenssiksi tai lehtoriksi ei kukaan halua, koska ne on juuri noita dead end jobeja, joissa opetat kuin kone etkä ehdi tehdä mitään pätevöityäksesi parempien virkojen viranhakua varten.
Millä vuosituhannella sä olet yliopistossa työskennellyt? Lehtorin paikkoja ei enää ole, vaan nimike on yliopistonlehtori (= väitellyt) tai yliopisto-opettaja (= maisteri) ja niistä paikoista todellakin kilpaillaan. Amanuenssit ovat niin ikään vanhoja nimikkeitä ja kaiken lisäksi hallintopuolen tehtäviä. Päivitäpä tietosi.
Hyvää keskustelua täällä. Se on kyllä joo totta että kunnianhimoa uralla etenemiseen minulta ei löydy enää pätkääkään. Ja työpaikkani on varma loppuelämäksi. Miksi näin on en sitä voi kertoa paljastamatta missä olen töissä. Minulle työ on vain työtä, turvattu toimeentulo. Sisältö elämään tulee sitten muualta.
ap
Iha hyvää trollausta ja tradejen pilkkaamista aloittajalta.
4/5
Kokeilepa ap samaa yliopistossa tutkimus- ja opetustehtävissä. Siellä jengi roikkuu vielä viiskymppisenäkin määräaikaisissa työsuhteissa ja pätkäprojekteissa. Kilpailu harvenevista vakipaikoista on veristä.