Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoita tänne terveiset jollekin mielessäsi pyörivälle ihmiselle :) osa V
04.02.2016 |
Ylläpidolle tiedoksi, että tätä ketjua ei sitten saa poistaa!
Ja ajatuksena oli, kuten alkuperäisen aloittaja sanaili:
"Haluaisitko sanoa jotain jollekin, muttet uskalla tai voi? Pyöriikö henkilö jatkuvasti mielessäsi, etkä tiedä minne voisit purkaa ajatuksiasi? Kirjoita ne tänne! Jos haluat, voit laittaa lisäksi mukaan hänen nimikirjaimensa tai asuinpaikkakuntansa tunnistamisen helpottamiseksi."
Kommentit (2047)
Vierailija kirjoitti:
Teitkö tuon haluan kuolla -ketjun?
En todellakaan. Haluaisin vain vähän yksityisyyttä. Mutta se on mahdotonta. Paljon kiitoksia tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö tuon haluan kuolla -ketjun?
En todellakaan. Haluaisin vain vähän yksityisyyttä. Mutta se on mahdotonta. Paljon kiitoksia tästä.
Lisään vielä että tästä syystä ei huvita tehdä oikein mitään. Kiitoksia tästäkin.
Kai se on vaan pakko pikkuhiljaa alkaa myöntää itelleen, että mitään ei tuu, eikä tullu.
Onko paha dagen efter, vai alkaako suksi luistaa jo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö tuon haluan kuolla -ketjun?
En todellakaan. Haluaisin vain vähän yksityisyyttä. Mutta se on mahdotonta. Paljon kiitoksia tästä.
Lisään vielä että tästä syystä ei huvita tehdä oikein mitään. Kiitoksia tästäkin.
Mutta ymmärrän silti. Se on sitä välittämistä. Kaikki hyvin, toivottavasti sielläkin =) Tilanne on vain vähän ahdistava, mutta sille ei nyt vain voi mitään. Kyllä tämä tästä. Parempia aikoja kohti ollaan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, miten kaipaan kättesi kosketusta ihollani ja hiljaisuutta, joka ympäröi meitä. Samoin yhteisiä puheenaiheita ja hersyvää naurua, elämän ihmettelyä. Olemme tavanneet vasta muutaman viikon ajan, mutta olet ajatuksissani jatkuvasti. En tiedä, tuleeko meistä mitään, olemme molemmat vaativia taiteilijaluonteita ja elettyä elämääkin takana reilusti. En halua menettää sinua, vaan saada kiinni elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
siitä on jo aikaa kun viimeksi näimme. Liikaa aikaa. Sanoit, että toivot tapaavasi minut - ja teknisesti ottaen tapasimme, mutta silloin en ollut juurikaan oma itseni, se kun sattui olemaan yksi niistä päivistä, ymmärräthän - mutta etäisyys on toiminut tehokkaana esteenä näkemisellemme ja nyt aika on rakentunut kiilaksi katkoen puheyhteytemme.
Tiesitkö, että kiinalaisessa ja japanilaisessa kansantarustossa on kertomus siitä, kuinka nilkkaamme (tai pikkurilliin, jos kysyt japanilaisilta) on sidottu punainen lanka yhdistämään meidät sielunkumppaneihimme? Se lanka ei koskaan katkea, ainoastaan venyy tai sotkeutuu. Jokin osa minussa uskoo, että sinä olet lankani toisessa päässä. Kukaan muu ei koskaan ole kyennyt vaikuttamaan minuun tällä tavalla.
En tiedä, mitä halusin oikeastaan sanoa. Ehkä vain kertoa, etten ole unohtanut sinua enkä vielä menettänyt toivoani (vaikkakin joskus toivon määrä tuntuu olevan pienempi kun sateen määrä Saharassa).
Ehkä syreenit jo kukkivat, kun seuraavan kerran tapaamme. En ole unohtanut, kuinka niistä pidit. Ehkä tuon niitä sinulle, kun tapaamme.
Mutta sitä ennen joudun toivottamaan hyvää yötä tätä kautta.
Tuolle on nimikin ja se on on-off-suhde. Kiitos mutta ei kiitos. Jojoilu minun puoleltani riittää. Jokainen etäisyydenotto on jättänyt jälkensä. Sanoin jo, että tämä kerta toden sanoo. Kyllä, rakastan syreenejä. Etenkin niitä tumman violetteja. Hyvää kevään odotusta sulle 😜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
siitä on jo aikaa kun viimeksi näimme. Liikaa aikaa. Sanoit, että toivot tapaavasi minut - ja teknisesti ottaen tapasimme, mutta silloin en ollut juurikaan oma itseni, se kun sattui olemaan yksi niistä päivistä, ymmärräthän - mutta etäisyys on toiminut tehokkaana esteenä näkemisellemme ja nyt aika on rakentunut kiilaksi katkoen puheyhteytemme.
Tiesitkö, että kiinalaisessa ja japanilaisessa kansantarustossa on kertomus siitä, kuinka nilkkaamme (tai pikkurilliin, jos kysyt japanilaisilta) on sidottu punainen lanka yhdistämään meidät sielunkumppaneihimme? Se lanka ei koskaan katkea, ainoastaan venyy tai sotkeutuu. Jokin osa minussa uskoo, että sinä olet lankani toisessa päässä. Kukaan muu ei koskaan ole kyennyt vaikuttamaan minuun tällä tavalla.
En tiedä, mitä halusin oikeastaan sanoa. Ehkä vain kertoa, etten ole unohtanut sinua enkä vielä menettänyt toivoani (vaikkakin joskus toivon määrä tuntuu olevan pienempi kun sateen määrä Saharassa).
Ehkä syreenit jo kukkivat, kun seuraavan kerran tapaamme. En ole unohtanut, kuinka niistä pidit. Ehkä tuon niitä sinulle, kun tapaamme.
Mutta sitä ennen joudun toivottamaan hyvää yötä tätä kautta.
Tuolle on nimikin ja se on on-off-suhde. Kiitos mutta ei kiitos. Jojoilu minun puoleltani riittää. Jokainen etäisyydenotto on jättänyt jälkensä. Sanoin jo, että tämä kerta toden sanoo. Kyllä, rakastan syreenejä. Etenkin niitä tumman violetteja. Hyvää kevään odotusta sulle 😜
Jatkan vielä. Tuollaisessamentaliteetissä kuin sinun, olisi hyvä ottaa huomioon sekin tosiasia, että parisuhteen kulmakivi on kiintymys, mikä ei ihan tuossa sinun mallissa toteudu. Herätys.
Vierailija kirjoitti:
Voi, miten kaipaan kättesi kosketusta ihollani ja hiljaisuutta, joka ympäröi meitä. Samoin yhteisiä puheenaiheita ja hersyvää naurua, elämän ihmettelyä. Olemme tavanneet vasta muutaman viikon ajan, mutta olet ajatuksissani jatkuvasti. En tiedä, tuleeko meistä mitään, olemme molemmat vaativia taiteilijaluonteita ja elettyä elämääkin takana reilusti. En halua menettää sinua, vaan saada kiinni elämääni.
Tämä viesti on söpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jo ihan koomista, kuin me ei koskaan nähdä. Missä sä oikeen hiihtelet?
Huomasin juuri, etten ole pitkään aikaan nähnyt sinua, sadistinen pahantekijä. Voisikohan se johtua siitä kaikkein ihanimmasta vaihtoehdosta? Vaikka saatathan tietysti virua jonkinlaisessa laitoksessa, tai olla vain muuttanut kauas, pakoon meitä jotka sinut tunnemme. Muistan sinut aina, kun uutisoidaan perhesurmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin takaisin ladulle, huh. Taisin hiihtää heikoille jäille, koska olo on kovin märkä. Nyt on kuitenkin tuttu latu alla ja tästä on helppo jatkaa ensiviikkoa kohti. Täytyy viikolla käydä katsastamassa after skitä, toivottavasti siitä ei tule yhtä märkä olo. Sivuladuille on lähde hiihtelemään, vaan jos uuden ladun valitsen, en takaisin käänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
siitä on jo aikaa kun viimeksi näimme. Liikaa aikaa. Sanoit, että toivot tapaavasi minut - ja teknisesti ottaen tapasimme, mutta silloin en ollut juurikaan oma itseni, se kun sattui olemaan yksi niistä päivistä, ymmärräthän - mutta etäisyys on toiminut tehokkaana esteenä näkemisellemme ja nyt aika on rakentunut kiilaksi katkoen puheyhteytemme.
Tiesitkö, että kiinalaisessa ja japanilaisessa kansantarustossa on kertomus siitä, kuinka nilkkaamme (tai pikkurilliin, jos kysyt japanilaisilta) on sidottu punainen lanka yhdistämään meidät sielunkumppaneihimme? Se lanka ei koskaan katkea, ainoastaan venyy tai sotkeutuu. Jokin osa minussa uskoo, että sinä olet lankani toisessa päässä. Kukaan muu ei koskaan ole kyennyt vaikuttamaan minuun tällä tavalla.
En tiedä, mitä halusin oikeastaan sanoa. Ehkä vain kertoa, etten ole unohtanut sinua enkä vielä menettänyt toivoani (vaikkakin joskus toivon määrä tuntuu olevan pienempi kun sateen määrä Saharassa).
Ehkä syreenit jo kukkivat, kun seuraavan kerran tapaamme. En ole unohtanut, kuinka niistä pidit. Ehkä tuon niitä sinulle, kun tapaamme.
Mutta sitä ennen joudun toivottamaan hyvää yötä tätä kautta.
Tuolle on nimikin ja se on on-off-suhde. Kiitos mutta ei kiitos. Jojoilu minun puoleltani riittää. Jokainen etäisyydenotto on jättänyt jälkensä. Sanoin jo, että tämä kerta toden sanoo. Kyllä, rakastan syreenejä. Etenkin niitä tumman violetteja. Hyvää kevään odotusta sulle 😜
Jatkan vielä. Tuollaisessamentaliteetissä kuin sinun, olisi hyvä ottaa huomioon sekin tosiasia, että parisuhteen kulmakivi on kiintymys, mikä ei ihan tuossa sinun mallissa toteudu. Herätys.
Toivottavasti vastasit oikealle henkilölle, ettet pahoittanut suotta väärän ihmisen mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin haaveilen kauniista piparistasi. Mitä herkkua se olisi ollutkaan.
Etkö syönyt pussista yhtään? Ehkä siellä on vielä jokunen murentunut kappale jäljellä. Ei ole syöty kaikkia.
Anteeksi että olen ollut tyhmä. Kiitos että olette olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko paha dagen efter, vai alkaako suksi luistaa jo?
Njääh, valmentajaa tässä kyllä tarvitaan. Vieläkin sukset solmussa ja turvallaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo ihan koomista, kuin me ei koskaan nähdä. Missä sä oikeen hiihtelet?
Koomista on moni asia elämässäni, mutta meidän kohtaamattomuus ei. Latumme eivät todennäköisesti osu samoille nurkille, ellei niitä tietoisesti aja uudelleen suotuisammille reiteille.
Vieläkin sinä olet mielessä mies. Sun ruskeat ihanat silmät sai mun pään sekaisin. Melkein itkettää, kun mietin sua. Miksei meistä tullut mitään? En ymmärrä. Miksi tuntuu tältä vuodesta toiseen? Voi itku sentään. Juon nyt vähän viiniä ja kuuntelen Eppuja. Hyvää viikonloppua sulle.
Viimeiset itkut on itketty ja nyt kohti uusia tuulia. <3
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Ihana yksinpuheluni jatkuu, kohta pitää ryhtyä päivän virikkeisiin. Kirjoitin tämän viestin, koska olen herännyt kiinnittämään huomioni ihmisiin, joista saan positiivista voimaa ja hyväksyntää. Oikeastaan viesti voisi osua ja sopia monelle muullekkin, ja osuukin. Olet turvallinen ystävä, koska sulla on oma elämäsi. Se asettaa väleillemme tietyt rajoitukset ja ehkä juuri siksi asiat pysyvät turvallisina. Sun kanssa on kiva jutella ja arvostat minua. :-) Jokainen kaltaisesi työkaveri tekee työpäivästä taas kivan. Tehdään enemmän yhteistyötä. Hyvää viikonloppua!