Kirjoita tänne terveiset jollekin mielessäsi pyörivälle ihmiselle :) osa V
Ylläpidolle tiedoksi, että tätä ketjua ei sitten saa poistaa!
Ja ajatuksena oli, kuten alkuperäisen aloittaja sanaili:
"Haluaisitko sanoa jotain jollekin, muttet uskalla tai voi? Pyöriikö henkilö jatkuvasti mielessäsi, etkä tiedä minne voisit purkaa ajatuksiasi? Kirjoita ne tänne! Jos haluat, voit laittaa lisäksi mukaan hänen nimikirjaimensa tai asuinpaikkakuntansa tunnistamisen helpottamiseksi."
Kommentit (2047)
J, oon niin yli susta että yhä roikun täällä ja tsekkaan viestejä. Mutta oon poistanut sut fb-kavereista, blokannut, deletoinut sun puh.nron ja pian häivyn myös täältä. Unohdin exän, joten unohdan myös sut. Etenkin kun oot lyhempi ja sulla on pienempi muna. Ja ikävämpi luonne. Elikkäs tsau.
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton. Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Tykkäät Hectorista...hmmm, mistäs muusta ?
Huu, olet koskettanut sisintäni, vaikka emme ole edes intiimiä kanssakäymistä harrastanut.
Vierailija kirjoitti:
Huu, olet koskettanut sisintäni, vaikka emme ole edes intiimiä kanssakäymistä harrastanut.
Tekisikö mieli?
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksesta riutunut kirjoitti:
Salaa toivoin että oltais tänää nähty. No ei sit. Hauskaa lomaa. Toivottavasti nähdään pian sen jälkeen.
Hauskaa lomaa sullekin! Ja toivottavasti tosiaan nähdään pian sen jälkeen. Jaksan kyllä kärsivällisesti odottaa, kun sisimmässäni tiedän että sitten kun päästään kerran rauhassa juttelemaan, niin meitä ei erota enää mikään.
Miten jollain voi olla näin samanlainen tilanne?
Kumpa tää olis totta, harmittaa ettet edes kertonu lähteväs lomalle. Tuskin me siis enää nähdään, mut uskon myös siihen, että jos nähtäis ni en päästäis sua enää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksesta riutunut kirjoitti:
Salaa toivoin että oltais tänää nähty. No ei sit. Hauskaa lomaa. Toivottavasti nähdään pian sen jälkeen.
Hauskaa lomaa sullekin! Ja toivottavasti tosiaan nähdään pian sen jälkeen. Jaksan kyllä kärsivällisesti odottaa, kun sisimmässäni tiedän että sitten kun päästään kerran rauhassa juttelemaan, niin meitä ei erota enää mikään.
Miten jollain voi olla näin samanlainen tilanne?
Kumpa tää olis totta, harmittaa ettet edes kertonu lähteväs lomalle. Tuskin me siis enää nähdään, mut uskon myös siihen, että jos nähtäis ni en päästäis sua enää pois.
Hiihtolomaa minä vain tarkoitin.
liikaa
luulin meistä aina liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
siitä on jo aikaa kun viimeksi näimme. Liikaa aikaa. Sanoit, että toivot tapaavasi minut - ja teknisesti ottaen tapasimme, mutta silloin en ollut juurikaan oma itseni, se kun sattui olemaan yksi niistä päivistä, ymmärräthän - mutta etäisyys on toiminut tehokkaana esteenä näkemisellemme ja nyt aika on rakentunut kiilaksi katkoen puheyhteytemme.
Tiesitkö, että kiinalaisessa ja japanilaisessa kansantarustossa on kertomus siitä, kuinka nilkkaamme (tai pikkurilliin, jos kysyt japanilaisilta) on sidottu punainen lanka yhdistämään meidät sielunkumppaneihimme? Se lanka ei koskaan katkea, ainoastaan venyy tai sotkeutuu. Jokin osa minussa uskoo, että sinä olet lankani toisessa päässä. Kukaan muu ei koskaan ole kyennyt vaikuttamaan minuun tällä tavalla.
En tiedä, mitä halusin oikeastaan sanoa. Ehkä vain kertoa, etten ole unohtanut sinua enkä vielä menettänyt toivoani (vaikkakin joskus toivon määrä tuntuu olevan pienempi kun sateen määrä Saharassa).
Ehkä syreenit jo kukkivat, kun seuraavan kerran tapaamme. En ole unohtanut, kuinka niistä pidit. Ehkä tuon niitä sinulle, kun tapaamme.
Mutta sitä ennen joudun toivottamaan hyvää yötä tätä kautta.
Tuolle on nimikin ja se on on-off-suhde. Kiitos mutta ei kiitos. Jojoilu minun puoleltani riittää. Jokainen etäisyydenotto on jättänyt jälkensä. Sanoin jo, että tämä kerta toden sanoo. Kyllä, rakastan syreenejä. Etenkin niitä tumman violetteja. Hyvää kevään odotusta sulle 😜
Jatkan vielä. Tuollaisessamentaliteetissä kuin sinun, olisi hyvä ottaa huomioon sekin tosiasia, että parisuhteen kulmakivi on kiintymys, mikä ei ihan tuossa sinun mallissa toteudu. Herätys.
Toivottavasti vastasit oikealle henkilölle, ettet pahoittanut suotta väärän ihmisen mieltä.
No voi! En tosiaankaan kuvitellut vastaavani yhtään kenellekään. Tämä teksti vaan sattui provosoimaan kirjoittamaan. Olen kypsä tähän sielunkumppanuus shaibaan, kun se useimmiten on vaan tota roikottamista ja roikkumista. Eikä siinä ole tilaa minkäänlaiselle kiintymykselle, aidolle suhteelle. Siihen on nimittäin olemassa ratkaisukin ja se on yli pääseminen, eteenpäin meno.
Ei sulla oo munaa sanoo asioita suoraan. Pitää täällä sit haahuilla!
Mulla ainakin olis ihan helposti. Ei vaan ketään kiinnosta. Niin sanompa edes tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
siitä on jo aikaa kun viimeksi näimme. Liikaa aikaa. Sanoit, että toivot tapaavasi minut - ja teknisesti ottaen tapasimme, mutta silloin en ollut juurikaan oma itseni, se kun sattui olemaan yksi niistä päivistä, ymmärräthän - mutta etäisyys on toiminut tehokkaana esteenä näkemisellemme ja nyt aika on rakentunut kiilaksi katkoen puheyhteytemme.
Tiesitkö, että kiinalaisessa ja japanilaisessa kansantarustossa on kertomus siitä, kuinka nilkkaamme (tai pikkurilliin, jos kysyt japanilaisilta) on sidottu punainen lanka yhdistämään meidät sielunkumppaneihimme? Se lanka ei koskaan katkea, ainoastaan venyy tai sotkeutuu. Jokin osa minussa uskoo, että sinä olet lankani toisessa päässä. Kukaan muu ei koskaan ole kyennyt vaikuttamaan minuun tällä tavalla.
En tiedä, mitä halusin oikeastaan sanoa. Ehkä vain kertoa, etten ole unohtanut sinua enkä vielä menettänyt toivoani (vaikkakin joskus toivon määrä tuntuu olevan pienempi kun sateen määrä Saharassa).
Ehkä syreenit jo kukkivat, kun seuraavan kerran tapaamme. En ole unohtanut, kuinka niistä pidit. Ehkä tuon niitä sinulle, kun tapaamme.
Mutta sitä ennen joudun toivottamaan hyvää yötä tätä kautta.
Tuolle on nimikin ja se on on-off-suhde. Kiitos mutta ei kiitos. Jojoilu minun puoleltani riittää. Jokainen etäisyydenotto on jättänyt jälkensä. Sanoin jo, että tämä kerta toden sanoo. Kyllä, rakastan syreenejä. Etenkin niitä tumman violetteja. Hyvää kevään odotusta sulle 😜
Jatkan vielä. Tuollaisessamentaliteetissä kuin sinun, olisi hyvä ottaa huomioon sekin tosiasia, että parisuhteen kulmakivi on kiintymys, mikä ei ihan tuossa sinun mallissa toteudu. Herätys.
Toivottavasti vastasit oikealle henkilölle, ettet pahoittanut suotta väärän ihmisen mieltä.
No voi! En tosiaankaan kuvitellut vastaavani yhtään kenellekään. Tämä teksti vaan sattui provosoimaan kirjoittamaan. Olen kypsä tähän sielunkumppanuus shaibaan, kun se useimmiten on vaan tota roikottamista ja roikkumista. Eikä siinä ole tilaa minkäänlaiselle kiintymykselle, aidolle suhteelle. Siihen on nimittäin olemassa ratkaisukin ja se on yli pääseminen, eteenpäin meno.
Roikottaa voi juuri niin kauan, kun toinen suostuu roikkumaan. Välillä saattaa käydä niinkin, että joku roikkuu vaikkei kukaan edes halua roikottaa.
Hello! Oot niin kuuma. Yritän unohtaa, mut ei se onnistu.
Kelle täällä pitää maksaa ettei kaikki olis niin paskaa?
Vierailija kirjoitti:
liikaa
luulin meistä aina liikaa
luulet itsestäsi liikaa
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla oo munaa sanoo asioita suoraan. Pitää täällä sit haahuilla!
Tämä on VAUVA-palsta. Täällä on naisia ja jokunen satunnainen (munaton) mies.
Mun tummahiuksinen, sinisilmäinen mies on ihana! :) Ja Kuuma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla oo munaa sanoo asioita suoraan. Pitää täällä sit haahuilla!
Tämä on VAUVA-palsta. Täällä on naisia ja jokunen satunnainen (munaton) mies.
Ai miehillä ei ole lapsia? Ai se että kiinnostaa yksi Suomen suosituimmista keskustelupalstoista, tekee munattomaksi? Älä jaksa.
Niin minullakin sinua.