Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatuksia avioehdosta
04.02.2016 |
Itselläni on hieman ristiriitainen suhtautuminen avioehtoon. Olen pienituloinen ja tykkään elää vaatimattomasti ja ekologisesti, enkä edes haaveile rikkauksista. Olen myös naimisissa toisen samanlaisen ihmisen kanssa (ilman avioehtoa), ja olemme olleet yhdessä nuoresta saakka. Ymmärrän kyllä, että nämä kaikki vaikuttavat näkökantaani. Silti en pysty ajattelemaan avioehdosta positiivisesti, vaan pidän sitä loukkaavana ja itsekkäänä, enkä menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka sellaisen haluaisi tehdä.
Tiedän myös, että ehtoja on erilaisia ja niitä voi sopia lähes miten tahtoo. Silti, ei. En voisi aloittaa avioliittoa sopimalla omaisuuden jaosta erossa. En voisi aloittaa avioliittoa, jonka aluksi oletuksena on, että minä köyhä ja petollinen syöjätär yritän viedä rikkaan reppanan omaisuuden. Kaikesta muusta voisi vielä keskustella, mutta tämä viimeinen on se pahin kynnyskysymys: En voisi aloittaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka kokee ainoan suojeltavan ja arvokkaan asian olevan raha.
Tässä muutama esimerkkikohta, jotka tulivat mieleeni. Miten te avioehdolliset ratkaisette tällaiset tilanteet?
- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?
- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?
- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?
- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?
- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?
Kommentit (74)
Kyllähän avioehtoon voi ottaa vaikka mitä tilanteita huomioon. Jos avioliitto päättyy eroon, niin aika harva silloin pystyy asiallisesti hoitamaan osituksen. Se on eri asia, miten asiat avioliitossa järjestetään. Toli omat vanhemmat voivat suojata toiselle perinnöksi tulevan omaisuuden testamentilla, mutta kaikki eivät sitä tee.
Itse halusin avioehdon naimisiin mennessä, vaikka miehelle on tulossa perintöä ja minulle ei. Me tehtiin se vain avioeron varalle. Avioehdolla ei ole ollut yhteiselämään mitään vaikutusta eikä sille näytä olevan tarvetta. On minulla kaikki vakuutuksetkin, suhtaudun avioehtoon samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Mun mielestä avioehto on ok, jos sillä suojataan suvussa kulkeneita mökkejä, taloja, yrityksiä jne.
Aina kannattaa ottaa huomioon elämäntilanne. Kaikki eivät mene naimisiin köyhinä opiskelijoina ja elä koko aikuiselämäänsä yhdessä.
Astu hetkeksi saappaisiini ja kuvittele, että menet naimisiin 45-vuotiaana etkä saa enää omia lapsia. Sinulla on omaisuutta tuossa vaiheessa 500 000 euroa ja oletus vielä satojen tuhansien arvoiseen perintöön myöhemmin elämässä.
Miten toimisit?
Toinen juttu sitten opiskelijoidenkin naimisiinmenossa on se, että toisen vanhemmat voivat olla köyhiä ja toisen rikkaita, toisen vanhemmat kuolla ennen eroa ja toisen vasta myöhemmin tai sitten toisen vanhemmat sulkevat puolison pois testamentilla ja toisen ei. Miten näet tämän asian?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Jotkut ihan aiemmin hyvätkin miehet valitettavasti sekoavat. Mutta uskotaan, ettei teille käy niin. Meinaan vaan sitä ajatuskulkua, että lasten isänperintö haaskuu sitten osittain sen uuden 'äitipuolen' kustannuksiin että tulisko kiusaus ikään kuin pelastaa rahaa lapsille sinun kauttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Meinaatko, että muiden miehissä on ollut ennakoitavissa se, että jättävät vaimonsa puolet nuoremman naisen takia? Suurin osa tälläisistä miehistä on ollut rakastavia, uskollisia, leppoisia kotona viihtyviä ja sitten vain joku päivä nuori, kaunis, seksikäs ja hymyilevä tyttö on heidät heitellyt ja vaimo ihmetellyt miten hänen nallekarhunsa meni sellaista tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Jotkut ihan aiemmin hyvätkin miehet valitettavasti sekoavat. Mutta uskotaan, ettei teille käy niin. Meinaan vaan sitä ajatuskulkua, että lasten isänperintö haaskuu sitten osittain sen uuden 'äitipuolen' kustannuksiin että tulisko kiusaus ikään kuin pelastaa rahaa lapsille sinun kauttasi.
Hmm... siinä tapauksessa olisi kyllä ihan oikeutettuakin vaatia kaikesta puolet ja vaikka lahjoittaa lapsille se tuleva perintöosuus etukäteen. Ei menisi ainakaan hukkaan. Tuskinpa tällaista kuitenkaan tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Jotkut ihan aiemmin hyvätkin miehet valitettavasti sekoavat. Mutta uskotaan, ettei teille käy niin. Meinaan vaan sitä ajatuskulkua, että lasten isänperintö haaskuu sitten osittain sen uuden 'äitipuolen' kustannuksiin että tulisko kiusaus ikään kuin pelastaa rahaa lapsille sinun kauttasi.
Ymmärsinkö oikein, eli sinusta olisi hyvä, jos äiti ei "pelastaisi" rahaa lapsille, vaan kaikki menisi sen uuden tyttiksen elättämiseen..??? Minusta on erittäin hyvä ettei heillä ole avioehtoa, juuri tuosta syystä! YLEENSÄ äiti on köyhempi ja YLEENSÄ äiti on myös se, joka pistää lasten edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?
Minusta avioehdolla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa miten asiat hoidetaan.Työpanoksen korvaamiseenkin löytyy monenlaisia ratkaisuja.
- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?
Miksi avioehto vaikuttaisi lastenhoitoon? Minusta kyllä tuntuisi varsin oudolle että puolikas omaisuudesta olisi korvaus lastenhoidosta erotialnteessa, mieluiten ottaisin sen korvauksen parisuhteen aikana ja samalla kun hoidon lapsia.
- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?
Pettämistä minulle ei kyllä voisi korvata rahalla ("pitäkööt tunkkinsa")
- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?
No tuskin ainakaan sillä että avioehto jätetään tekemättä. Mieluummin juuri sillä hetkellä kun se arjen pyörittäminen tapahtuu.
- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?
???? en nyt ihan ymmärtänyt mitä tekemistä avioehdolla olisi tuon kanssa?
Voisitteko avioehdon kannattajat (tai jopa pakollisuutta vaativat) vastata myös noihin aloituksen esimerkkeihin? Miten nämä asiat ihan käytännössä otettaisiin huomioon ja mikä olisi aidosti tasapuolista molemmille?
Miksi muuten jotkut tahtovat kaventaa entisestään ihmisten valinnanvapautta? Miksi avioehdon pitäisi olla pakollinen, kun nykyään monet sitä eivät halua ja kaikki halukkaan sen saavat? Mitä lisäarvoa se pakollisuus toisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Pysytkö tuossa mielentilassa silloinkin, jos erotilanteessa miehellä on kainalossa 24-vuotias ukrainalainen tyttö, jota hänen on elätettävä jatkossa.
Tietenkin, mulle riittää että saa velattoman katon pään päälle ja työpaikkakin on, jolla elättäisin itseni. Aika paljon saisi mies muuten seota, että tuollaiseen ryhtyisi...
Jotkut ihan aiemmin hyvätkin miehet valitettavasti sekoavat. Mutta uskotaan, ettei teille käy niin. Meinaan vaan sitä ajatuskulkua, että lasten isänperintö haaskuu sitten osittain sen uuden 'äitipuolen' kustannuksiin että tulisko kiusaus ikään kuin pelastaa rahaa lapsille sinun kauttasi.
Ymmärsinkö oikein, eli sinusta olisi hyvä, jos äiti ei "pelastaisi" rahaa lapsille, vaan kaikki menisi sen uuden tyttiksen elättämiseen..??? Minusta on erittäin hyvä ettei heillä ole avioehtoa, juuri tuosta syystä! YLEENSÄ äiti on köyhempi ja YLEENSÄ äiti on myös se, joka pistää lasten edun edelle.
Et ymmärtänyt oikein. Haastoin tätä henkilöä mielikuvaharjoitukseen, koska hän tuntui olevan kovin varma siitä, että hän ei vaatisi erossa muuta kuin osuutensa yhteisestä asunnosta.
Kyllä avioehto on järkevä ihan molempien kannalta. Entä jos sinä saatkin huippu-uran ja tienaat ihan rutosti, mies löytää 20 vuotta nuoremman mimmin punttikselta tai baarista ja vie puolet rahoistasi?
Me olemme mieheni kanssa molemmat yrittäjiä ja avioehto tehtiin täydessä yhteisymmärryksessä. Jos on yhteisiä isompia juttuja, kesämökki tms niin toinen voi myydä osuutensa pois tai sitten myydään ja puolitetaan rahat.
Et varmaan ole ottanut henkivakuutustakaan kun et halua ajatella että voisit joku päivä kuolla yllättäen? Joskus pahoja asioita vain sattuu, ja niitä varten on hyvä olla varautunut.
Kyllä avioehto kannattaa tehdä vaikka aikookin olla loppuelämän kumppaninsa kanssa, turha ajatella, että me kyllä sovitaan jos ero tulee... Mekin koko liiton aikana ei koskaan tapeltu rahasta, mutta kun ero tuli mikään ei sopinut, kaikki oli epäoikeudenmukaista osituksessa vaikka samaa tajosi toisinpäin... Tunteet on niin pinnalla, järkevät ihmiset ei vaan silloin kykene järkevään käytökseen.
Nyt ei ollut kyse siitä, kannattaako avioehto tehdä vai ei, eikä myöskään siitä, onko erilaisia sopimuksia mahdollista tehdä. Vaan nimenomaan nuo mainitsemani esimerkit ovat niitä, jotka itseäni epäilyttävät, sillä en keksi mitään järkevää toimivaa keinoa varmistaa, että tasapuolisuus koskisi myös sitä köyhempää.
Kyllä, ymmärrän, että rikas tahtoo suojella rahojaan ja varmaan minäkin tahtoisin, jos rikas olisin. Mutta nyt tahtoisin nimenomaan tietää, miten TE avioehdon tehneet olette ratkaisseet nuo asiat, vai onko teillä yksinkertaisesti avioehto kirjattu suojaamaan vain rikkaamman omaisuutta ja mitään muuta ei ole edes ajateltu?
ap
Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?
Se mökki esimerkiksi otetaan huomioon seuraavasti: Saat käyttää sitä, nauttia sen mukavuuksista ilman suurempia kuluja - hartiapankkisi on vähintä mitä voit tarjota. Ei se mökki tai puolet siitä sinulle silti kuulu, mitä edes ajattelit?!
- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?
Siis pitäisikö puolison maksaa lastenhoidosta jotain takautuvasti erotilanteessa..? Eiköhän nämä asiat sovitella jo silloin, kun lapsia toinen kotona hoitaa.
- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?
Mitä sinulle on tapahtunut?
- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?
Tätä ei huomioida erossa mitenkään, miksi huomioitaisiin? Enemmän tienaava varmaankin panostaa enemmän arjen kuluihin. Jos ei, niin pitäisi, mutta erossa tätä ei kompensoida.
- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?
Onko sinulla kaikki kunnossa, ajatustesi virta on sekaisin kuin Haminan kaupunki. En ymmärtänyt pätkääkään. Pitääkö toimitusjohtajan ostaa sata voileipäkakkua kokille kompensaatioksi saaduista eduista?
Toi toimitusjohtaja-kokki ajatelma on ihme ajatuksenvirtaa, mistä ei saa edes kiinni niin että siihen voisi vastata.
Alue: Aihe vapaa
Raha ja rakkaus on aina pidettävä erillään suhteessa. Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Jos toinen osapuoli on ollut kotona vuosikausia hoitamassa lapsia, voidaan aina sopia erikseen siitä, miten tämä korvataan.