Ajatuksia avioehdosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin että olisit käynyt töissä ja säästänyt asuntoa varten, ostanut asunnon ja maksanut siitä jo vaikka puolet. Sitten rakastut ja otat puolison, menette naimisiin. Puolisosikin tulee näin ollen omistamaan puolet vaikka sinä olet maksanut työlläsi jo kohta kaiken lainasta pois. Sitten tulee ero, myytte asunnon ja puolisosi saa puolet myyntihinnasta. Sinä saat toisen puolen. Onneksi lainaa ei todellakaan ollutkaan enää jäljellä kuin esim se 10%. Sillä jos lainaa olisikin jäljellä vielä 70%, niin maksaidit puolikkaallasi siitä noin sen 50% ja jatkaisit vielä 20% maksamista vaikka asunto ei enää ole edes sinun. Ja puolisosi sai "ilmaiseksi" 50% asunnon hinnasta (pois lukien verot). Ihanaa!

Niin, tai ajatella että tämän köyhemmän puolison yllättävästi varallisuutta kerännyt isoäiti heittää lusikan nurkkaan ja on tehnyt testamentin jossa köyhis muuttuukin vauraaksi. Sitten alunperin rikkaampi puoliso ottaa eron ja tienaa sillä sievoisen summan rahaa. Ihanaa!

Se on semmosta, se elämä, jos pelottaa vuoristoradassa niin kannattaa suosiolla pysyä niissä possujunissa.

Niinkin voi käydä mutta ei se minua haittaisi koska avioehdon tehneenä en todellakaan ollut toisen rahojen perässä vaikka myöhemmin rikastuisikin syystä tai toisesta. Ei avioliitolla ja omaisuuden jaolla tarvitse venäläistä rulettia pelata. En siis ymmärrä tuota ilkkumistasi.

Vierailija kirjoitti:

Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?

Se mökki esimerkiksi otetaan huomioon seuraavasti: Saat käyttää sitä, nauttia sen mukavuuksista ilman suurempia kuluja - hartiapankkisi on vähintä mitä voit tarjota. Ei se mökki tai puolet siitä sinulle silti kuulu, mitä edes ajattelit?!

Entäpä jos se toinen tahtookin ostaa yhteisen mökin puoliksi, eikä tahdo käyttää toisten omistamaa mökkiä tai olla siellä ilmaisena työväkenä? Onko myös tämä ok, vai onko omaisuuden nimenomaan oltava rikkaan omaisuutta? Ja tosiaan, millä rahoilla sitä mökkiä ylläpidetään? Onko perheellä avioliitossa yhteiset rahat vai onko ylipäätään molemmilla omat taloudet?

- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?

Siis pitäisikö puolison maksaa lastenhoidosta jotain takautuvasti erotilanteessa..? Eiköhän nämä asiat sovitella jo silloin, kun lapsia toinen kotona hoitaa.

No se on kai ihan sama missä vaiheessa nämä sovitellaan, pointti ei ollut nyt aika vaan tapa. Eli miten nämä käytännössä sovitaan järkevästi ja reilusti, niin ettei köyhä joudu ilmaiseksi kodinhoitajaksi rikkaalle?

- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?

Mitä sinulle on tapahtunut?

Mitä minulle on tapahtunut..? En nyt ihan ymmärrä kysymystä, saati miten tämä liittyy tuohon esimerkkiin? Tämä keskustelu ei myöskään koske omaa elämääni, oman perhetilanteeni kerroin jo aloituksessa.

- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?

Tätä ei huomioida erossa mitenkään, miksi huomioitaisiin? Enemmän tienaava varmaankin panostaa enemmän arjen kuluihin. Jos ei, niin pitäisi, mutta erossa tätä ei kompensoida.

Siksi pitäisi huomioida, että usein toisen kotonaolo mahdollistaa toisen uran luomisen. Ylitöihinjääminen ja työmatkat ovat aika hankalia toteuttaa, jos joutuu hakemaan lapsen hoidosta klo 16.30 tai jos täytyy jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Jos toisen on pyöritettävä arkea ja hoidettava yhteisiä lapsia ja kotia kun toinen tekee rahaa, niin ainakin minusta on vain reilua, että sekä lapset, koti ja rahat ovat yhteisiä. Ei kuulosta kovin reilulta, jos kaksi ihmistä uurastaa rinnakkain vaikka 10 vuotta, mutta vain toinen saa siitä taloudellista hyötyä ja toisen osa on ollut vain mahdollistaa tienaaminen ja lastensaanti.

- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?

Onko sinulla kaikki kunnossa, ajatustesi virta on sekaisin kuin Haminan kaupunki. En ymmärtänyt pätkääkään. Pitääkö toimitusjohtajan ostaa sata voileipäkakkua kokille kompensaatioksi saaduista eduista?

Ei ole mitään tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin tai ruveta haukkumaan. Miksi kuvittelet tämän koskevan henkilökohtaisesti minua, tai että minulla olisi jotain vialla? Mitä kohtaa et ymmärrä? Toimitusjohtajan ammatin ansiosta kotiin tulee rahaa, ja kokin ammatin ansiosta kotiin tulee tasokasta ja herkullista ruokaa. Toimitusjohtaja saa nauttia kokin ammattitaidon tuomista eduista kotonaan ilman korvausta, joten miksi myös kokki ei saisi nauttia toimitusjohtajan työn tuomista eduista eli siitä rahasta? (Nuo ammatit ovat vain esimerkkejä selventämään, mitä ajan takaa.)

Eli miksi vain rahalla on merkitystä monille ihmisille ja miksi käytännössä avioehtoon hyvin harvoin kirjataan mitään muuta, kuin suojelua sille rikkaammalle?

Ja siis korostetaan vielä, että tahtoisin nimenomaan esimerkkejä siitä, miten asiat on hoidettu teillä reilusti, enkä todistelua siitä, että kyllä se avioehto pitää tehdä ja että kyllä se on hyvä asia. Miten nämä asiat on ihan oikeasti käytännössä hoidettu? Minulla nimittäin on hyvin vahvana epäilyksenä, että juuri kukaan ei ole vaivautunut miettimää sitä reilua peliä sen köyhemmän kannalta, vaan koko avioehto perustetaan sille, että köyhän on todisteltava rakkautensa rikkaalle. Miten se rikas todistaa oman rakkautensa käytännössä? Mitä todistuksia häneltä vaaditaan?

ap

Aivan LOISTAVAA argumentointia Apltä!!! Siis miten kukaan täysjärkinen ihminen voi alapeukuttaa tätä?! Oletteko ihan sairaita?!! Muutenkin olen kaikesta samaa mieltä Apn kanssa. Mikä yritä muita oikein vaivaa? Ei voi kuin ihmetellä!

Avioehto voisi olla pakollinen, koska pariskunta voi kumota sen erossa halutessaan. Tosin jos toinen kuolee, niin ei voi. Ja on se kuoleman varallekin ihan ehdoton, etenkin jos on vanhemman uudesta liitosta kyse ja varsinkin jos sillä parilla ei ole lapsia.

Nää avioehkonillittäjät on niin huvittavia. En mä yhtään tahdo sun rahaas, rakkauttas vain. Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran pariskunta, jossa nainen ei suostunut avioehtoon. Se kun on merkki eroaikeista. Miehellä oli asunto-osake ja peritty kesämökki.

Mies lopulta suostui tähän. Pari vuotta liiton solmimisen jälkeen hän perusti yrityksen. Saadakseen lainaa hän joutui laittamaan omaisuutensa vakuudeksi. Yrityksellä meni pari vuotta hyvin, vaihdettiin osake omakotitaloon ja ostettiin parempi auto.

Yritys teki konkurssin ja kas - pankki otti asunnon, kesämökin ja auton. Jos olisi ollut avioehto, nainen olisi saanut pitää oman osuutensa. Mutta kun se nainen ei halunnut avioehtoa, joten hänkin menetti kaiken!

No eihän! Jos parilla olisi ollut avioehto, kaikki tuo olisi ollut edelleen miehen omaisuutta ja siten mennyt velkojen maksuun. Ainoastaan mikäli kaikki olisi laitettu puoliksi naisen nimiin ja suojattu naisen omaisuus avioehdolla, hän olisi saanut pitää oman osansa.

Miksi oletat, että nainen ei avioliiton aikana osallistu lainkaan yhteisen omaisuuden maksamiseen? Tietenkin avioliiton aikana nainen osallistuu perheen kuluihin siinä kuin mieskin ja konkurssin tullen nainen menettää kaikki ne rahat, jotka on perheen yhteiseen omaisuuteen sijoittanut.

Avioehdossa on tapana suojata molempien omaisuus, ei vain varakkaamman.

Tuossa esimerkissä nainen voi voittaa lotossa 2 miljoonaa euroa juuri ennen firman konkurssia ja koska ei ole avioehtoa, pankki ja velkojat voi napata nuokin rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin että olisit käynyt töissä ja säästänyt asuntoa varten, ostanut asunnon ja maksanut siitä jo vaikka puolet. Sitten rakastut ja otat puolison, menette naimisiin. Puolisosikin tulee näin ollen omistamaan puolet vaikka sinä olet maksanut työlläsi jo kohta kaiken lainasta pois. Sitten tulee ero, myytte asunnon ja puolisosi saa puolet myyntihinnasta. Sinä saat toisen puolen. Onneksi lainaa ei todellakaan ollutkaan enää jäljellä kuin esim se 10%. Sillä jos lainaa olisikin jäljellä vielä 70%, niin maksaidit puolikkaallasi siitä noin sen 50% ja jatkaisit vielä 20% maksamista vaikka asunto ei enää ole edes sinun. Ja puolisosi sai "ilmaiseksi" 50% asunnon hinnasta (pois lukien verot). Ihanaa!

Niin, tai ajatella että tämän köyhemmän puolison yllättävästi varallisuutta kerännyt isoäiti heittää lusikan nurkkaan ja on tehnyt testamentin jossa köyhis muuttuukin vauraaksi. Sitten alunperin rikkaampi puoliso ottaa eron ja tienaa sillä sievoisen summan rahaa. Ihanaa!

Se on semmosta, se elämä, jos pelottaa vuoristoradassa niin kannattaa suosiolla pysyä niissä possujunissa.

Niinkin voi käydä mutta ei se minua haittaisi koska avioehdon tehneenä en todellakaan ollut toisen rahojen perässä vaikka myöhemmin rikastuisikin syystä tai toisesta. Ei avioliitolla ja omaisuuden jaolla tarvitse venäläistä rulettia pelata. En siis ymmärrä tuota ilkkumistasi.

Näinpä juuri. On riittävästi omasta takaa, niin miksi olisin toisen rahojen perässä. Hienoa jos puoliso vaurastuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?

Se mökki esimerkiksi otetaan huomioon seuraavasti: Saat käyttää sitä, nauttia sen mukavuuksista ilman suurempia kuluja - hartiapankkisi on vähintä mitä voit tarjota. Ei se mökki tai puolet siitä sinulle silti kuulu, mitä edes ajattelit?!

Entäpä jos se toinen tahtookin ostaa yhteisen mökin puoliksi, eikä tahdo käyttää toisten omistamaa mökkiä tai olla siellä ilmaisena työväkenä? Onko myös tämä ok, vai onko omaisuuden nimenomaan oltava rikkaan omaisuutta? Ja tosiaan, millä rahoilla sitä mökkiä ylläpidetään? Onko perheellä avioliitossa yhteiset rahat vai onko ylipäätään molemmilla omat taloudet?

- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?

Siis pitäisikö puolison maksaa lastenhoidosta jotain takautuvasti erotilanteessa..? Eiköhän nämä asiat sovitella jo silloin, kun lapsia toinen kotona hoitaa.

No se on kai ihan sama missä vaiheessa nämä sovitellaan, pointti ei ollut nyt aika vaan tapa. Eli miten nämä käytännössä sovitaan järkevästi ja reilusti, niin ettei köyhä joudu ilmaiseksi kodinhoitajaksi rikkaalle?

- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?

Mitä sinulle on tapahtunut?

Mitä minulle on tapahtunut..? En nyt ihan ymmärrä kysymystä, saati miten tämä liittyy tuohon esimerkkiin? Tämä keskustelu ei myöskään koske omaa elämääni, oman perhetilanteeni kerroin jo aloituksessa.

- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?

Tätä ei huomioida erossa mitenkään, miksi huomioitaisiin? Enemmän tienaava varmaankin panostaa enemmän arjen kuluihin. Jos ei, niin pitäisi, mutta erossa tätä ei kompensoida.

Siksi pitäisi huomioida, että usein toisen kotonaolo mahdollistaa toisen uran luomisen. Ylitöihinjääminen ja työmatkat ovat aika hankalia toteuttaa, jos joutuu hakemaan lapsen hoidosta klo 16.30 tai jos täytyy jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Jos toisen on pyöritettävä arkea ja hoidettava yhteisiä lapsia ja kotia kun toinen tekee rahaa, niin ainakin minusta on vain reilua, että sekä lapset, koti ja rahat ovat yhteisiä. Ei kuulosta kovin reilulta, jos kaksi ihmistä uurastaa rinnakkain vaikka 10 vuotta, mutta vain toinen saa siitä taloudellista hyötyä ja toisen osa on ollut vain mahdollistaa tienaaminen ja lastensaanti.

- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?

Onko sinulla kaikki kunnossa, ajatustesi virta on sekaisin kuin Haminan kaupunki. En ymmärtänyt pätkääkään. Pitääkö toimitusjohtajan ostaa sata voileipäkakkua kokille kompensaatioksi saaduista eduista?

Ei ole mitään tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin tai ruveta haukkumaan. Miksi kuvittelet tämän koskevan henkilökohtaisesti minua, tai että minulla olisi jotain vialla? Mitä kohtaa et ymmärrä? Toimitusjohtajan ammatin ansiosta kotiin tulee rahaa, ja kokin ammatin ansiosta kotiin tulee tasokasta ja herkullista ruokaa. Toimitusjohtaja saa nauttia kokin ammattitaidon tuomista eduista kotonaan ilman korvausta, joten miksi myös kokki ei saisi nauttia toimitusjohtajan työn tuomista eduista eli siitä rahasta? (Nuo ammatit ovat vain esimerkkejä selventämään, mitä ajan takaa.)

Eli miksi vain rahalla on merkitystä monille ihmisille ja miksi käytännössä avioehtoon hyvin harvoin kirjataan mitään muuta, kuin suojelua sille rikkaammalle?

Ja siis korostetaan vielä, että tahtoisin nimenomaan esimerkkejä siitä, miten asiat on hoidettu teillä reilusti, enkä todistelua siitä, että kyllä se avioehto pitää tehdä ja että kyllä se on hyvä asia. Miten nämä asiat on ihan oikeasti käytännössä hoidettu? Minulla nimittäin on hyvin vahvana epäilyksenä, että juuri kukaan ei ole vaivautunut miettimää sitä reilua peliä sen köyhemmän kannalta, vaan koko avioehto perustetaan sille, että köyhän on todisteltava rakkautensa rikkaalle. Miten se rikas todistaa oman rakkautensa käytännössä? Mitä todistuksia häneltä vaaditaan?

ap

Aivan LOISTAVAA argumentointia Apltä!!! Siis miten kukaan täysjärkinen ihminen voi alapeukuttaa tätä?! Oletteko ihan sairaita?!! Muutenkin olen kaikesta samaa mieltä Apn kanssa. Mikä yritä muita oikein vaivaa? Ei voi kuin ihmetellä!

Ihan sairas loppukaneetti miten rikas tai köyhä todistelee rakkauttaan toiselle? Jos joku on niin yksinkertainen että edes luulee avioehtosopimuksen todistavan jotain rakkautta niin haloo? Eikö ole millään muulla tavoin, teoin, sanoin, huomionosoituksin tullut todistetuksi että rakastaa? Ihan yhtä vähän se, joka jättää avioehdon tekemättäkin voi rakastaa ja hyppiä naapurin sängyssä. Myös siitä naisesta, joka jättää avioehdon tekemättä voi yhtä todennäköisesti tulla se pihtaava ja nalkuttava akka. Eiku ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketkä selittävät etteivät vaatisi erossa mitään, eivät oikeasti voi sitä tietää miten käyttäytyisivät erotilanteessa. Tulla petetyksi ja jätetyksi miehen taholta, joka ei ikinä tekisi mitään sellaista, on kokemus jossa ihmisen synkimmät puolet tulee esiin. Jopa pieni kostonhimo. Ylipäätään avioero liitosta, jonka ei ikinä pitänyt loppua, on vaikea tilanne, jolloin moni voi pyörtää nämä en ikinä -puheensa.

Eli siis avioehto tehdään sen varalle, että rikkaampi voi pettää ja sikailla miten tahtoo, ilman pelkoa että hän joutuu kantamaan vastuunsa ja hyvittämään tekojaan osituksessa? Se tässä tuntuu olevan nyt vahvasti taustalla monissa vastauksissa.

Jos mielestäsi pettäjä kantaa vastuussa antamalla omaisuutensa petetylle, niin mitenkäs sitten jos köyhempi osapuoli onkin se pettäjä? Milläs omaisuudella hän "kantaa vastuunsa ja hyvittää tekonsa"???

Siis parasta on olla se toinen nainen semmoisen avioparin kuviossa, jossa ei ole avioehtoa. Kaikki ne hotelliyöt, lounaat jne mitä aviomies kustantaa minulle, on se raha pois ko. vaimon elämästä!

Eiköhän jokainen pari tee kuten parhaaksi näkee. En olisi suostunut avioliittoon, jos avioehtoa olisi vaadittu, silloin olisin pysynyt avoliitossa. Varakkaammalla miehellä oli oikeus valita kuinka toimitaan ja avioliitossa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis parasta on olla se toinen nainen semmoisen avioparin kuviossa, jossa ei ole avioehtoa. Kaikki ne hotelliyöt, lounaat jne mitä aviomies kustantaa minulle, on se raha pois ko. vaimon elämästä!

Ja heti loppuu lounaat, kun miehen omaisuus pienee 50%

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ollut kyse siitä, kannattaako avioehto tehdä vai ei, eikä myöskään siitä, onko erilaisia sopimuksia mahdollista tehdä. Vaan nimenomaan nuo mainitsemani esimerkit ovat niitä, jotka itseäni epäilyttävät, sillä en keksi mitään järkevää toimivaa keinoa varmistaa, että tasapuolisuus koskisi myös sitä köyhempää.

Kyllä, ymmärrän, että rikas tahtoo suojella rahojaan ja varmaan minäkin tahtoisin, jos rikas olisin. Mutta nyt tahtoisin nimenomaan tietää, miten TE avioehdon tehneet olette ratkaisseet nuo asiat, vai onko teillä yksinkertaisesti avioehto kirjattu suojaamaan vain rikkaamman omaisuutta ja mitään muuta ei ole edes ajateltu?

ap

Etkö ymmärrä lukemaasi?

Ne asiat ratkotaan arjessa erikseen ja viestiketjussa on jo esimerkkejä työn jaosta, palveluiden ostosta rikkaamman piikkiin jne. Ei näitä kysymyksiä enää käsitellä silloin kun ero on päällä! Jos et tajua pitää puoliasi ja sopia niistä silloin kun tilanne on vaan maksat kaiken, teet kaiken etkä vaadi toiselta mitään, rahaa tai työtä vastineeksi pabostuksestasi toisen omaisuuden eteen, niin se tilanne oli ja meni jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis parasta on olla se toinen nainen semmoisen avioparin kuviossa, jossa ei ole avioehtoa. Kaikki ne hotelliyöt, lounaat jne mitä aviomies kustantaa minulle, on se raha pois ko. vaimon elämästä!

Ja heti loppuu lounaat, kun miehen omaisuus pienee 50%

Niin loppuu seksikin, mä mitään köyhällä ukolla tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran pariskunta, jossa nainen ei suostunut avioehtoon. Se kun on merkki eroaikeista. Miehellä oli asunto-osake ja peritty kesämökki.

Mies lopulta suostui tähän. Pari vuotta liiton solmimisen jälkeen hän perusti yrityksen. Saadakseen lainaa hän joutui laittamaan omaisuutensa vakuudeksi. Yrityksellä meni pari vuotta hyvin, vaihdettiin osake omakotitaloon ja ostettiin parempi auto.

Yritys teki konkurssin ja kas - pankki otti asunnon, kesämökin ja auton. Jos olisi ollut avioehto, nainen olisi saanut pitää oman osuutensa. Mutta kun se nainen ei halunnut avioehtoa, joten hänkin menetti kaiken!

No eihän! Jos parilla olisi ollut avioehto, kaikki tuo olisi ollut edelleen miehen omaisuutta ja siten mennyt velkojen maksuun. Ainoastaan mikäli kaikki olisi laitettu puoliksi naisen nimiin ja suojattu naisen omaisuus avioehdolla, hän olisi saanut pitää oman osansa.

Avioehto ei vaikuta avioliiton aikana, vasta avioliiton päättyessä. Lähtökohtaisesti kumpikin vastaa veloistaan itse, omalla omaisuudellaan. Eron tullessa miehen velat voivat vaikuttaa tasingon määrään, jos ei avioehtoa ole. Avioliiton aikana velkojilla ei ole mahdollisuutta vaatia naisen nimiin laitettua omaisuutta, riippumatta siitä onko avioehtoa vai ei. Kaikenlisäksi konkurssitapauksessa velattomalla osapuolella on käsittääkseni oikeus yksipuolisesti hakea avio-oikeuden poistamista ja siten suojata omaisuteensa, vaikkei avioehtoa olisikaan.