Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajatuksia avioehdosta
04.02.2016 |
Itselläni on hieman ristiriitainen suhtautuminen avioehtoon. Olen pienituloinen ja tykkään elää vaatimattomasti ja ekologisesti, enkä edes haaveile rikkauksista. Olen myös naimisissa toisen samanlaisen ihmisen kanssa (ilman avioehtoa), ja olemme olleet yhdessä nuoresta saakka. Ymmärrän kyllä, että nämä kaikki vaikuttavat näkökantaani. Silti en pysty ajattelemaan avioehdosta positiivisesti, vaan pidän sitä loukkaavana ja itsekkäänä, enkä menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka sellaisen haluaisi tehdä.
Tiedän myös, että ehtoja on erilaisia ja niitä voi sopia lähes miten tahtoo. Silti, ei. En voisi aloittaa avioliittoa sopimalla omaisuuden jaosta erossa. En voisi aloittaa avioliittoa, jonka aluksi oletuksena on, että minä köyhä ja petollinen syöjätär yritän viedä rikkaan reppanan omaisuuden. Kaikesta muusta voisi vielä keskustella, mutta tämä viimeinen on se pahin kynnyskysymys: En voisi aloittaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka kokee ainoan suojeltavan ja arvokkaan asian olevan raha.
Tässä muutama esimerkkikohta, jotka tulivat mieleeni. Miten te avioehdolliset ratkaisette tällaiset tilanteet?
- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?
- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?
- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?
- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?
- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Helppo sanoa nyt, kun kaikki on kohdillaan, mutta oletetaanpa, että miehesi loukkaisi sinua jotenkin. Ihanko olisi ok, että erossa sun elintaso alenee nykyisestä ja miehen ei muutu mihinkään? Siis mä kannatan avioehtoa, siksi juuri että jos/kun tulee loukkauksia puolin ja toisin, niin kaikki muuttuu. Ei niitä kaikille tule, mutta kukapa avioituva voi olla aiitä satavarma? Ja jos ei tule, niin mitä se avioehto haittaa, kysynpä vain aloittajalta. Jos siis unohdetaan ajatus, että sen haluavalle raha on tärkeää. Ehkä enempi oikeudenmukaisuus, joksi näen kyllä sen, että molempien sukuvarat ovat heidän, ei kumppanin.
Jos heillä olisi avioehto, elintaso alenisi varmasti eron sattuessa kohdalle, mutta heillähän ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo sun kysymykset kuuluu ratkaista molempia osapuolia tyydyttävästi jo suhteen aikana eikä vasta eron sattuessa.. Esim tuo kodinhoitotuella tehtävä lasten hoitaminen - yhtä vähän siitä kertyy sulle eläkettä erosittepa tai ette. Voi olla että eläkeiässä olet silti yksin ja mikään ei sanele että silloin enää saa mitään lesken eläkettä.
Avioehto on asia erikseen, ja itse en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa joka ei siihen suostu.
Ja kyllä, rahat ja omaisuus voi olla osittain omat ja osittain yhteiset, joilla kattaa se lasten hoito, kasvatus jne. Jos joku omistaa mökin niin kyllä sillä omistajalla pitäisi henk.koht olla omaa varat mökin korjaamiseenkin tai sopia muutoin mökin korjaamisen ollessa ajankohtaista eikä vasta 10v päästä eron tullessa että sä kun ostir silloin maalit..
Ei pitäisi mennä lainkaan naimisiin ehdon kanssa tai ilman jos ei noita kysymyksiäsi pysty sopimaan olipa yhteiset rahat tai omat.
Vierailija kirjoitti:
Mua aina hymyilyttää tuo kun sanotaan että avioehdon vastustajat haluavat vain hyötyä siitä rahakkaasta osapuolesta.
Itse vastustan avioehtoa ja ottaisin mieluummin miehen joka on köyhä kuin kirkonrotta kuin miehen jolla on paljon omaisuutta ja tämä tuloero näkyy suhteessa. Ja se näkyy kyllä aina.
Mulle on kuitenkin tärkeää että yhdessä rakennetaan sitä elämää, ponnistellaan yhteisten tavoitteiden eteen, tehdään yhdessä taloudellisia päätöksiä ja ollaan tasapuolisia, kumpikaan ei tunne olevansa heikommassa asemassa tai niin että suhteessa on kaksi elintasoa.
Toinen kuitenkin mahdollistaa usein suhteessa toisen mahdollisuuden vaurastua ja se mikä on numeroilla paperilla oikein, ei välttämättä ole moraalisesti oikein.
Ainoa jossa avioehdon näen kohtuulliseksi on perinnön rajaaminen ulkopuolelle, jos antaja ja saaja näin haluaa.
Itse peruisin kihlauksen, jos minulta vaadittaisiin avioehtoa.
Ihmiset menevät naimisiin kovin eri ikäisinä ja eri elämäntilanteissa.
Jos menet naimisiin 50 v., ei voida olettaa sinun eläneen tyhjiössä siihen asti ja sitten alkavan hartiavoimin rakentaa elämää puolison kanssa yhdessä.
Nämä ketkä selittävät etteivät vaatisi erossa mitään, eivät oikeasti voi sitä tietää miten käyttäytyisivät erotilanteessa. Tulla petetyksi ja jätetyksi miehen taholta, joka ei ikinä tekisi mitään sellaista, on kokemus jossa ihmisen synkimmät puolet tulee esiin. Jopa pieni kostonhimo. Ylipäätään avioero liitosta, jonka ei ikinä pitänyt loppua, on vaikea tilanne, jolloin moni voi pyörtää nämä en ikinä -puheensa.
testamenttiin voi laittaa ehdon, että.omaisuus, sen tilalle hankittu omaisuus tai tuotto ei saa mennä.lapsen puolisolle erotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.
Helppo sanoa nyt, kun kaikki on kohdillaan, mutta oletetaanpa, että miehesi loukkaisi sinua jotenkin. Ihanko olisi ok, että erossa sun elintaso alenee nykyisestä ja miehen ei muutu mihinkään? Siis mä kannatan avioehtoa, siksi juuri että jos/kun tulee loukkauksia puolin ja toisin, niin kaikki muuttuu. Ei niitä kaikille tule, mutta kukapa avioituva voi olla aiitä satavarma? Ja jos ei tule, niin mitä se avioehto haittaa, kysynpä vain aloittajalta. Jos siis unohdetaan ajatus, että sen haluavalle raha on tärkeää. Ehkä enempi oikeudenmukaisuus, joksi näen kyllä sen, että molempien sukuvarat ovat heidän, ei kumppanin.
Jos heillä olisi avioehto, elintaso alenisi varmasti eron sattuessa kohdalle, mutta heillähän ei ole.
Aivan. No, kumman se avioehdon haluamattomuus tekee ihmisestä; ahneen vai ei-ahneen?
Mietipä niin että olisit käynyt töissä ja säästänyt asuntoa varten, ostanut asunnon ja maksanut siitä jo vaikka puolet. Sitten rakastut ja otat puolison, menette naimisiin. Puolisosikin tulee näin ollen omistamaan puolet vaikka sinä olet maksanut työlläsi jo kohta kaiken lainasta pois. Sitten tulee ero, myytte asunnon ja puolisosi saa puolet myyntihinnasta. Sinä saat toisen puolen. Onneksi lainaa ei todellakaan ollutkaan enää jäljellä kuin esim se 10%. Sillä jos lainaa olisikin jäljellä vielä 70%, niin maksaidit puolikkaallasi siitä noin sen 50% ja jatkaisit vielä 20% maksamista vaikka asunto ei enää ole edes sinun. Ja puolisosi sai "ilmaiseksi" 50% asunnon hinnasta (pois lukien verot). Ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mitä suurin rakkaudenosoitus.. Koska sehän on eron varalle ja kukaanhan ei ikinä eroa. Lisäksi se on osoitus siitä ettei ole toisen rahojen perässä vaan menee naimisiin rakkaudesta...
Jos tarvitsee toiselle osoittaa tai vastapuoli kaipaa sitä osoitusta, ettei ole rahojen perässä niin eletään täydellisiä hetkiä perua se kirkko...
Miksi mennä edes naimisiin? Ei ole pakko. Avoliitossa voi elää vaikka loppuelämänsä. Siitä mahdollisesti koituva rahallinen kompensaatio erotilanteessa on huomattavasti kevyempi, jos sellaista tulee ollenkaan.
Jos pelottaa sitoutua tai pelottaa että menettää rahaa rakkauden vuoksi, niin älä solmi avioliittoa!
Eiku, siitä avioliitosta halutaan ottaa vaan ne hyvät puolet, poimia rusinat pullasta niin pakkohan se on polvistua papin eessä. Huoh.
Siis voiko avioehdolla sulkea pois myös avioliiton aikana tienatut rahat? (En puhu perinnöstä, vaan palkkatuloista tai niiksi verrattavista) Olen itse luullut, että ei, enkä siksi ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niin että olisit käynyt töissä ja säästänyt asuntoa varten, ostanut asunnon ja maksanut siitä jo vaikka puolet. Sitten rakastut ja otat puolison, menette naimisiin. Puolisosikin tulee näin ollen omistamaan puolet vaikka sinä olet maksanut työlläsi jo kohta kaiken lainasta pois. Sitten tulee ero, myytte asunnon ja puolisosi saa puolet myyntihinnasta. Sinä saat toisen puolen. Onneksi lainaa ei todellakaan ollutkaan enää jäljellä kuin esim se 10%. Sillä jos lainaa olisikin jäljellä vielä 70%, niin maksaidit puolikkaallasi siitä noin sen 50% ja jatkaisit vielä 20% maksamista vaikka asunto ei enää ole edes sinun. Ja puolisosi sai "ilmaiseksi" 50% asunnon hinnasta (pois lukien verot). Ihanaa!
Niin, tai ajatella että tämän köyhemmän puolison yllättävästi varallisuutta kerännyt isoäiti heittää lusikan nurkkaan ja on tehnyt testamentin jossa köyhis muuttuukin vauraaksi. Sitten alunperin rikkaampi puoliso ottaa eron ja tienaa sillä sievoisen summan rahaa. Ihanaa!
Se on semmosta, se elämä, jos pelottaa vuoristoradassa niin kannattaa suosiolla pysyä niissä possujunissa.
Vierailija kirjoitti:
testamenttiin voi laittaa ehdon, että.omaisuus, sen tilalle hankittu omaisuus tai tuotto ei saa mennä.lapsen puolisolle erotilanteessa.
Myöhäistä silloin kun perintö/jä on jo tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mitä suurin rakkaudenosoitus.. Koska sehän on eron varalle ja kukaanhan ei ikinä eroa. Lisäksi se on osoitus siitä ettei ole toisen rahojen perässä vaan menee naimisiin rakkaudesta...
Jos tarvitsee toiselle osoittaa tai vastapuoli kaipaa sitä osoitusta, ettei ole rahojen perässä niin eletään täydellisiä hetkiä perua se kirkko...
Miksi mennä edes naimisiin? Ei ole pakko. Avoliitossa voi elää vaikka loppuelämänsä. Siitä mahdollisesti koituva rahallinen kompensaatio erotilanteessa on huomattavasti kevyempi, jos sellaista tulee ollenkaan.
Jos pelottaa sitoutua tai pelottaa että menettää rahaa rakkauden vuoksi, niin älä solmi avioliittoa!
Eiku, siitä avioliitosta halutaan ottaa vaan ne hyvät puolet, poimia rusinat pullasta niin pakkohan se on polvistua papin eessä. Huoh.
Rusinat pullasta.. En ymmärrä, avioehto on eron varalle, eikä koskaan realisoidu. Mitä tässä siis kukaan menettää? Moni aikuinen tajuaa, että elämässä voi sattua mitä vaan kenelle vaan.. Toiset luulevat, että ne ikävät eivät osu koskaan omalle kohdalle. Kuitenkaan nämäkään eivät avioehdossa mitään menetä, jos sattuisikin käymään niin, että elämä menisi juuri niinkuin suunnittelee.
Ap yrittää vain tehdä avioehdon haluavista pahiksia tuolla kysymysten asettelullaan. Avioehto on nimenomaan että nain sinut rakkaudesta, en rahasta. Ja molemmissa tapauksissa, avioehdolla tai ilman on syytä olla varma puolisoehdokkaastaan; avioehdon tekevä puoliso voi olla pihi ettei hänen rahansa vain kulu suhteessa. Avioehdon tekemättä oleva puoliso voi myös olla tai muuttua työtä vieroksuvaksi lusmuksi joka syö ja ryyppää sinunkin rahasi kun onhan teillä yhteinen taloys. Molemmissa jäät nuolemaan näppejäsi taskut tyhjänä jos ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketkä selittävät etteivät vaatisi erossa mitään, eivät oikeasti voi sitä tietää miten käyttäytyisivät erotilanteessa. Tulla petetyksi ja jätetyksi miehen taholta, joka ei ikinä tekisi mitään sellaista, on kokemus jossa ihmisen synkimmät puolet tulee esiin. Jopa pieni kostonhimo. Ylipäätään avioero liitosta, jonka ei ikinä pitänyt loppua, on vaikea tilanne, jolloin moni voi pyörtää nämä en ikinä -puheensa.
Eli siis avioehto tehdään sen varalle, että rikkaampi voi pettää ja sikailla miten tahtoo, ilman pelkoa että hän joutuu kantamaan vastuunsa ja hyvittämään tekojaan osituksessa? Se tässä tuntuu olevan nyt vahvasti taustalla monissa vastauksissa.
Olipa kerran pariskunta, jossa nainen ei suostunut avioehtoon. Se kun on merkki eroaikeista. Miehellä oli asunto-osake ja peritty kesämökki.
Mies lopulta suostui tähän. Pari vuotta liiton solmimisen jälkeen hän perusti yrityksen. Saadakseen lainaa hän joutui laittamaan omaisuutensa vakuudeksi. Yrityksellä meni pari vuotta hyvin, vaihdettiin osake omakotitaloon ja ostettiin parempi auto.
Yritys teki konkurssin ja kas - pankki otti asunnon, kesämökin ja auton. Jos olisi ollut avioehto, nainen olisi saanut pitää oman osuutensa. Mutta kun se nainen ei halunnut avioehtoa, joten hänkin menetti kaiken!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketkä selittävät etteivät vaatisi erossa mitään, eivät oikeasti voi sitä tietää miten käyttäytyisivät erotilanteessa. Tulla petetyksi ja jätetyksi miehen taholta, joka ei ikinä tekisi mitään sellaista, on kokemus jossa ihmisen synkimmät puolet tulee esiin. Jopa pieni kostonhimo. Ylipäätään avioero liitosta, jonka ei ikinä pitänyt loppua, on vaikea tilanne, jolloin moni voi pyörtää nämä en ikinä -puheensa.
Eli siis avioehto tehdään sen varalle, että rikkaampi voi pettää ja sikailla miten tahtoo, ilman pelkoa että hän joutuu kantamaan vastuunsa ja hyvittämään tekojaan osituksessa? Se tässä tuntuu olevan nyt vahvasti taustalla monissa vastauksissa.
No tottakai, juuri näin. Olet ymmärtänyt viestien pointin täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran pariskunta, jossa nainen ei suostunut avioehtoon. Se kun on merkki eroaikeista. Miehellä oli asunto-osake ja peritty kesämökki.
Mies lopulta suostui tähän. Pari vuotta liiton solmimisen jälkeen hän perusti yrityksen. Saadakseen lainaa hän joutui laittamaan omaisuutensa vakuudeksi. Yrityksellä meni pari vuotta hyvin, vaihdettiin osake omakotitaloon ja ostettiin parempi auto.
Yritys teki konkurssin ja kas - pankki otti asunnon, kesämökin ja auton. Jos olisi ollut avioehto, nainen olisi saanut pitää oman osuutensa. Mutta kun se nainen ei halunnut avioehtoa, joten hänkin menetti kaiken!
No eihän! Jos parilla olisi ollut avioehto, kaikki tuo olisi ollut edelleen miehen omaisuutta ja siten mennyt velkojen maksuun. Ainoastaan mikäli kaikki olisi laitettu puoliksi naisen nimiin ja suojattu naisen omaisuus avioehdolla, hän olisi saanut pitää oman osansa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko avioehdon kannattajat (tai jopa pakollisuutta vaativat) vastata myös noihin aloituksen esimerkkeihin? Miten nämä asiat ihan käytännössä otettaisiin huomioon ja mikä olisi aidosti tasapuolista molemmille?
Miksi muuten jotkut tahtovat kaventaa entisestään ihmisten valinnanvapautta? Miksi avioehdon pitäisi olla pakollinen, kun nykyään monet sitä eivät halua ja kaikki halukkaan sen saavat? Mitä lisäarvoa se pakollisuus toisi?
Onhan noita jo kirjattu tuonne, lue sieltä ja yritä ymmärtää.
Jokainen pari tekee niin kuin parhaaksi katsoo, ei täällä kukaan pakota. Ei sun tartte tehdä sitä. Jos puolisosi on eri mieltä niin voivoi, ette varmaan sit mene naimisiin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketkä selittävät etteivät vaatisi erossa mitään, eivät oikeasti voi sitä tietää miten käyttäytyisivät erotilanteessa. Tulla petetyksi ja jätetyksi miehen taholta, joka ei ikinä tekisi mitään sellaista, on kokemus jossa ihmisen synkimmät puolet tulee esiin. Jopa pieni kostonhimo. Ylipäätään avioero liitosta, jonka ei ikinä pitänyt loppua, on vaikea tilanne, jolloin moni voi pyörtää nämä en ikinä -puheensa.
Eli siis avioehto tehdään sen varalle, että rikkaampi voi pettää ja sikailla miten tahtoo, ilman pelkoa että hän joutuu kantamaan vastuunsa ja hyvittämään tekojaan osituksessa? Se tässä tuntuu olevan nyt vahvasti taustalla monissa vastauksissa.
No ei varsinaisesti sen takia, onhan köyhälläkin samat oikeudet sikailla, eikö niin. Mutta onhan se hyvä olla siltä varalta, että toinen loukkaantuu minulle, kun mä olen se, jolla on varallisuutta. Ettet rupee sit vinkuun sitä itsellesi. Koska se ei kuulu sulle, olin mä enkeli tai piru. Köyhänä saat olla enkeli tai piru ilmaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Mä en yksinkertaisesti ymmärrä ap:n kysymystenasetteluja. Meillä ennen avioliittoa hankitut omaisuudet on suojattu avioehdolla mutta eihän sillä ole merkitystä arkielämässä. Avioehtohan astuu voimaan vasta erotessa ja kuolemassa, ei siinä ole mitään mökkioleilusta tai lastenhoidosta. Ei kumpikaan kulje ympäriinsä osoittelemassa - tää on mun, tää on sun, tää on mun... Meillä minä sattuneesta syystä olen rikkaampi osapuoli mutta mies halusi myös avioehdon katkerasti oppineena ekasta erostaan. Tämä "rikkaus" näkyy arjessa vain niin että asumme ehkä tasokkaammin kuin muuten olisi mahdollista. Muuten juoksevat kulut jaetaan suht tasan.
Niin miehen ekasta erosta - olivat köyhiä opiskelijoita ja nainen löysi uuden, joka sitten neuvoi miten osituksen kuuluu mennä kun ei ole avioehtoa. Sinne hävisi mummon perintöastiat ja ynnä muuta... Eli aina avioehdon alainen tavara ei ole taloudellisesti arvokasta vaan tunnearvoltaan merkittävää!
Tähän ikään mennessä olen nähnyt niin monen täysin ideaalin parin eroavan ja niin monen ihmisen "sekoavan" uudesta rakkaudestaan että missään tapauksessa en suosittele kenellekään pariutumista ilman avioehtoa.