Ajatuksia avioehdosta

Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?

Se mökki esimerkiksi otetaan huomioon seuraavasti: Saat käyttää sitä, nauttia sen mukavuuksista ilman suurempia kuluja - hartiapankkisi on vähintä mitä voit tarjota. Ei se mökki tai puolet siitä sinulle silti kuulu, mitä edes ajattelit?!

Entäpä jos se toinen tahtookin ostaa yhteisen mökin puoliksi, eikä tahdo käyttää toisten omistamaa mökkiä tai olla siellä ilmaisena työväkenä? Onko myös tämä ok, vai onko omaisuuden nimenomaan oltava rikkaan omaisuutta? Ja tosiaan, millä rahoilla sitä mökkiä ylläpidetään? Onko perheellä avioliitossa yhteiset rahat vai onko ylipäätään molemmilla omat taloudet?

- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?

Siis pitäisikö puolison maksaa lastenhoidosta jotain takautuvasti erotilanteessa..? Eiköhän nämä asiat sovitella jo silloin, kun lapsia toinen kotona hoitaa.

No se on kai ihan sama missä vaiheessa nämä sovitellaan, pointti ei ollut nyt aika vaan tapa. Eli miten nämä käytännössä sovitaan järkevästi ja reilusti, niin ettei köyhä joudu ilmaiseksi kodinhoitajaksi rikkaalle?

- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?

Mitä sinulle on tapahtunut?

Mitä minulle on tapahtunut..? En nyt ihan ymmärrä kysymystä, saati miten tämä liittyy tuohon esimerkkiin? Tämä keskustelu ei myöskään koske omaa elämääni, oman perhetilanteeni kerroin jo aloituksessa.

- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?

Tätä ei huomioida erossa mitenkään, miksi huomioitaisiin? Enemmän tienaava varmaankin panostaa enemmän arjen kuluihin. Jos ei, niin pitäisi, mutta erossa tätä ei kompensoida.

Siksi pitäisi huomioida, että usein toisen kotonaolo mahdollistaa toisen uran luomisen. Ylitöihinjääminen ja työmatkat ovat aika hankalia toteuttaa, jos joutuu hakemaan lapsen hoidosta klo 16.30 tai jos täytyy jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Jos toisen on pyöritettävä arkea ja hoidettava yhteisiä lapsia ja kotia kun toinen tekee rahaa, niin ainakin minusta on vain reilua, että sekä lapset, koti ja rahat ovat yhteisiä. Ei kuulosta kovin reilulta, jos kaksi ihmistä uurastaa rinnakkain vaikka 10 vuotta, mutta vain toinen saa siitä taloudellista hyötyä ja toisen osa on ollut vain mahdollistaa tienaaminen ja lastensaanti.

- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?

Onko sinulla kaikki kunnossa, ajatustesi virta on sekaisin kuin Haminan kaupunki. En ymmärtänyt pätkääkään. Pitääkö toimitusjohtajan ostaa sata voileipäkakkua kokille kompensaatioksi saaduista eduista?

Ei ole mitään tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin tai ruveta haukkumaan. Miksi kuvittelet tämän koskevan henkilökohtaisesti minua, tai että minulla olisi jotain vialla? Mitä kohtaa et ymmärrä? Toimitusjohtajan ammatin ansiosta kotiin tulee rahaa, ja kokin ammatin ansiosta kotiin tulee tasokasta ja herkullista ruokaa. Toimitusjohtaja saa nauttia kokin ammattitaidon tuomista eduista kotonaan ilman korvausta, joten miksi myös kokki ei saisi nauttia toimitusjohtajan työn tuomista eduista eli siitä rahasta? (Nuo ammatit ovat vain esimerkkejä selventämään, mitä ajan takaa.)

Eli miksi vain rahalla on merkitystä monille ihmisille ja miksi käytännössä avioehtoon hyvin harvoin kirjataan mitään muuta, kuin suojelua sille rikkaammalle?

Ja siis korostetaan vielä, että tahtoisin nimenomaan esimerkkejä siitä, miten asiat on hoidettu teillä reilusti, enkä todistelua siitä, että kyllä se avioehto pitää tehdä ja että kyllä se on hyvä asia. Miten nämä asiat on ihan oikeasti käytännössä hoidettu? Minulla nimittäin on hyvin vahvana epäilyksenä, että juuri kukaan ei ole vaivautunut miettimää sitä reilua peliä sen köyhemmän kannalta, vaan koko avioehto perustetaan sille, että köyhän on todisteltava rakkautensa rikkaalle. Miten se rikas todistaa oman rakkautensa käytännössä? Mitä todistuksia häneltä vaaditaan?

ap

Voi haloo, nyt vähän valoo.

Tässähän syntyy kannustinloukku naimisiinmenolle! Kun nyt omistan 400 000 euroa, on riski siitä että parin vuoden päästä omistan enää 200 000 euroa. Olen siis todistanut rakkauteni 200 000 eurolla. Se köyhä kokki on todistanut rakkauttaan tekemällä asteen ammattitaitoisempaa ruokaa kuin minä?

Tarkoitetaanko kokki-toimitusjohtaja-asetelmassa sitä, että toimitusjohtaja syö liitossa hyvää ruokaa ja nauttii näin kokin ammatin tuomista eduista? Eikä voi erotilanteessa oksentaa noita syömiään ruokia pois, eli ei joudu luopumaan saamistaan eduista? Kokki taas joutuu luopumaan toimitusjohtajan kustantamista laadukkaista raaka-aineista (joita toki on itsekin syönyt)? Jotenkin hankala ymmärtää mistä tässä puhutaan.

Meillä toinen puolisko saa perintöä, toinen ei. Perintö on suojattu avioehdolla. Puolisko saa halutessaan maksaa vaikka yhteisen talolainan pois, jolloin toinenkin hyötyy perinnöstä. Eron sattuessa perinnötön kuitenkin joko kävelee omien tavaroidensa kanssa liitosta ulos, ja perinnön saanut pitää talon. Tai vaihtoehtoisesti jos perinnötön on jo ehtinyt ennen perintöä maksaa lainasta niin suuren osuuden että haluaa oman osuutensa ulos, talo myydään ja perijä ottaa perinnön arvon päältä pois ja loput laitetaan puoliksi.

Onhan perinnötönkin saanut tällöin jo nauttia perinnön tuomasta velattomuudesta, ja saa lähteä velattomana rakentamaan omaa elämäänsä liiton päättyessä. Avioehtoa ehdotti osapuoli joka ei perintöä saa (koska perijä ei halunnut loukata toista).

Meillä ei ole avioehtoa, meillä on avoliitto siitä syystä, että avion juridiset velvoitteet ei nappaa. Eli kumpikin huolehtii omista rahoistaan, yhteisistä (yhteinen asunto, yhteinen lapsi) ja omista menoistaan. Tässä meidän tapa hoitaa ap:n esimerkkiongelmat.

- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?

+ Mökki on juuri harkinnassa. Ostan sen itse, omilla perintörahoillani, omistus on minun. Yhdessä valitsemme ja otamme molempien toiveet huomioon. Toki minulla on veto-oikeus ja mökkiä ei rakennettu miehen metsäpalstalle hevonvittuun vaan ostamme osakkeen lähikaupungista, mikä mahdollistaa miehen päiväreissut pusikkoonsa ja minun viihtymisen mökkimatkalla mukana.

Mies haluaa mökkiä käyttää -> maksaa osuutensa juoksevista kuluista.

+Autot meillä on kummallakin omat. Käytämme niitä tarvittaessa ristiin ja mies huoltaa minun autoa, vastineeksi tuon varaosia hänenkin autoonsa.

- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?

+Kumpikin vanhempi pitää hoitovapaata. Vapaan aikana työssäkäyvä maksoi lainat ja juoksevat kulut. Vapaalla oleva osti uuden auton ihan omista säästöistään, kun sellaisen halusi, vanhakin vielä kulki.

- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?

+Tässä tilanteessa kun on omat rahat voi ottaa ja lähteä heti lähimpään hotelliin odottamaan kodin myyntiä. Köyhempi suojaa itse itsensä pitämällä huolen säästöistään ja työpaikastaan.

- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?

+ Ei onneksi ole noin kovat tulot että ei illaksi ehtisi kotiin. TYöreissut ja ylityöt on aika vähissä.

- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?

+ Miksei kokki ole perustanut omaa ravintolaa ja ryhtynyt itsekin toimitusjohtajaksi?

+ Miksi sinusta tuntuu että raha on ainoa tärkeä asia suhteessa? Toki sen olemassaolo helpottaa elämää, mutta ei kai kukaan rakenna parisuhdetta vain rahan varaan?

_

+Kuolemantapausta varten on testamentti, jolla on varmistettu että köyhempi pystyy elattamaan lapsen aikuiseksi asti. Testamentilla on myös huolehdittu siitä että köyhemmän perintömetsä ei päädy avopuolisolle vaan lapselle.

_

Minä olen minä suhteessakin, olen vain toinen puoli meitä. Me ei ole minun koko maailmani. Suvussa ja tutuissa on niin paljon tullut nähtyä ettei elämä mene niinkuin haluaa, siksi on ihan hyvä tehdä muutama mitä jos -harjoitus elämän suurista käännekohdista (yhteinen asunto, lapset, ero, sairastumien, kuolema, eläke...)

Vierailija kirjoitti:

Toimitusjohtaja saa nauttia kokin ammattitaidon tuomista eduista kotonaan ilman korvausta, joten miksi myös kokki ei saisi nauttia toimitusjohtajan työn tuomista eduista eli siitä rahasta? (Nuo ammatit ovat vain esimerkkejä selventämään, mitä ajan takaa.)

Eli miksi vain rahalla on merkitystä monille ihmisille ja miksi käytännössä avioehtoon hyvin harvoin kirjataan mitään muuta, kuin suojelua sille rikkaammalle?

ap

Kuka kirjaa avioehtoon suojaa pelkästään rikkaan omaisuutta?

Miksi perheessä ei voisi nauttia toimitusjohtajan ammattitaidosta? Kijataanko se avioehtosopimukseen tai vastaavaan että puolison täyttyy voida nauttia kokin ammattitaidosta (tai että kokin tehtäviin kuuluu kokkaus kotona)?

Jos olisi avioehto, pitäisi olla myös tarkasti lasketut omat taloudet. Systeemi vaatisi, että hoitovapaat, kotityöt ym. laskettaisiin rahassa ja hyvitettäisiin sille osapuolelle, joka luopuu tuloistaan ja eläke-eduistaan. Itse en tällaista laskemista kestäisi ja jaksaisi pidemmän päälle, vaan on reilumpi peli, että jaetaan kaikki tasan.

Joku sanoi, että rahaa ja rakkautta ei pidä sekoittaa. No, perinteisesti avioliitto on perhettä turvaava juridis-taloudellinen liitto. Rakastaa voi ilman avioliittoakin.

Usein avioehdolla turvataan sukumökki tai yritys. Se kuitenkin vaatii, että omistajalla on mahdollisuus huolehtia ylläpidosta omilla varoillaan, eikä siihen käytetä yhteisiä talousrahoja tms.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos se toinen tahtookin ostaa yhteisen mökin puoliksi, eikä tahdo käyttää toisten omistamaa mökkiä tai olla siellä ilmaisena työväkenä? Onko myös tämä ok, vai onko omaisuuden nimenomaan oltava rikkaan omaisuutta? 

ap

Onko sillä köyhemmällä varaa ostaa puolikas mökki? Jos on ja mökistä ei päästä sopuun, niin jotain muutakin suhteessa on pielessä kuin tuloero.

TJ-Kokki pohdintaan vielä:  Mieheni osaa korjata autoja, joten hän huolehtii minun autosta. Säästän siinä muutaman satasen vuosihuolloissa.... Toki korvaan sen miehelle heti enkä vasta sitten jos erotaan.  Eli varaosareissulta tuon mihelle jotain hänen tarvitsemaansa tms... Ei ne nyt välttämätää mene tasan, mutta ei me kympin tai satasen päälle lasketakaan.

-24

Vierailija kirjoitti:

 En voisi aloittaa avioliittoa sopimalla omaisuuden jaosta erossa.

Mutta sinähän olet aloittanut. Kun solmii avioliiton, sopii samalla omaisuuden jaosta erossa. Se tulee siinä avioliiton mukana automaattisesti. 

Oisko nyt pikkuisen "kata pattilaa soimaa" aloitus siis?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ollut kyse siitä, kannattaako avioehto tehdä vai ei, eikä myöskään siitä, onko erilaisia sopimuksia mahdollista tehdä. Vaan nimenomaan nuo mainitsemani esimerkit ovat niitä, jotka itseäni epäilyttävät, sillä en keksi mitään järkevää toimivaa keinoa varmistaa, että tasapuolisuus koskisi myös sitä köyhempää.

Mihinkään noista ei varsinaisesti vaikuta se, onko avioehtoa vai ei. Avioehto astuu voimaan vasta avioliiton päättyessä. Vaikka ehtoa ei olisi, voisi se mökin omistava puoliso esim. myydä mökin ja ryypätä rahat, tai laittaa puolison kunnostamaan mökin, sen jälkeen myydä sen ja ryypätä rahat. Rikkaampi osapuoli voi myös ilman avioehtoa syödä itse sisäfilettä ja laittaa köyhän puolison elämään kaurapuurolla, jne jne. Rikkaampi osapuoli voi ylipäätään tehdä omaisuudellaan (pl. yhteisenä kotina käytetty asunto) ihan mitä lystää, eikä köyhemmällä ole siihen yhtään mitään sanomista. 

Kaikki nuo esimerkkisi kuulostavat siltä, miltä avioehdon vastustajien ajatukset yleensäkin: ainoa mitä ajattelette on raharaharaha ja toisesta hyötyminen, ja teille on ilmeisesti ihan normaalia että parisuhteessa on tuollaisia tilanteita joista tulee ongelma. Esim. joku oman mökin kunnostuttaminen toisella tai lastenhoitovastuun vierittäminen vain toisen harteille. Sitten kieli pitkällä kuolaatte puolison varoja, että kyllä sieltä se kompensaatio tulee - järkevä, ei-vain-rahaa-ajatteleva ihminen ottaisi siinä vaiheessa eron, jos huomaisi että toinen yrittää käyttää hyväkseen ja pelaa koko ajan vain omaan pussiin. ENNEN kuin hirveää kompensoitavaa "velkaa" syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi avioehto, pitäisi olla myös tarkasti lasketut omat taloudet. Systeemi vaatisi, että hoitovapaat, kotityöt ym. laskettaisiin rahassa ja hyvitettäisiin sille osapuolelle, joka luopuu tuloistaan ja eläke-eduistaan. Itse en tällaista laskemista kestäisi ja jaksaisi pidemmän päälle, vaan on reilumpi peli, että jaetaan kaikki tasan.

En ymmärrä miksi se edellyttäisi sitä?

Noh, jos ap haluaa vaan kommentteja näihin esimerkkeihin niin tässä minun vastaukset:

- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms.

Kuka sitä saa käyttää?  V: omistaja päättää kuka käyttää. Meillä mies omistaa auton ja sitä enimmäkseen käyttää, mutta kuskaa myös minua menoihini ja saan lainata autoa. Bensat maksetaan yhteiseltä tililtä silloin kun ollaan yhdessä tienpäällä. Annan miehelle silloin tällöin parkkirahaa. Avioehdollamme ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? V: Oman omaisuuden huoltamisesta ja arvon kasvattamisesta vastaa omistaja. Minä olen remontoinut mieheni omistamaa asuntoa ja saanut siitä ihan oikeaa palkkaa. Tekisin työn kyllä ilmaiseksikin, sillä mies voisi puolestaan auttaa minua minun omaisuuteni kanssa samalla tavalla. Ja tykkään remontoinnista :) Jos eroaisimme, näillä aiemmilla työpanoksilla ei olisi väliä koska ne on tasattu jo sitä mukaa kun niitä syntyy.

Miten mökin ylläpito kustannetaan?  V: ne jotka mökkiä käyttää, maksaa, ellei omistaja ole avokätinen ja anna mökkiä muiden käyttöön pelkästä antamisen ilosta :) Onhan se omistajallekin kiva että mökki on käytössä. Omistaja vastaa kuluista, jotka liittyy arvonnousuun tai -säilyttämiseen. Vieraat tuovat tuomisia tullessaan ja osallistuvat hommiin. Meillä on omat taloudet ja yksi yhteinen tili yhteisiä menoja varten. Olemme silloin tällöin toisillemme velkaa ja ne hoidetaan joko vastavuoroisilla hankinnoilla tai ihan vaan tilisiirrolla. Tarkkaa kirjaa pidetään vain yhteisistä menoista, ettei kumpikaan käytä yhteisiä rahoja omiin humputuksiin.

Miten lastenhoito tapahtuu? V: minä hoidan lapsia, sillä pystyn irrottautumaan työelämästä paremmin kuin mieheni. Mies suuremman osan kodin kuluista kompensaationa siitä, että oma työelämäni on katkolla.

Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? V: näitä ei ole tarpeen pohtia enää erotessa, sillä tilit on tasattu koko ajan :)

Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan? V: tähän vastasinkin jo aiemmin, vanhemmat voivat sopia miten tasaavat tilanteen. Se kannattaa tehdä jo silloin kun se on meneillään eikä vasta erotessa.

Pettämiskysymyksiä en ymmärrä.

Työpanoskysymykseen vastasin jo.

Viimeinen kysymysrimpsu kokista ja toimitusjohtajasta ei aukea.

Ap unohtaa, että se voi olla ihan hyvin niinkin päin, että se köyhä istuu kotona sohvalla vuosikaudet, ja laittaa rikkaan hoitamaan lapsia ja tekemään kotityöt, kunnostamaan mökkiä, jne jne, ja sitten vielä sen LISÄKSI vie erossa puolet esim. siitä rikkaan YKSIN kunnostamasta mökistä. Eli jos haluaa että homma menee reilusti, SILLOINKIN pitäisi pitää kirjaa koko ajan siitä kumpi tekee mitä ja panostaa mihinkin. Muuten toinen (rikas) tekee kaiken ja tuo talouteen kaiken rahan, ja sitten jos köyhempi lähtee bimbon/gigolon matkaan, se viekin vielä puolet kaikesta.

Millä ihmeen logiikalla sekään on reilua?

Tässä muutama esimerkkikohta, jotka tulivat mieleeni. Miten te avioehdolliset ratkaisette tällaiset tilanteet?

 

- Toisen omistama kesämökki, talo, auto tms. Kuka sitä saa käyttää? Kuka remontoi ja hoitaa mökkiä ja miten tämä köyhemmän antama työpanos otetaan huomioon erotessa? Miten mökin ylläpito kustannetaan? Perheen rahoista, vai onko puolisoilla myös avioliitossa omat taloudet? Jos perheen rahoista, niin miten tämä otetaan erossa huomioon?

Tiesitkö, että oli avioehtoa tai ei, niin avioliitossa puolisoiden omaisuus ei ole yhteistä. Kumpikin omistaa omansa ja saa tehdä sillä ihan mitä tahtoo (lukuunottamatta perheen yhteisenä asuntona käytettyä tilaa). Jos mökki on vain toisen omistuksessa, ei ole mitään merkitystä sillä, löytyykö avioehtoa vai ei, vain toinen omistaa ja toinen saa käyttää. Eli se köyhempi saa ilmaiseksi nauttia toisen omistamasta mökistä, mikä lienee vuositasolla melkoinen etu. Mitään sellaista ilmiötä kuin perheen rahat ei myöskään ole olemassa, ne on tienannut joka tapauksessa joku yksittäinen henkilö (erona on perheen yhteisen omaisuuden kerryttämä pääomatulo, jota tuskin on tilanteessa, jossa toinen on köyhä ja toinen rikas). Oletusarvoisesti se rikas maksaa mökin ylläpidon, koska vaikka puhutaan perheen rahoista, on se rikas ne tienannut. Ei siis tarvitse itkeä, että köyhä joutui maksajaksi.

- Lasten saaminen. Miten lastenhoito tapahtuu? Miten synnytykset, raskaudet ja lastenhoidot otetaan huomioon erossa? Miten kotivanhemman tekemä ilmainen työ korvataan erossa, jos molemmat vanhemmat ovat yhteisesti toivoneet lapsia ja heidän kotihoitoaan?

En ymmärrä, miten avioehto liittyy lasten hankkimiseen. Köyhemmän osapuolen ei ole pakko lapsia tehdä, jos katsoo, että ne pienentävät hänen tulojaan. Avioerossa ei lasketa tavanomaisille kotivanhempivuosille hintaa, vaikka ei olisi avioehtoa, joten kummallista ajatella niistä muutenkaan maksettavan. Eri asia on, jos puolisot sopivat toisen jäävän kotiin ja irtisanoutuvan työstään tukeakseen paremminansaitsevan uraa.

- Pettäminen. Avioehdossa vedotaan siihen, että köyhempi voi löytää toisen ja jättää. Mutta niin voi se rikkaampikin. Miten tämä otetaan huomioon erossa? Miksi vain rikasta on tarpeen suojella? Lisäksi rikkaampi voi kiristää köyhempää pysymään suhteessa (esim. omilla lakimiehillään lasten huoltajuuskiistoissa jne.). Miten köyhempää suojataan rikkaan hyväksikäytöltä?

Oletatko oikeasti, että jos ei tee avioehtoa niin ei petä toista? Tai ajatteletko niin, että kaikki ilman avioehtoa aviossa olevat haluavat puolisonsa omaisuuden eli tunnepuolella ei ole mitään merkitystä, pääasia on kahmia rahat, joita ei ole itse ansainnut? Sinustako kaikki köyhät odottavat sopivaa tilaisuutta vaatia itselleen puolisonsa omaisutta, vaikka itse eivät olisi vuosiin tehneet töitä. Jotenkin kamala ajatella, että köyhät haluavat hyötysuhteisiin.

- Suhteeseen panostaminen. Kovat tulot vaativat usein myös kovaa työtä. Tällöin arjen pyörittäminen jää usein sen toisen harteille. Miten tämä otetaan huomioon erossa?

Miten tämä otetaan huomioon, jos ei ole avioehtoa? Jos toisella on isot tulot, hän voi kustantaa kotiin siivoojan ja muuta apua, josta se köyhempi ei maksa euroakaan, mutta jonka tuloksista hän voi nauttia. Erossa on toki ikävä joutua tilanteeseen, jossa joutuu itse siivoamaan, mutta onko oikeasti sen työtä tekevän velvollisuus varmistaa toisen elintaso eronkin jälkeen?

- Työn arvo vs. palkka. Jos suhteessa on vaikkapa toimitusjohtaja ja kokki, niin miksi vain toimitusjohtajan työn tuloksia suojellaan? Miksi pidetään oletusarvoisena, että toimitusjohtaja saa toki nauttia täysin kokin ammatin tuomista eduista, mutta kokki ei toimitusjohtajan? Toimitusjohtaja ei joudu erossa luopumaan saamistaan eduista, joten miksi kokki joutuu? Miten tämä epäkohta otetaan huomioon erossa? Miksi raha on ainut tärkeä asia, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista?

Oletusarvoisesti perhe asuu yhdessä. Se kokki saa nauttia kodista, joka on hulppeampi kuin mihin hänellä olisi varaa. Kokki saa nauttia toimitusjohtajan purjeveneestä, kesämökistä, autosta, lapsille tarjottavasta laadukkaasta päivähoidosta, eliittikoulusta, preppauskursseista, yliopisto-opiskelusta ulkomailla jne. Eli kokki saa suhteessa paljon enemmän kuin se pomo, joka saa keskinkertaista ravintolaruokaa, toki laadukkaista aineksista, koska hän ne maksaa.

Avioehto turvaa sen, että köyhempi puoliso ei ajattele koko ajan rahaa. Suhteesta tulee paljon tasa-arvoisempi, kun molemmat tietävät, että meillä on nyt yhdessä käytössä kaikki tämä hyvä. Ja molemmat tietävät, että se köyhempi ei koskaan hae eroa siksi, että haluaa hyötyä puolisosta vaan eron syynä on joku muu kuin raha.

Eihän avioehdon olemassaolo tarkoita sitä, etteikö voitaisi määrätä avioliiton aikana yhdessä työllä ja lastenhoidolla kerrytettyä varallisuutta puoliksi. Ap ei taida ihan tajuta arkipäivän rahankäytön ja avioehdon eroa ja avioehdon variaatioita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi avioehto, pitäisi olla myös tarkasti lasketut omat taloudet. Systeemi vaatisi, että hoitovapaat, kotityöt ym. laskettaisiin rahassa ja hyvitettäisiin sille osapuolelle, joka luopuu tuloistaan ja eläke-eduistaan. Itse en tällaista laskemista kestäisi ja jaksaisi pidemmän päälle, vaan on reilumpi peli, että jaetaan kaikki tasan.

Joku sanoi, että rahaa ja rakkautta ei pidä sekoittaa. No, perinteisesti avioliitto on perhettä turvaava juridis-taloudellinen liitto. Rakastaa voi ilman avioliittoakin.

Usein avioehdolla turvataan sukumökki tai yritys. Se kuitenkin vaatii, että omistajalla on mahdollisuus huolehtia ylläpidosta omilla varoillaan, eikä siihen käytetä yhteisiä talousrahoja tms.

Hoitovapaan aikana palkkaa saava puoliso voi maksaa enemmän talousmenoista. Jos tuloerot ovat isot, kotona olevalle toinen voi ottaa vaikka eläkevakuutuksen. Rikas voi ostaa vaikka asunnon, mökin ja auton ja laittaa omistussuhteet puoliksi.

Jos kumpikin on yhtä pienituloinen, ei se toisen joskus tulevaisuudessa saama perintö vaikuta arkeen millään tavalla. Siinä vaiheessa perinnön saajaa voi nyppiä, kun avioliitto vetelee viimeisiään ja erohakemus on allekirjoittamista vaille valmis, perintö tupsahtaakin tilille ja siitä pitää maksaa puolet puolisolle.

Meillä on siis avioehto eikä se vaikuta arkeen millään tavalla vaan vasta mahdollisen eron yhteydessä. Meillä on muutenkin yhteiset menot yhteisiä, jotka jaetaan tasan, muuten kumpikin maksaa omistaan omat menot, säästöt, auton kulut ja mitä nyt mieleen juolahtaa. Perheen yhteiset rahat on minulle ehdoton ei-ei, sitä joskus kokeiltiin, mutta meillä se ei toiminut.

Ystäväni poika peri tätinsä isohkon omaisuuden, mm. asunto-osakkeita ja ok-talo Helsingin naapurikunnasta eli, omaisuus muutettiin rahaksi jäi perintöveron jälkeen vielä useita satoja tuhansia euroja. Kun poika oli solmimassa avioliittoa, ilmoitti hän yksiselitteisesti morsiamelleen, että nyt tehdään avioehto. Jos tulee ero, saa vaimo mukaansa sen, minkä oli hankkinut jo ennen suhteeseen tuloaan ja sen, mitä oli suhteen aikana hankkinut. Morsian oli harannut taalan kuvat silmissä vastaan, mutta oli lopulta taipunut, koska hänen isänsä oli niin fiksu, että oli puhunut tyttärelleen järkeä ja selittänyt, että tytär oli puolestaan saamassa vanhemmiltaan perintöä, johon miehellä ei testamenttimääräyksen perusteella ollut oikeutta.

Jos toisella osapuolella on avioliittoa solmittaessa isohko omaisuus ja toinen köyhä osapuoli ei suostu avioehtoon, on melko varmaa, että rahan himosta avioon ollaan oltu menossa.

Minä olen ilmeisesti ainut, mutta itse elän paljon mieluummin pienessä ja halvassa mutta omistamassani talossa halvan omaisuuden keskellä, kuin kalliisti ja hulppeasti mutta niin, että minut voidaan sieltä koska tahansa potkia pihalle.

Mua aina hymyilyttää tuo kun sanotaan että avioehdon vastustajat haluavat vain hyötyä siitä rahakkaasta osapuolesta.

Itse vastustan avioehtoa ja ottaisin mieluummin miehen joka on köyhä kuin kirkonrotta kuin miehen jolla on paljon omaisuutta ja tämä tuloero näkyy suhteessa. Ja se näkyy kyllä aina.

Mulle on kuitenkin tärkeää että yhdessä rakennetaan sitä elämää, ponnistellaan yhteisten tavoitteiden eteen, tehdään yhdessä taloudellisia päätöksiä ja ollaan tasapuolisia, kumpikaan ei tunne olevansa heikommassa asemassa tai niin että suhteessa on kaksi elintasoa.

Toinen kuitenkin mahdollistaa usein suhteessa toisen mahdollisuuden vaurastua ja se mikä on numeroilla paperilla oikein, ei välttämättä ole moraalisesti oikein.

Ainoa jossa avioehdon näen kohtuulliseksi on perinnön rajaaminen ulkopuolelle, jos antaja ja saaja näin haluaa.

Itse peruisin kihlauksen, jos minulta vaadittaisiin avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole avioehtoa vaikka mies on saanut jo parikin isohkoa perintöä, hänellä on vuokratuloja ja ansaitseekin vielä paljon enemmän. Erotilanteessa en edes alkaisi vaatimaan hänen perintöjään, mulle riittäisi puolikas tästä omasta talosta, jolla saisin kivan oman kämpän. Lapsillemme ne hänen perintönsä aikanaan menevät, joten miksi niitä itselleni vaatisin? Aviossa ollaan oltu pian parikymmentä vuotta.

Helppo sanoa nyt, kun kaikki on kohdillaan, mutta oletetaanpa, että miehesi loukkaisi sinua jotenkin. Ihanko olisi ok, että erossa sun elintaso alenee nykyisestä ja miehen ei muutu mihinkään? Siis mä kannatan avioehtoa, siksi juuri että jos/kun tulee loukkauksia puolin ja toisin, niin kaikki muuttuu. Ei niitä kaikille tule, mutta kukapa avioituva voi olla aiitä satavarma? Ja jos ei tule, niin mitä se avioehto haittaa, kysynpä vain aloittajalta. Jos siis unohdetaan ajatus, että sen haluavalle raha on tärkeää. Ehkä enempi oikeudenmukaisuus, joksi näen kyllä sen, että molempien sukuvarat ovat heidän, ei kumppanin.

Avioehto on mitä suurin rakkaudenosoitus.. Koska sehän on eron varalle ja kukaanhan ei ikinä eroa. Lisäksi se on osoitus siitä ettei ole toisen rahojen perässä vaan menee naimisiin rakkaudesta...