Miksi akateemiset naiset ovat usein sinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Et tainnut nyt yhtään ymmärtää mitä tarkoitin. Ja minulla on oikeus valita puolisoni juuri niillä kriteereillä kuin haluan. Eikä minun tarvitse pitää ketään muuta millään tavalla potentiaalisena puolisoehdokkaana. Kavereita voin toki olla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Minusta jokainen ansaitsee olla puolisolleen ei se yksi tuhannesta tai miljoonasta, vaan seitsemästä miljardista, eli ainoa, joka kelpaa.

Olenko jossain väittänyt ettei sinulla ole oikeutta? Minusta voit laittaa kriteerit vaikka vielä tiukemmaksi, mutta kyllähän me molemmat sen verran todennäköisyydestä tiedämme, että tiedämme myös mihin se johtaa. Mutta kuten sanottua, sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, koska ehkä et koskaan joudu tilanteeseen ja toisaalta vaikka joutuisit tilanteeseen, jossa sinulla ei olisi nykyistä puolisoasi, valitsisit vaihtoehdon olla ilman kokonaan.

Mutta kun alkaa noin niinkuin teoreettisesti laittamaan kriteerejä muille, niin onhan se itsensä korottamista. Kyllä muille voi kelvata, mutta minulle kelpaa vain tämä ja tämä. Minulle kelpaa vain Harvardissa opiskellut ja yli kaksi miljoona vuodessa tienaava ja vain määrätyllä sukupuulla varustettu ja yli 183, mutta alle 188 cm pitkä. Koska hei, muilla ei ole mitään lisäarvoa minulle annettavaksi.

Kyllä minusta jokaisen ihmisen pitää arvostaa itseään niin paljon, että huolii vain oikeasti täydellisen puolison. Mutta minä olenkin siitä vanhanaikainen, etten näe jossain kevytsuhteissa mitään arvoa, eikä minusta parisuhteessa kannata olla vain parisuhteen vuoksi.

Minäkin olen täysin kevytsuhteita vastaan, mutta parisuhteessa kuuluu olla onnellinen, eikä pönkittämässä statustaan.

Moni kävelee onnensa ohi, koska kuvittelee, että vain määrätyistä kouluista voi tulla määrätyillä ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä.

Ajattele, jos kyseessä olisi kissa. Toivot hyvää kissaa ja olet aivan vakuuttunut, että ainostaan Tampereelta niitä tulee. Sinulla on kokemusta tamperelaisista kissoista ja myös kokemusta yhdestä turkulaisesta, joka raapi sinua ja yhdestä kotkalaisessa, jolla oli lonkkavika. Nyt kerrot kaikille, että vain Tampereelta tulee sinun arvoisia kissoja. Muille kyllä voi kelvata muut, mutta sinulle vain tamperelainen, koska sinä tiedät etteivät muut vaan yllä heidän tasolleen. Olet mielummin ilman kissaa, kun otat kissan Jyväskylästä tai Karjaalta.

Mikä on sitten täydellistä? Akateemisille se on se koulutus ja muutama muukin juttu. Mutta kuten tiedämme niitä täydellisiä on harvassa ja varsinkin, kun on laittanut huonoja ominaisuuksia myös niille, joilla niitä ei ole, koska ei nyt vaan sattunut olemaan pääsytodistusta, jostain määrätystä koulusta.

Sinulla on käynyt tuuri. Löysit täydellisen oikeasta koulusta, mutta kuten kissa esimerkissä, ehkä jos oikeasti haluaisi onnellisen parisuhteen/kissan, eikä sitä vielä ole tullut vastaan, kannattaisi miettiä, jos avaisi silmänsä ja katsoisi myös sieltä yliopiston/Tampereen ulkopuolelta. Tiedä millaisia kissoja tai koiria sieltä Torniosta tai Imatralta voisi löytyä.

Entä jos haluan ragdollin koska tiedän haluavani kissan, jolla erittäin todennäköisesti on tiettyjä ominaisuuksia; pitääkö minun silti käydä tutustumassa myös siamilaisiin ja maatiaiskissoihin? Miten minun aikani riittää?

Räggärit ovat fiksuja, seurallisia, ihmsrakkaita ja lempeäluonteisia. Itselläni on sellainen, enkä muuhun vaihtaisi. Ohis, mutta pakko mainita tässä 😊

Onko ne?

Eivät ole kohdanneet vertaistaan...köh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä tiedän eronneita 50v miehiä (ei akateemisia) ja pienin ikäero uuden naisen kanssa on ollut 13 vuotta. Kahdella muulla on uusi naisystävä ollut reilusti alle 30-vuotias. Ei pääkaupunkiseudulla. Naisten ammatteja en tiedä.

mies50v

Mikä loppujen lopuksi on pointtisi tämän (todennäkösesti trollaavan ja keksityn) kommentin jälkeen? Mitä sitä välität siitä, jos akateemiset keski-ikäiset naiset eivät saa miestä? Oletko mukamas aidosti pahoillasi heidän puolestaan? 

Sinähän et ilmeisesti kuitenkaan puhu itsestäsi. Et ole yksi näistä 5-kymppisistä, jotka ovat saaneet nuoren naisystävän. Muutenhan puhuisit minä-muodossa, etkä viittaisi toisiin miehiin. Ehkä et edes olet tuon ikäinen mies, vaan joku nuori poika haaveilemassa tulevaisuudesta, jossa sinulla on nuoria naisia. Säälittävää sinänsä.

Ennen kaikkea olet täällä vain yhdestä syystä: väittämässä, että vanhemmat naiset (eli 25-vuotiaat) eivät kelpaa miehille. Sinulla on pakkomielle näihin ketjuihin, joissa pääset hokemaan tuota yhtä ja samaa. 

Totta tavallaan. En ole edes vielä kunnolla eronnut. Exän tavaraa kämpässä hurumykketi. Pointti oli se, että akateemiset naiset koettavat usein päteä koulutuksellaan ja tuo ei normi mieheen toimi. Osa voi jopa pelästyä ylpeää korkeakoulutuksellaan kehuvaa naista. Joku akateeminen tohtorimies (sykerö) voi siihen kallistua, mutta ei keskiverto tyyppi. Miehiähän te olette hakemassa..vinkkinä kuntoilemaan ja naisellista käytöstä kehiin ja vaaditte miehiltä myös hyvää käytöstä, niin flaksaa ennenpitkää.

mies50v

No miestä joo, mutta kun ei se kaikki voi olla pelkkää seksiä vaan pitäisi olla puhuttavaa ja halua puolin ja toisin viettää aikaa yhdessä ja jotain samanlaista huumoria ja mielenkiinnon kohdetta. 

Toki, kropasta voisi pitää paremman huolen, mutta ihan on yhteinen ongelma miehille ja naisille, että keski-iässä elämä saattaa olla niin ruuhkaista, ettei sille ole ollut riittävästi aikaa. 

Ei olekkaan ja en mitään seksiä ajatellutkaan tuolla vartalo hommalla. Edustavan näköinen vain nyt saa kumppanin paremmin oli mies tai nainen. Kropan saa kyllä helpommin kuntoon katsomalla mitä laittaa suuhun. Ymmärrän kyllä hormoni toimintojen eron miehen ja naisen välillä. Sen takia ainakin minä annan anteeksi kiloja. Akateemisuus ei minun mielestä juurikaan tuo lisäarvoa ja on Joillekin jopa se karkoitin.

mies50v

Mikään ei ole niin mukavaa kuin kaikkitietävä opettajanainen, joka itkee silloin kun hänet jättää.

Opettajien ei sitten varmaan kannata amista huolia, jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta mutta oikeastaan se on kyse enemmän siitä koulutuskesta, ei niinkään rahasta. Amista ei voi esitellä ilman nolostumista omalle ystäväporukalla ja ei se ehkä osaisi edes käyttäytyä tarpeeksi fiinistä brunssilla. 

 

Niin miksi se on näin. Minusta on huomattavasti todennäköisempää, että esim. amis piereskelee brunssipöydässä kuin akateeminen. Tai käyttää n..k.ri -sanaa. Onko joku eri mieltä / onko jollain selvästi erilainen kokemus? Miksi "perusmiehet" ovat tällaisia?

Jos tuo n.k.ri sana on se pointti, niin otan osaa. Etsinnästä tulee vaikeaa. Toki idioottimaista käyttää tuota sanaa muualla kuin suljetussa omassa porukassa (ei ehkä sielläkään, mutta ei tuo mikään taikasana ole), mutta silti tuntuu että olet herkkänahkainen ja ehkä monikulttuuri ihminen. Sinuna kokeilisin ulkomaalaisia miehiä. Yleensä käyttäytyvät paremmin 

mies50v

mies50v

Kyse on laajemmasta ongelmasta, jota ko. sanan käyttö ilmentää hyvin muttei tarpeeksi. Miksi amiksen tai pelkän peruskoulun käyneet miehet ottavat itselleen tilaa ns. sikailemalla? Onko se huomionhakua? Eivätkö he saa ääntänsä kuuluviin, vai alkavatko he pérseilemään kapinoidakseen yläluokan tapakulttuuria vastaan? Eivätkö he ymmärrä tai välitä, kuinka alentavaa se on puolisolle?

Kyllä se vain on kovin noloa, kun illan isäntä juo liikaa, alkaa hölöttää jotain pérsusaarnaa, vetää heti sen perään housunsa alas ja päästää ilmoille mojovan paukun. Akateeminen mies ei ikinä käyttäytyisi näin, paitsi jos on selvästi päästään vialla. Tästä syystä en itse halua amiksen käynyttä, kun olen saanut muutaman kerran todistaa tällaista huonoa käytöstä, jonka tarkoituksena on pilata toisten tunnelma ja nolata puoliso. Aina asetelma on ollut niin päin, että alemmin koulutettu alkaa ryttyillä itseään sivistyneemmille ja parempitapaisille.

En ole kyllä koskaan kuullut noin huonosta käytöksestä, edes amisten joukossa ja ainakaan jossa on naispuolisia mukana. Miesporukoissa nyt on mitä on, olivatpa he sitten akateemisiakin. Persusaarnaan sanoisin että sunnuntaina poksahtaa ja politiikkaan harvemmin jaksaa kenelläkään mielenkiinto illanistujaisissa. Ihan hyvä valinta sinänsä akateeminen. Monesti sopivat ehkä paremmin yhteen jos vain sellainen löytyy. Onnea hakuihin

mies50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Et tainnut nyt yhtään ymmärtää mitä tarkoitin. Ja minulla on oikeus valita puolisoni juuri niillä kriteereillä kuin haluan. Eikä minun tarvitse pitää ketään muuta millään tavalla potentiaalisena puolisoehdokkaana. Kavereita voin toki olla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Minusta jokainen ansaitsee olla puolisolleen ei se yksi tuhannesta tai miljoonasta, vaan seitsemästä miljardista, eli ainoa, joka kelpaa.

Olenko jossain väittänyt ettei sinulla ole oikeutta? Minusta voit laittaa kriteerit vaikka vielä tiukemmaksi, mutta kyllähän me molemmat sen verran todennäköisyydestä tiedämme, että tiedämme myös mihin se johtaa. Mutta kuten sanottua, sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, koska ehkä et koskaan joudu tilanteeseen ja toisaalta vaikka joutuisit tilanteeseen, jossa sinulla ei olisi nykyistä puolisoasi, valitsisit vaihtoehdon olla ilman kokonaan.

Mutta kun alkaa noin niinkuin teoreettisesti laittamaan kriteerejä muille, niin onhan se itsensä korottamista. Kyllä muille voi kelvata, mutta minulle kelpaa vain tämä ja tämä. Minulle kelpaa vain Harvardissa opiskellut ja yli kaksi miljoona vuodessa tienaava ja vain määrätyllä sukupuulla varustettu ja yli 183, mutta alle 188 cm pitkä. Koska hei, muilla ei ole mitään lisäarvoa minulle annettavaksi.

Kyllä minusta jokaisen ihmisen pitää arvostaa itseään niin paljon, että huolii vain oikeasti täydellisen puolison. Mutta minä olenkin siitä vanhanaikainen, etten näe jossain kevytsuhteissa mitään arvoa, eikä minusta parisuhteessa kannata olla vain parisuhteen vuoksi.

Minäkin olen täysin kevytsuhteita vastaan, mutta parisuhteessa kuuluu olla onnellinen, eikä pönkittämässä statustaan.

Moni kävelee onnensa ohi, koska kuvittelee, että vain määrätyistä kouluista voi tulla määrätyillä ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä.

Ajattele, jos kyseessä olisi kissa. Toivot hyvää kissaa ja olet aivan vakuuttunut, että ainostaan Tampereelta niitä tulee. Sinulla on kokemusta tamperelaisista kissoista ja myös kokemusta yhdestä turkulaisesta, joka raapi sinua ja yhdestä kotkalaisessa, jolla oli lonkkavika. Nyt kerrot kaikille, että vain Tampereelta tulee sinun arvoisia kissoja. Muille kyllä voi kelvata muut, mutta sinulle vain tamperelainen, koska sinä tiedät etteivät muut vaan yllä heidän tasolleen. Olet mielummin ilman kissaa, kun otat kissan Jyväskylästä tai Karjaalta.

Mikä on sitten täydellistä? Akateemisille se on se koulutus ja muutama muukin juttu. Mutta kuten tiedämme niitä täydellisiä on harvassa ja varsinkin, kun on laittanut huonoja ominaisuuksia myös niille, joilla niitä ei ole, koska ei nyt vaan sattunut olemaan pääsytodistusta, jostain määrätystä koulusta.

Sinulla on käynyt tuuri. Löysit täydellisen oikeasta koulusta, mutta kuten kissa esimerkissä, ehkä jos oikeasti haluaisi onnellisen parisuhteen/kissan, eikä sitä vielä ole tullut vastaan, kannattaisi miettiä, jos avaisi silmänsä ja katsoisi myös sieltä yliopiston/Tampereen ulkopuolelta. Tiedä millaisia kissoja tai koiria sieltä Torniosta tai Imatralta voisi löytyä.

Entä jos haluan ragdollin koska tiedän haluavani kissan, jolla erittäin todennäköisesti on tiettyjä ominaisuuksia; pitääkö minun silti käydä tutustumassa myös siamilaisiin ja maatiaiskissoihin? Miten minun aikani riittää?

Räggärit ovat fiksuja, seurallisia, ihmsrakkaita ja lempeäluonteisia. Itselläni on sellainen, enkä muuhun vaihtaisi. Ohis, mutta pakko mainita tässä 😊

Mitä ne on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Et tainnut nyt yhtään ymmärtää mitä tarkoitin. Ja minulla on oikeus valita puolisoni juuri niillä kriteereillä kuin haluan. Eikä minun tarvitse pitää ketään muuta millään tavalla potentiaalisena puolisoehdokkaana. Kavereita voin toki olla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Minusta jokainen ansaitsee olla puolisolleen ei se yksi tuhannesta tai miljoonasta, vaan seitsemästä miljardista, eli ainoa, joka kelpaa.

Olenko jossain väittänyt ettei sinulla ole oikeutta? Minusta voit laittaa kriteerit vaikka vielä tiukemmaksi, mutta kyllähän me molemmat sen verran todennäköisyydestä tiedämme, että tiedämme myös mihin se johtaa. Mutta kuten sanottua, sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, koska ehkä et koskaan joudu tilanteeseen ja toisaalta vaikka joutuisit tilanteeseen, jossa sinulla ei olisi nykyistä puolisoasi, valitsisit vaihtoehdon olla ilman kokonaan.

Mutta kun alkaa noin niinkuin teoreettisesti laittamaan kriteerejä muille, niin onhan se itsensä korottamista. Kyllä muille voi kelvata, mutta minulle kelpaa vain tämä ja tämä. Minulle kelpaa vain Harvardissa opiskellut ja yli kaksi miljoona vuodessa tienaava ja vain määrätyllä sukupuulla varustettu ja yli 183, mutta alle 188 cm pitkä. Koska hei, muilla ei ole mitään lisäarvoa minulle annettavaksi.

Kyllä minusta jokaisen ihmisen pitää arvostaa itseään niin paljon, että huolii vain oikeasti täydellisen puolison. Mutta minä olenkin siitä vanhanaikainen, etten näe jossain kevytsuhteissa mitään arvoa, eikä minusta parisuhteessa kannata olla vain parisuhteen vuoksi.

Minäkin olen täysin kevytsuhteita vastaan, mutta parisuhteessa kuuluu olla onnellinen, eikä pönkittämässä statustaan.

Moni kävelee onnensa ohi, koska kuvittelee, että vain määrätyistä kouluista voi tulla määrätyillä ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä.

Ajattele, jos kyseessä olisi kissa. Toivot hyvää kissaa ja olet aivan vakuuttunut, että ainostaan Tampereelta niitä tulee. Sinulla on kokemusta tamperelaisista kissoista ja myös kokemusta yhdestä turkulaisesta, joka raapi sinua ja yhdestä kotkalaisessa, jolla oli lonkkavika. Nyt kerrot kaikille, että vain Tampereelta tulee sinun arvoisia kissoja. Muille kyllä voi kelvata muut, mutta sinulle vain tamperelainen, koska sinä tiedät etteivät muut vaan yllä heidän tasolleen. Olet mielummin ilman kissaa, kun otat kissan Jyväskylästä tai Karjaalta.

Mikä on sitten täydellistä? Akateemisille se on se koulutus ja muutama muukin juttu. Mutta kuten tiedämme niitä täydellisiä on harvassa ja varsinkin, kun on laittanut huonoja ominaisuuksia myös niille, joilla niitä ei ole, koska ei nyt vaan sattunut olemaan pääsytodistusta, jostain määrätystä koulusta.

Sinulla on käynyt tuuri. Löysit täydellisen oikeasta koulusta, mutta kuten kissa esimerkissä, ehkä jos oikeasti haluaisi onnellisen parisuhteen/kissan, eikä sitä vielä ole tullut vastaan, kannattaisi miettiä, jos avaisi silmänsä ja katsoisi myös sieltä yliopiston/Tampereen ulkopuolelta. Tiedä millaisia kissoja tai koiria sieltä Torniosta tai Imatralta voisi löytyä.

Entä jos haluan ragdollin koska tiedän haluavani kissan, jolla erittäin todennäköisesti on tiettyjä ominaisuuksia; pitääkö minun silti käydä tutustumassa myös siamilaisiin ja maatiaiskissoihin? Miten minun aikani riittää?

Räggärit ovat fiksuja, seurallisia, ihmsrakkaita ja lempeäluonteisia. Itselläni on sellainen, enkä muuhun vaihtaisi. Ohis, mutta pakko mainita tässä 😊

Mitä ne on?

Varmaan rägdolleja

mies50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä tiedän eronneita 50v miehiä (ei akateemisia) ja pienin ikäero uuden naisen kanssa on ollut 13 vuotta. Kahdella muulla on uusi naisystävä ollut reilusti alle 30-vuotias. Ei pääkaupunkiseudulla. Naisten ammatteja en tiedä.

mies50v

Mikä loppujen lopuksi on pointtisi tämän (todennäkösesti trollaavan ja keksityn) kommentin jälkeen? Mitä sitä välität siitä, jos akateemiset keski-ikäiset naiset eivät saa miestä? Oletko mukamas aidosti pahoillasi heidän puolestaan? 

Sinähän et ilmeisesti kuitenkaan puhu itsestäsi. Et ole yksi näistä 5-kymppisistä, jotka ovat saaneet nuoren naisystävän. Muutenhan puhuisit minä-muodossa, etkä viittaisi toisiin miehiin. Ehkä et edes olet tuon ikäinen mies, vaan joku nuori poika haaveilemassa tulevaisuudesta, jossa sinulla on nuoria naisia. Säälittävää sinänsä.

Ennen kaikkea olet täällä vain yhdestä syystä: väittämässä, että vanhemmat naiset (eli 25-vuotiaat) eivät kelpaa miehille. Sinulla on pakkomielle näihin ketjuihin, joissa pääset hokemaan tuota yhtä ja samaa. 

Totta tavallaan. En ole edes vielä kunnolla eronnut. Exän tavaraa kämpässä hurumykketi. Pointti oli se, että akateemiset naiset koettavat usein päteä koulutuksellaan ja tuo ei normi mieheen toimi. Osa voi jopa pelästyä ylpeää korkeakoulutuksellaan kehuvaa naista. Joku akateeminen tohtorimies (sykerö) voi siihen kallistua, mutta ei keskiverto tyyppi. Miehiähän te olette hakemassa..vinkkinä kuntoilemaan ja naisellista käytöstä kehiin ja vaaditte miehiltä myös hyvää käytöstä, niin flaksaa ennenpitkää.

mies50v

No miestä joo, mutta kun ei se kaikki voi olla pelkkää seksiä vaan pitäisi olla puhuttavaa ja halua puolin ja toisin viettää aikaa yhdessä ja jotain samanlaista huumoria ja mielenkiinnon kohdetta. 

Toki, kropasta voisi pitää paremman huolen, mutta ihan on yhteinen ongelma miehille ja naisille, että keski-iässä elämä saattaa olla niin ruuhkaista, ettei sille ole ollut riittävästi aikaa. 

Ei olekkaan ja en mitään seksiä ajatellutkaan tuolla vartalo hommalla. Edustavan näköinen vain nyt saa kumppanin paremmin oli mies tai nainen. Kropan saa kyllä helpommin kuntoon katsomalla mitä laittaa suuhun. Ymmärrän kyllä hormoni toimintojen eron miehen ja naisen välillä. Sen takia ainakin minä annan anteeksi kiloja. Akateemisuus ei minun mielestä juurikaan tuo lisäarvoa ja on Joillekin jopa se karkoitin.

mies50v

Siis ajattelin sinun tarkoittavan seksiä sillä, että miestä ollaan etsimässä. Kun minusta siihen mieheen sisältyy se henkinenkin puoli ja jos toinen on taitava tai ainakin innokas keskustelija ja tottunut analysoimaan asioita ja toinen sitten sellainen, että jutut liikkuvat vain suppealla skaalalla tai ihan höpössä niin yhdessäolo on puolin ja toisin aika tuskaa. 

Kaksi eksää on kuitannut puheeni ihan vaan joutavaksi höpinäksi, papatukseksi jne. Sen sijaan kun ollaan ammatillisessa tasossa samalla tasolla, mies haluaakin kuulla mielipiteitäni, haluaa keskustella kanssani, pitää minua fiksuna jne. 

Nuoruudessani oli tyyppi, jonka olisin ehdottomasti ottanut fyysisen puolen osalta, mutta kun ei meillä ollut riittävän syvää ja laajaa puhuttavaa, en uskaltanut ottaa riskiä, ettei suhde syvenisi koskaan. Vieläkin, jos katson hänen kuvaansa, tekisi mieli hypätä hänen syliinsä, mutta ei siitä varmaan mitään olisi tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ominaisuus on pariutua ylöspäin, korkean statuksen, kompetenssin tai kouluksen mukaan.

Miehet ovat loppumassa, niitä ei riitä, ainoastaan luusereita tarjolla. Feminismi tulee turvaamaan ilmiön voimistumisen.

Ja kuitenkin totuus on, että nainen ottaa todennäköisemmin itseään huonommin koulutetun puolison kuin mies. Vaikka mitä sanoisitte, fakta on kuitenkin se, että miehet pariutuvat ylöspäin.

Öhöm.. Mitäs sitten nämä tuontivaimot ovat? Uskoisin tähän muuten, jos nämä keskituloiset/duunarimiehet eivät tuon tuosta ylistäisi Aasiasta tuotuja vaimojaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet mielummin pelaavat luurit korvilla kuin seurustelevat. Kuka tuollaista katselisi.

Kyllä akateemiset sinkkunaisetkin voi pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vielä lisätä sellainen juttu, että akateemisen naisen kanssa tulee vielä hänen kaveripiirinsä kilpailu mukana.Jatkuvasti pitää olla uutta sohvaa ostamassa, tai hienompaa matkaa kun kavereilla.Sellainen jatkuva kilpailu ja toisten arvostelu on myös aika rasittavaa miehelle, joka haluisi edes kerran kuussa lauantaina hengähtää siinä sohvalla, eikä olla viinilasi kädessä edustamassa jossain diipadaapa tilaisuudessa vaimokkeen kanssa.

Ja sitten heräsit mennäksesi kuselle. Ihan oikeasti taas... akateemisia on esim. peruskoulun opettajat (muuten _ylivoimaisesti_ suurin akateemisten yksittäinen ryhmä) ja suuri osa esim. sosiaalityöntekijöitä, kirjastonhoitajat yms. Missä ihmeen pintaliitokuplassa sinä kuvittelet akateemisesti koulutettujen ihmisten elävän?

Siinä kuplassa johon olen päässyt täällä pääkaupunkiseudulla tutustumaan.

Tosin pitää myöntää, että ammattikorkean käyneet tuntuvat pitävän itseään monesti paljon korkeamman statuksen henkilöinä, kun yliopiston käyneet.En tiedä onko tämä sitten joku alemmuuden tunne, jota korjataan jatkuvalla brändäyksellä.

Ilmeneekö tämä niin että AMKin käyneet kutsuvat kouluaan korkeakouluksi? Eivät suostu kutsumaan amikseksi, kuten jotkut akateemiset haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä tiedän eronneita 50v miehiä (ei akateemisia) ja pienin ikäero uuden naisen kanssa on ollut 13 vuotta. Kahdella muulla on uusi naisystävä ollut reilusti alle 30-vuotias. Ei pääkaupunkiseudulla. Naisten ammatteja en tiedä.

mies50v

Mikä loppujen lopuksi on pointtisi tämän (todennäkösesti trollaavan ja keksityn) kommentin jälkeen? Mitä sitä välität siitä, jos akateemiset keski-ikäiset naiset eivät saa miestä? Oletko mukamas aidosti pahoillasi heidän puolestaan? 

Sinähän et ilmeisesti kuitenkaan puhu itsestäsi. Et ole yksi näistä 5-kymppisistä, jotka ovat saaneet nuoren naisystävän. Muutenhan puhuisit minä-muodossa, etkä viittaisi toisiin miehiin. Ehkä et edes olet tuon ikäinen mies, vaan joku nuori poika haaveilemassa tulevaisuudesta, jossa sinulla on nuoria naisia. Säälittävää sinänsä.

Ennen kaikkea olet täällä vain yhdestä syystä: väittämässä, että vanhemmat naiset (eli 25-vuotiaat) eivät kelpaa miehille. Sinulla on pakkomielle näihin ketjuihin, joissa pääset hokemaan tuota yhtä ja samaa. 

Totta tavallaan. En ole edes vielä kunnolla eronnut. Exän tavaraa kämpässä hurumykketi. Pointti oli se, että akateemiset naiset koettavat usein päteä koulutuksellaan ja tuo ei normi mieheen toimi. Osa voi jopa pelästyä ylpeää korkeakoulutuksellaan kehuvaa naista. Joku akateeminen tohtorimies (sykerö) voi siihen kallistua, mutta ei keskiverto tyyppi. Miehiähän te olette hakemassa..vinkkinä kuntoilemaan ja naisellista käytöstä kehiin ja vaaditte miehiltä myös hyvää käytöstä, niin flaksaa ennenpitkää.

mies50v

No miestä joo, mutta kun ei se kaikki voi olla pelkkää seksiä vaan pitäisi olla puhuttavaa ja halua puolin ja toisin viettää aikaa yhdessä ja jotain samanlaista huumoria ja mielenkiinnon kohdetta. 

Toki, kropasta voisi pitää paremman huolen, mutta ihan on yhteinen ongelma miehille ja naisille, että keski-iässä elämä saattaa olla niin ruuhkaista, ettei sille ole ollut riittävästi aikaa. 

Ei olekkaan ja en mitään seksiä ajatellutkaan tuolla vartalo hommalla. Edustavan näköinen vain nyt saa kumppanin paremmin oli mies tai nainen. Kropan saa kyllä helpommin kuntoon katsomalla mitä laittaa suuhun. Ymmärrän kyllä hormoni toimintojen eron miehen ja naisen välillä. Sen takia ainakin minä annan anteeksi kiloja. Akateemisuus ei minun mielestä juurikaan tuo lisäarvoa ja on Joillekin jopa se karkoitin.

mies50v

Siis ajattelin sinun tarkoittavan seksiä sillä, että miestä ollaan etsimässä. Kun minusta siihen mieheen sisältyy se henkinenkin puoli ja jos toinen on taitava tai ainakin innokas keskustelija ja tottunut analysoimaan asioita ja toinen sitten sellainen, että jutut liikkuvat vain suppealla skaalalla tai ihan höpössä niin yhdessäolo on puolin ja toisin aika tuskaa. 

Kaksi eksää on kuitannut puheeni ihan vaan joutavaksi höpinäksi, papatukseksi jne. Sen sijaan kun ollaan ammatillisessa tasossa samalla tasolla, mies haluaakin kuulla mielipiteitäni, haluaa keskustella kanssani, pitää minua fiksuna jne. 

Nuoruudessani oli tyyppi, jonka olisin ehdottomasti ottanut fyysisen puolen osalta, mutta kun ei meillä ollut riittävän syvää ja laajaa puhuttavaa, en uskaltanut ottaa riskiä, ettei suhde syvenisi koskaan. Vieläkin, jos katson hänen kuvaansa, tekisi mieli hypätä hänen syliinsä, mutta ei siitä varmaan mitään olisi tullut. 

Njaa, mulla olis varmaan syvää ja laajaakin puhuttavaa, mutta keskustelen nämä jutut töissä, eikä riitä energia niitä enää jauhaa kotona. Miksi yleensä pitää koko ajan keskustella jostakin? Naisten hössötyksiä.

Niillä on järki päässä. Siksi. Eihän kukaan jolla järkeä on ota miestä sohvalleen makoilemaan ja piereksimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vielä lisätä sellainen juttu, että akateemisen naisen kanssa tulee vielä hänen kaveripiirinsä kilpailu mukana.Jatkuvasti pitää olla uutta sohvaa ostamassa, tai hienompaa matkaa kun kavereilla.Sellainen jatkuva kilpailu ja toisten arvostelu on myös aika rasittavaa miehelle, joka haluisi edes kerran kuussa lauantaina hengähtää siinä sohvalla, eikä olla viinilasi kädessä edustamassa jossain diipadaapa tilaisuudessa vaimokkeen kanssa.

Ja sitten heräsit mennäksesi kuselle. Ihan oikeasti taas... akateemisia on esim. peruskoulun opettajat (muuten _ylivoimaisesti_ suurin akateemisten yksittäinen ryhmä) ja suuri osa esim. sosiaalityöntekijöitä, kirjastonhoitajat yms. Missä ihmeen pintaliitokuplassa sinä kuvittelet akateemisesti koulutettujen ihmisten elävän?

Siinä kuplassa johon olen päässyt täällä pääkaupunkiseudulla tutustumaan.

Tosin pitää myöntää, että ammattikorkean käyneet tuntuvat pitävän itseään monesti paljon korkeamman statuksen henkilöinä, kun yliopiston käyneet.En tiedä onko tämä sitten joku alemmuuden tunne, jota korjataan jatkuvalla brändäyksellä.

Ilmeneekö tämä niin että AMKin käyneet kutsuvat kouluaan korkeakouluksi? Eivät suostu kutsumaan amikseksi, kuten jotkut akateemiset haluaisivat.

Ei AMK ole amis. En ole ikinä kuullut kenenkään akateemisen väittävän niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä tiedän eronneita 50v miehiä (ei akateemisia) ja pienin ikäero uuden naisen kanssa on ollut 13 vuotta. Kahdella muulla on uusi naisystävä ollut reilusti alle 30-vuotias. Ei pääkaupunkiseudulla. Naisten ammatteja en tiedä.

mies50v

Mikä loppujen lopuksi on pointtisi tämän (todennäkösesti trollaavan ja keksityn) kommentin jälkeen? Mitä sitä välität siitä, jos akateemiset keski-ikäiset naiset eivät saa miestä? Oletko mukamas aidosti pahoillasi heidän puolestaan? 

Sinähän et ilmeisesti kuitenkaan puhu itsestäsi. Et ole yksi näistä 5-kymppisistä, jotka ovat saaneet nuoren naisystävän. Muutenhan puhuisit minä-muodossa, etkä viittaisi toisiin miehiin. Ehkä et edes olet tuon ikäinen mies, vaan joku nuori poika haaveilemassa tulevaisuudesta, jossa sinulla on nuoria naisia. Säälittävää sinänsä.

Ennen kaikkea olet täällä vain yhdestä syystä: väittämässä, että vanhemmat naiset (eli 25-vuotiaat) eivät kelpaa miehille. Sinulla on pakkomielle näihin ketjuihin, joissa pääset hokemaan tuota yhtä ja samaa. 

Totta tavallaan. En ole edes vielä kunnolla eronnut. Exän tavaraa kämpässä hurumykketi. Pointti oli se, että akateemiset naiset koettavat usein päteä koulutuksellaan ja tuo ei normi mieheen toimi. Osa voi jopa pelästyä ylpeää korkeakoulutuksellaan kehuvaa naista. Joku akateeminen tohtorimies (sykerö) voi siihen kallistua, mutta ei keskiverto tyyppi. Miehiähän te olette hakemassa..vinkkinä kuntoilemaan ja naisellista käytöstä kehiin ja vaaditte miehiltä myös hyvää käytöstä, niin flaksaa ennenpitkää.

mies50v

No miestä joo, mutta kun ei se kaikki voi olla pelkkää seksiä vaan pitäisi olla puhuttavaa ja halua puolin ja toisin viettää aikaa yhdessä ja jotain samanlaista huumoria ja mielenkiinnon kohdetta. 

Toki, kropasta voisi pitää paremman huolen, mutta ihan on yhteinen ongelma miehille ja naisille, että keski-iässä elämä saattaa olla niin ruuhkaista, ettei sille ole ollut riittävästi aikaa. 

Ei olekkaan ja en mitään seksiä ajatellutkaan tuolla vartalo hommalla. Edustavan näköinen vain nyt saa kumppanin paremmin oli mies tai nainen. Kropan saa kyllä helpommin kuntoon katsomalla mitä laittaa suuhun. Ymmärrän kyllä hormoni toimintojen eron miehen ja naisen välillä. Sen takia ainakin minä annan anteeksi kiloja. Akateemisuus ei minun mielestä juurikaan tuo lisäarvoa ja on Joillekin jopa se karkoitin.

mies50v

Siis ajattelin sinun tarkoittavan seksiä sillä, että miestä ollaan etsimässä. Kun minusta siihen mieheen sisältyy se henkinenkin puoli ja jos toinen on taitava tai ainakin innokas keskustelija ja tottunut analysoimaan asioita ja toinen sitten sellainen, että jutut liikkuvat vain suppealla skaalalla tai ihan höpössä niin yhdessäolo on puolin ja toisin aika tuskaa. 

Kaksi eksää on kuitannut puheeni ihan vaan joutavaksi höpinäksi, papatukseksi jne. Sen sijaan kun ollaan ammatillisessa tasossa samalla tasolla, mies haluaakin kuulla mielipiteitäni, haluaa keskustella kanssani, pitää minua fiksuna jne. 

Nuoruudessani oli tyyppi, jonka olisin ehdottomasti ottanut fyysisen puolen osalta, mutta kun ei meillä ollut riittävän syvää ja laajaa puhuttavaa, en uskaltanut ottaa riskiä, ettei suhde syvenisi koskaan. Vieläkin, jos katson hänen kuvaansa, tekisi mieli hypätä hänen syliinsä, mutta ei siitä varmaan mitään olisi tullut. 

Njaa, mulla olis varmaan syvää ja laajaakin puhuttavaa, mutta keskustelen nämä jutut töissä, eikä riitä energia niitä enää jauhaa kotona. Miksi yleensä pitää koko ajan keskustella jostakin? Naisten hössötyksiä.

Niin no, keskimääräinen ajattelemaan ja kommunikoimaan tottunut nainen haluaa keskustella miehensä kanssa. Ja sinä kuittaat sen hömpsötyksenä. Juuri tällaisissa tapauksissa joku kielitaidoton tuontivaimo voi olla oikein hyvä, rakkauden kieli silloin tällöin riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä pitääkin ihmetellä. Ihan tavallisia ihmisiä ne akateemisetkin.

No mikä siinä sitten on, etteivät he näe muita tavallisina ihmisinä? Tässäkin ketjussa annetaan ymmärtää kuinka ei-akateemiset halveksivat korkeimman tason opiskelua, vaikka monet heistä ovat käyneet sekä lukion ja senkin jälkeen vaikka mitä koulua ja kurssia. Kuinka ainoastaan korkeakoulua käymällä ihmisellä voi olla käytöstavat. Ja kielitaitokin on varattu ainoastaan yliopistosta tuleville ja lapsiaankaan hoitavat ainoastaan tohtorikoulutuksessa olleet.

Jos joku kouluttamaton aavistuksen verran suuremalla todennäköisyydellä on juntti, se ei tee kaikista muista sellaista. Eikä muutama huippuälykäs huippututkija tee muista yliopistossa opiskelleista, jotain hyvän ihmisen esikuvaa.

Suomessa on suuri määrä oikein sivistyneitä ihmisiä, joilla ei ole maisterin papereita taskussa, joten miksi näiden akateemisten on ihan väkisin saatava näyttämään nämä ihmiset, jotenkin huonoina, kun he eivät sitä ole?

Vierailija kirjoitti:

Niillä on järki päässä. Siksi. Eihän kukaan jolla järkeä on ota miestä sohvalleen makoilemaan ja piereksimään.

Ihan niinkuin pelkästään amislaiset flatuloisivat. Kun on tarpeeksi korkea koulutus, kaasua ei muodostu? =)

Siksi koska miehet ottavat mieluummin itseään typerämmän ja vähemmän koulutetun naisen. Saavat sitten tuntea olevansa perheen pää ja luomakunnan kruunu. Sellaisesta saa kuuliaisen kodinhengettären, ja se on helppo vaihtaa nuorempaan, kun kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Kovia tieteitä opiskelleena ja eräässä suomalaisessa suuryrityksessä työskentelevänä miehenä olen huomannut että olen kaikista vähiten samaa mieltä näiden pehmeitä tieteitä opiskelleiden naisten kanssa. Maailmankuvat ovat käytännössä toistensa peilikuvia. Feministinen vasemmistolainen cityvihreä on aika kaukana siitä millainen toivoin vaimon olevan. Kovia tieteitä opiskelleissa akateemisissa sen sijaan on paljon potentiaalisia tapauksia, mutta toisaalta kilpailukin on heistä rajumpaa, kun alat ovat hyvin miesvaltaisia. Mielummin duunarikin kuin kaikki väärät mielipiteet omaksunut akateeminen.

Mikä siinä on että humanistit ja luonnontieteilijät edelleen asetetaan vastakkain? Tympii todellakin kun aina pehmeitä tieteitä ja niitä opiskeleviä vähätellään. Tietoa ja tutkimusta maailmasta olisi paljon vähemmän ilman humanisteja, koska kaikella on paikkansa ja kaikki tieto maailmasta on tärkeää. Poikkitieteellisyys on myös hyvin hedelmällistä. Harmi sinänsä että akateeminen maailma on jokseenkin fakkiutunutta, vaikka ollaankin menossa enemmän ja enemmän eri alojen yhteistyön suuntaan.

Terv.: taidehistorioitsiva luonnontieteilijä

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet tietävät heidät turhiksi ja haluavat aidon naisen.

Ai, sinä olet niitä "vanhankansan" ihmisiä, joiden mielestä naisten ei kuulu käydä kouluja ja opiskella. Ihan turhaa hommaa ja menee vaan akat pilalle ja saavat päähäsä kaikenlaisia turhuuksia.

Emäntäkoulu on ainoa mitä tarvii, että osaa sitten tehdä tulevalle isännälleen ruokaa ja muutenkin passata.

Vai?