Te äo yli 135

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.

Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.

Niin, kyseessä on ominaisuus, jota henkilö ei ole itse valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....

Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.

Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.

Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.

Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.

No kerrohan nykyjohtomme tyylistä miten Venäjään suhtaudutaan, onko se sinusta älykästäkin? Onkohan otettu kaikki liikkuvat osat ins huipulla huomion? Otan tämän esimerkiksi.

Varmasti osin fiksusti ja osin taas ei huomioida kaikkea olennaista. Sitten poliittiselle toiminnalle on muitakin reunaehtoja kuin teoriatasolla älykkäin ratkaisu. Mutta käsitän, ettei minulla ole pääsyä oleelliseen tietoon, jota jotkut asiaa pohtivat omaavat. Vaikea siis arvioida kokonaisuutta täsmällisesti koska en hahmota sitä kaikkineen. Erona ehkä sinuun se, että ymmärrän tämän.

Huono puoli on, että kun lähtee motivaatio työskennellä niin sitä osaa keinot viihtyä työssä jossa ei viihdy. Pitäisi käyttää se tarmo uuden työn hakemiseen kuin itsensä viihdyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onpa pitkä ketju. Vastaan ap:n kysymyksiin lukematta muiden kommentteja.

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- Pystyn tekemään useampia asioita yhtaikaa. Unohtelu ei ole kovin tavallista. Minulla on erittäin hyvä muisti, usein liiankin hyvä. Ei aina ole hyväksi muistaa muiden juttuja paremmin kuin he itse.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- Osaan kommunikoida vaikka kenen kanssa, ja se onkin työssäni välttämätöntä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kuitenkin turhaudun silloin, kun joudun rajoittamaan ulosantiani sen vuoksi, että toinen osapuoli ei osaa ajatella kovin laajalti tai ei vain tiedä aiheesta kovin paljon. Luulisi, että vanhemmiten jaksaisi suvaita paremmin, mutta en minä jaksa. Yllätyksenä on tullut varsinkin se, että esimerkiksi tietyt ihan kunnianarvoisat tutkinnot eivät takaa sitä, että ihminen olisi erityisen välkky. 

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

- En tuntenut silloin, kun olin töissä. Kontaktiannos tuli töissä täyteen, joten kotona viihdyin omissa oloissani. Yksinäisyys astui kuvaan vasta, kun työt loppuivat: parin vuoden jälkeen jouduin huomaamaan, että kukaan ei välitä minusta. Ei siinä äly varmaan ole syypäänä, vaan jonkinasteinen omituisuuteni eli se, ettei niitä kavereita ja ystäviä koskaan tarttunut mukaan. Surullista kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Löysin muutama vuosi sitten yhden, mutta minun seurani ei häntä lopulta kiinnostanutkaan.

Hyvänen aika. Tämä kuulostaa tutulta. Ei kai se ole minun kirjoittamani kommentti? (tiedän, ettei ole)

1. Uppoudun. Eli kyllä jää tekemättä vaikka mitä. Liittynee kyllä enemmän muihin ominaisuuksiini kuin älykkyyteen.

2. Pystyn. Tietenkin. Ongelmia on keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät kestä mielipiteidensä kyseenalaistamista. Ja mistä edes tietäisin, että kuinka älykäs kukin on?

3. Tunnen. Olen aina tuntenut. Mutta sanoisin, että sekin johtuu muista ominaisuuksistani. 

4. En. Toisaalta, voiko toinen ihminen koskaan täysin ymmärtää toista? En usko, että se on mahdollista. Ja jos löytäisi toisen, joka ymmärtää sinua ihan täysin, niin eikö se olisi vähän tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.

Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.

Niin, kyseessä on ominaisuus, jota henkilö ei ole itse valinnut.

Ei älykkäälle ihmiselle vaikeat asiat ole lainkaan helppoja, vaan joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Albert Einsteinille, joka oli koulutukseltaan tekniikan tohtori, tensorilaskenta tuotti todellisia vaikeuksia, ja tuskaili kymmenisen vuotta asian kanssa, ennen kuin sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteoriansa. 

Ja mitä tulee helppoihin asioihin, ne tuskin edes kiinnostavat älykkäämpia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kenelläkään tällä palstalla on ÄO yli 130

On meitä, harvassa, mutta olemassa. Me olemme niitä, joita kouluissa pidettiin liian outoina tai hiljaisina.

Ja myöhemmin elämässä opiskelupaikassa, työpaikalla, harrastuspiirissä,  ja (pienehkössä) tuttavapiirissä. Olen koko ikäni yrittänyt jäljitellä muita ja olla mahdollisimman "samanlainen" kuin muut ja pitää suuni kiinni. Tämä viimeinen ei aina onnistu.

Ei sillä ole mitään väliä, onko toinen jotenkin fiksun oloinen tai ei, koska se osaa kuitenkin jotain paremmin kuin itse, joten jo lähtökohtaisesti suhtaudun kaikkiin samoin. Jos ei ole yhtään kouluja käynyt, niin silloin on joskus vaikea keskustella oikein mistään, kun toinen on täynnä puskakäsittämättömyyksiä ja omituisia luuloja ja se muuttuu turhauttavaksi. On kuitenkin yhtäaikaa sanottava, että kun puhutaan vakavia inhimillisellä näkökulmalla ihmisyydestä itsestään, ihmisen taustoilla ei ole mitään tekemistä sen kokemuksen luotaamisessa, vaan kasvun edistysvaihe määrittää tämän. Jokainen on siis yhtä hyvä.

Unohtuuko arjen askareet, kun johonkin uppoutuu? Ihan joka kerta. Onkin parempi organisoida niitä alta pois, jos mahdollista, koska ne paitsi häiritsee, jää odottamaan vuoroaan. En oikein malta keskeyttää, jos innostun johonkin uppoutumaan.

Mun ongelma, ja syöveri, on päättelyketjut, jotka vie täysin mennessään. Sitä kelaa mielessään runsaan määrän asioiden lankoja yhteen, että saa kokonaiskuvan halutun laajaksi, eikä sitä osaa ihan oikein toisille sanoittaakaan, miksi juuri nyt ei jaksaisi tavata, mutta koska se on niin palkitsevaa, että hyvin harva muu asia antaa niin paljon. Kokonaiskuvan laajuus ei kuitenkaan ole se juttu, vaan jokin yksityiskohta, joka tulee esiin ja näkyy käyttäytyvän omana täytenään vasta sen muun laajuuden kaikessa vaikutteessa. Tämä tulee esiin joissain vahvasti abstrakteissa jatkumoissa, joissa keskinäisiin vaikuttimiin täytyy voida keskittyä täysin. Mutta sitten, kun löydät sen, tuntuu, että tämän takia olen olemassa. Se on niin palkitsevaa.

Intuitiota pidetään usein sellaisena juttuna, että jos heittäydyt sen vietäväksi, et vastavuoroisesti ole erityisen rationaalinen. Olen täysin eri mieltä. Juuri intuitio on se, joka poimii aivan erityisiä yksityiskohtia muun ajatusvirran sivussa, ja monesti en saakaan siltä rauhaa ennen kuin olen katsonut, mitä sillä on asiaa -ja se on aina ollut oikeassa. Intiotiolla en tarkoita tässä pelkkää kanssakäymistä ihmisten välisesti, vaan nimenomaan huomioita poimivana tekijänä osana omaa ajattelua.

Mulla on vain yksi hyvin läheiseksi kokemani ihminen, muutama lisää, joiden kanssa voi jutella mistä hyvänsä, enkä koe tarvitsevani enää enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....

Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.

Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.

Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.

Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.

No kerrohan nykyjohtomme tyylistä miten Venäjään suhtaudutaan, onko se sinusta älykästäkin? Onkohan otettu kaikki liikkuvat osat ins huipulla huomion? Otan tämän esimerkiksi.

Varmasti osin fiksusti ja osin taas ei huomioida kaikkea olennaista. Sitten poliittiselle toiminnalle on muitakin reunaehtoja kuin teoriatasolla älykkäin ratkaisu. Mutta käsitän, ettei minulla ole pääsyä oleelliseen tietoon, jota jotkut asiaa pohtivat omaavat. Vaikea siis arvioida kokonaisuutta täsmällisesti koska en hahmota sitä kaikkineen. Erona ehkä sinuun se, että ymmärrän tämän.

Kuviopäättelyynhän liittyy myös kyky päätellä, milloin ratkaisua on annetuilla tiedoilla mahdotonta saavuttaa. Samaa tunnistusta, samaa logiikkaa. Ja logiikka on olemassa itsenään myös silloin, kuin lopputulos ei miellytä päättelijää tai vastaa asetettuja tavoitteita. Jos tätä ei osaa erottaa, ei logiikka toimi.

Vaikeinta monelle tuntuu olevan erottaa tunteet logiikasta kumpaakaan vähättelemättä. Myös olennaisten asioiden huomioimatta jättäminen johtaa vääristymiin. Ei ole kyseessa joko-tai, vaan asioiden suhteet toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.

Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.

Niin, kyseessä on ominaisuus, jota henkilö ei ole itse valinnut.

Ei älykkäälle ihmiselle vaikeat asiat ole lainkaan helppoja, vaan joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Albert Einsteinille, joka oli koulutukseltaan tekniikan tohtori, tensorilaskenta tuotti todellisia vaikeuksia, ja tuskaili kymmenisen vuotta asian kanssa, ennen kuin sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteoriansa. 

Ja mitä tulee helppoihin asioihin, ne tuskin edes kiinnostavat älykkäämpia ihmisiä. 

Sanoisin, että ei ole niin vähäpätöistä asiaa, josta ei löydä suurta, eikä mitään niin vaikeaa, etteikö sen käsitys löytyisi osiensa ymmärryksestä.

EI ole kyllä noin korkea. Osaamisesta ja tutkimisesta kaikki lähtee. Esim ukkini joka on arkkitehti niin eläkkeellä hän alkoi valmistaa kanteleita ja keksi niihin muutaman patentin (ei vissiin kuitenkaan saanut patenttia) ja suomen parhaimpia kaneleen soittajia halusi juuri häneltä kanteleen.

Vaikea suhtautua, koska kaikki todella fiksut ihmiset joita olen itse tavannut esim. yliopistomaailmassa ovat olleet hyvinkin kommunikaatiokykyisiä meihin taviksiin päin, eivätkä tippaakaan ylemmyydentuntoisia. Sitten olen tavannut näitä, jotka kuvittelevat itsestään jotain kummallista, mutta eivät selvästi edes itse ymmärrä mitään jutuistaan. Ei ihme, että muutkin tippuvat kärryiltä. Itse ajattelisin näin, että selkeästi ajateltu=selkeästi ilmaistu.

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Kyllä. Koen kotitaloustyöt turhauttaviksi koska minulla on 4 lasta ja huomattavasti itseäni sotkuisempi mies ja koen aika turhaksi käyttää energiani muiden jäkien siivoamiseen varsinkin, kun seuraavana päivänä ei edes uskoisi että eilen on siivottu mitään. Heikon taloustilanteen takia laskujen maksaminen ja edes postin avaaminen on ahdistavaa. Olen lamaannuttavan masentunut ollut nyt useamman vuoden ja energiaa on välillä todella vähän. Pakko on kuitenkin lasten asiat ja omat asiat hoitaa, mutta vastenmielistä on.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?

Pystyn. Olisi typerää olla ottamatta, vähemmän älykäs yksilö saattaa silti olla fyysisesti ylivoimainen, ja lisäksi huomattavasti arvaamattomampi, ja olisi typerää halveksua tai vähätellä ketään, voi tulla nenu kipeäksi.

Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Kyllä, mutta semmoinen raivostuttavan homogenisoitu, keskiverto pinnallinen mukaälykäs on huomattavasti raskaampaa seuraa kun semmoinen suoraviivainen yksinkertainen yksilö. Arvostan rehellisyyttä huomattavasti, ja mulle on ihan sama miten hölömö toinen on, yleensä kaikilla on kuitenkin joku muru tietoa taskussa mikä on itselle uusi asia ja sen saa kuuntelemalla ilmaiseksi omaankin tietoonsa.

Tunnetko olosi yksinäiseksi?

Kyllä, äärettömän.

( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

En ole jaksanut yli kymmeneen vuoteen ylläpitää ihmissuhteita koska kaksinaismoralismi on mulle hyvin vaikea sietää, ja kaikki ihmiset on omalla tavallaan lopputtoman sokeita, epärehellisiä ja kommunikoivat kierosti, tai epäsuorasti, tai epärehellisesti. Kuormitun muiden seurasta valtavasti enkä näe sitä väsymystä sen arvoisena.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

En.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea suhtautua, koska kaikki todella fiksut ihmiset joita olen itse tavannut esim. yliopistomaailmassa ovat olleet hyvinkin kommunikaatiokykyisiä meihin taviksiin päin, eivätkä tippaakaan ylemmyydentuntoisia. Sitten olen tavannut näitä, jotka kuvittelevat itsestään jotain kummallista, mutta eivät selvästi edes itse ymmärrä mitään jutuistaan. Ei ihme, että muutkin tippuvat kärryiltä. Itse ajattelisin näin, että selkeästi ajateltu=selkeästi ilmaistu.

Eli ihminen on älykäs, kun hän saa sinut ymmärtämään ajatuksiaan? Entä jos on taso, missä hän on hyvin selkeä, mutta et silti ymmärrä? Et pystyisi välttämättä arvioimaan tätä tilannetta oikein. Ymmärrätkö mitä haen takaa?

Vierailija kirjoitti:

Aloin opiskelemaan vasta yliopistossa. Viihdyn parhaiten yksin. Tunnen olevani kirottu ihminen - kirottu liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mensaan en jaksanut liittyä, vaikka sain testissä kaikki oikein.  Elämä on pelkkää teatteria, jossa tunnen olevani ulkopuolinen katselija. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään status. 

Ihmisten käyttäytymistä voisi verrata vaikka susilaumaan. On ne johtavat alfat jotka haluavat huomiota ja sitten betat, jotka haluaisivat alfojen paikalle. Sitten pohjalla omegat, jotka tottelevat ja seuraavat alfoja. Itseäni kuvastaa parhaiten sigma. Elän omaa elämääni lauman ulkopuolella, mutta voisin koska vain viedä alfan paikan ja todellakin ärähdän jos joku alfa hyppii nenille. Olen ambivertti. Minua ei haittaa sosiaalisuus ja huomion keskipisteenä oleminen, vaikka mieluiten olen yksin.  

Minäkin olen sigma mutta se on vaan keinotekoisesti hehkutettu tapa sanoa introvertti ja koska se on hehkutus, se on egoboostausta ja koska ego on ihmisen pahin vihollinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa pitkä ketju. Vastaan ap:n kysymyksiin lukematta muiden kommentteja.

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- Pystyn tekemään useampia asioita yhtaikaa. Unohtelu ei ole kovin tavallista. Minulla on erittäin hyvä muisti, usein liiankin hyvä. Ei aina ole hyväksi muistaa muiden juttuja paremmin kuin he itse.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- Osaan kommunikoida vaikka kenen kanssa, ja se onkin työssäni välttämätöntä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kuitenkin turhaudun silloin, kun joudun rajoittamaan ulosantiani sen vuoksi, että toinen osapuoli ei osaa ajatella kovin laajalti tai ei vain tiedä aiheesta kovin paljon. Luulisi, että vanhemmiten jaksaisi suvaita paremmin, mutta en minä jaksa. Yllätyksenä on tullut varsinkin se, että esimerkiksi tietyt ihan kunnianarvoisat tutkinnot eivät takaa sitä, että ihminen olisi erityisen välkky. 

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

- En tuntenut silloin, kun olin töissä. Kontaktiannos tuli töissä täyteen, joten kotona viihdyin omissa oloissani. Yksinäisyys astui kuvaan vasta, kun työt loppuivat: parin vuoden jälkeen jouduin huomaamaan, että kukaan ei välitä minusta. Ei siinä äly varmaan ole syypäänä, vaan jonkinasteinen omituisuuteni eli se, ettei niitä kavereita ja ystäviä koskaan tarttunut mukaan. Surullista kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Löysin muutama vuosi sitten yhden, mutta minun seurani ei häntä lopulta kiinnostanutkaan.

Hyvänen aika. Tämä kuulostaa tutulta. Ei kai se ole minun kirjoittamani kommentti? (tiedän, ettei ole)

Olette aivan kuin minä :)

Toisinaan minua turhauttaa suuren enemmistön matala älykkyys, mutta enemmän olen huolissani ihmisten empatiakyvyttömyydestä. Olen melko yksinäinen ja usein uppoutunut ajatuksiini tai johonkin projektiin. En ole löytänyt elämänkumppania, enkä koe kenenkään kunnolla ymmärtävän minua. Mutta se ei taas liity älykkyyteeni vaan muihin ominaisuuksiini.

Sen verran älykäs että keskustelun aloitus on aika vanha? Aloitus 2016.

ÄO 139 kirjoitti:

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- Kyllä.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?

- Kyllä.

Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- En.

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

-Kyllä.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.

Täysin identtiset vastaukset, mitä minä olisin vastannut. Ja olen tavannut ensimmäistä kertaa elämässäni ihmisen, jonka koen täysin ymmärtävän minua. Se on todella hämmentävää, koska olen aina jäänyt etäiseksi tietyllä tavalla kaikkien kanssa.

Älykkyyden lisäksi on myös henkinen kehitys, Siinä on myös eri tasoja ihmisten kesken.