Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Nii-in kirjoitti:
Kertoo tosiaan paljon henkilöstä joka tekee mensatestejä... 🙄
Eikö kannattaisi sekin aika tehdä jotain ihmiskunnan kannalta hyödyllistä kuten vaikkapa keksiä syöpään toimiva lääke? Vai eikö älli riitäkään?
Älykkyystestit kiinnostavat varsinkin älykkäitä ihmisiä. Jos sattuu olemaan nero, miksi kaikki olettavat että pitäisi tehdä jotain ihmiskunnan hyväksi?
Keksi mulle älypuhelin joka on mun pään sisällä. Kaikki kätevöityy ja viihde paremmoituu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin langassa sen huomaa, että heti aletaan mollaamaan ja vähättelemään, jos joku on itseä älykkäämpi. Ihmiset ovat kateellisia.
Kokemukseni mukaan vähemmän älykkäät ovat usein kateellisia kaikenlaisista asioista, ei vain älykkyydestä (josta suurin osa ei piittaa lainkaan tai luulee olevansa älykäs). Kateus varmaan kumpuaa jotenkin vajavaisesta kyvystä käsittää asioiden yhteyksiä, esimerkiksi miksi joku on menestynyt työuralla, ihmissuhteissa, tms. Oikaistaan suoraan siihen lopputulokseen, että joku toinen on saanut sellaista mitä itsekin haluaisi, eikä mietitä kuinka itselleen saisi haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin langassa sen huomaa, että heti aletaan mollaamaan ja vähättelemään, jos joku on itseä älykkäämpi. Ihmiset ovat kateellisia.
Kokemukseni mukaan vähemmän älykkäät ovat usein kateellisia kaikenlaisista asioista, ei vain älykkyydestä (josta suurin osa ei piittaa lainkaan tai luulee olevansa älykäs). Kateus varmaan kumpuaa jotenkin vajavaisesta kyvystä käsittää asioiden yhteyksiä, esimerkiksi miksi joku on menestynyt työuralla, ihmissuhteissa, tms. Oikaistaan suoraan siihen lopputulokseen, että joku toinen on saanut sellaista mitä itsekin haluaisi, eikä mietitä kuinka itselleen saisi haluamansa.
Eikä ymmärretä, että vaikka toinen menettäisi kadehditun asian, se ei tarkoita että tulisi itselle sen sijaan. Tässäkin syy-seuraus sakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mensan testi on ihan lapsellinen.
sen läpäisee vaikka pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
mensan testi on ihan lapsellinen.
sen läpäisee vaikka pikkulapsi.
Kyse ei ole siitä, että se itse testi olisi jokin suoritus tai älyn käytön korkein muoto. Se vaan arvioi sitä tasoa, millä kaiken muun parissa operoidaan. Perusmittari, ei sen enempää tai mystisempää. Mittanauhatkin on helppoja käyttää, kun on ymmärrys mittojen suhteista. Onko metri parempi kuin 2? Riippuu tilanteesta. Itsessään mittaustulos on lukuna neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mensan testi on ihan lapsellinen.
sen läpäisee vaikka pikkulapsi.
Kyse ei ole siitä, että se itse testi olisi jokin suoritus tai älyn käytön korkein muoto. Se vaan arvioi sitä tasoa, millä kaiken muun parissa operoidaan. Perusmittari, ei sen enempää tai mystisempää. Mittanauhatkin on helppoja käyttää, kun on ymmärrys mittojen suhteista. Onko metri parempi kuin 2? Riippuu tilanteesta. Itsessään mittaustulos on lukuna neutraali.
minä olin mensan testissä ja potutti kun palautin paperit niin siinä joku valvoja sanoi kahdelle henkilölle. tervetuloa mensaan. miten hän jo silloin tiesi että he läpäisevät sen testin. oli mies ja nainen kyseessä.
tuttuja olivat. että sillä lailla mensassa toimitaan. pääse tutun tutun varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin langassa sen huomaa, että heti aletaan mollaamaan ja vähättelemään, jos joku on itseä älykkäämpi. Ihmiset ovat kateellisia.
Kokemukseni mukaan vähemmän älykkäät ovat usein kateellisia kaikenlaisista asioista, ei vain älykkyydestä (josta suurin osa ei piittaa lainkaan tai luulee olevansa älykäs). Kateus varmaan kumpuaa jotenkin vajavaisesta kyvystä käsittää asioiden yhteyksiä, esimerkiksi miksi joku on menestynyt työuralla, ihmissuhteissa, tms. Oikaistaan suoraan siihen lopputulokseen, että joku toinen on saanut sellaista mitä itsekin haluaisi, eikä mietitä kuinka itselleen saisi haluamansa.
Älykkyys ei korreloi yhteiskunnissa hyvin menestymiseen mitenkään automaattisesti ollenkaan, joskus ihan päinvastoin sillä todella älykkään moraalinen motiivi estää sitoutumisen siihen sairaaseen mallitukseen jota monet yhteiskunnat tarjoavat ja he lähtevät siitä ulos. Nimenomaan ulos. Jeesus kehoitti tähän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mensan testi on ihan lapsellinen.
sen läpäisee vaikka pikkulapsi.
Kyse ei ole siitä, että se itse testi olisi jokin suoritus tai älyn käytön korkein muoto. Se vaan arvioi sitä tasoa, millä kaiken muun parissa operoidaan. Perusmittari, ei sen enempää tai mystisempää. Mittanauhatkin on helppoja käyttää, kun on ymmärrys mittojen suhteista. Onko metri parempi kuin 2? Riippuu tilanteesta. Itsessään mittaustulos on lukuna neutraali.
minä olin mensan testissä ja potutti kun palautin paperit niin siinä joku valvoja sanoi kahdelle henkilölle. tervetuloa mensaan. miten hän jo silloin tiesi että he läpäisevät sen testin. oli mies ja nainen kyseessä.
tuttuja olivat. että sillä lailla mensassa toimitaan. pääse tutun tutun varjolla.
Mensa on samanlainen sosiaalinen konstruktio, kuin mikä tahansa heppakerho. Ei sitä pidä yrittää nähdä minään kummempana. Testaus taas on siitä erillinen asia, kerho on muodostunut vain sen ympärille yhden yhdistävän asian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.
Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.
Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin langassa sen huomaa, että heti aletaan mollaamaan ja vähättelemään, jos joku on itseä älykkäämpi. Ihmiset ovat kateellisia.
Kokemukseni mukaan vähemmän älykkäät ovat usein kateellisia kaikenlaisista asioista, ei vain älykkyydestä (josta suurin osa ei piittaa lainkaan tai luulee olevansa älykäs). Kateus varmaan kumpuaa jotenkin vajavaisesta kyvystä käsittää asioiden yhteyksiä, esimerkiksi miksi joku on menestynyt työuralla, ihmissuhteissa, tms. Oikaistaan suoraan siihen lopputulokseen, että joku toinen on saanut sellaista mitä itsekin haluaisi, eikä mietitä kuinka itselleen saisi haluamansa.
Eikä ymmärretä, että vaikka toinen menettäisi kadehditun asian, se ei tarkoita että tulisi itselle sen sijaan. Tässäkin syy-seuraus sakkaa.
Uu, nyt mennään jo kovaa. Hihi. Jos ihminen ei oikeasti ymmärrä, ettei saisi Ferraria, jos naapurin Stefan ajaisi Ferrarinsa lunastuskuntoon. Se olisi jo rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.
Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.
Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.
No miten sitten puhut samanlaisesta kuviontunnistuksesta koska tunteiden tunnistamiskyky jota ihmissuhteissa tarvitaan on ihan eri leviä kuin palikkatesteissä. Siis jos ihmisillä ei pelailla johtopäätöksin. Ihmissuhteet syntyvät ja toimivat spontaanien reaktioin ei laskelmoiden. Tämä vastauksessasi mättää ja kertoo ettei se äly riitä tajuamaan näiden kahden eroa, sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Oma äo on 139.
- uppoudun aina milloin mihinkin itseäni kiinnostavaan juttuun niin, että kämppä on lähes aina sikolätti. Tai ei se likainen ole, sekainen ja pölyinen vain
-en ajattele ihmisistä, että onko tuo älykäs tai tyhmä, se ei ole päällimmäinen ajatus, ajattelen ensimmäiseksi, että onko ihminen hyvän/pahantahtoinen, sitten että onko ihminen kiva, mukava, kiinnostava, työtilanteessa tietysti pyrin arvioimaan, miten tekee työtään, onko siinä hyvä jne. Eli hyvin monta asiaa tulee ihmissuhteissa eteen ennen äo-tason arviointia. Yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja duunipaikoilla on tullut pyörittyä (hyvinkin) älykkäiden ihmisten seurassa ja suurin osa heistä on epäkiinnostavia ja hyvin moni ihan mulkku.
-missä sitten äo-erot voivat tulla esiin tavallisessa elämässä?: no ehkä siten, että huomaa, ettei toinen tajua esim. vaikkapa elokuvan syviä merkityksiä, vähän samaan tapaan kuin aikuiset lasten kanssa piirrettyjä katsoessaan saattavat nauraa vähän eri asioille kuin lapset ja lapset katsovat ihmeissään, että mikä tuossa muka on hauskaa, tietysti tähän saattaa vaikuttaa enemmän ehkä yleissivistyskin kuin älykkyys. Joskus äo-tasot tulevat esiin, kun joutuu selittämään työssä vähän vaikeampia juttuja joillekin, mutta ne otan haasteena, että kuinka hyvin pystyn konkretisoimaan ja ns. kädestä pitäen opettamaan jonkin asian, yleensä suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä, kun selitetään elämänläheisesti
- olen aina ollut yksinäinen, ilmeisen omituinen muiden silmissä, parisuhdetta en ole koskaan edes halunnut, olen nainen joka on elänyt yksin 16-vuotiaasta asti, olen nyt nelikymppinen, en ole löytänyt hengenheimolaista, en miehistä, en naisista, en edes koulutetusta simpanssista. On minulla sentään kissa- ja koirakaverit. Ne nakkaa paskat mun äo-tasolle. Varsinkin kissa. Mutta epäilen että koira myös.
Kuulostaa tosi tutulta. En päätynyt mihinkään korkean tason älyhommaan, koska alla on itsetunto-ongelmia, joita oikein syöttämällä syötettiin kotoa asti. Opin lukemaan tosi varhain, mutta se ei passannut äidille, koska oli "epänormaalia", joten minua estettiin. Sain oppia, että on huono, jos en ole jossain hyvä, mutta vielä huonompi, jos minua pidetään jossain parempana kuin äitiä tai sisaruksia tai kavereita. Opin sitten olemaan vaaraton ja näkymätön, tarpeeksi hyvä, mutta huomaamaton. Lapsesta saakka olen saanut huomata, että on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät jonkun muun näyttävän paremmalta tai fiksummalta, koska he itse näyttävät sitten tyhmemmiltä tai ainakin pelkäävät näyttävänsä siltä. Ja mikä on helpoin keino taistella tämmöistä epäedullista tilannetta vastaan? Katkaistaan pää siltä, jonka pää nousee korkeammalle. Koska pätevämpi konsti vaatisi enemmän vaivaa, nimittäin se, että yrittää itse enemmän tai etsii asian, jossa itse tuntee etevyyttä tai tyydytystä.
Sanon rehellisyyden vuoksi, etten ole varma älykkyysosamäärästäni. Olen tehnyt Mensan nettitestin ja sen perusteella pääsisin mukaan, mutta en tiedä, kuinka pätevä se on. Osaan vain sanoa, että olen aina ollut hyvä oppimaan nopeasti. Ja uskon ehkä enemmän moniälykkyysteoriaan, koska sen kautta voin määritellä itseäni tarkemmin. Minulla on erittäin hyvä verbaalinen älykkyys, hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, mutta liikunnallinen älykkyys on keskivertoa tai vähän sen alle. Koulusta tuli ensimmäisen luokan ensimmäisestä numerosta (silloin vielä ekaluokkalainenkin sai numerotodistuksen) lukion viimeiseen kurssiin suora rivi seiskoja liikunnasta. :D Mutta nämä oikeasti älykkyysosamääränsä testanneiden jutut tuntuvat tosi tutuilta.
Minäkin olen jäänyt yksin, tosin olen ajatellut syyksi niitä kotoa periytyviä ongelmia, joiden takia läheisyys on minulle vaikeaa. Mutta olen myös kuullut sitä, että miehet vähän pelkäisivät minua, koska en näytä siltä, kuin tarvitsisin miestä mihinkään (joten sitten lähestytään tosi kännissä, kun ei pelota). Ja kai minun juttuni ovat sellaisia, jotka eivät kiinnosta muita. Eivätkä ne tavalliset jutut kiinnosta minua. Se ikuinen smalltalk, joka ei tarkoita mikään eikä kerro mitään ihmisestä itsestään tai edes yritä näyttää mitään, minkä takia voisi kiinnostua toisesta... Haluaisin puhua oikeasti, oikeista asioista, eikä iskurepliikkejä tai tyhjää hiljaisuuden täytettä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.
Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.
Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.
No kerrohan nykyjohtomme tyylistä miten Venäjään suhtaudutaan, onko se sinusta älykästäkin? Onkohan otettu kaikki liikkuvat osat ins huipulla huomion? Otan tämän esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin langassa sen huomaa, että heti aletaan mollaamaan ja vähättelemään, jos joku on itseä älykkäämpi. Ihmiset ovat kateellisia.
Kokemukseni mukaan vähemmän älykkäät ovat usein kateellisia kaikenlaisista asioista, ei vain älykkyydestä (josta suurin osa ei piittaa lainkaan tai luulee olevansa älykäs). Kateus varmaan kumpuaa jotenkin vajavaisesta kyvystä käsittää asioiden yhteyksiä, esimerkiksi miksi joku on menestynyt työuralla, ihmissuhteissa, tms. Oikaistaan suoraan siihen lopputulokseen, että joku toinen on saanut sellaista mitä itsekin haluaisi, eikä mietitä kuinka itselleen saisi haluamansa.
Eikä ymmärretä, että vaikka toinen menettäisi kadehditun asian, se ei tarkoita että tulisi itselle sen sijaan. Tässäkin syy-seuraus sakkaa.
Uu, nyt mennään jo kovaa. Hihi. Jos ihminen ei oikeasti ymmärrä, ettei saisi Ferraria, jos naapurin Stefan ajaisi Ferrarinsa lunastuskuntoon. Se olisi jo rankkaa.
No käytännössähän tämä ymmärrys ei ulotu kuitenkaan käytännön tasolle, jos ollaan salaa tyytyväisiä kun kadehditulla henkilöllä menee huonommin tai menettää kadehditun asian. Joskus jopa aktiivisesti vaikutetaan asiaan. Mitäpä siitä tosiaan itse kostuu? Ei se hyvä siirtynyt itselle kun toinen menetti sen.
Oikeastihan siinä saa sen, että oma epämukava kateuden tunne poistuu. Mutta itsestä se on syntynyt alun perinkin ja tätä ei ymmärretä. Ei se toinen sitä sinulle tehnyt. Ajatellaan, että sen toisen parempi tilanne aiheuttaa sen, jolloin sen tilanteen täytyy muuttua, jotta oma tunne muuttuu.
Ihan turha saivarrella älyttömyydestä kun se toteutuu täysillä.
Älykkyystermejä on psykologiassa monenlaisia. Älykkyysosamäärä on vain yksi käytetty estimaatti älykkyydelle.
Älykkyys voidaan ymmärtä a priori asiana, tai sitten se voidaan käsittää a posteriori asiana, kognitiivisena lahjakkuutena, jota kuvaa mm. termi kristallisoitunut älykkyys eli kiteytynyt älykkyys. Näin ymmärrettynä älykkyys liittyy suoraan kognitioon eli ymmärrykseen, ja tyhmyys on juuri ymmärryksen puutetta.
Pidän osaa, en kaikkia, korkean älykkyysosamäärän ihmisiä tyhminä, koska niiden kognitio ei ole riittävän kehittynyt.
Itseäni kuvastaa parhaiten luovan älykkyyden käsite, ja jos luovuus on korkeatasoista, niin tämä implikoi myös hyvää analyyttista älykkyyttä.
Älykkyydelle ei ole olemassa yhtä, yleisesti hyväksyttyä määritelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensaälykkäille tiedoksi, että teillä on vain tietyn kaltaista nk. kuviopäättelysuorituskykyä ei muuta, jotka on suunnitellut kaltaisenne henkilö....
Ihmisten käytöksen ymmärtäminen ja ennakoiminen (tunneäly) on kuviontunnistusta. Ihan samaa kuin kuviopäättelyssä, mikä tulee seuraavaksi, mitä logiikkaa voi seurailla. Vaikutusmekanismeja suhteessa toisiinsa, tietyin ehdoin. Älystä kertoo myös se, pystyykö suhteuttamaan eri mekaniikkoja uusiin yhteyksiin ja arvioimaan eroja ja samankaltaisuuksia. Se vaatii päättelyä, vastauksia eivät muut anna valmiina koska harva niitä äkkää. Älykäs etsii kuvioita kaikkialta, koska se on ainoa keino lähteä arvioimaan ja yhdistelemään näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Jotta niistä pääsee paremmin perille. Joskus kuviota ei ole, mutta olemassa oleviakaan ei tiedosta, jos ei aktiivisesti etsi. Usein löytyy jotain muuta uutta sen sijaan. Mitä ei osannut etsiä, mutta sen näkee, sitten kun katsoo.
Ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan samaa kuviontunnistusta kuin konkreettisesti. Ehhei! Kyse on laadullisesti ja tasollisesti täysin eritasoisesta tapahtumisesta. Jos pitäää noita samoina on psykopaatti joka vaan pelailee ihmisilää. NYT!!!! Ihan tosi. Pikkaisen isommalla ÄOlla...kiitoksia.
Miksi pitäisi pelailla ihmisillä, jos haluaa ymmärtää motiiveja ja syitä käytöksen ja toiminnan takana? Minusta on empaattista, että pyrin huomioimaan toisten tulokulman ja olen kiinnostunut siitä. Mutta koska en ole he, minun täytyy tukeutua havainnointiin ja kokemukseen perustuvaan päättelyyn. Jotta pystyn huomioimaan heitä ilman, että he sitä vaativat ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Minun on tehtävä se osa siitä itse, ennen reagointia.
Tämä ei monelta onnistu ja siksi on niin paljon kokonaistilanteen huomioimattomuutta, vaikeuksia hahmottaa omaa olemista suhteessa muihin ja toisin päin. Liikkuvia osia ei osata sovitella yhteen, vaan ne törmäilevät.
No miten sitten puhut samanlaisesta kuviontunnistuksesta koska tunteiden tunnistamiskyky jota ihmissuhteissa tarvitaan on ihan eri leviä kuin palikkatesteissä. Siis jos ihmisillä ei pelailla johtopäätöksin. Ihmissuhteet syntyvät ja toimivat spontaanien reaktioin ei laskelmoiden. Tämä vastauksessasi mättää ja kertoo ettei se äly riitä tajuamaan näiden kahden eroa, sittenkään.
No eihän ihmissuhteet nyt oikeasti toimi aina spontaanisti reagoimalla, ainakaan sujuvasti. Kyllä minä ainakin mietin, mitä toinen saattaisi tilanteelta toivoa, mihin omat tunteeni perustuvat, kuinka tuoda asioita esiin, kuinka huomioida muut jne. Teen arviota jatkuvasti ja etenkin ristiriitatilanteiden ratkaisujen hakemisessa tarvitaan päättelyä, ei johtopäätöksiin hyppäämistä. Tämä perustuu toki kyselyyn, havainnointiin, kuuntelemiseen ja kommunikointiin. Mutta kuinka hyödyntää näitä kaikkia? Päättely on se joka muodostaa tästä kaikesta mielekkään kokonaisuuden, ei mikään tuuri tai muiden vastuuttaminen. Ihan samaa päättelyä se on, toki tekijöitä ja muuttujia on enemmän, mutta kapasiteetti ei tule vielä vastaan. Ja erehdyksistä oppii myös, mutta niitäkin on tarkasteltava ajatuksella jotta oppi mahdollistuu. Itseänsä on arvioitava tietysti myös mahdollisimman rehellisesti, olennainen osa päättelyä.
Kyllä.
En.
Kyllä.
Kyllä.
Tsemppiä sullekin.