Te äo yli 135

Minulla on ystävä, joka on erittäin älykäs, väitellyt tohtoriksi ja menestynyt alallaan. Mutta hänellä on myös toisenlainen älykkyys, nimittäin sosiaalinen. Hän pystyy "laskemaan" keskustelun tason keskustelukumppanin tasolle kun puhuu asioista, joista tietää paljon. Esim. kysyn, mitä hänen väitöskirjansa käsittelee kun en ymmärrä edes otsikkoa, hän osaa kertoa sen niin, että minäkin ymmärrän ja mikä parasta, lapsenikin ymmärtää. Arvostan häntä saavutuksistaan, mutta ennen kaikkea siitä, että hän on älykäs myös ihmisten kohtaamisessa, eikä koe/näe muita idiootteina joiden kanssa ei voi keskustella. Minä kun taas ymmärrän musiikin päälle ja siitä ammatinkin itselle tehnyt niin hän vuorostaan kysyy paljon musiikin teoriaan liittyviä asioita, kun ei niistä ymmärrä mitään. Mutta, hänelle menee kyllä kaikki samantien jakeluun, älykkyyttä sekin.

On hommia, johon uppoudun. Yleensä joitain työhön liittyviä ongelmia. Kotityöt ei kuulu tähän kategoriaan. Uppoudun myös ajatuksiini helposti.

Pystyn ottamaan vakavasti myös itseäni vähemmän älykkäät ihmiset. Miksi en pystyisi? Se, että he eivät ehkä kykene kognitiivisesti samalle tasolle ei tarkoita sitä, etteikö he olisi kiinnostuneita eri asioista ja kiinnostuneita keskustelemaan niistä. Heillä on vain ehkä erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mun on vaikea ottaa vakavasti ihmisiä, jotka haluavat vain päteä, mutta avoimesti asioihin suhtautuvat ihmiset on mun mielestä aivan yhtä vakavasti otettavia, kuin muutkin. Mä en ole kenenkään yläpuolella. Enkä tunne eriyisen vaikeaksi kommunikoida heidän kanssaan. Hyvä taito on jutella ihmisten kanssa sillä kielellä, minkä he ymmärtävät. Osaan aika hyvin käyttää maanläheisempiä esimerkkejä, jos selitän jotain, vaikka työhöni liittyviä ilmiötä tms.

Välillä tunnen oloni yksinäiseksi, ja keskusteluissa joskun tuntuu, että olen vähän omalla levelillä. Varsinkin, kun toisinaan tekisi mieli keskustella vaikka jostain kirjasta, jonka olen lukenut, mutta muilla ei ole asiasta hajuakaan.

Olenko löytänyt ihmistä, joka ymmärtää minua? Kyllä ja en. Mun ystävät ymmärtävät kyllä mua ja mun haasteita, mutta en ole tavannut toista ihan samanlaista ihmistä.

Täällä ÄO 135 ja olen tämän päivän ollut "ryhmätöissä" mukana työpaikalla missä esitetään ratkaisuja eri ongelmiin. Koko iltapäivän saanut kuunnella esityksissä itsestäänselvyyksiä joita itselle ei tule mieleen edes ehdottaa koska pidän asioita niin itsestäänselvänä.

Tuon takia esimies välillä kyselee miksen osallistu tarpeeksi paljon eli muut voi saada minusta epäaktiivisen kuvan koska en ehdota itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ÄO 135 ja olen tämän päivän ollut "ryhmätöissä" mukana työpaikalla missä esitetään ratkaisuja eri ongelmiin. Koko iltapäivän saanut kuunnella esityksissä itsestäänselvyyksiä joita itselle ei tule mieleen edes ehdottaa koska pidän asioita niin itsestäänselvänä.

Tuon takia esimies välillä kyselee miksen osallistu tarpeeksi paljon eli muut voi saada minusta epäaktiivisen kuvan koska en ehdota itsestäänselvyyksiä.

Niin tuttua. Mutta täytyy joskus skarpata, koska niitä ihan uusiakin ideoita voi vahingossa eksyä sekaan.

"Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne."

- Ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa. Olen hyvin kurinalainen hoitamaan hommani ajallaan. 

"Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?"

- Pystyn, enkä koe mitenkään vaikeaksi kommunikoida. Olen aina ihmetellyt tätä näkemystä, että älykkäämmän olisi vaikea kommunikoida vähemmän älykkään kanssa. 

"Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?"

En ole löytänyt. kuin kerran ihmisen joka todella ymmärsi minua, hän oli hyvin älykäs myös. Mutta en toisaalta tunne itseäni koskaan yksinäiseksi silti, olen hyvin erakkoluonne joka viihdyn yksin.

"Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne."

On, mutta ei johdu älykkyydestä, vaan silkasta laiskuudesta tai mukavuuden halusta priorisoida aikaa mielekkäästi.

"Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?"

En yritä analysoida toisen älykkyyttä, vaan keskityn toisen kokonaisvaltaiseen viestintään ja usein huomannut, että ihan fiksuja useat ovat. Joskus koen erittäin huvittavana tilanteita, kun joku oikein yrittää päteä ja ymmärrys on hieman rajoittuneempaa, kuin esiinyminen.

"Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

En. Tosin usein nautin enemmän yksinäisyydestä, pois lukien ydin perhe.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?"

En, mutta vaimoa arvostan, tullaan mainiosti toimeen, vaikka usein ymmärrystä puolin, jos toisin on hieman hakusessa, mutta eipä tuo ole ollut haitaksi useinkaan.

Itsellä lähellä 150 pistettä, joka todettu koulupsykologin palikkatesteissä, kun oli hieman ongelmia koulu menestyksessä.

Häiriköintiä, motivaatio ongelmia ja huonoa koulumenestystä, lintsailua ja lukihäiriö kaupan päälle. Lukihäiriötä ei vielä tuolloin ymmärretty ja ei vieläkään kunnolla.

AP mielestäni vasta noin 170 pisteen jälkeen alkaa näkyä normi elämässä, että on poikkeuksellisen älykäs.

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Kyllä, jatkuvasti ja ongelmaksi asti, ja näin on ollut lapsesta saakka. Mutta voi olla, että minulla on korkean ÄO:n lisäksi joku add:n tyyppinen haaste.

Ristikko kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin.

Rupesi huvittamaan tämä. Olen taiteellinen. Olen älykäs -testit ylittävät tuon 35. Olen myöskin mediutiivinen. Vahva intuitioni muistuttaa ellei peräti ole ennaltanäkemistä.

Ei yliluonnolliset asiat ole uskon asioita. Niitä kokee yksi jos toinenkin eikä se ole merkki typeryydestä. Sen kyllä ymmärrän, että se joka ei koskaan ole kokenut mitään voisi näinkin näitä asioita luoda humpuukiksi. Todin taas se aidosti älykäs ihminen näkee kehittyneillä aivoillaan näiden asioiden läpi, tietäen että elämää on maapallon ulkopuolellakin.

Taidealoilla on tosiaan aika paljon ihmisiä (yleensä naisia) jotka uskovat esim.horoskooppeihin ja puhuvat  niistä paljon. Minulla on aina vähän epämukava olo niissä, tilanteissa, koska minulle ne jutut eivät mene läpi lainkaan ja kuulostavat  lähinnä hassuilta. En kuitenkaan sano mitään, vaan olen hiljaa koska en halua loukata kollegoja. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te , joilla on äo yli 140, selitätte sen että syntyy ihan terveitä ihmislapsia, jos te ette usko Jumalaan. Miten on mahdollista ,että vauva on ihan valmis syntyessään ns,, täysaikaisena . Toki syntyy sairaitakin, mutta suurin osa terveitä.

Selittäkääpä se minulle ,joka uskon Jumalaan,

Toivoisin, että sinä selittäisit ensin, miksi tätä täytyy edes kysyä?

Miksi sikiönkehitys ja suvun jatkuminen (ihmisten tai muiden lajien) liittyisi millään lailla jumalaan uskomiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ristikko kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin.

Rupesi huvittamaan tämä. Olen taiteellinen. Olen älykäs -testit ylittävät tuon 35. Olen myöskin mediutiivinen. Vahva intuitioni muistuttaa ellei peräti ole ennaltanäkemistä.

Ei yliluonnolliset asiat ole uskon asioita. Niitä kokee yksi jos toinenkin eikä se ole merkki typeryydestä. Sen kyllä ymmärrän, että se joka ei koskaan ole kokenut mitään voisi näinkin näitä asioita luoda humpuukiksi. Todin taas se aidosti älykäs ihminen näkee kehittyneillä aivoillaan näiden asioiden läpi, tietäen että elämää on maapallon ulkopuolellakin.

Taidealoilla on tosiaan aika paljon ihmisiä (yleensä naisia) jotka uskovat esim.horoskooppeihin ja puhuvat  niistä paljon. Minulla on aina vähän epämukava olo niissä, tilanteissa, koska minulle ne jutut eivät mene läpi lainkaan ja kuulostavat  lähinnä hassuilta. En kuitenkaan sano mitään, vaan olen hiljaa koska en halua loukata kollegoja. 

Jokainen uskoo johonkin, joku jopa rahaan, niin miksei muihin höppiin. Uskonnot ovat kehitetty tavaksi johtaa ihmisiä ja ohjata moraalia, sekä tietysti tuomaan etuoikeuksia tietylle piirille.

Politiikka on samaa sarjaa, nytkin on "messias Marin" jota valtaväestö uskoo ja ovat valmiita antamaan tukensa taas vaaleissa. Hah!

Ja lopulta ÄO:lla ei ole mitään varsinaista arvoa. Vaikka ÄO olisi 180, mutta elämän suurin saavutus on munien raapiminen, niin siihen se sitten jää. Ja toisaalta vaikka ÄO olisi esim 110 ja keksinyt syöpään lääkkeen, niin ketään ei kiinnosta ÄO.

Olen aina hajamielinen, enkä huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu.

Inhoan kotitöitä, eikä niitä tule juuri tehtyä.

Ihmiset pitävät minua yksinkertaisena, koska en keksi mitään puhumista heidän kanssaan. Olen siis vähän autistin oloinen. Muut ovat mielestäni hyvin, hyvin tylsiä.

Olen tavannut vain pari samalla aaltopituudella olevaa, jotka ovat myös älykkäitä. Ikävä kyllä älykkäämpiä kuin minä, joten olen heidän mielestään tylsä.

Tasot eivät aina kohtaa, joten kyllä: olen paljon yksin.

ÄO:ni on korkea ja työskentelen kehitysvammaisten parissa. Kerran yksi poikani kavereista kyseli, eikö ole hankala tulla toimeen niin tyhmien kanssa. Poikani vastasi puolestani: 'Äidille useimmat ovat kehitysvammaisia älyltään ja ainoa kenelle se hermostuu tyhmyydestä, olen minä.' 

En uppoudu työhön, ainoastaan kirjoihin tai elokuvaan voin uppoutua täysin. 

Eikä minulla ole vaikea keskustella muiden kanssa, jokaisella on jotakin annettavaa sosiaalisissa tilanteissa, olen utelias asioiden suhteen, kirvesmies tai roskakuski tietää valtaisan määrän asioita, mistä en ole kuullutkaan. ÄO tulee esille oppimis- ja oivaltamisnopeudessa.

Olen tavannut muutaman, joilla on korkeampi ÄO kuin itselläni. Keskustelu on helppoa, mutta huomaan olevani hieman kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ja lopulta ÄO:lla ei ole mitään varsinaista arvoa. Vaikka ÄO olisi 180, mutta elämän suurin saavutus on munien raapiminen, niin siihen se sitten jää. Ja toisaalta vaikka ÄO olisi esim 110 ja keksinyt syöpään lääkkeen, niin ketään ei kiinnosta ÄO.

Sulla ÄO lähempänä monon numero * 2= melko tarkalleen oikein.

Äo on vaihdellut 130 - 160 välillä testistä, maasta ja ajasta riippuen. En silti koe olevani erityisen älykäs tai fiksu.

Uppoutumista ollut lapsesta lähtien, mutta koen, että se johtuu add:sta. Eli vaikeuksia välillä keskittyä ja sitten toisaalta irtautua omista kiinnostavista asioista.

En koe vaikeaksi jutella muiden kanssa enkä tee olettamuksia kenenkään älystä ja vaikea sitä on tehdäkään. Saatanhan olla itse se tyhmempi enkä vain ymmärrä sitä itse. Ihmiset pitävät älykkäinä itseään ja itsensä kaltaisia ihmisiä, mutta se on inhimillinen ajatusbias, josta olen itse yrittänyt irrottautua parhaani mukaan. Minusta on kiva jutella ihan mistä vaan.

Ei ole ollut vaikeaa. Jopa helpompaa kuin ns. älykkäiden kanssa. Ainakin monet kohtaamani älyköt haluavat jatkuvasti kinastella ja väitellä aggressiivisesti tavoitteenaan voittaa väittely ja nujertaa toinen osapuoli. Itse keskustelen asioista mieluummin rauhallisesti pohtien aihetta eri näkökulmista ja arvostan suuresti hyväntahtoisuutta ja empatiakykyä. Erityisen raskas keskustelukumppani on älykkö, joka pitää itseään ylivertaisena ja halveksii muiden ajatuksia ja mielipiteitä. Ko. älykkö voi olla väärässäkin, mutta ei silti kuuntele muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te , joilla on äo yli 140, selitätte sen että syntyy ihan terveitä ihmislapsia, jos te ette usko Jumalaan. Miten on mahdollista ,että vauva on ihan valmis syntyessään ns,, täysaikaisena . Toki syntyy sairaitakin, mutta suurin osa terveitä.

Selittäkääpä se minulle ,joka uskon Jumalaan,

Evoluutioon "uskovana" näen asian siten, että Jumalasta huolimatta terveitä lapsia syntyy. Uskonnot ovat olleet vitsaus ihmiskunnalle, kautta historian. Julmuudet, jotka tehtiin Jumalan nimissä, eivät edusta näkemystä hänen hyvyydestään, pikemminkin päinvastoin.

Vanha keskustelu mutta aihe on varmaan pysyvästi ajankohtainen.

Olen ylitunnollinen, joten teen kyllä työt ja muut hoidettavat asiat. Minulle on vaikeaa tehdä "hyödyttömiä" juttuja ja tunnen huonoa omaatuntoa mm. tämän palstan satunnaisestakin lukemisesta. Olen myös taiteellinen mutta pystyn aika harvoin tekemään mitään siihen liittyvää edellämainitusta syystä johtuen. Olen sen seurauksena turhautunut ja ylikuormittunut samanaikaisesti ja lisäksi koen, että en saa tarpeeksi aikaan ja, että elämä menee hukkaan. Olen lisäksi usein myös omissa ajatuksissani.

Pystyn ottamaan suurimman osan ihmisistä vakavasti ja tämä on lähtökohtana. Arvostan mm. hyvyyttä enemmän kuin älykkyyttä. Toisaalta ärsyynnyn kyllä selvästä epäloogisuudesta (en kylläkään näytä sitä ulospäin). Olen käsittääkseni ihan pidetty ja tulen yleensä toimeen kaikkien kanssa. Tätä kuitenkin tapahtuu harvoin, sillä olen erakkoluonteinen ja vältän ihmisiä tehokkaasti. Koen muiden ihmisten seurassa olemisen hyvin kuormittavana vaikka pitäisin heistä.

Minulla on muutama hyvä ja pitkäaikainen ystävä, joiden kanssa olen yhteydessä muutaman kerran vuodessa. Puolisoni seuraa lukuunottamatta olen mieluiten yksin enkä tunne yksinäisyyttä. Puolisoni ja ystäväni ymmärtävät hyvin minua ja minä heitä. Puolisoni olisi sielunkumppanini jos uskoisin sellaiseen. Lisäksi hän on hyvä, älykäs ja lahjakas eli minun silmissäni lähes täydellinen. Ilman häntä saattaisin olla välillä yksinäinen ja todennäköisesti kokisin nykyistä paljon suurempaa etäisyyttä muuhun maailmaan.

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

- On.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

- Pystyn ottamaan heidät vakavasti, mutta syvällisempi keskustelu jostain aiheesta ajautuu aina siihen, että turhaudun heidän ymmärtämättömyydestä.

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

- Välillä kaveriporukassa. Muilla on hauskoja hömppäkeskusteluja, joihin en jaksa osallistua.

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- En, vaikka olen naimisissa. Ihmiset pitävät minua usein ylimielisenä tai outona.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ÄO 135 ja olen tämän päivän ollut "ryhmätöissä" mukana työpaikalla missä esitetään ratkaisuja eri ongelmiin. Koko iltapäivän saanut kuunnella esityksissä itsestäänselvyyksiä joita itselle ei tule mieleen edes ehdottaa koska pidän asioita niin itsestäänselvänä.

Tuon takia esimies välillä kyselee miksen osallistu tarpeeksi paljon eli muut voi saada minusta epäaktiivisen kuvan koska en ehdota itsestäänselvyyksiä.

Tää on muuten totta. Todella usein tuntuu että itse pitää itsestäänselvyytenä ja sitten vähän hämmentyy kun tajuaa ettei ollutkaan. Ryhmätöissä myös huomaa ettei ihmiset löydä niitä pääpointteja. Kun esim opiskelujen lomassa opettaja on sanonut että ensin x, sitten y, niin ryhmätyössä mietitään että miten sen y:n nyt voisi tehdä ekana. Jotenkin jotkut eivät vaan kuule asioita samalla tavalla.

Toinen asia jonka koen olevan hyvin erilainen monien ihmisten kanssa on se, että pystyn ymmärtämään tosi monia asioita. Se että ymmärrän, ei tarkoita että hyväksyisin, mutta voin ymmärtää. Tähän usein kuulee jankkausta että miten voin hyväksyä esim jonkun rikoksen tekijän teot. Kun kyse on siitä että ymmärrän miten tekijä on päätynyt tilanteeseen.

En esittele älyäni ja keskustelen muiden tasolla, mutta välillä kaipaan yliopistoaikaisia henkeviä ja älykkäitä keskustelukumppaneita. Tuntuu, että en saa tarpeeksi vastusta esim kahvipöydissä, joissa puheet jäävät yleensä pintapuolisiksi.