Uutisissa: Pikkulasten vanhemmat eroavat enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Siinähän se parisuhde sitten hajoaa, kun mikään ei ole enää siinä alkuperäisessä suunnitelmassa eikä sitä saa enää kasaan.

Eli parisuhteet kaatuu joustamattomuuteen? Suunnitelmien muutokseen ei ole osattu varautua tai sitä ennakoida että voi olla myös niin että elämä ei mennytkään niiden alun perin asetettujen ihanteiden mukaan?

No voithan sen noinkin sanoa. Sinulle olisi ihan helppoa elää parisuhteessa, jossa ei ole jäljellä mitään, mitä parisuhteeseen tavallisesti kuuluu. Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö? Minä en puhu nyt siitä, että auto on väärän merkkinen vaan siitä, että mitään ei ole jäljellä, vaan omassa kodissa ahdistaa. Oletko sinä koskaan joutunut pelkäämään omassa kodissasi? Minä olen. Mutta hei, minähän en vaan varautunut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi ei ole ratkaisu, jos itse on ainoa, joka suostuu kommunikoimaan.

Yksin on tosi vaikea kommunikoida tai olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kysyin jo aiemmin että mihin ne vuorovaikutustaidot häviäisi lapsen syntymän myötä jos niitä parisuhteessa sitä ennen on ollut edes välttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka tutustuisi puolisoonsa vuosia ja vuosia, ei mitenkään voi ennakoida, jos lapsen syntymä tai vanhemmuus aiheuttaa tässä jotain sellaista, joka ei positiivisesti vaikuta perheen hyvinvointiin!

En oikein ymmärrä miksi muutoksia ei pystyisi ennakoimaan.

Kun ei itsestäänkään tiedä loppujen lopuksi millainen vanhempi tulee olemaan, kuinka paljon yövalvomiset rassaavat tai miten suhtautuu siihen että lapsi on niin vaativa.Monesti lapsen tulo aktivoi joitakin tunteita tai traumoja jotka on painanut sisimpäänsä yms. Eikä kumppanikaan käyttäydy välttämättä niinkuin oli uskonut/ toivonut ja siihen taas reagoi ehkä eri tavalla kuin olisi uskonut itsekään.Kyllähän nuo kaikki kasvattaa vanhempiakin jos niistä vain päästään yli ilman eroa ja vaikka se erokin tulisi.

Minusta ennakointi ei tarkoitakaan sitä että minun täytyisi tietää mitä tulee tapahtumaan tai millainen juuri minä olen vanhempana tai miten lapsen isä muuttuu vanhemmuuden myötä.Ennakointi ei ole oletusten tekemistä. Ennakointi on enemmän varatumista siihen että niitä muutoksia tapahtuu.

Mitä hyödyttää varautua tilanteisiin, joista ajattelit selviäväsi, mutta et todellisuudessa selviäkään?

En nyt ihan ymmärrä mitä ajat takaa? Minusta siihenkin että ei selviä tilanteesta ilman apua kannattaa varautua.

Mutta kun kaikki ei ole aukotonta. Eihän mihinkään voisi oikeasti varautua, jos se varasuunnitelman varasuunnitelmakin lopulta pettää. Sinäkin voit varautua kolariin turvavyöllä, mutta voit silti kuolla. Et voi millään väittää, että ihan kaiken voi vaan ennakoida.

Ennakoinnista on ilmiselvästi turha enää jankata koska käittämme se joka tapauksessa eritavalla. Minulle se ei edelleenkään tarkoita sitä että kaiken pitäisi olla aukotonta tai varasuunnitelman suunnitelmallakin pitäisi olla suunnitelma.

Jos jätät turvavyön käyttämättä kuolet todennäköisemmin kuin jos käytät sitä. Jos ennakoit muutoksia lapsiperhe arjessa ja esim. varaudut niihin vuorovaikutustaitoja kehittämällä ero pikkulapsi vaiheessa on luultavasti epätodennäköisempi kuin jos et ollenkaan ennakoi sitä että muutoksia joka tapauksessa tulee. Mahdollista toki eroon päätyminen on silloinkin.

Mutta kun sinä et voi tietää, miten nämä eronneet ovat ennakoineet ja silti epäonnistuneet, kun ne varasuunnitelmat ovat kaikki pettäneet. En tajua tätä oletusta, että kaikki eroavat heti, kun tulee ensimmäinen riita. Kyllä siellä voi olla käytössä vaikka millaiset turvavyöt, mutta kuolema tuli silti.

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö?

Mihin kunnioitus tai välinpitäminen lapsiperhe arjessa häviää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Siinähän se parisuhde sitten hajoaa, kun mikään ei ole enää siinä alkuperäisessä suunnitelmassa eikä sitä saa enää kasaan.

Eli parisuhteet kaatuu joustamattomuuteen? Suunnitelmien muutokseen ei ole osattu varautua tai sitä ennakoida että voi olla myös niin että elämä ei mennytkään niiden alun perin asetettujen ihanteiden mukaan?

No voithan sen noinkin sanoa. Sinulle olisi ihan helppoa elää parisuhteessa, jossa ei ole jäljellä mitään, mitä parisuhteeseen tavallisesti kuuluu. Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö? Minä en puhu nyt siitä, että auto on väärän merkkinen vaan siitä, että mitään ei ole jäljellä, vaan omassa kodissa ahdistaa. Oletko sinä koskaan joutunut pelkäämään omassa kodissasi? Minä olen. Mutta hei, minähän en vaan varautunut tarpeeksi.

Jos pelkäämään joutuu niin pois heti. Ja kyllä siinä kannattaa olla tarkkana ja oppia, että tunnistaa vaaralliset persoonallisuuspiirteet tulevaisuudessa. Täälläkin heitellään ihastuneena noita ketjuja "olen 30 ja ihastuin pahaan poikaan" osa ei hoksaa, että sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Siinähän se parisuhde sitten hajoaa, kun mikään ei ole enää siinä alkuperäisessä suunnitelmassa eikä sitä saa enää kasaan.

Eli parisuhteet kaatuu joustamattomuuteen? Suunnitelmien muutokseen ei ole osattu varautua tai sitä ennakoida että voi olla myös niin että elämä ei mennytkään niiden alun perin asetettujen ihanteiden mukaan?

No voithan sen noinkin sanoa. Sinulle olisi ihan helppoa elää parisuhteessa, jossa ei ole jäljellä mitään, mitä parisuhteeseen tavallisesti kuuluu. Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö? Minä en puhu nyt siitä, että auto on väärän merkkinen vaan siitä, että mitään ei ole jäljellä, vaan omassa kodissa ahdistaa. Oletko sinä koskaan joutunut pelkäämään omassa kodissasi? Minä olen. Mutta hei, minähän en vaan varautunut tarpeeksi.

Jos pelkäämään joutuu niin pois heti. Ja kyllä siinä kannattaa olla tarkkana ja oppia, että tunnistaa vaaralliset persoonallisuuspiirteet tulevaisuudessa. Täälläkin heitellään ihastuneena noita ketjuja "olen 30 ja ihastuin pahaan poikaan" osa ei hoksaa, että sitä saa mitä tilaa.

Ja taas yksi oletus. Ihan kun ne olisivat vain ne "pahat pojat" jotka hakkaa kotona. Voin kertoa uutisen: ei ole. Ja toinen uutinen: myös työssäkäyvä voi olla alkoholisti. Ne päälle päin ihan kunnollisen näköiset kiltit miehetkin hakkaavat ja juovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö?

Mihin kunnioitus tai välinpitäminen lapsiperhe arjessa häviää?

En tiedä. Ehkä on oikeastaan kyse siitä, että sitä kunnioitusta ja välittämistä ei ollut aiemminkaan, mutta sitä ei vain huomannut siinä pizzan täytteistä tapellessa. Kumpikaan ei joutunut niin kauas omalta mukavuusalueeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö?

Mihin kunnioitus tai välinpitäminen lapsiperhe arjessa häviää?

En tiedä. Ehkä on oikeastaan kyse siitä, että sitä kunnioitusta ja välittämistä ei ollut aiemminkaan, mutta sitä ei vain huomannut siinä pizzan täytteistä tapellessa. Kumpikaan ei joutunut niin kauas omalta mukavuusalueeltaan.

Suosittelen edelleen opettelemaan vuorovaikutustaitoja pizza täytteiden valinnan kanssa tappelemisen sijaan... jo ennen perheen perustamista.

Mä sanoisin, että etenkin miehille tekee tiukka kaksi lasta peräjälkeen, naiset sen vielä jotenkin kestääkin!

Vierailija kirjoitti:

E-pillerillä on paljon suurempi merkitys kuin yleisesti kuvitellaan. Se saa naiset tutkitusti valitsemaan vääränlaisia kumppaneita. Sitten tehdään lapset ja huomataan miksi ihmeessä onkaan ikinä sitouduttu kyseisen miehen kanssa ja erotaan. Tähän päälle tarve ja paine yrittää olla samaan aikaan uranainen ja äiti. Molemmissa epäonnistutaan.

http://www.scientificamerican.com/article/birth-control-pills-affect-wo…

Mä en ainakaan ole syönyt pillereitä kun en ole ollut vakisuhteessa...yleensä naiset ihastuessaan/rakastuessaan/suhdetta aloittaessaan eivät syö pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys, kunnioituksen puute ja turvattomuus, ihan helppoja nakkeja, kunhan vain varautuu, niinkö?

Mihin kunnioitus tai välinpitäminen lapsiperhe arjessa häviää?

En tiedä. Ehkä on oikeastaan kyse siitä, että sitä kunnioitusta ja välittämistä ei ollut aiemminkaan, mutta sitä ei vain huomannut siinä pizzan täytteistä tapellessa. Kumpikaan ei joutunut niin kauas omalta mukavuusalueeltaan.

Suosittelen edelleen opettelemaan vuorovaikutustaitoja pizza täytteiden valinnan kanssa tappelemisen sijaan... jo ennen perheen perustamista.

Sehän se pointti olikin, että ennen perheen perustamista ne ongelmat ovat juurikin luokkaa, mitä laitetaan pizzan päälle. Miten siinä harjoittelet yhtään mitään? Kerrohan millaisia ongelmia sinä selätit parisuhteessasi ennen perheen perustamista? Pitäisikö kaikilla olla koettuna ensin vuosien unettomuus ja vaikka haluttomuus, ennen kuin alkaa perhettä perustamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka tutustuisi puolisoonsa vuosia ja vuosia, ei mitenkään voi ennakoida, jos lapsen syntymä tai vanhemmuus aiheuttaa tässä jotain sellaista, joka ei positiivisesti vaikuta perheen hyvinvointiin!

En oikein ymmärrä miksi muutoksia ei pystyisi ennakoimaan.

Miten? Miten ennakoida se, että mies, jonka olet tuntenut yli 10 vuotta ja jo alussa sanonut haluavansa lapsia, ei kestäkään perhe-elämää vaan haluaa tulla ja mennä kuin ennenkin? Ja alkaa elää kaksoiselämää? Huutaa ja räyhätä kotona? Että mies, joka aiemmin oli sitä mieltä, että avioero ei tule kysymykseen, jos on lapsi, ilmoittaa, että lapsi ei ole syy jatkaa liittoa ja lähtee? Miten ennakoit, että toinen ihminen ei olekaan sellainen, kuin on antanut ymmärtää puheissaan?

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan millaisia ongelmia sinä selätit parisuhteessasi ennen perheen perustamista?

Itseasiassa hyvinkin monenlaisia, mutta se olisi välttämätöntä ennen perheen perustamista. Olennaisempaa on pystyä selvittämään se että puoliso kunnioittaa, tukee erilaisissa asioissa, välittää, keskustelee hankaliltakin tuntuvista asioista jne. eli ne asiat joihin parisuhde perustuu. On tietenkin hyvä selvittää että hän pystyy tekemään kompromisseja esim. sen että pizzaan ei laiteta sen paremmin tonnikalaa kuin kinkkua se tehdään vaihteeksi jostakin kokonaan muista aineista tai että se tehdäänkin puoliksi toiseen puoleen tonnikala, toiseen kinkku.

Hassua tässä keskustelussa on se, että sanotaan, miten muutoksiin tulee varautua ja pitää ennakoida, kun niitä tulee elämässä jatkuvasti, mutta samalla oletetaan, että ihmiset pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen ("kyllä se tuleva väkivaltaisuus/alkoholismi/pettäminen/perheen jättäminen näkyy päällepäin vuosia etukäteen"). Eli toisaalta pitää varautua muutoksiin, mutta toisaalta ennakointi pohjautuu siihen, että tietyt oletukset pätevät ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan millaisia ongelmia sinä selätit parisuhteessasi ennen perheen perustamista?

Itseasiassa hyvinkin monenlaisia, mutta se olisi välttämätöntä ennen perheen perustamista. Olennaisempaa on pystyä selvittämään se että puoliso kunnioittaa, tukee erilaisissa asioissa, välittää, keskustelee hankaliltakin tuntuvista asioista jne. eli ne asiat joihin parisuhde perustuu. On tietenkin hyvä selvittää että hän pystyy tekemään kompromisseja esim. sen että pizzaan ei laiteta sen paremmin tonnikalaa kuin kinkkua se tehdään vaihteeksi jostakin kokonaan muista aineista tai että se tehdäänkin puoliksi toiseen puoleen tonnikala, toiseen kinkku.

Juuri näin. Ja aiemmin puhuttiin kuinka miehet ovat sanoneet haluavansa - miten teot? Monesti ne piirteet on nähnyt jo aikaisin muttei ole halunnut nähdä. Sitten kun lisätään keitokseen molempien "kaikkimullenyt" tyyli seuraa törmäyksiä ja ero. KUn lukee noita nalkuttavia -ketjuja, niin siellä niitä uusia eroperheitä on jo läjäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan millaisia ongelmia sinä selätit parisuhteessasi ennen perheen perustamista?

Itseasiassa hyvinkin monenlaisia, mutta se olisi välttämätöntä ennen perheen perustamista. Olennaisempaa on pystyä selvittämään se että puoliso kunnioittaa, tukee erilaisissa asioissa, välittää, keskustelee hankaliltakin tuntuvista asioista jne. eli ne asiat joihin parisuhde perustuu. On tietenkin hyvä selvittää että hän pystyy tekemään kompromisseja esim. sen että pizzaan ei laiteta sen paremmin tonnikalaa kuin kinkkua se tehdään vaihteeksi jostakin kokonaan muista aineista tai että se tehdäänkin puoliksi toiseen puoleen tonnikala, toiseen kinkku.

Niin, tätähän juuri aiemmin sanoinkin. Kun ongelmat ovat tätä luokkaa, siitä tulee kai oletus, että ongelmat pystytään selvittämään ja vuorovaikutustaidot riittävät. Sitten kun oikeassa elämässä tuleekin niitä isompia ongelmia, mikä takaa, että ne vuorovaikutustaidot riittävät niihinkin? Ei mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi ei ole ratkaisu, jos itse on ainoa, joka suostuu kommunikoimaan.

Yksin on tosi vaikea kommunikoida tai olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kysyin jo aiemmin että mihin ne vuorovaikutustaidot häviäisi lapsen syntymän myötä jos niitä parisuhteessa sitä ennen on ollut edes välttävästi.

Taidot eivät tokikaan häviä noin vaan, mutta kuten todettu, jotain muuta voi laueta, mikä johtaa toisen vuorovaikutusHALUTTOMUUTEEN. Tai vastaavaan. Olet varmasti kuullut sanonnan "kuin hakkaisi päätään seinään"? Sellaiselta voi tuntua parisuhteen toisesta osapuolesta, jonka puolisko on muuttunut välinpitämättömäksi tmv. syystä tai toisesta perheen ja vastuun kasvettua.

Voi kun edes osa siitä ajasta, rahasta je enrgiasta mitä laitetaan unelmahäiden järjestämiseen käytettäisiinkin Ylen ohjelman kaltaiseen pariterapiaan. Opittais olemaan eri mieltä riitelemättä, ottamaan toinen huomioon ja tekemään kompromisseja. Ei päädyttäisi nalkutus-mykkyysakselille ja tuohon vuorovaikutushaluttumuuteen. Koska kun parisuhteeseen on alettu ja lapsia laitettu niin molemmilla osapuolilla on ollut tahto pysyä yhdessä onnellisena perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi ei ole ratkaisu, jos itse on ainoa, joka suostuu kommunikoimaan.

Yksin on tosi vaikea kommunikoida tai olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kysyin jo aiemmin että mihin ne vuorovaikutustaidot häviäisi lapsen syntymän myötä jos niitä parisuhteessa sitä ennen on ollut edes välttävästi.

Taidot eivät tokikaan häviä noin vaan, mutta kuten todettu, jotain muuta voi laueta, mikä johtaa toisen vuorovaikutusHALUTTOMUUTEEN. Tai vastaavaan. Olet varmasti kuullut sanonnan "kuin hakkaisi päätään seinään"? Sellaiselta voi tuntua parisuhteen toisesta osapuolesta, jonka puolisko on muuttunut välinpitämättömäksi tmv. syystä tai toisesta perheen ja vastuun kasvettua.

Hei, katsohan, ennakointijankkaaja on täällä vanha tuttu. Jos vuorovaikutushalut katoavat tai puoliso muuttuu jotenkin muuten isosti, niin sitten pätee disclaimer, ettei se puoliso vaan ollut normaali.

Hedelmällinenaika on niin lyhyt ja opiskelut vie siitä osansa pois joten tullaan tilanteeseen jossa ne lapset pitää jonkun puliveivarin kanssa hankkia olipa se sitten se ns "oikea tai ei "

Kun ero tulee ja tilastollisesti se tulee yli 50% todennäköisyys

Edellisestä suhteesta ei opittu mitään ja vaan heti vaan kuti puohon uuden kumppanin kanssa hankitaan se yhteinen oma Rakkauspakkaus joka pitää uusioperheen yhdessä jos pitää.