60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2709)
Ajatellaanpa tuota 16v tapausta näin: Esim. minä olen syntynyt v. 1961 ja olin 16v vuonna 1977.
Joka on nyt 16v on syntynyt 2005. Se olisi sama jos minä vuonna 1977 olisin ihmetellyt miten vuonna 1916 (!!!!) syntyneet osaa mitään sen ajan laitteita käyttää! Ja ikäloppujahan ne olivat mielestäni muutenkin. Mutta ajat ovat muuttuneet ja vanhatkin elävät digitaalimaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaanpa tuota 16v tapausta näin: Esim. minä olen syntynyt v. 1961 ja olin 16v vuonna 1977.
Joka on nyt 16v on syntynyt 2005. Se olisi sama jos minä vuonna 1977 olisin ihmetellyt miten vuonna 1916 (!!!!) syntyneet osaa mitään sen ajan laitteita käyttää! Ja ikäloppujahan ne olivat mielestäni muutenkin. Mutta ajat ovat muuttuneet ja vanhatkin elävät digitaalimaailmassa.
Lisään vielä että itse olen tietokoneinsinööri ja vaativassa työssä ja varmaankin tiedän tietokoneista vähän enemmän kuin ihmettelevä 16 vee. 😄
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan parhaiten Coral- mainoksen, 70- luvun alusta. Siinä tanssi Ior Svedlin, myöhemmin Bock, joka silloin oli vielä Suomenlinnassa oppaana. Olin kierroksella kerran isosiskoni kanssa, ja minusta oli niin jännä nähdä tällainen julkkis. Junamatka pääkaupunkiin kesti seitsemän tuntia, ja isosisko otti mut joskus Hesaan mukaansa, koska kaipasi matkaseuraa.
Käytiin kerran lentoasemalla jotain vastassa ja siellä oli sellainen kattoterassi, jossa saattoi katsella koneita ja niihin käveleviä ihmisiä. Helsingin kauppatorin luona olevan talon seinässä oli kyltti, jossa luki "Petos- ja väärennösosasto" ja se kauhistutti minua. Miten voi tuollaista mainostaa!. Myöhemmin selvisi, että se oli poliisinosasto. Myös trollikat oli minusta pelottavia.
Ior Bock oli myös Stockmannin mainoksessa. "Stock, Stock, Stockmann, sieltä saa mitä tahansa, Stockmann, siellä riittämään saa myös rahansa". Siinä oli kohta, missä Bock ostaa puutarhakeinun ja myyjä sanoo: "Pannaanko pakettiin vai keinutteko heti?", se oli hyvin hauskaa.
Se olisi ollut sama jos 70-luvulla jollain seuratalolla olisivat kokoontuneet 1910-luvulla syntyneet muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperinuket. Tarvitseeko enempää sanoa.
Itsellänikin oli paperinukkeja, ja itse siskon kanssa leikkasimme Anttilan kuvastosta lisää vaate-esittelymallien kuvia paperinukkeleikkeihini. Myös huonekaluja oli siihen aikaan Anttilan kuvastossa, ja niitäkin leikkasimme paperinukkeleikkeihin. Rakensin huoneeni lattialle kokonaisen paperinukkeasunnon kuvastoista leikatuista huonekaluista.
Mummolleni tuli joku ruotsinkielinen naistenlehti (hän oli ruotsinkielisestä perheestä), jossa oli paperinukkeja. Niitä sitten leikkelin innokkaana, varsinkin kun paperinukkeina oli usein julkkiksia.
Tämä on ihana ketju, paras tällä palstalla ikinä. Olen löytänyt täältä ainakin sata asiaa jotka olin jo unohtanut! :)
Opettajat ja muutkin aikuiset tykkäsivät, kun lapset kantelivat toisistaan. Huutoa tuli ja kantelijat hymyilivät pikkutärkeinä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ja muutkin aikuiset tykkäsivät, kun lapset kantelivat toisistaan. Huutoa tuli ja kantelijat hymyilivät pikkutärkeinä.
En muista, että olisivat tykänneet. Ei ihmiset oikein jaksa pieniä eikä isoja kantelupukkeja.
6 miljoonan dollarin mies.
Viisikko ja Onnen päivät lauantaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ja muutkin aikuiset tykkäsivät, kun lapset kantelivat toisistaan. Huutoa tuli ja kantelijat hymyilivät pikkutärkeinä.
En muista, että olisivat tykänneet. Ei ihmiset oikein jaksa pieniä eikä isoja kantelupukkeja.
Meidä ekaluokan opettaja tykkäsi! Ja joku huomasi sitten että toisesta saattoi mennä kertomaan keksittyjä juttuja. Esim. että Timo oli muka sanonut kirosanan välitunnilla. Ja opettaja huusi.
Oli aika uutisköyhää, mutta sitten kuoli Breznev ja pari muuta seuraajaa peräperää. Ne uutiset jäi mieleen. Ja Kekkosen sairastuminen.
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
6 miljoonan dollarin mies.
Viisikko ja Onnen päivät lauantaina.
Fonzie oli niiiiin ihana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
No voi hellanlettas pientä.
Mikä hinku joillakin on kirjoittaa näin vastenmielisesti tänne.
Et sitten reagoinut lainkaan siihen alkuperäiseen viestiin, joka oli ihan suoraan provoksi tarkoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli silloin vaikka minkå värisiä ja muotoisia. Miksi lähes kaikki autot on nykyisin valkoisia, harmaita ja ruskeita.
Ei ole enää kivoja värejä.Joo, meilläkin ensimmäinen auto oranssi kuplavolkkari.
Meillä oli punainen ja enollani beige.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.
:D:);) Niin noh, veitselläkin, ja olihan se kultapossu mullakin, olin jo silloin monen pankin asiakas:D pienestä pitäen.
Mulla oli 70- luvun alkupuolella peikko-säästölipas, en muista oliko osuus- vai säästöpankista saatu. Sillä oli litteä, hiukan pelottava naama ja takana karkea lyhyt tukka. Kolikkoaukko oli sen takaraivolla.
Muistan kun naapurin tytön kanssa rahapulassa laitoimme laastaria veitsen kärkeen ja sillä ongimme rahaa ulos. Muistan erityisesti huonon omantunnon, olihan sellainen melkein rikollista, vaikka rahat olikin omia säästöjä.
Muistan että monista pankeista sai noita säästölippaita oli maapalloja, hippoja, yms. Mulla oli Kansallis-Osake-Pankin lipas, joka oli kultainen rahakirstu, jonka- päällä istui vartioimassa tiukkailmeinen Roope Ankka.
Ei niihin lippaisiin säästetyt rahat kauaa siellä säilyneet :D
Isompana sain sitten oman pankkitilin ja pankkikirjan. Ei voi nykynuoret käsittää, että pankkiin piti mennä nostamaan rahaa vaikka olisi nostanut vain jotain 10 euroa vastaavan markkamäärän. Pankkivirkalija sitten käsin merkitsi pankkikirjaan otot ja saldot.
Muistan vanhempieni käyttäneen vielä shekkejä joskus 1960-luvun lopulla. Itse en ole koskaan shekkejä käyttänyt elämässäni. Suomessahan oli käytössä pitkään se näppärä pankkisiirtolomake, jolla pystyi laskut maksamaan ja tulihan ne pankkikortitkin aika varhain. Olikin yllätys kun 1990-luvulla asuin USA:ssa ja shekkivihko oli siellä edelleen käytössä, taitaa olla osittain vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.
:D:);) Niin noh, veitselläkin, ja olihan se kultapossu mullakin, olin jo silloin monen pankin asiakas:D pienestä pitäen.
Mulla oli 70- luvun alkupuolella peikko-säästölipas, en muista oliko osuus- vai säästöpankista saatu. Sillä oli litteä, hiukan pelottava naama ja takana karkea lyhyt tukka. Kolikkoaukko oli sen takaraivolla.
Muistan kun naapurin tytön kanssa rahapulassa laitoimme laastaria veitsen kärkeen ja sillä ongimme rahaa ulos. Muistan erityisesti huonon omantunnon, olihan sellainen melkein rikollista, vaikka rahat olikin omia säästöjä.
Minulla oli näitä kaksi. Toisella oli keltainen naama ja punainen tukka, toisella oranssi naama ja musta tukka. Minusta olivat rumia. Olisin halunnut sen Roope-Ankan säästölippaineen, mutta meillä oli tili vain Säästöpankissa, sieltä noita peikkoja varmaan sai.
Rodeotanko, pitkäpenkki ja räpättimet. Jymy underground sarjakuvalehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.
:D:);) Niin noh, veitselläkin, ja olihan se kultapossu mullakin, olin jo silloin monen pankin asiakas:D pienestä pitäen.
Mulla oli 70- luvun alkupuolella peikko-säästölipas, en muista oliko osuus- vai säästöpankista saatu. Sillä oli litteä, hiukan pelottava naama ja takana karkea lyhyt tukka. Kolikkoaukko oli sen takaraivolla.
Muistan kun naapurin tytön kanssa rahapulassa laitoimme laastaria veitsen kärkeen ja sillä ongimme rahaa ulos. Muistan erityisesti huonon omantunnon, olihan sellainen melkein rikollista, vaikka rahat olikin omia säästöjä.
Muistan että monista pankeista sai noita säästölippaita oli maapalloja, hippoja, yms. Mulla oli Kansallis-Osake-Pankin lipas, joka oli kultainen rahakirstu, jonka- päällä istui vartioimassa tiukkailmeinen Roope Ankka.
Ei niihin lippaisiin säästetyt rahat kauaa siellä säilyneet :D
Isompana sain sitten oman pankkitilin ja pankkikirjan. Ei voi nykynuoret käsittää, että pankkiin piti mennä nostamaan rahaa vaikka olisi nostanut vain jotain 10 euroa vastaavan markkamäärän. Pankkivirkalija sitten käsin merkitsi pankkikirjaan otot ja saldot.
Muistan vanhempieni käyttäneen vielä shekkejä joskus 1960-luvun lopulla. Itse en ole koskaan shekkejä käyttänyt elämässäni. Suomessahan oli käytössä pitkään se näppärä pankkisiirtolomake, jolla pystyi laskut maksamaan ja tulihan ne pankkikortitkin aika varhain. Olikin yllätys kun 1990-luvulla asuin USA:ssa ja shekkivihko oli siellä edelleen käytössä, taitaa olla osittain vieläkin.
Käytin shekkejä vielä 1990-luvulla ja viimeisen shekkilomakkevihkon hain vuonna 1996. Siitä on viimeiset käyttämättä vieläkin. Ensimmäinen luottokorttini oli huoltoasemaketjuun, jotta sain autoon polttoainetta ja pääsin töihin. Ensimmäiset palkkani menivät postipankkiin, jossa liimattiin pankkikirjaan tarroja, joissa oli tilin tiedot. Shekkitilini oli toisessa pankissa, ja myöhemmin piti Postipankista siirtää tilit valtakirjalla siihen toiseen pankkiin. Tilitietoja katsottiin mikrofilmeiltä.
"Henry Darrow was an American character actor of stage and film known for his role as Manolito "Mano" Montoya on ... Bonanza (1967)"
Manolito oli Bonanzassa.